Mikä ihmeen nepsy?

 Alla oleva teksti on katkelma vahvuusperustaisen ratkaisukeskeisen nepsy-valmentajan koulutuksen kehittämistehtävästäni vuodelta 2023.  Avaan siinä aluksi lyhyesti yleisesti käytetyn nepsy-käsitteen. Se on vain pintaraapaisu koko nepsy-aiheesta, mutta antaa kuitenkin tietoa neurokirjon asioista ADHD:n, autismikirjon ja aistitiedon säätelyn osalta. Omilla lapsillamme on näitä kaikkia, vaikka diagnoosi on vain yhdellä. Usein puhutaan myös haastavasta käyttäytymisestä ja tätä asiaa käsittelimme paljon myös koulutuksessamme. Pureudun myös syvemmin haastavan käyttäytymisen käsitteeseen.

 Mikä ihmeen nepsy?

 Nykyään puhutaan neuropsykiatrisista eli nepsy-haasteista, joiden taustalla on erilaiset aivot. Neuropsykiatrisia haasteita on Suomessa 5-10 prosentilla lapsista ja nuorista. Juho Honkasailta pohtii luennollaan nepsy-termin leimallisuutta, mutta itse ajattelen, että se alkaa olla riittävän tutta yhteiskunnassa ja tunnetumpi termi kuin neurokirjo. Omat valmennettavani ovat molemmat nepsyjä, joiden pulmat eroavat toisistaan monin tavoin. Heidän taustojensa vuoksi käsittelen seuraavaksi lyhyesti termit ADHD, autismikirjo ja aistipulmat.

 On tärkeää ymmärtää, että nepsy-lapsilla on paljon vahvuuksia haasteidensa lisäksi. Usein korostetaan vain nepsyn hankaluuksia ja ongelmia vaikka neuropsykiatristen pulmien takana on tavallinen ihminen. Meille on koulutuksen aikana monesti korostettu usealta suunnalta sitä, että ihminen ei hgaasta, vaan hänen tapansa toimia ja lisäksi ihminen on muutakin kuin oireensa. Ei ole hyvä leimata ihmistä sellaisten asioiden takia, joihin hän ei voi itse vaikuttaa. On hyvä, että nykyään nepsy-aiheista kirjallisuutta on erikseen lapsille ja nuorille esimerkiksi Hanna Suikkasen Piilovoimani ADHD, Maria Viljan kirjat, Annika Hämysen kirjat, esimerkiksi Apua, sukissani on lohikäärmeitä ja monta muuta. Kirjallisuuden kautta lapset ja nuoret saavat ikätasoista tietoa omista vahvuuksistaan ja haasteistaan.

1.1. ADHD

Peppu ei pysy penkissä, putoava esine vie huomion, uppoutuu omiin ajatuksiin. 

Oheinen sarjakuva kuvaa hyvin, mitä on adhd. ADHD eli aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö on ehkä tutuin neurokirjon termeistä. ADHD:ta esiintyy lähes 10 prosentilla kouluikäisistä lapsista ja nuorista ja 3-4 % aikuisista. Oireet vaihtelevat iän ja kehitysvaiheiden mukaan. Ympäristötekijöillä on suuri vaikutus oireiden ilmenemiseen. ADHD-diagnoosin saa, jos oireita on ollut jo alle kouluikäisenä ainakin 6 kuukauden ajan ja ne näkyvät ainakin kahdessa eri paikassa (esimerkiksi koti ja koulu/päiväkoti). Tämän vuoksi moni piirteinen jää usein tunnistamatta. ADHD:ssa korostuu tietynlaiset pulmat ja haasteet. Usein ADHD-piirteisellä ihmisellä ilman diagnoosiakin esiintyy usein toiminnanohjauksen pulmia (oto) kuten esimerkiksi aloittamisen pulmia ja motivaation ylläpitämisen pulmia. Lapsilla korostuvat tunteiden ja käyttäytymisen säätelyn pulmat sekä sosiaalisten taitojen pulmat. On tutkittu, että adhd-oireisista lapsista ja nuorista 30-50 %:lla on aistitiedon käsittelyn ja aistisäätelyn pulmia.

