Yksi on joukosta poissa

Vielä viime jouluna sukuumme kuului yksi jäsen enemmän. Nyt häntä ei enää ole. Ainut ukkini ja lastemme isoukki nukkui pois keväällä. Tytyä hän ei enää ehtinyt tavata, mutta Murusen useampaankin kertaan, vaikka ukki ei niitä tapaamisia luultavasti enää muistanutkaan. Ukki oli jo vanha, yli 90-vuotias, mutta ikäisekseen hyvässä kunnossa lukuunottamatta muutamaa viimeistä vuotta. Ukki sai myös asua kotona (iso)mummon kanssa lähes loppuun asti. Se oli ukille tärkeää, sillä terveempänä hän oli koko ajan tekemässä jotain ja auttamassa muita. Ukki kolasi lumet, siisti meiän omenapuut, lämmitti taloo ja teki kaikenlaisia ulko- ja sisätöitä. Ukki ja mummo viettivät paljon aikaa, oikeastaan kaikki kesät, mökillä, järven rannalla ja omassa rauhassa. Siellä me otettiin serkkuporukalla aurinkoo, uitiin, saunottiin ja syötiin mummon tekemää ruokaa. Ukki kävi kalassa, perkasi ne ja mummo paisto muikut tai teki kalakukkoo.

Ukki oli hyvin aktiivinen järjestötoiminnassa ja kävi aktiivisesti myös lähes viimeiseen asti erilaisissa kirkon järjestämissä tilaisuuksissa  Ukki kasvatti mummon kanssa neljä lasta. Ammatiltaan ukki oli muurari ja osa hänen lapsistaan jatkaa isänsä viitoittamalla tiellä. Ukki myös opetti lapsilleen työnteon tärkeyden ja oli hyvin sinnikäs mies. Ukki oli aina valmis auttamaan muita. Ukki otti meiät polvelleen ja leikki Körö körö kirkkoa tavaillen.

 Ukki myös oli aina iloinen ja tykkäsi jutustella eikä aiheella ollut väliä. Erityisesti mieleen jäi viimeinen kerta, kun näin ukin ja hän halusi lukea Muruselle kirjaa sängyllä, vaikkei enää oikein jaksanutkaan. Tästä hetkestä, puoli vuotta ennen ukin kuolemaa, on onneksi myös pysyvä muisto tallella valokuvan muodossa. Ukki halusikin aina huomioida erityisesti lastenlastenlapset, vaikka vain ottamalla heitä syliin. Pitkän välimatkan takia meiän perhe näki ukkia vain muutaman kerran vuodessa, joten en valitettavasti voinut käydä häntä katsomassa hänen viimeisinä elinpäivinään, vaikka olisin halunnut.

 Kun suruviesti saapui, olin surullinen ukin poismenosta, mutta myös iloinen, sillä hänellä oli ollut hyvä ja pitkä elämä. Hänen aikansa oli tullut lähteä täältä pois.