Siirry pääsisältöön

Uusi lukuvuosi alkoi

Eka työpäivä kevätlukukautta on takana päin ja ihan mukavasti meni. Opettajat olivat vielä hieman väsyneitä pitkän loman ja myöhäisten aamujen takia, mutta lapsilla riitti virtaa. Kiltteyttä heillä oli tallella, jotain rippeitä ilmeisesti jäänyt joulun jäljiltä. Jatkaisivat vaan samaan malliin, niin tylsiä selvittelemisiä ja rangaistusten laatimisia olisi paljon vähemmän. No, huomenna se taas punnitaan, kun menee välkkävalvontaan paasaamaan lumipallojen heittelystä, jos suojakelit jatkuu.

Työpäivä piti sisällään puheopetusta muutamalle oppilaalle ja äidinkieltä ykkös-kakkosluokkalaisille. Pientä kirjoitelmaa joulusta tai joululomasta ja uuden kirjaimen, y.n opettelua. Ja vikan tunnin vahdin kolmosia heidän ahertaessaan ilotulitus-piirrostensa parissa. Lisäksi ehdin päivän aikana aikaistaa lääkäriaikaani jo ensi viikolle, jutella mukavia työkavereiden kanssa, nauttia maukkaasta mieheni tekemästä ruoasta ja salaatista ja tulostella puheoppilaille tiedotelappuja. Päivän päätyttyä oli mehut aika pois ja päiväunet sohvalla viltin alla houkuttelivat kovasti.

Aamulla herättyäni katsahdin ulos ja sää ei paljoa innostanut. Vesikeli ja tiet aivan loskaiset. Sai suhteellisen rauhallisesti ajella töihin, jo senkin takia, että toinen pyyhkijänsulka lähti osittain pois paikoiltaan, eikä moottoritiellä oikein pystynyt pysähtyyn mihinkään korjaan sitä. Onneks se ei ollu kuskin puolen ja näin edes siltä puolelta kunnolla eteeni. Rekkoja piti varoa, koska niiden rinnalla ei nähnyt yhtään mitään. Luulen, ettei kukaan ajanut satasta, koska tiet oli sen verran huonossa kunnossa. Eikä tilanne ollut muuttunut vielä kahen maissakaan, kun ajelin takas kotio. Jospa jo huomiseks... tosin taitaa olla turha toivo.
                                                                Talvisia tunnelmia

Kotiin päästyäni en mennyt päiväunille, vaan otin esiin piikkimaton ja rentouduin siinä puolisen tuntia. Kyllä teki hyvää! Pitäis vaan muistaa päivittäin mennä siihen, koska aikaa on, jos sen vaan haluaa käyttää ennemmin siihen, kun vaikka telkun katteluun. Iltaan kuului vielä normaalit kaupassakäynnit ja kukkaroa niin mukavasti verottanut auton tankkaus. Huomenna pääseekin taas verryttelemään lihaksiaan sählyn parissa opiskelijakamujen kans. Sitä on jo odotettukin! :)

Kommentit

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Ilahdun suuresti jokaisesta niistä. Rohkeasti vaan kommentoimaan, sillä jokaisella saa olla oma mielipide. :)

Kommenttisi näkyy heti tarkistuksen jälkeen.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erityislapsiperhe ja yhteiskunnan tarjoama tuki (oppimisen tuesta tulossa oma postaus)

Lähde: Pixabay Aluksi tärkeä huomio:  Tähän postaukseen ei varmastikaan ole kirjattu kaikkia tarjolla olevia palveluja. Toivon, että olen poiminut tärkeimmät ja jos en, minulle saa laittaa kommenttia ja lisään niitä sitten tarvittaessa. Jos löydät postauksesta virheitä, laitatko minulle viestiä ja korjaan ne. Tämä palvelujärjestelmäviidakko on aika sokkeloinen enkä edes välttämättä ole tietoinen kaikista hyödyllisistä palveluista, joita on tarjolla. Me elämme erityisperhearkea emmekä ole olleet tietoisia kaikista yhteiskunnan tarjoamista palveluista. Olen kuitenkin ollut niistä enemmän tietoinen kuin moni muuu erityislapsiperheen vanhempi. Omien nepsy-valmentajaopintojeni yksi lähipäivä keskittyi täysin palvelujärjestelmään liittyviin asioihin. Osa asioista oli jo aiemmin tuttuja, mutta tuli opittua myös paljon uutta. Samaa asiaa käsiteltiin myös toukokuussa sopeutumisvalmennuksen toisella jaksolla. Siellä meill
Lähetä kommentti
Lue lisää

Kuka minä olen?

 Nyt on blogi kaivettu naftaliinista taas. Tässä postauksessa ajattelin esitellä itseäni hieman tarkemmin. Katsoin äsken @ninnu.hoon Instagram- tarinoita, joissa hän pohti, kuka hän oikeasti on. Se oli mielenkiintoista pohdintaa ja laittoi ajattelemaan. Hän kertoi peilaavansa omia tekemisiään menneisyydestään käsin ja haluaa siirtyä tekemään asioita tulevaisuutta ajatellen.  Olen kotoisin Savosta. Lapsuudenperheeseeni kuuluu äiti, iska ja kaksi pikkusiskoa. Asuimme omakotitalossa taajama-alueella. Elin hyvän ja turvallisen lapsuuden, näin ajattelen. Meillä kotona oli tiukat säännöt ja esimerkiksi kotiintuloajat. Olin kuitenkin tunnollinen lapsi ja noudatin niitä. Vanhempani ovat syntyneet aika pian sodan jälkeen ja se, miten heidät on kasvatettu, on heijastunut myös meidän kasvatukseemme. Kasvatusmetodit olivat sen ajan mukaiset. En ole kuitenkaan kyseenalaistanut sitä, sillä ajattelen, että silloin elettiin sen ajan mallin mukaan. Ei silloin erikseen paljoa puhuttu tunteista tai itses
Lähetä kommentti
Lue lisää

Jälkivuoto ja tulehdusriski

Raskausaikana neuvolassa keskityttiin puhumaan raskausajan ruokavaliosta ja liikunnasta. Samoin mitattiin verenpainetta ja hemoglobiinia ja pääsin myös antamaan verta monta putkiloa sokerirasituksen ja lääkeainepitosuuksien tarkkailun takia. Juteltiin myös odotusajasta ja siihen liittyvistä asioista ja tottakai synnytyksestä. En kuitenkaan muista, että olisin kuullu terkan puhuvan  ollenkaan jälkivuodosta, vaikka se liittyy olennaisesti synnytykseen. Synnytyksen aikana vuodetaan verta ja sitä määrää tarkkaillaan tiiviisti. Kun synnytys on ohi, verenvuoto jatkuu edelleen ja sillon se on muuttunu jälkivuodoksi. Muistan, kun heti vauvan ja istukan syntymän jälkeen kätilö toi sen hervottoman kokosen vaipan ja ne niin ihanat, mutta kovin käytännölliset verkkohousut. Aluks ne kauhistutti ja myös naurattikin, mutta ei ois kyllä voinu muunlaisia alushousuja kuvitellakaan laittavansa jalkaan. Ne jättää hyvin tilaa sille valtavalle siteelle, mikä annetaan sen hervottoman suuren vaipan jälkeen
1 kommentti
Lue lisää