Haastavaa on, että sama ADHD-diagnoosi voi näyttää hyvin erinäköiseltä rinnastuen siihen, mikä ADHD:n muoto lapsella tai nuorella on. ADHD voi sisältää tarkkaavuuden säätelyn haasteita, yliaktiivisuutta ja impulsiivista käytöstä. Se voi myös ilmetä pelkkinä tarkkaavuuden säätelyn pulmina tai yliaktiivisuutena tai impulsiivisuutena ilman tarkkaavuuden säätelyn pulmia.

“Ei oo haasteita koulussa. Oppitunnit menee hyvin. Miten veljet saavat pidettyä huoneensa siistinä ja minä en?” - valmennettava 2

Koulun ja varhaiskasvatuksen haasteena on tunnistaa etenkin ne oppilaat, joilla on vain tarkkaamattomuuden pulmia, Ne ilmenevät hankaluutena Koulun ja varhaiskasvatuksen haasteena on tunnistaa etenkin ne oppilaat, joilla on vain tarkkaamattomuuden pulmia. Ne ilmenevät hankaluutena ylläpitää ja säädellä tarkkaavuutta. Tarkkaamaton voi myös uppoutua omiin ajatuksiin ja hän ei välttämättä tiedä, mitä oppitunneilla tapahtuu, vaikka hän on paikalla. Tarkkaavuutta voi verrata valokeilaan, joka siirtyy huomion kohteeseen esimerkiksi ohitse lentävään lintuun.

Yliaktiivinen oppilas ja lapsi/nuori näkyy ja kuuluu eikä hänen peppunsa pysy penkissä ja puhe vain pulppuaa suusta. Hänen täytyy liikkua jollain tavoin lähes koko ajan. Monesti yliaktiiviset oppilaat puhuvat paljon ja koko ajan. Ratkaisukeskeinen asenne ja toiminnan muutokset voivat auttaa arjessa paljon. Impulsiivisuus puolestaan ilmenee usein toimimisena ennen harkintaa. Impulssit ohjaavat toimintaa ennen kuin harkintaa ehtii tapahtua. Haastavat tilanteet tapahtuvat nopeasti eikä niitä voi usein ennakoida. Usein impulsiivisella ihmisellä on myös hankaluuksia säädellä tunteitaan tai käytöstään. Moni impulsiivinen ihminen tekee myös asioita muiden pyynnöstä. 

ADHD:ssa on paljon myös myönteisiä asioita ja voimavaroja. He ovat usein energisiä, nopeita, herkkiä, uteliaita, rohkeita ja kiinnostuneita. Nämä tulisi huomioida nykyistä paremmin eikä korostaa vain ADHD:n haasteita. Neuropsykiatrisesti oireilevat lapset hyötyvät tulevan ennakoimisesta kuvin, sanoin, kuvasarjoin tai päivä- tai viikkojärjestyksin. Lapsi hyötyy ja tarvitsee aikuisen säätely- ja jäsennysapua pidempään ja intensiivisemmin. 

1.2. Autismikirjo

Lapsia, joilla on autismikirjon pulmia, saatetaan pitää pikkuvanhoina professoreina erilaisen ilmaisun ja asiatietoon perustuvan puheen vuoksi.

Autismikirjon (ASD) pulmiin kuuluvat mm. lapsuusiän autismi ja Aspergerin oireyhtymä. Autismikirjo on hyvin monimuotoinen, kirjava ryhmä, kuten nimikin jo kertoo. Häiriöt ilmenevät jo lapsena ja jatkuvat useimmiten aikuisuuteen. Kuten ADHD:n kohdalla, myös autismikirjon osalla oireiden voimakkuus vaihtelee ja yksilölliset ominaisuudet voivat kompensoida vaikeuksia. Autismikirjon piirteisiin kuuluu esimerkiksi hankaluudet vastavuoroisessa vuorovaikutuksessa ja kommunikaatiossa sekä eleissä ja erilaiset rajoittuneet, uudelleen toistuvat, toimintamallit kuten rutiinit ja rituaalit. Autismikirjo on yleisempi pojilla kuin tytöillä, mutta usein tyttöjen ASD jää usein huomaamatta ja diagnosoimatta. Aistimusten kokeminen poikkeaa osalla autismikirjon henkilöistä muista. Aistiyliherkkyydet ovat tavallisia erityisesti näkö-, tunto- ja kuuloaistin alueella. Monen aistikanavan kautta samaan aikaan tulevat viestit voivat tuntua päässä hallitsemattomalta kaaokselta. Käytös voi olla aistihakuista ja hänen täytyy saada voimakkaita aistikokemuksia esimerkiksi tunnistamalla ihmisiä hajuaistin avulla. 

