Pääsin pitkästä aikaa seuraamaan erityiskoulun arkea, kun työskentelin puoltoista viikkoa sairaalakoulussa luokattomana opettajana. Sairaalakoulua käyvät lastenpsykiatristen osastojen 0.-9. luokkalaisten oppilaiden lisäksi myös sairaalan lastenosastojen koulukuntoiset lapset ja nuoret. He ovat sairaalassaoloaikanaan kirjoilla oman koulunsa lisäksi myös Koivikkopuiston koulussa.
Tein erityispedagogiikkaan liittyvän harjoitteluni juuri Koivikkopuistossa ja pääsin silloin tekemään monenmoisia töitä. Seurasin ja myös opetin kaikkien luokkien eli (0-2), (2-4), (4-6) ja (6-9) oppilaita. Pääsin myös opettajien mukana käymään ja myös opettamaan lasten vuodeosastoilla olevia kouluikäisiä lapsia ja nuoria. En käynyt kuitenkaan silloin kaikilla osastoilla.
Tällä kertaa opetin myös osasto 6:n oppilaita. Kyseessä on lasten veri- ja syöpätautien osasto.
Tässä kiteytettynä mun päällimmäiset ajatukset puolentoista viikon työrupeamasta :
Puoltoista viikkoa takana sairaalakouluarkea sekä lastenpsykiatristen että pääosin lastenosasto 6:n (syöpä- ja diabetesosasto) oppilaiden kanssa. Mitä minulle jäi mieleen? Sen, että vaikka lapsi olisi kuinka sairas, hänellä on oikeus käydä koulua vointinsa mukaan. Lapset ovat uskomattoman sinnikkäitä eivätkä he luovuta kovin helposti. Heillä on myös huonoja päiviä, kuten meistä jokaisella. Aina ei oo pakko jaksaa, edes lasten. Hyvät keskustelut sekä oppilaiden että heidän vanhempiensa ja hoitajiensa kanssa. On muuten mukavaa henkilökuntaa molemmissa paikoissa.Toisaalta jäi mieleen ne monet pienet potilaat, joita näin joka päivä osaston käytävillä. Osa oli meiän lasten ikäisiä, mutta myös paljon nuorempia. Heitä oli rankkaa nähä. Kyllä se vaan laitto taas miettimään ja olemaan kiitollinen siitä, mitä meillä on.Opin paljon ja ymmärrän joitakin asioita taas paremmin. Arvostan myös.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Ilahdun suuresti jokaisesta niistä. Rohkeasti vaan kommentoimaan, sillä jokaisella saa olla oma mielipide. :)
Kommenttisi näkyy heti tarkistuksen jälkeen.