Äiti, äitiys ja syyllisyys ovat sanoja, jotka liittyvät tiiviisti yhteen. Hyvä äiti/huono äiti-vertailut kuuluvat mun mielestä syyllisyyteen hyvin vahvasti.
Mikä sitten aiheuttaa syyllisyyttä? Mun mielestä syyllisyys alkaa jo lähes siitä hetkestä, kun raskaustesti näyttää positiivista. Monesti tulevat äidit miettivät esimerkiks sitä, miten on tullu elettyä elämää ennen kun on tiennyt olevansa raskaana. Onko alkio voinut vahingoittua jotenkin kostean illan johdosta? Voiko raskaus mennä kesken, koska olen syönyt raakaa kalaa ja tuorejuustoja? Joku saattaa myös miettiä, miten hänestä on äidiksi. Monenlaisia ajatuksia siis joutuu pohtimaan jo hyvin varhaisessa vaiheessa.
Samat pohdinnat jatkuvat myös raskauden edetessä. Mitä voi ja mitä ei voi enää tehdä, jotta vauvalla olisi kaikki hyvin? Voinko jatkaa juoksuharrastustani ja käydä salilla myös raskauden aikana?
Oon meinannu jo aiemminkin kirjoittaa aiheesta, mutta nyt vasta sen teen. Miksi juuri nyt? Siihen on useampi syy. Olen jäsenenä monessa perheeseen ja äitiyteen, lastenkasvatukseen ym. keskittyvissä ryhmissä. Keskusteluja seuratessani oon huomannu, kuinka ilkeitä ja pilkkaavia ja suvaitsemattomia toiset äidit voivat olla. Ja annas olla, jos uskallan laittaa oman mielipiteeni, joka poikkeaa täysin "yleisestä mielipiteestä".
Hyvä esimerkki tästä on äidin ja erityisesti tuoreen äidin, vapaa-aika. Yleisesti ollaan sitä mieltä, että äiti ja pieni vauva elävät täysin symbioosissa keskenään eikä edes lapsen isä voi olla osana sitä. Äiti imettää lastaan ja huolehtii hänestä täysin, jolloin isälle jää vain sivustakatsojan rooli. Äidin tulee siis kokonaan omistautua lapselleen ja unohtaa muu elämä hetkeksi tai pidemmäksi ajaksi kokonaan.Tai niin olen ymmärtänyt.
Entä jos äiti ei syystä tai toisesta imetä? Tämä jo itsessään on paljon mielipiteitä aiheuttava asia. Jokainen äiti saa itse valita, haluaako hän imettää vai ei. Joiltakin on imetys kielletty kokonaan erilaisten syiden takia. Miten kukaan toinen äiti voi syyllistää äitejä, joiden lapsi ei syystä tai toisesta saa tissiä? Eiväthän he voi tietää, millainen on äidin tarina. Ja tottakai myös se syyllistää, jos saa imettämiseen liittyviä neuvoja, vaikka ei oo niitä pyytäny. Tuore äiti kun on aika herkillä erityisesti imetykseen liittyvien asioiden ja mielipiteiden suhteen. Miten tehdä, jotta osaa tehdä "oikein"?
Miten parisuhde ja sen hoitaminen? Joku äiti jopa "unohtaa" parisuhteen tai laittaa sen syrjään joksikin aikaa, sillä vastasyntynyt lapsi menee kaiken edelle. Ihmettelen vaan, miksi. Tuoreet vanhemmat, äiti ja isä, ovat edelleen myös mies ja vaimo. Miksi ne roolit tulee laittaa syrjään uuden perheenjäsenen tulon myötä? Hellyyttä tarvitaan kuitenki koko ajan, tai ainakin minä tartten sitä. Ja nyt tarkotan siis pusuja, haleja, toisen kainaloo. Ne antaa voimaa jaksaa taas valvoo ja muutenkin elää välillä kovinkin raskasta vauva-arkea. Parisuhteeseen vaikuttaa aivan varmasti, kun perheeseen tulee pieni vauva. Sitä ei voi kiistää, mutta sen takiahan parisuhdetta pitäs just hoitaa ja vaalia.
Kannattas aina ajatella, miltä musta tuoreena äitinä tuntus, jos mulle puhuttas noin. Ja ylipäätänsäkin ajatella tarkoin, mitä ja miten puhuu. Se auttaa jo paljon, Yritetään kuitenki olla maailman parhaita äitejä ja puolisoita. Kaikesta huolimatta.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Ilahdun suuresti jokaisesta niistä. Rohkeasti vaan kommentoimaan, sillä jokaisella saa olla oma mielipide. :)
Kommenttisi näkyy heti tarkistuksen jälkeen.