 Autismikirjo-aiheinen  sarjakuva kuvailee termiä hyvin. Lapsilla vuorovaikutuksen pulmat näkyvä usein leikkitaidoissa. Heillä voi olla huikea mielikuvitus ja yksin leikkiminen onnistua hyvin, mutta leikkejä ei mielellään jaeta muiden kanssa. Omalla lapsellani tämä on näkynyt pitkään tavaroiden omimisena. Hän kyllä saa ottaa luvatta muiden tavaroita, mutta hänen tavaroihinsa ei saa koskea edes luvan kanssa. Erityiset mielenkiinnon kohteet eli ekkot vaihtelevat ja ekkona voi olla esimerkiksi avaruus tai liput sekä kartat. Erityiseen mielenkiintoon liittyvien asioiden parissa ihminen voi viettää kauan aikaa huomioimatta aikaa tai paikkaa. Autismikirjon häiriöön voi liittyä lapsilla ja nuorilla käytösoireita sekä koulunkäynnin pulmia. Koulukieltäytyjissä autismikirjon pojat ovat yliedustettuina. Yleensä liitännäisoireet ovat aistisäätelyn puolella. Autismikirjon lapsista neljällä viidestä on aistitiedon käsittelyn ja aistisäätelyn pulmia. 

PDA eli patologinen vaatimusten välttely on osa autismikirjoa, mutta se ei ole Suomessa diagnoosi. Pda-tyyppisen henkilön on vaikeaa kestää tai kohdata tunnetta, minkä toiminta aiheuttaa ja siksi hän välttää sitä. Usein PDA-piirteisiin kuuluu myös voimakas uhmakkuus. On tärkeää muistaa, että autismikirjoon liittyy myös myönteisiä puolia kuten ajattelun ja havaitsemisen yksityiskohtaisuus ja tarkkuus. Monet autismikirjon ihmiset vaativat oikeudenmukaisuutta ja puuttuvat herkästi epäkohtiin. 

Koulussa autismikirjon oireet voivat näkyä sekä tunneilla että vapaamuotoisissa sosiaalisissa tilanteissa. Toisten kanssa oleminen ei tuota mielihyvää tai hän ei koe tärkeäksi olla kontaktissa muiden kanssa. Ryhmätyöt ovat hankalia. Sosiaaliset tilanteet voivat kuormittaa niin paljon, että välitunnilla lapsi haluaa olla yksin laskemassa omaa aistikuormaa. Lapsi ei kykene asettumaan toisen asemaan tai näkökulmaan eikä osaa ottaa muita huomioon omassa toiminnassaan. Tunteiden tunnistamisessa ja säätelyssä on usein pulmia. Koulussa aistikuorma on suurta ja tämä varmasti haastaa toimintakykyä välillä runsaasti. 

Koulupäivän aikana huomio tulisi kiinnittää ennakointiin, struktuuriin, selkeään arkeen, toiminnanohjauksen tukeen ja erityisesti toivotun käyttäytymisen vahvistamiseen. Valitse taistelusi- sanonta on myös varsin toimiva. On kuitenkin ymmärrettävä se, että autismikirjon oppilas ei voi itse vaikuttaa omaan toimintaansa, vaikka haluaisi niin tehdä. Erilaiset aivot ovat erilaiset aivot ja poikkeavat nenttien aivoista. He myös usein kuormittuvat helposti ja sen vuoksi lapsen oppimisen ilon ja koulumotivaation kannalta on tärkeää keventää kuormitusta lapselle sopivin keinoin yhteistyössä kodin kanssa. 

“Minkä takia mulla ei kauheesti koulussa näy ADHD ja kotona näkyy?” -valmennettava 2

1.3. Aistitiedon käsittelyn pulmat

Aistiminen on yksilöllinen, subjektiivinen kokemus.

