Kesäkuulumisia

Oon ollu kotona lasten kanssa kesäkuun alusta asti. Aluks tytön piti olla eka viikko kotona ja jatkaa sen jälkeen hoidossa. Pojan taas piti olla alun perin koko kesäkuu vielä hoidossa toisen hoitokaverinsa kanssa. Ei se nyt kuitenkaan menny nii. Tyttö oli vielä muutaman päivän lomailun jälkeen hoidossa, mutta sitten päätin jättää hänetkin kotiin kesälomalle. Poika ehti olla hoidossa neljä päivää ja lopetti sitten hoitajan ja meiän yhteisellä päätöksellä. Jatketaan sit elokuussa taas, kun palaillaan arkeen.

Toukokuussa viimesten viikkojen aikana odotin jo kesälomaa. Olin loman tarpeessa pitkän ja varsin yhtäjaksosen työrupeaman jälkeen. Olin suunnitellu ottavani aikaa vaan ittelleni, koska lapset ovat päivät hoidossa. Sit tuli kuitenki tieto siitä, että tyttö on kotona kesäkuun ekan kokonaisen viikon. Siinä meni mun rauhalliset lomapäivät.

Jotenkin sitä on kuitenki selvitty. Ei oo ollu kyllä helppoo, sillä musta ei saa pullantuoksusta, hiekkalaatikolla istuvaa, kotiäitiä sit millään. Mies on päivät töissä, mutta onneks silläkin alkaa perjantaina kesäloma. Sit mä saan päiväsaikanakin hengähtää. Tällä hetkellä tuntuu, että on koko ajan oltava silmät selässäkin.

Lapset osaa tehä kaikenlaisia kolttosia ja hyödyntää hyvin äitin lyhyen pinnan. Noi alkaa olla semmonen kauhukaksikko ettei niitä pitäs jättää hetkekskään valvomatta. Välillä on pakko kuitenki käyä vessassa ja esimerkiks täyttää tai tyhjentää tiski- tai pyykkikone. Ne hetket on sit hyödynnetty aika tehokkaasti.

 Sisällä on levitelty hammastahnaa pitkin lattioita, ajettu kissoja takaa (lyöty kepillä, läpsitty (ja aina on kielletty tiukasti tekemästä nii ja kerrottu, kuinka kissaan sattuu)), saippuoitu toisten naamat, levitelty tuhkat tuhkaluukuista (olivat koittaneet itte siivota, sillä vessanpöntönkansi ja seinät oli täynnä tuhkasia kädenjälkiä).

Ulkona on yritetty juosta autotielle, meinattu jäädä useempaan kertaan auton alle (keskelle suojatietä ei voi pysähtyä), karattu naapurin takapihalle (kengät jalassa trampoliinille), menty naapurin pihaan syömään metsämansikoita ilman lupaa, karattu pihasta (varsinkin neiti).

Että näin. Ei oo ollu mulle mikään helppo ja nautinnollinen kesäloma. Tai ei kyllä loma laisinkaan. Murunen oli juhannusviikolla muutaman päivän Itä-Suomessa mummin ja papan luona ja sillon oli pieni hengähdystauko. Teki muuten hyvää. Kaks uhmaikästä, ja vielä aikamoisia tuittupäitä molemmat, ei oo paras mahollinen kombo just nyt.

Onneks miehellä alkaa kesäloma. Mies jaksaa leikkiä ja temuta lasten kanssa paljon enemmän kun minä.

Ollaan me kuitenki yritetty tehä joka päivä jotain. Ei kylläkään mitään erikoisempaa. Kävelty leikkipuistoon, nukutettu pikkusiskoa kaatosateessa, käyty kirppiksellä (mission impossible just nyt, mutta silti menen), haettu mansikoita tilalta asti, nähty eläimiä, katottu piirrettyjä, tehty tädille synttärikortti, käyty kaupassa, käyty leikkimässä päiväkodin pihalla tai leikkipuistossa. Koko päiväks ei voi jäädä sisälle, sillä sillon ei hyvä heilu. Samoin päikkärit pitäs molempien lasten nukkua vielä, koska muuten illat on aika kamalia.

Koska ollaan kuitenki lomalla, en oo ollu niin tarkka ylösnousun suhteen. Ei ennen kasia kuitenkaan ja viimestään ysiltä. Mies laittaa meiät todennäkösesti takas ruotuun lomansa aikana. Arki kuitenki alkaa jonkun ajan kuluttua. Ei mietitä sitä kuitenkaan vielä, sillä sitä ennen on tiedossa kaikenlaista ohjelmaa koko perheen kera.

Ja onhan mulla ihan kohta synttäritkin, vaikka ei niitä sen kummemmin juhlita. Mies lupas kakun leipoa. :)

Instagramissa voi seurata tuoreita kuulumisia, sillä päivitän sitä paljon tiheemmin, kun tätä blogia.

Mut löytää tuolta.