Siirry pääsisältöön

Paljon sairastavaa, iloista maksajaa, kunta rakastaa






Tän vuoden alusta meiän kotikunta korotti terveyden- ja sosiaalihuollon maksuja roimasti. Onneks sentään alle 16-vuotiaille käynnit on ilmasia. Vertasin just edellisvuoden, ja Tampereen kaupungin, 1.1.2016 voimaantulleita maksuja ja kauhistuin. Tampereella lääkäri- ja hammaslääkärikäynnit ovat useita euroja halvemmat kuin meillä naapurikunnassa. Kunta korotti hintoja roimasti, sillä esimerkiksi terveyskeskuksen vuosimaksu nousi lähes 10 euroa, samoin käyntimaksut. Huh heijaa! Onneks on suhteellisen harvoin tarvittu kyseisiä palveluita ja osa niistä voidaan hoitaa tarvittaessa myös lasten neuvolakäyntien yhteydessä.

Noi korotukset tuntuu kukkarossa reilusti. On eri asia maksaa terveyskeskuksen vuosimaksua 32 e lähes 42 euron sijaan. Miehellä on onneks oikeus käyttää työterveyspalveluita, mitä mulla ei osa-aikatyöläisenä  tietenkään ole. 
Meitä lähempänä sijaitsee yksityinen lääkäriasema, mutta siellä käyminen on kuitenkin suhteellisen kallista. Vielä ei oo jouduttu testaamaan heidän palvelujaan. Tarvittaessa varataan kuitenkin sieltä aika, sillä yleisesti ottaen julkisen puolen jonot on pitkät.

Hammaslääkäripalveluja en oo itte testannu vielä ollenkaan, mutta parin viikon päästä sekin on edessa. Mä joudun käymään säännöllisesti hammastarkastuksissa, koska minulla on purentakisko. Olihan se aikamoinen shokki maksaa Tampereen puolellakin julkisesta hammashuollosta kohtuullisen suuria käyntimaksuja, koska olin tottunut YTHS:n todella halpoihin käynteihin. YTHS:llä maksoin periaatteessa vain kiskon hinnan, kun se piti vaihtaa, kun taas julkisella jokainen käynti maksoi vähintään 40e. Myös viisurinpoisto leikkaamalla ei maksanut YTHS:llä paria kymppiä enempää. Odotan siis erittäin innolla tulevien hammaslääkärikäyntien maksuja, sillä tiedossa on todennäkösesti myös röntgenkuvien otto viisurinpoiston lisäksi.

Toisaalta on tilanteita, jolloin on mentävä hammas- tai yleislääkärille, vaikka se maksaisi mitä. Ilomielin maksan veroja, mutta aika poskettomilta tuntuu meidän kunnan korotukset terveyden- ja sosiaalihuollon maksuihin. Kunnan talous on monesta syystä niin kuralla, että ilmeisesti jättikorotukset, n. 30%, oli välttämättömät tehä, vaikka naapurikaupunki Tampere ei niin tehnytkään. Myös siellä korotettiin hintoja, mutta nousut olivat vain muutaman euron luokkaa.

Eläminen on kallista, eikä mitään saa ilmaiseksi, mutta kohtuus kaikessa. Kiitos säästö-Suomi.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erityislapsiperhe ja yhteiskunnan tarjoama tuki (oppimisen tuesta tulossa oma postaus)

Lähde: Pixabay Aluksi tärkeä huomio:  Tähän postaukseen ei varmastikaan ole kirjattu kaikkia tarjolla olevia palveluja. Toivon, että olen poiminut tärkeimmät ja jos en, minulle saa laittaa kommenttia ja lisään niitä sitten tarvittaessa. Jos löydät postauksesta virheitä, laitatko minulle viestiä ja korjaan ne. Tämä palvelujärjestelmäviidakko on aika sokkeloinen enkä edes välttämättä ole tietoinen kaikista hyödyllisistä palveluista, joita on tarjolla. Me elämme erityisperhearkea emmekä ole olleet tietoisia kaikista yhteiskunnan tarjoamista palveluista. Olen kuitenkin ollut niistä enemmän tietoinen kuin moni muuu erityislapsiperheen vanhempi. Omien nepsy-valmentajaopintojeni yksi lähipäivä keskittyi täysin palvelujärjestelmään liittyviin asioihin. Osa asioista oli jo aiemmin tuttuja, mutta tuli opittua myös paljon uutta. Samaa asiaa käsiteltiin myös toukokuussa sopeutumisvalmennuksen toisella jaksolla. Siellä meill

Tammikuussa 2023

 Huh huijakkaa! Siitä onkin kulunut jo rutkasti aikaa, kun olen viimeksi päivittänyt tätä blogiani. Paljon on ehtinyt tapahtua tässä välissä. Kuopuskin on jo 4,5-vuotias pieni mies ja isommat lapset ovat toka- ja nelosluokkalaiset. Asumme edelleen rivitalossa, mutta kotitalo on vaihtunut viime kesänä. Lopetin juuri ennen joulua pisimmän työsuhteeni, joka kesti 1,5 lukuvuotta. Sen aikana ehti jo kiintyä kouluun, sen oppilaisiin ja henkilökuntaan eri tavalla kuin koskaan aiemmin. Viihdyin siellä hyvin, mutta etenkin koko viime lukuvuosi oli rankka, koska oli niin paljon uutta opeteltavaa asiaa.  Olin yhtäjaksoisesti kesälomia lukuunottamatta (poikkeus kesä 2021 oli palkallinen) töissä elokuusta 2019 joulukuuhun 2022. Se on pitkä pätkä. Työskentelin erkkapuolella alakouluilla sekä Tampereella että sen ympäristökunnissa. Pidin ja pidän kovasti työstäni erkkaopena, mutta pitkähkö työmatka (yli 50 km/suunta) ei nappaisi etenkään pimeinä syksy- ja talviaamuina eikä -iltapäivinä. Olen kuitenki

Kuka minä olen?

 Nyt on blogi kaivettu naftaliinista taas. Tässä postauksessa ajattelin esitellä itseäni hieman tarkemmin. Katsoin äsken @ninnu.hoon Instagram- tarinoita, joissa hän pohti, kuka hän oikeasti on. Se oli mielenkiintoista pohdintaa ja laittoi ajattelemaan. Hän kertoi peilaavansa omia tekemisiään menneisyydestään käsin ja haluaa siirtyä tekemään asioita tulevaisuutta ajatellen.  Olen kotoisin Savosta. Lapsuudenperheeseeni kuuluu äiti, iska ja kaksi pikkusiskoa. Asuimme omakotitalossa taajama-alueella. Elin hyvän ja turvallisen lapsuuden, näin ajattelen. Meillä kotona oli tiukat säännöt ja esimerkiksi kotiintuloajat. Olin kuitenkin tunnollinen lapsi ja noudatin niitä. Vanhempani ovat syntyneet aika pian sodan jälkeen ja se, miten heidät on kasvatettu, on heijastunut myös meidän kasvatukseemme. Kasvatusmetodit olivat sen ajan mukaiset. En ole kuitenkaan kyseenalaistanut sitä, sillä ajattelen, että silloin elettiin sen ajan mallin mukaan. Ei silloin erikseen paljoa puhuttu tunteista tai itses