Aistien kautta kulkeva tieto ja sen käsittely vaikuttavat ympäristöstä ja omasta kehosta tulevan tiedon tulkintaan ja siihen reagointiin. Aistitiedon käsittelyn (sensorisen integraation) haasteissa kyky havaita, käsitellä ja erotella eri aistien kautta kulkevaa tietoa on poikkeavaa ja sen vuoksi aistitieto on hämmentävää, kuormittavaa tai vääristynyttä. Osa lapsista ja nuorista reagoi hyvin voimakkaasti ympäristöönsä. He voivat aistia herkästi, vahvasti tai voimakkaasti.  Osalle lapsista aistikokemukset voivat olla vähäisempiä tai niukempia ja toisilla runsaita ja monipuolisia. Aistitiedon käsittelyä tarvitaan vireystilan ja tarkkaavuuden säätelyssä, uusien taitojen oppimisessa ja vuorovaikutustaitojen kehittymisessä. Aistitiedon käsittelyyn ja tulkintaan vaikuttavat senhetkinen tilanne, tunne- ja vireystila, ennakkoajatukset ja aiemmat kokemukset. Aistimuksia tulkitaan kokemusten kautta. Eri ihmiset voivat kokea saman tilanteen eri tavoin ja sama aistimus voi aiheuttaa erilaisen reaktion eri tilanteissa. 

Aistitiedon käsittelyn pulmia ilmenee eri aistijärjestelmien alueella (näkö, kuulo, tunto, haju, maku, lihas-nivelaisti ja tasapaino-liikeaisti). Aistitiedon käsittelyn pulmat voivat vaikuttaa vireystilan ja tarkkaavuuden säätelyyn ja heikentää itsetuntoa. Aistitiedon käsittelyn pulmia esiintyy 5-10 prosentilla, mutta yleisimpiä ne ovat motorisen kehityshäiriön ja neuropsykiatristen pulmien yhteydessä. Aistitiedon pulmat voivat olla osa jotain oirekokonaisuutta, esimerkiksi autismikirjoa, mutta ne voivat esiintyä myös ilman muuta diagnosoitua häiriötä. Aistitiedon käsittelyn vaikeudet voidaan jakaa aistitiedon säätelyn pulmiin, aistimusten erottelun pulmiin ja aistipohjaisiin motoriikan tai kehotietoisuuden pulmiin. Aistimusten säätelyn pulmissa reagointi aistimuksiin voi olla liian voimakasta tai heikkoa. He tarvitsevat myös voimakkaita aistikokemuksia. Liiallinen aistikuormitus voi olla merkittävä stressitekijä ja laukaista voimakkaita tunne- ja käytösoireita. Molemmilla valmennettavillani on aistipuolen pulmia. He kuormittuvat helposti ja se johtaa tunnesäätelyn ja käytöksen pulmiin. 

Vaatteen sauma tai sukan väärä asento tuntuu epämiellyttävältä, ruoan koostumus voi olla ikävä, hiusten harjaaminen sattuu, vesi tuntuu kovalta iholla

Aistiyliherkkyydessä reaktio tavanomaisiin ärsykkeisiin on voimakas eikä uudelleen toistuviin samoihin ärsykkeisiin totuta kuten yleensä. Molemmilla valmennettavillani on aistiyliherkkyyksiä  ja myös heillä ne painottuvat näkö-, tunto- ja kuuloaistin alueille. Aistiyliherkkyys voi hankaloittaa pukeutumista, peseytymistä tai ruokailua.  Aistiyliherkkä pyrkii välttämään epämiellyttäviä asioita ja kuormittuu tilanteissa, joissa muut eivät huomaa erityistä. Lapsilla tämä ajatellaan usein temppuiluna ruokapöydässä tai siirtymätilanteissa. Runsas aistiärsykkeiden määrä voi laukaista stressireaktion, mikä voi aiheuttaa lamaantumista tai raivokohtauksia. Ainakin toisen valmennettavani kohdalla tapahtuu juuri näin. Aistialiherkkyys näkyy esimerkiksi haluna käydä trooppisessa suihkussa. Aistialiherkkyys vaikeuttaa sopivan vireystilan ylläpitoa ja voi näyttää tarkkaamattomuudelta tai jopa kiinnostuksen puutteelta. Aistimushakuisuus näkyy esimerkiksi tarpeena koskettaa kaikkea joka paikassa. Syvätuntoaistimukset, voimakas halaus tai puristuksen tunne, miellyttää ja rauhoittaa. Aistikokemuksia haetaan jatkuvasti, jolloin käytös voidaan tulkita häiritseväksi tai se voi aiheuttaa vaaratilanteita. Ilman riittävän vahvoja aistikokemuksia olo on levoton ja hankala. Haastavinta on, että henkilöllä voi yhtä aikaa olla jokaisella osa-alueella jotakin.

