Jälkiä elämästäni

Kun on ollu kotona jo helmikuun lopusta asti, tilanne ei radikaalisti muutu, kun lapset jää kotiin, vai muuttuuko. Kyllä ja paljon. Tyty on ollu mun kans kotona jo huhtikuulta ja Murunen alotti kesälomansa samaan aikaan koululaisten kanssa. Mukavaa yhdessäoloa ja seesteisiä hetkiä kotona ja muualla. Ei ihan, Tässä lomailussa on se hyvä puoli, että arkiaamuina ei tartte herätä niin julmetun aikasin, jo ennen seiskaa, vaan saa nukkua ainakin kasiin, jopa myöhempäänkin. Ja meillä nukutaankin. Isi lähtee kyllä töihin jo kuuden jälkeen ja seuraavaks herää yleensä 5-vuotias Murunen. Hän osaa laittaa itte telkkarin auki ja kattelee sitä siihen asti, että me herätään kohta 3-vuotiaan neitin kanssa.  Aamupala syödään sit, kun kaikki on heränny ja ehkä hetki katteltu telkkaa. Päivän ohjelmassa on yleensä päivittäin ulkoilua. Kelistä sit riippuu, miten kauan ollaan ja missä. Onneks omassakin pihassa riittää tekemistä hiekkiksellä leikkien, trampalla pomppien tai vaikka pyörällä ajaen. Lähile

Mä oon ite kotosin Itä-Suomesta ja asunu siellä yli 20 vuotta. Sit muutin tänne Pirkanmaalle ja todistetusti Itä-Suomen ja Pirkanmaan kielet eroavat paljon toisistaan. Koska mä oon asunu täällä jo kohta 14 vuotta, on mulle melko hyvin tarttunu jo täkäläinen puhetapa ja murre. Mieheni on kotoisin täältä päin, joten lapsemme puhuvat vain täkäläistä murretta. Tänään aloin ihan huvikseni puhua lapsille Itä-Suomen murteella, joka ei kylläkään oo mulla enää kunnolla hallussa. Sepä oli lapsista hassun kuulosta. Oltiin juuri alkamassa syömään, ni totesin, että "tässä ois lapsille ruokoo" lapset eivät ymmärtäneet ja olettivat mun tarkottavan ruohoa. Puhuin jonkun aikaa savon murretta, kunnes poika totesi:" Äiti, puhu suomea. Älä enää puhu noin." Harmittaa, että oon aika pitkälti unohtanut jo savon murteen, sillä murteet on suomen kielen rikkaus ja niitä tulisi vaalia. Kun mennään Savoon, kyllä jotain sanoja tulee heti omaan puheeseen, mutta siinäpä se, Ei vaan taivu enä