Jatko-opiskelemaan?

Rupesinpa tossa oikeesti pohtimaan jatko-opintoja. Tutustuin avoimen yliopiston tarjontaan, kun haluisin suorittaa erityispedagogiikan syventävät opinnot. Niille tulee vaan hintaa yli 2000e. Eikä niitä tietenkään voi suorittaa Tampereella. Katoin just Itä-Suomen avoimen yliopiston Kouvolan toimipisteen opintovaatimuksia.

Ihan ekaks mun pitäs alkaa lukemaan erityispedagogista kirjallisuutta englanniks, sillä taispa jokainen tentittävä kirja olla englanninkielinen. Sitä pitäs vähän reenata, koska se ei oo todellakaan mun vahvuusalueita. Tossa on se hyvä puoli ettei sinne oo erillisiä pääsykokeita. Huonona puolena taas on se, ettei noilla opinnoilla saa erityisopettajan pätevyyttä, vaan siihen tarvittas erkkaopen tutkinto yliopiston puolella.

Joka tapauksessa näyttää siltä, että jossain vaiheessa mun on hankittava erkkaopen tutkinto, että vois saada jopa joskus vakipaikan. Töistä ei tuu nimittäin olemaan pulaa tolla koulutuksella. Pääsykokeen kautta sisään on tietysti varmin keino tutkinnon suorittamiseen. VAKAVA -kokeen kautta haetaan myös tohon tutkintoon ja koe on kirjallinen. Jos siitä pääsee läpi, sit on vielä soveltuvuuskoe. Siinäpä sitä haastetta myös.

Suurin ongelma vaan on se, ettei erkkaopen tutkintoo voi suorittaa Tampereella ollenkaan. Ja se, ettei mulla oo opettajan pedagogisia opintoja suoritettuna, jotta pääsisin hakee esimerkiks Helsinkiin erillisiin erityisopettajan opintoihin. Se hankaloittaa asiaa kyllä aika lailla, mutta ei voi mitään. Kova työ on joka tapauksessa edessä, mutta pätevälle opettajalle riittää hommia, jopa niitä pidempiä pätkiä.

Yks vaihtoehto ois vielä tutkia, missä sais suoritettua erityisopettajan opinnot, jotka on suunniteltu kehitysvammaisten, tai millä termillä sitä kututaankin, opettamiseen. Sekin on kuulema mahollista ja sieltä sais sen tutkinnon.

Voi elämän kevät. Ei oo perheelliselle ihan helppoja päätöksiä. Miehellä on myös vakipaikka Tampereella ja meillä tämä rivari lähikunnassa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erityislapsiperhe ja yhteiskunnan tarjoama tuki (oppimisen tuesta tulossa oma postaus)

Lähde: Pixabay Aluksi tärkeä huomio: Tähän postaukseen ei varmastikaan ole kirjattu kaikkia tarjolla olevia palveluja. Toivon, että olen poiminut tärkeimmät ja jos en, minulle saa laittaa kommenttia ja lisään niitä sitten tarvittaessa. Jos löydät postauksesta virheitä, laitatko minulle viestiä ja korjaan ne. Tämä palvelujärjestelmäviidakko on aika sokkeloinen enkä edes välttämättä ole tietoinen kaikista hyödyllisistä palveluista, joita on tarjolla. Me elämme erityisperhearkea emmekä ole olleet tietoisia kaikista yhteiskunnan tarjoamista palveluista. Olen kuitenkin ollut niistä enemmän tietoinen kuin moni muuu erityislapsiperheen vanhempi. Omien nepsy-valmentajaopintojeni yksi lähipäivä keskittyi täysin palvelujärjestelmään liittyviin asioihin. Osa asioista oli jo aiemmin tuttuja, mutta tuli opittua myös paljon uutta. Samaa asiaa käsiteltiin myös toukokuussa sopeutumisvalmennuksen toisella jaksolla. Siellä meill

Lue lisää

Kuka minä olen?

Nyt on blogi kaivettu naftaliinista taas. Tässä postauksessa ajattelin esitellä itseäni hieman tarkemmin. Katsoin äsken @ninnu.hoon Instagram- tarinoita, joissa hän pohti, kuka hän oikeasti on. Se oli mielenkiintoista pohdintaa ja laittoi ajattelemaan. Hän kertoi peilaavansa omia tekemisiään menneisyydestään käsin ja haluaa siirtyä tekemään asioita tulevaisuutta ajatellen. Olen kotoisin Savosta. Lapsuudenperheeseeni kuuluu äiti, iska ja kaksi pikkusiskoa. Asuimme omakotitalossa taajama-alueella. Elin hyvän ja turvallisen lapsuuden, näin ajattelen. Meillä kotona oli tiukat säännöt ja esimerkiksi kotiintuloajat. Olin kuitenkin tunnollinen lapsi ja noudatin niitä. Vanhempani ovat syntyneet aika pian sodan jälkeen ja se, miten heidät on kasvatettu, on heijastunut myös meidän kasvatukseemme. Kasvatusmetodit olivat sen ajan mukaiset. En ole kuitenkaan kyseenalaistanut sitä, sillä ajattelen, että silloin elettiin sen ajan mallin mukaan. Ei silloin erikseen paljoa puhuttu tunteista tai itses

Lue lisää

Jälkivuoto ja tulehdusriski

Raskausaikana neuvolassa keskityttiin puhumaan raskausajan ruokavaliosta ja liikunnasta. Samoin mitattiin verenpainetta ja hemoglobiinia ja pääsin myös antamaan verta monta putkiloa sokerirasituksen ja lääkeainepitosuuksien tarkkailun takia. Juteltiin myös odotusajasta ja siihen liittyvistä asioista ja tottakai synnytyksestä. En kuitenkaan muista, että olisin kuullu terkan puhuvan ollenkaan jälkivuodosta, vaikka se liittyy olennaisesti synnytykseen. Synnytyksen aikana vuodetaan verta ja sitä määrää tarkkaillaan tiiviisti. Kun synnytys on ohi, verenvuoto jatkuu edelleen ja sillon se on muuttunu jälkivuodoksi. Muistan, kun heti vauvan ja istukan syntymän jälkeen kätilö toi sen hervottoman kokosen vaipan ja ne niin ihanat, mutta kovin käytännölliset verkkohousut. Aluks ne kauhistutti ja myös naurattikin, mutta ei ois kyllä voinu muunlaisia alushousuja kuvitellakaan laittavansa jalkaan. Ne jättää hyvin tilaa sille valtavalle siteelle, mikä annetaan sen hervottoman suuren vaipan jälkeen

Lue lisää

Jälkiä elämästäni

Hae tästä blogista