Aistiyliherkkyydessä karsitaan ympäristöstä ylimääräisiä ärsykkeitä, otetaan käyttöön aistikuormitusta laskevia apuvälineitä, kuten kuulosuojaimia ja järjestetään ylimääräisiä taukoja. Aistialiherkkyydessä opetellaan kiinnittämään huomiota aistimuksiin, mutta varmistetaan turvallisuus esimerkiksi liikenteessä liikuttaessa. Vireystilan säätelyyn kannattaa kiinnittää huomiota. Aikuinen huolehtii ja varmistaa, että lapsen on turvallista olla ja toimia eri ympäristöissä. Sopivan kuormitustason ja riittävän rauhoittumisen ja rentoutumisen yhtälö on usein vaikea ratkaista. Aistisäätelyhäiriöiset lapset hyötyvät tulevan ennakoimisesta kuvin, sanoin, kuvasarjoin tai päivä- tai viikkojärjestyksin. Lapsi hyötyy ja tarvitsee aikuisen säätely- ja jäsennysapua pidempään ja intensiivisemmin. On tärkeää löytää toimivat tavat myös fyysiselle kontaktille ja kosketukselle tuntoyliherkän lapsen kohdalla ja on erityisen tärkeää löytää lapselle ja aikuiselle toimivat tavat olla lähellä, koskettaa ja ohjata. 

Haastava käyttäytyminen

Kylläpä tuo lapsi käyttäytyy haastavasti ja osaa olla tosi hankala” 

Usein ihmisillä on ennakkoluuloja ja -oletuksia erityisesti neurokirjon yksilöitä kohtaan. Tämä voi olla hyvin leimaavaa, sillä kahta nepsyä ei voi verrata keskenään ja heidän taitonsa voivat olla hyvin eri tasolla eri asioissa. Toisen pulmat voivat näkyä ulkoisesti ja toinen käyttäytyy sisäänpäin ja maskaa koulupäivän, koska hän ei halua erottautua muista. Usein näissä tapauksissa näkyvä haastava käyttäytyminen purkautuu kotona ylikuormituksena ja jumeina. “on lause, joka on tuttu somesta ja myös lehtijutuista. On tärkeä hyväksyä, että lapsella ja yleensäkin ihmisellä, on käytökselleen selkeä syy, jolle hän ei itse voi mitään. On asioita, joihin ihminen voi itse vaikuttaa ja on asioita, joiden suhteen hänellä ei ole vaikutusvaltaa. Aina kannattaa pohtia, mitä on käytöksen takana. Mitä lapsi haluaa ja tarvitsee ja ilmaisee sen omalla käytöksellään. Nepsy-ihmisten sosiaaliset taidot, joihin esimerkiksi kaveritaidot kuuluvat, ovat usein 2-5 vuotta ikätasoaan alhaisemmat. Tämä vaikuttaa hyvin paljon kanssakäymiseen toisten ihmisen kanssa, Jos joku ei ymmärrä, että nepsyllä on erilaiset aivot, hän voi sanoa lapselle esimerkiksi: “ Kyllä sinun pitäisi osata käyttäytyä sopivalla tavalla, kun olet jo 10-vuotias”. Tosiasiassa lapsen toimintaa voi verrata korkeintaan 7-8-vuotiaan lapsen toimintaan ja ero voi olla hyvin suuri. Voi olla myös kyse siitä, että lapsi ei vielä osaa toimia toisin. 

