Jälkiä elämästäni

Tuostapa löytyy perimmäinen syy blogin päivittämisen harventumiselle entisestään. Töitten jälkeen ei oo enää jaksanu ku maata sohvalla ja vaikka piirrellä pojan kanssa. Ja ne päiväunet on ollu melkein pakko ottaa, sillä hyvin monena iltana oon nukahtanu kesken Bonesin tai jonkun muun ohjelman (Bonesit siis dvd:llä, ei ne aamuyön jaksot :) ) Vessassaki saa ravata ihan kiitettävän monta kertaa,  jo nyt. Jääkaapista ei tunnu löytyvän mitään sopivaa syötävää, koska lähes koko ajan on nälkä. Meille tulee siis vauva, Murusesta tulee isoveli alkusyksystä. <3

Blogi on ollu päivittämättä taas luvattoman kauan. Mut nyt aattelin kirjotella jotain. Tässä on ehtiny tapahtua monenlaisia asioita. Kerroin aiemmin työstäni, jossa viihdyin hyvin. Perjantaina oli virallisesti viimenen työpäiväni, joten sain edes osan hiihtolomasta palkkaa. Hiihtolomaan siis päätty mun työsuhde resurssiopena/erkkana. Kovasti jään kaipaamaan varsinkin toisen koulun työkavereita ja tottakai myöskin oppilaita. Osa heistä oli varsin haasteellisia, mutta kuitenkin heidän kanssaan oli mukava työskennellä. Alakoulun oppilaista en tunne huolta, mutta toisin on yläkoulun oppilaiden kanssa. Mä pidin pienelle ryhmälle omat äidinkielen ja matematiikan tunnit, yhteensä kuus tuntia viikossa. Edettiin siellä eri tavalla kuin luokassa, tahti oli myös heille sopiva, vaikka äikässä tehtiinkin samoja asioita kuin muu porukka yhdessä aineenopettajan kanssa. Matematiikan opetuksessa oli toisin. Me käytiin pienen, kolmen oppilaan ryhmän, kanssa läpi alakoulun vitos-kutosten tärkeimpiä as