Jälkiä elämästäni

Pahoittelen pitkää päivitystaukoo, mutta jostakin syystä ei oo oikeen ollu aikaa kirjotella. Poitsu täyttää tänään jo kolme viikkoa, aika on menny aikas nopeesti. Kaks neuvolaakin on jo takana, niistä voisin vaikka kirjotella tässä joku päivä ihan oman postauksen. Synnytyksestä oon toipunu hyvin, tosin osansa on sillä, että selvisin siitä "niin helpolla".  Meillä nyt sit kävi niin, että meiän pojasta tulee pullopoika. Terkka kysy kotikäynnillä, että mitä mieltä mä oon tilanteesta. Totesin, et jos se menee niin, ni sit menee. Nyt poitsun alahuuli on jo tullu esiin, mutta se tapahtu imetyksen kannalta liian myöhään. Oon myös pumppaillu joka päivä, mutta tänään sanoin miehelle, et enää en jaksa. Ei sieltä enää ees tuu mitään suuria määriä. Tilanne on nyt tämä ja sillä hyvä. Ehkä sit seuraavalla kerralla menee toisin, ei voi tietää. Mulla ei ollu ennakko-odotuksia imetyksenkään suhteen, koska ei ollu mitään takeita siitä, onnistuuko se vai ei. No toisaalta pääsenpähän liikkumaa

Tarkoituksenani oli  kirjoittaa jostain ihan muusta, mutta kotikonnun ikävät tapahtumat saivat tällä kertaa kirjoittamaan siihen liittyviä ajatuksia.   Keskiviikkona tapahtui taas. Nimittäin jotain ikävää ja surullista mun kotikonnuillani. Väkivallanteko, jota ei voi ymmärtää. Pienellä, pohjois-savolaisella paikkakunnalla, jossa elin ja asuin yli 20 vuotta. Jälleen kerran oli kyse mielenterveysongelmaisesta ihmisestä, joka ei syystä tai toisesta ollut saanut ainakaan kunnollista hoitoa ongelmiinsa. Tämän siitä saa, kun säästetään sieltä, mistä ei missään nimessä pitäisi, koska sitten voi valitettavasti käydä niin, kuin kävi keskiviikkona. Tekijä oli käynyt ennen murhaa tavallisesti ostoksilla ja maksamassa laskuja läheisessä Prismassa ja sit menny kotiinsa hakemaan puukon ja ettiny sopivaa uhria. Tapahtumapaikka on mulle hyvin tuttu, oon menny siitä kävellen tai pyörällä monta kertaa. Luultavasti teolla on ollut runsaasti silminnäkijöitä tytön kaverien lisäksi, koska sitä kautta ku

Onnea on: -          -   uusi tietokone (vanhan tarvii toimiakseen erillisen tuulettimen ja kovalevy vetää viimesiään) -           -  seurata pienen pojan kehitystä -           -  yhtenäiset kolmen tunnin yöunet -           -  oma aika päivällä, jos poitsu nukkuu pitkät päikkärit -           -  sylissä nukkuva tyytyväinen lapsi -          -   ihana mies, joka osallistuu ahkerasti poitsun hoitoon, sitä on ilo seurata vierestä -         -    opetella olemaan äiti -         -    lapsen tyytyväinen ilme saadessaan tuttipullon suuhunsa -           -  ystäviltä saadut onnittelukortit -           -  saada valtava määrä onnitteluviestejä, kiitos niistä -          -   nähdä ystäviä ja kavereita (joten ilmotelkaas ittestänne)                      -   omistaa maailman paras perhe, sekä mun oma että meiän perhe -         -    saada olla onnellinen ja rakastaa omaa miestä, pientä poikaa ja kahta kissaa -          -   elää tarpeeksi hyvää elä

Kirppunen täyttää tänään tai siis eilen viikon. Aika on mennyt hyvin nopeesti ja opittavaa riittää monen asian suhteen. Päästiin siis keskiviikkona pois sairaalasta, mutta torstaina piti käydä vielä kätilöpolilla mittauttamassa bilirubiiniarvot, jotka näkyy vasta 2 vrk:n iässä. Ne oli noussu hurjasti keskiviikon mittauksesta ja vastaavasti paino oli laskenu yli sen 10 %, mitä pidetään rajana.  Mun piti siis syöttää Kirppu ja mennä sitten syöttöpunnitukseen. Kirpun alahuuli on koko ajan ylähuulen alla, joten imuote on täysin väärä. Yritin saada Kirppua syömään, mutta punnituksen tulos oli 0 g lisää painoa. Kirppunen ei ollut siis saanut ollenkaan ruokaa. Sit haettiin korviketta ja syötettiin poikaa pullosta.  Tottakai pojan paino ei ollut noussut, vaan päin vastoin laskenut huimasti, koska poika ei ollut saanut tissimaitoo juuri yhtään koko vuorokauden aikana. Kirppu oli ehtinyt jo vähän kuivuakin. Ei ois ite kyllä huomattu tilannetta, paitsi ihmeteltiin pojan jokakertaista itku