Kun puhutaan haastavasta käyttäytymisestä mikä on puheen kohteena? Puhutaanko sanoista vai toiminnasta vai molemmista? Puhutaanko väkivallasta itseä, toisia tai ympäristöä kohtaan? Ihmisiä haastavat käyttäytymisessä eri asiat, se mikä itsestä tuntuu haastavalta käytökseltä, ei välttämättä ole sitä toiselle ja päinvastoin. Haastavuus näkyy koulussa, mutta valmennuksessa ei. Silloin on mahdollista nähdä, miten oma käytökseni vaikuttaa valmennettavaani. Tällöin tarkoituksena on lisätä ymmärrystä ja sanoittaa esimerkiksi kouluun ja muille tahoille valmennettavan käytöksen takana olevia asioita. 

Ei kukaan halua “olla haastava”, vaan kaikki haluavat tulla huomatuksi, hyväksytyksi, ymmärretyksi ja arvostetuksi omana itsenään. Jokainen haluaa kuulla, missä hän on hyvä ja missä toimii oikein. Tämä tulisi kaikkien ymmärtää ja tarvittaessa vaihtaa näkökulmaa ja asennettaan. Jokaisesta ihmisestä löytyy hyviä puolia. Esimerkiksi kouluissa on hyvä tarkkailla, onko haastava käytös yksilöstä lähtevää vai provoisoiko toinen oppilas tai ympäristö oppilasta toimimaan niin. Monta kertaa nepsy-oppilas saa syyt niskoilleen sellaisistakin asioista, joita hän ei ole tehnyt ja parhaimmillaan hän on ollut jossain muualla, mutta häntä syytetään silti. On helppo syyttää sellaista, jota syytetään aina. Tämä on todella ikävää lapsen ja hänen perheensä kannalta. EI kukaan halua olla syntipukki ja leimautua pahaksi ihmiseksi ja kavereiden hylkäämäksi, koska ei osaa toimia tilanteissa oikein tai hän toimii muiden käskyjen mukaan.

Käyttäytymisen haasteet ovat lapsen hätähuuto, joka tulee kuulla ja huomioida.

Siksi on tärkeää selvittää, mitä on käytöksen takana. Miten tilanteeseen puututaan? Tulipalojen sammuttaminen on yleinen interventio, mutta se ratkaisee vain senhetkisen tilanteen eikä tuo pysyvää muutosta. Oppilas ei opi puuttuvia taitoja rangaistusten kautta. Tärkeää on ennaltaehkäistä tilanteita ennalta. Miten ehkäistään samanlaisia tilanteita jatkossa? Miten saadaan tilanteeseen pysyvämpää muutosta? Kyse on myös siitä, miten paljon maltamme käyttää aikaa tähän. Jos vaakakupissa on samojen tilanteiden selvittely jatkuvasti ja toisaalta panostaminen ajallisesti ennaltaehkäisyyn pitäisi ratkaisun olla selvä. Pitäisi pohtia, mitä on käytöksen taustalla ja selittävätkö jotkut tekijät sitä. Voisiko eri ympäristö, eri henkilöt tai erilaiset tukikeinot antaa lisää työkaluja toimia oikein tai toimia toisin? Työkaluja tulee antaa lisää, jos ne eivät riitä tai niitä voi vaihtaa, kun huomaa ettei nykyiset toimi haluamalla tavalla. Näin on mahdollista saada pysyvämpää muutosta ja oppia uusi toimintamalli.

Voiko haastavaa käytöstä ehkäistä ennalta jotenkin? Usein voi ja se olisi tärkeää. Pitäisi opetella tunnistamaan ennusmerkit ja pysäyttää tai vaikuttaa toimintaan jo ennalta. Osa ennusmerkeistä näkyy esimerkiksi kielenkäytössä tai puheessa. Ärsyyntyminen ja provoisoituminen voi näkyä jo käytettävissä sanoissa. Hengitys voi myös tiheentyä, motorinen levottomuus lisääntyä tai ihmisestä voi tulla yliaktiivinen. Näet ja aistit, kun henkilölllä ei ole hyvä olla. Hän voi peitellä levottomuuttaan. Hän voi myös haluta ottaa etäisyyttä ja vetäytyä muista kauemmaksi tai haluta olla koko ajan kiinni muissa. Ajattelen, että yksi suuri syy on koulussa aikuisten toiminta ja haluttomuus uskoa muutokseen kyseisen oppilaan kohdalla. Pelkkä voivottelu siitä, kun taas pitää selvitellä hölmöilyjä, ei riitä, vaan pitää tapahtua muutosta myös aikuisissa ja heidän toimintatavoissaan kuten käyttämissään sanoissa. On mahdollista, että aikuinen tietämättään vaan provosoi lasta käyttämällä lapsen mielestä provoisoivia ilmaisuja, jotka vain yllyttävät lasta toimimaan samoin kuin aiemminkin. Uuden mallin oppimista lapsi ei opi itsenäisesti, vaan tarvitsee siihen sitoutuneiden aikuisten tukea. Ohjataan toimimaan oikein ja huomioidaan pienetkin hyvät hetket. Hankalassa tilanteessa hyväksytyksi kokeminen on todella tärkeä kokemus. Toimimmehan me aikuiset itse malleina emmekä jaa vääränlaisia malleja lapsille? 

