Jälkiä elämästäni

Murusesta tuli tosiaan isoveli viime viikon torstai-iltana eli 4.9. Raskausviikkoja oli silloin kasassa 40+2 eli tyttö viihtyi mahassa päivän pidempään kuin isoveljensä. Syntymäpäivän aamuna kävelin kotiin esikoisen hoitopaikasta muutaman kilsan matkan ja päivällä kävin kävellen neuvolassa ja liikuntaa tuli muutama kilsa lisää. En tiiä, oliko tolla vaikutusta, mutta supistukset alko tossa neuvolakäynnin tienoilla yhen maissa iltapäivällä. Seurailin niitä ja neljän maissa rupesin kellotteleen, koska ne eivät loppuneet vaan päin vastoin lisääntyivät. Viiden aikoihin alko olo olla jo melko tukala, mutta mies ja poika olivat temppujumpassa enkä viittiny (vaikka ois kannattanu tehä nii)keskeyttää niitten jumppaa. supistuksia Kun pojat kotiutu, kello oli jotain puol seittämän. Tuntia aiemmin olin soittanu omalle isälleni, joka lähti tulemaan tänne päin lapsenvahdiks (matkaa vajaa 300 km) ja soittelin myös synnärille, josta käskivät tulemaan, kun en enää pysty olemaan kotona. Kattel

Kävin torstaina vauvan suuren koon takia painoarviokontrollissa äitipolilla ja mua oli myös varoteltu, että synnytystä ruetaan heti käynnistään, ettei vauva ehi kasvaa kovin isoks. Eipä se kuitenkaan ihan nii menny. Menin ekaks kätilön huoneeseen, jossa otettiin pitkä sydänkäyrä lääkärin tarkastelua varten. Sen jälkeen oottelin hetken lääkärille pääsyä. Olin kuulema aamun eka opetuspolille tulija, joten pääsisin heti, kun kaikki olis heillä valmista. Lääkäri kutsu mut huoneeseen ja siellä oli jo yks lääkäriopiskelija ja toinen tuli vähän myöhemmin. Sit mua alettiin tutkia. Ai niin, kätilön mukaan vauva on keskikokonen, ei yhtään suurempi, ainakaan nelikilonen. Lääkäri tutki kohdunsuun ym. ja toinen lääkäriopiskelijoista teki samat tutkimukset heti perään. Ei oo varmaan noi tutkimukset sattunu ikinä niin paljon, kun lääkäriopiskelijan tekemänä sattu. Varsinkin lantion tunnustelu oli aika kamala kokemus. Oikein hyvä, luinen lantio mulla. Sit mut ultrattiin ja lääkäri selosti opiskeli