Siirry pääsisältöön

Huh, olipahan tauti!


 Keskiviikko-iltana sairastui Tyty. Mahatauti. Tyty siis siirtyi isin kanssa nukkumaan olohuoneeseen tehtyyn petiin. Me jäätiin pojan kanssa ylös. Isi nukkui tytön kanssa myös siksi, että hän jäi hoitamaan lasta kotiin loppuviikon ajaksi.

Torstaina näytti jo paremmalta ja mietittiin jopa Tytyn hoitoonlaittamista, sillä tauti näytti olevan ohi. Vaan eipä ollutkaan. Illalla taas sama juttu, kaikki, mitä neiti oli syöny, tuli ylös. Osittain tämä johtu myös siitä, että erehyttiin antamaan neitille maitoa, mikä on kaikkein pahinta mahataudissa. Sama oli käyny aiemminkin, mutta eipä oltu viisastuttu siitä kerrasta yhtään.

Perjantaina Tyty alko olla normaali oma ittensä, mutta oli isin kanssa kotona. Mä olin normaalisti töissä ja poika hoidossa torstaina ja perjantaina. Kun Tyty alko olla terve, mies valitteli heikkoa oloa perjantai-iltana. Hän selvis tällä kertaa kuitenki varsin vähällä. Mahatauti kuitenkin.

Mä oon selvinny jo monta kertaa sairastumatta, vaikka muu perhe on saanut taudin. Tällä kertaa elättelin samoja toiveita, mutta toisin kävi. Lauantaina aamuyöstä kolmen aikaan olo oli tosi huono ja kaikki, mitä olin edellispäivänä syöny, tuli pihalle. Mies oli antanut neitin mun viereen nukkumaan, koska miehellä oli ittellään niin heikko olo. Neiti olis halunnu edelleen nukkua mun kanssa, mutta en todellakaan voinu pitää lasta mun vieressä, kun olin ite niin heikossa hapessa.

Sitä rallia sitten kestikin aamukasiin asti. Välillä tosin nukuin, tosin katkonaisesti. Samassa huoneessa nukkunu poika ei heränny kertaakaan yön aikana, joten nukku kyllä tosi sikeesti. Lapset lähti isin kanssa alas ja mä pääsin nukkumaan ihan rauhassa, Enää ei ollu paha olo, mutta voimat oli täysin poissa. Nukuin siitä kasista iltapäiväneljään asti. Olo oli edelleen heikko, mutta päätin siirtyä sohvalle makoileen. En meinannu jaksaa kävellä portaita alas. Sit kattelin toisella silmällä jääkiekkoo ja torkuin sohvalla. Luin myös kirjaa.

Eilisen ruoka koostu tasan tarkkaan kurkunpalasista, hapankorpuista ja yhestä banaanista. Siihen sit vielä juomaks jaffaa ja vissyä, Mikään muu ei maistunu. Muut grillas ja söi pihviä.

Tänään olo oli hyvä ja eilen illalla noussut kuume oli onneks hävinny aamuun mennessä. Aamu meni vielä hissun kissun kirjaa lukien, mut sit sain jo syötyäkin normaaliruokaa. Päätettiin lähtee Ideaparkiin vähän ostoksille. Olo ei ollu edellenkään täysin normaali, mutta selvisin siitä reissusta.

Aamulla töihin. Kyllä mä töissä jaksan, mutta illan jumppa jää kyllä väliin. En vielä kykene. Huh, olipa oikeesti kunnon mahatauti. Sitä en kyllä toivos kellekään. Ja mä vielä niin pesin ja desinfioin käsiä, etten sairastus, mutta tällä kertaa sekään ei auttanu.

Nyt on enää poika käymättä tautia läpi. Toivottavasti ei tällä kertaa sitä saakaan. Koputan siis puuta.