Laitan tähän loppuun vielä lähdeluettelon, mutta välttämättä kaikkia niitä en olekaan käyttänyt kirjoittaessani juuri tätä tekstinpätkää työstäni. Ajattelin julkaista muitakin pätkiä kehittämistehtävästäni ja ehkä myös muuta siihen liittyvää materiaalia. Kertokaa, mitä tykkäätte.

Lähteet:

 ADHD käypä hoito -suositus (2019). Duodecim. Saatavilla verkosta: https://www.kaypahoito.fi/hoi50061 

 Ahola, T. & Furman, B.(2016).  Ongelmista ratkaisuihin. Lyhytterapian perusteet. Lyhytterapiainstituutti Oy.

 Huotari, A. & Tamski, E-L. (2019). Tammenterhon tarinoita. Kopihyvä.

 Kähkönen, S. (2023). Kouluneuvottelu - Miten luoda yhteinen tavoite lapsen ja nuoren kasvun tukemiseksi? Osa 2. Aluehallintovirasto. Webinaari. 6.9.2023.

 Leinonen, M. 2023. Palvelujärjestelmä, palveluohjaus ja perheohjaus. Lähiopetusluento. 18.4.2023.

 Matilainen, M. (2022). Neurokirjon oppilas. Opettajan ja ohjaajan työkalupakki. PS-Kustannus. 

 Mäkelä, E. 2023. Neuropsykiatriset häiriöt. Lähiopetusluento. 19.4.2023.

 Linnainmaa, M. (2022). Tyttöjen autismikirjon naamiointi diagnosoinnin haasteena koulussa: systemaattinen kirjallisuuskatsaus. Neuropsy Open, 3.

Tyttöjen autismikirjon oireiden naamiointi diagnosoinnin haasteena koulussa: systemaattinen kirjallisuuskatsaus | Neuropsy Open: kliinisen neuropsykologian verkkojulkaisu 

Litmanen. L. (202: 2). Toivotun käyttäytymisen vahvistaminen. Teoksessa M. Matilainen. (toim.) Neurokirjon oppilas. Opettajan ja ohjaajan työkalupakki. PS-kustannus. 212-221.

https://naenepsy.fi/

 Oksanen, J. & Sollasvaara, R. (toim.) (2019). Esteille hyvästit! Opas autismikirjon sekä adhd- ja Tourette-oireisten lasten kasvattajille. 

 Parikka J., Halonen-Malliarakis, N. & Puustjärvi, A. (2021). Vaikeudesta voimaksi. Neuropsykiatriset häiriöt ja niiden huomioiminen koulussa. Finn Lectura.

 Sallinen, M. https://naenepsy.fi/vieraskyna/anna-aikaa-asperger-ihmiselle/ 

 Sandberg, E. (2022). Haastava käyttäytyminen. Vahvuusperustainen ja ratkaisukeskeinen työote. ES Pedagogica Oy.

 Savikuja, T. & Leppämäki, S. (toim.) (2022). Nepsy-opas:tukea neuropsykiatrisiin haasteisiin. PS-kustannus.

 Seppälä, R. (2023). Näkymättömät tytöt. Opas neurokirjon tyttöjen tunnistamiseen ja tukemiseen koulussa. Erityisvoimia-sivusto.

 Suikkanen, H. (2022). Piilovoimia. ADHD-opas lapsille. PS-kustannus.