Lapsivedet meni su 8.4 eli laskettuna aikana klo 4.30 ja aamulla mentiin näytille synnytyspäivystykseen, mutta tilanne ei ollut edennyt kohdunsuulla juuri ollenkaan, joten meidät passitettiin kotiin ja pyydettiin palaamaan illalla takaisin. Iltakasin aikaan mentiin takaisin, kävin käyrillä ja en voinut enää lähteä kotiin, vaan jouduin jäämään synnyttämättömien osastolle saamaan varmuudeksi antibiootteja suoneen. Yksin vieraassa ympäristössä vieraiden ympäröimänä, en oikeen tykännyt. Seuraavana aamuna lääkäri tuli käymään, tutki ja sanoi tilanteen edenneen, kohdunsuu oli auki 3 cm. Yllätys oli, kun hän käski meidän mennä jo synnyttämään, koska, pääsiäisestä huolimatta, saleissa ei ollut ruuhkaa. Tässä vaiheessa myös isi oli ehtinyt jo saapua paikalle. Synnytyssalissa alettiin käynnistelemään Kirpun maailmaan tuloa lapsiveden menon takia laittamalla mulle oksitosiinitippa käteen ja nostamalla annosta tietyin väliajoin. Tippa onneksi käynnisti synnytyksen, jonka aikana sain kivu

Täällä menny lapsivedet 4.30 lähtien, ysin maissa tarkistukselle synnytysvastaanottoon. Eli se on ilmeisesti menoa ny.  Mies joutu lähteen ihan sekasin ja unesta herätettynä hakeen abc:lta yösiteitä, koska ne oli jääny ostamatta. Annoin miehen jatkaa vielä unia, kun sitä väsytti sen verran paljon. Eipä tässä taia uni enää tulla ennen ku ois aamupalan, pukeutumisen ja lähdön aika. Näyttää olevan aika täsmällinen kaveri toi meiän Kirppu. Sanoinkin miehelle ennen nukkumaanmenoo, et saas nähä, onko täsmällinen, sillä kivuttomia supistuksia tuli jo illasta. Edit. Käytiin käyrillä, kaikki ok. Tarkisti myös kohdunsuun tilanteen ja otti streptokokki-näytteen. Kohdunsuu vasta sentin auki, joten päästiin vielä takas kotio. Viimestään iltakasilta takas, jos pärjää siihen asti kotosalla. Vois vaikka yrittää vähän nukkua, kun jäi noi unet kolmeen tuntiin yöllä.

Tiistaina oli neuvola, mutta ei siellä mitään sen ihmeempää. Pissa oli kunnossa, samoin verenpaine. Hemoglobiinia ei edes mitattu, kun on ollu koko ajan niin hyvä. Tällä viime viikollakin käynnillä mukana ollu kätilöopiskelija otti minut vastaan ja tutki. Osasi kyllä asiansa ja juteltiin mukavia. Seuraava neuvola on tarvittaessa tiistaina ja sieltä terkka sit laittaa lähetettä äitipolille yliaikaiskontrolliin. Jospa sinne asti ei tarvis mennä. Siskollani on tänään synttärit ja hän on toivonut Kirppua syntymäpäivälahjaksi. Alkaa pian tulla jo kiirus, jos aikoo ehtiä. Tosin enteileviä oireita ei juurikaan oo ainakaan vielä. Oon yrittäny tälläkin viikolla keksiä joka päivälle jotain tekemistä, etten vaan jumahda kotiin. Jo kaupassa käynti on mukava piristys, tiistaina olin edellistiistain tavoin seuraamassa miehen sählyä, itte olin pelaamasassa samalla vuorolla viime vuoden puolella.  Luulen, että Kirppu tunnisti äänet ja paikan, koska mylläys ja potkut olivat varsin voimakkaita ko

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/tampereella-kaksi-kolaria-lahekkain---satojen-autojen-jono-/art-1288459520360.html Komeet on jonot, toivottavasti ihmisillä kestää hermot jonotella. Ihan heti noi jonot ei kuitenkaan purkaudu. Tietty lunta on tänään tullu varmaan jo 15 cm. Tossa kuvassa ei näy autoja, mut ne autot, jotka tos on, oli samassa paikassa ainaki 10 minuuttia, joten todellakin kysyy hermoja. Ihmiset ei siis näköjään osaa ajaa talvikelissä ees täällä Pirkanmaalla. Huonoja talvikuskeja on muuallakin kun Helsingin seudulla.

Gradun teon lomassa tein testin. Tässä vastaukset.  Olen syönyt mitä vain, suolaista ja makeaa. Alkuraskaudesta eli viime syksynä ei maistunut karkit tai suklaa ollenkaan. Pakkasessa oli useempi paketti Aino-suklaajäätelöö, mutta sinne ne sai jäädä keskiraskauteen asti.  Oikeestaan koko ajan on maistunu hyvin hedelmät, appelsiinit, omput, vesimeloni ym. Hedelmäsalaatti on esimerkiksi ollu ihanaa, kun on niin raikasta.  Muuten makee on maistunu, tai oon syöny esimerkiks kylässä kakkua ym. Ruoka on onneks maistunu hyvin koko raskauden ajan ja annoskoko on kasvanu oikeestaan raskauden edetessä. Enää ei onneks tartte olla syömässä jotain parin tunnin välein, vaan voi odotella hieman kauemmin. Nyt loppuraskaudesta tai oikeestaan ihan viime viikkoina on tullu himo salmiakkiin (joka tosin just kiellettiin) ja jäätelöön.  En kuitenkaan ahmimalla ahmi, vaan semmosia järkeviä annoksia kerralla.  Ei oo menny missään vaihessa esimerkiks kokonaista jäätelöpakettia kerralla. Kahvin t