Meillä oli ihan erilaiset viikonloppusuunnitelmat, mutta tästä tulikin rauhallinen kotiviikonloppu. Ihan kiva juu, mutta syy ois kyllä voinu olla joku muu.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erityislapsiperhe ja yhteiskunnan tarjoama tuki (oppimisen tuesta tulossa oma postaus)

Lähde: Pixabay Aluksi tärkeä huomio:  Tähän postaukseen ei varmastikaan ole kirjattu kaikkia tarjolla olevia palveluja. Toivon, että olen poiminut tärkeimmät ja jos en, minulle saa laittaa kommenttia ja lisään niitä sitten tarvittaessa. Jos löydät postauksesta virheitä, laitatko minulle viestiä ja korjaan ne. Tämä palvelujärjestelmäviidakko on aika sokkeloinen enkä edes välttämättä ole tietoinen kaikista hyödyllisistä palveluista, joita on tarjolla. Me elämme erityisperhearkea emmekä ole olleet tietoisia kaikista yhteiskunnan tarjoamista palveluista. Olen kuitenkin ollut niistä enemmän tietoinen kuin moni muuu erityislapsiperheen vanhempi. Omien nepsy-valmentajaopintojeni yksi lähipäivä keskittyi täysin palvelujärjestelmään liittyviin asioihin. Osa asioista oli jo aiemmin tuttuja, mutta tuli opittua myös paljon uutta. Samaa asiaa käsiteltiin myös toukokuussa sopeutumisvalmennuksen toisella jaksolla. Siellä meill

Kuka minä olen?

 Nyt on blogi kaivettu naftaliinista taas. Tässä postauksessa ajattelin esitellä itseäni hieman tarkemmin. Katsoin äsken @ninnu.hoon Instagram- tarinoita, joissa hän pohti, kuka hän oikeasti on. Se oli mielenkiintoista pohdintaa ja laittoi ajattelemaan. Hän kertoi peilaavansa omia tekemisiään menneisyydestään käsin ja haluaa siirtyä tekemään asioita tulevaisuutta ajatellen.  Olen kotoisin Savosta. Lapsuudenperheeseeni kuuluu äiti, iska ja kaksi pikkusiskoa. Asuimme omakotitalossa taajama-alueella. Elin hyvän ja turvallisen lapsuuden, näin ajattelen. Meillä kotona oli tiukat säännöt ja esimerkiksi kotiintuloajat. Olin kuitenkin tunnollinen lapsi ja noudatin niitä. Vanhempani ovat syntyneet aika pian sodan jälkeen ja se, miten heidät on kasvatettu, on heijastunut myös meidän kasvatukseemme. Kasvatusmetodit olivat sen ajan mukaiset. En ole kuitenkaan kyseenalaistanut sitä, sillä ajattelen, että silloin elettiin sen ajan mallin mukaan. Ei silloin erikseen paljoa puhuttu tunteista tai itses

Jälkivuoto ja tulehdusriski

Raskausaikana neuvolassa keskityttiin puhumaan raskausajan ruokavaliosta ja liikunnasta. Samoin mitattiin verenpainetta ja hemoglobiinia ja pääsin myös antamaan verta monta putkiloa sokerirasituksen ja lääkeainepitosuuksien tarkkailun takia. Juteltiin myös odotusajasta ja siihen liittyvistä asioista ja tottakai synnytyksestä. En kuitenkaan muista, että olisin kuullu terkan puhuvan  ollenkaan jälkivuodosta, vaikka se liittyy olennaisesti synnytykseen. Synnytyksen aikana vuodetaan verta ja sitä määrää tarkkaillaan tiiviisti. Kun synnytys on ohi, verenvuoto jatkuu edelleen ja sillon se on muuttunu jälkivuodoksi. Muistan, kun heti vauvan ja istukan syntymän jälkeen kätilö toi sen hervottoman kokosen vaipan ja ne niin ihanat, mutta kovin käytännölliset verkkohousut. Aluks ne kauhistutti ja myös naurattikin, mutta ei ois kyllä voinu muunlaisia alushousuja kuvitellakaan laittavansa jalkaan. Ne jättää hyvin tilaa sille valtavalle siteelle, mikä annetaan sen hervottoman suuren vaipan jälkeen