Jälkiä elämästäni

On pitäny jo pitkään kirjotella myös Murusen kuulumisia, mutta se on vaan jääny jostain syystä tekemättä. Nyt aattelin kertoilla reilu 2-vuotiaan pienen pojan terveisiä kuvien kera. Murunen täytti huhtikuussa 2 vuotta ja tuntuu, että siitä lähtien elämä on ollut jokapäiväistä kieltämistä ja käskemistä. Ei-sana on tullut hyvin tutuksi. Toinen kissoista on ollut erityisesti tulilinjalla, mutta onneks kyseessä on asiaan yllättävänkin rauhallisesti suhtautuva kolli. Murunen saa repiä hännästä ja turkista aika huoletta ja puututaan asiaan kyllä aina, kun huomataan pojan taas olevan kissan kimpussa. Toinen kissa onneks vetäytyy kauemmas, jos/kun Murunen yrittää lähestyä sitä. Tottakai kasvavan lapsen on myös kokeiltava omia rajojaan ja samalla äitin ja isin hermoja. Vaikka on sanottu monta kymmentä kertaa aiemmin, ettei äitiä tai isiä saa potkia, lyödä tai raapia, niin silti samasta asiasta saa jälleen kerran huomauttaa uudestaan. Murusta on erityisesti kielletty hyppimästä ja

Perjantaina odotti postilaatikossa odotettu kirje. Soittoa ei tullut äitipolilta, mutta tämännäkönen lappunen sieltä tuli:  Mulla piti olla tänään vielä neuvolakäyntiki, mutta toisesta neuvolasta soitettiin ja kerrottiin ajan peruuntuneen sairastapauksen vuoksi. Juttelin sitten soittajan kanssa käynnistykseen liittyvistä asioista, sillä oikeastaan niiden takia olisin menny neuvolaan. Koska äitipolikäynti on niin lähellä, oisin voinu perua neuvola-ajan. Todennäköstä on, että synnytystä aletaan käynnistelemään jo torstaina, mutta viimestään perjantaina. Toivottavaahan tietysti olis, että synnytys lähtis itekseen käyntiin, mutta vielä ei oo mitään merkkejä siitä. Ei kivuliaita supistuksia, limatulppaa ym. Ongelmaks muodostuu esikoisen hoitokuviot. Torstaiaamuna poika viedään normaalisti hoitoon, mutta siitä lähtien on hieman epäselvää. Äiti soitteli ja kerto mun isän olevan tarvittaessa käytettävissä, vaikka välimatkaa onkin vajaa 300 km. Ihanaa, kun on auttamishalua noinkin pitkän

Mulla on monta postausta luonnosvaiheessa ja kirjottelen ne valmiiks piakkoin. Nyt aattelin kuitenki kertoilla Natiaisen kuulumisia. Murusen touhuista on tulossa oma postauksensa, kun saan sen kirjoteltua. Tänään on rv. 38+1. Kävin eilen vauvan painoarvioultrassa, sillä kuukauden takaisessa, vauvan tarjonnan tsekkausultran yhteydessä, huomattiin, että vauva on kasvanut ihan jonkun verran kesäkuiseen ultraan verrattuna. Mullahan on siis noita ylimääräsiä ultria epilepsialääkityksen takia. Syyksi tälle kasvupyrähdykselle eilinen lääkäri (eri kuin muilla kerroilla) arveli joko raskausdiabetesta (yksi arvo just viiterajalla) tai "väärää" laskettua aikaa. Vauva on ollut koko ajan hieman isompi kuin keskimäärin tietyillä raskausviikoilla. Eilisen ultran perusteella selvisi, että vauvan painoarvio on tällä hetkellä n. 3,5 kiloa ja tästä olis vielä kaks viikkoo laskettuun aikaan. Jos mulla ei ois tota radia, lääkäri ei ois laittanu mulle lähetettä äitipolille ja todennäkösesti k

Raskaus etenee ja nyt on menossa jo rv. 35+4 eli äitiyslomalla oon ollu jo muutaman päivän. Tosin eipä arki oo just muuttunu aiemmasta. Mies tosin pitää toisen kahen viikon pätkän kesälomaansa ens ja seuraavan viikon.  Omia kuulumisia:  Nyt on tosiaan alkanu  liitoskivut  vai mitkä lie vaivata. Sohvalta ja sängyltä nouseminen sattuu eikä salli enää kovin pitkiä kävelylenkkejäkään tehä kerralla. Ärsyttävää. Silti oon pyrkiny liikkumaan ees vähän joka päivä. Samoin ärsyttää noi  ruokarajotteet radin  takia. Vauvahan oli viime ultrassa arviolta kaks viikkoo isompi kun ikäsensä tulis olla. En oo nyt syöny ollenkaan hedelmiä enkä juonu mehuja. Oon siis pyrkiny syömään suht terveellisesti, mutta kyllä tää kesä vaan on vaikeeta aikaa noitten syömisten kannalta. Jäätelö houkuttaa ihan liikaa ja kyllä mä semmosen oon välillä syönyki. Nyt on onneks vesimeloni suhteellisen halpaa ja sitä saa syödä, koska siinä on niin paljon vettä. Kurkku ja paprika maistuu myös. Vettä oon m