Mietin tilanteen omalle kohdalle. Muutto vieraaseen maahan, jossa täysin uusi, vaikea kieli. Kaikki ympärillä puhuvat maan kieltä. Kieli on pakko oppia ennen kuin voi sopeutua elämään uudessa kotimaassaan. Ei ole todellakaan helppoa. Niinpä. Tätä olen todistanut viikon ajan työskennellessäni maahanmuuttajalasten valmistavalla luokalla. Lapset ovat 1.-2. luokkalaisia. Tällä hetkellä heillä kaikilla on yhteinen kieli, arabia, jota minä en osaa ollenkaan. Hieman haastava tilanne kaiken kaikkiaan. Joka päivä opetellaan eri tavoin uutta kieltä, Aamuisin käydään läpi, mikä kuukausi, viikonpäivä, monesko päivä nyt on, mikä vuodenaika nyt on ja kuka viettää tänään nimipäiviään. Samoin kysellään vähän kuulumisia. Uusia verbejä opetellaan joka päivä kuvien kautta. Lapset liimaavat kuvan selityksen kera vihkoonsa ja sen jälkeen harjoitellaan sanomaan verbiin liittyvä lause. Ja tottakai puhutaan kieltä (arabian puhuminen tunnilla on kielletty)sekä luetaan suomenkielisiä lastenkirj
Vauhdikasta lapsiperhearkea ja pohdintoja myös muista ajatuksia herättävistä asioista.