Suksilla

Tänä talvena on tullu hiihdettyä jo yli 20 kilsaa. Se on hyvin, sillä viime vuonna en hiihtäny kertaakaan raskauden vuoksi ja 2011 taisin laittaa sukset vaan kerran tai pari jalkaan. Osan kilometreistä oon keränny töissä ja osan perheen kanssa lähiladuilla. Eilen tais olla kolmas kerta, kun käytiin hiihtelemässä miehen ja pojan kanssa. Keli oli upee, aurinko paisto ja pakkastaki vaan muutama aste.

Mun suksissa oon voiteet vuodelta 2011, joten ehkä olis aika laittaa lisää pitoo. Viimesintä kertaa lukuunottamatta ne on pitäny ja luistanu sopivasti, mutta tänään (eilen) oli toisin. Sukset lipsu todella paljon, joten onneks meiän reitti ei sisältäny kovinkaan montaa isoo ylämäkee. Mä hiihdän perinteistä ja mies luistelee. Poika selässä. Poika viihtyy niin hyvin, että yleensä nukahtaa viimestään ekan kierroksen jälkeen. Kierros on reilu kaks kilsaa pitkä, joten poika ehtii sit nukkua vielä ainaki kierroksen tai kaks.

Tällä kertaa oli mukana juomistaki, koska se unohtu aiemmin. Muutama hörppy vissyä ja sit jakso taas. Lisäks meillä on ollu suklaapatukoita energiaks ja niitten voimalla on menty. Hyvin riittäny ainaki tähän asti. Jos lähtis jolleki pidemmälle retkelle, pitäs mulla olla reppu selässä ja siellä ainaki makkaraa ja jotain kuumaa juotavaa termarissa. Nyt mä siis hiihtelen ilman lisäpainoo, tarpeeks hikistä puuhaa se on jo ilmanki.

Hiihto ei oo ollu mikään mun lempilaji. Kouluikäsenä tuli hiihdettyä myös liikuntatuntien ulkopuolella, mutta aikuisena ei vaan kiinnostanu mennä laduille. Laskettelusukset on kyllä ollu jalassa melkein joka talvi, paria viimestä lukuunottamatta. Mikäs on tunturin huipulle hissitellessä, kun aurinko paistaa ja lämpötila nollan tienoilla. Ja tietysti varsinkin se rinteitten laskeminen. Ah! Mutta se on vaan niin älyttömän kallista eikä mulla oo omia varusteitakaan. Miehellä on lauta, mutta senkin laskeminen on jääny tosi vähiin. Ei vaan oo aikaa eikä varsinkaan rahaa. Ehkä sit myöhemmin. Pari vuotta sit oltiin anopin ja appiukon kanssa viikko Ylläksellä laskettelemassa ja hiihtämässä ja se oli kivaa.





Näin talvisaikaan pitäs tehä jotain myös ton kuntoilun suhteen, keväällä pääsee sit taas laittaan lenkkarit jalkaan ja ainaki käveleen ehkä myös pienelle hölkälle. Mies ehotti hiihtämistä, joten siitä se sitten lähti. Tosin nää tänhetkiset kaks kertaa viikossa hiihtelyt ei vielä paljoo auta. Päätinkin, että hiihtoloman jälkeen, kun työpaikka vaihtuu, menen suoraan töistä ladulle. Luultavammin pitkäaikasimman työpaikkani viereen. Jostain se kunnon kasvatus on taas alotettava.