No niin. Yks viikonloppu taas takana. Tänään vietetään isänpäivää ja onnittelinkin omaa isääni puhelimitse. Isi sai yhteislahjan tyttäriltään ja vaimoltaan. Kuulema lahjakortti timanttihiontaan, niin isi sitä nimitti. :) Miestäni en sen kummemmin muistanut, koska hän on vasta tulossa isäksi. Myöhemmin kyllä ajattelin häntä muistaa jonkinlaisella varustepaketilla. Mutta kaikki ajallaan.
Niin, viikonlopusta. Ensinnäkin se meni flunssaa parannellessa, ollaan molemmat oltu taudissa koko viikko. Tottakai käytiin myös vähän ulkoilemassakin, jotta saatiin tärkeää raitistakin ilmaa. Muuten viikonloppu onkin mennyt sisätiloissa ja lähes tulkoon vaan koneen edessä istuessa. Olen näpytellyt avoimen yliopiston opintokokonaisuuden kahta viimeistä esseetä oikeen raivolla. Ne pitää palauttaa viimestään ens perjantaina ja nyt toinen niistä, se vaikeempi, on onneks jo valmis. Se käsitteli siis lapsen aivojen kehitystä jas siihen liittyviä riskitekijöitä. Oli muuten aikamoinen haaste tällaselle maallikolle saada jotain selkoo vaikeista lääketieteellisistä termeistä ja ilmaisuista. Muutamankin kerran herra Google oli oiva apu. Alkuviikosta olin jo vaipua epätoivoon esseen suhteen, mutta niin vaan väänsin sen sisulla valmiiks viikonlopun aikana. Oon ittestäni jopa hieman ylpee, samaan syssyyn kun piti tehä vielä muutama edelliseen työpaikkaan liittyvä rästihommakin. Aloitin myös jo toista esseetä, jonka aihe on jo paljon tutumpi ja osa jokaista työpäivää. Se käsittelee nimittäin oppimisvaikeuksia ja niiden yhteyttä käyttäytymisen ja tunne-elämän häiriöihin. Sitä olis aikaa kirjotella perjantai-iltaan, mutta aattelin rutistaa sen kuitenkin valmiiks jo alkuviikon aikana.
Valvoin myös viime yönä aamukolmeen, mikä ei oo onnistunu piiitkään aikaan. Sain rauhassa kirjotella esseetä, kun ei telkustakaan tullu siihen aikaan enää mitään. Hoidin myös ihmissuhteita soittamalla rakkaalle hanilleni piiiitkän puhelun. Onneks tulee ees soiteltua, koska aikatauluvaikeuksien takia näkeminen jää ihan liian harvinaiseks herkuks. Oli mukava vaihtaa kuulumisia ja pohtia kaikenlaisia tulevaisuuteenkin liittyviä asioita. Hän valmistuu myös pian ja se, mitä tekee tulevaisuudessa, alkaa olla ajankohtainen ajattelemisen aihe. Mulla on tietty vähän eri tilanne, mutta kyl toi gradun keskeneräisyys vaan painaa aika ilkeesti tuolla takaraivossa. Oon antanut ittelleni aikaa saada se valmiiks tammikuulle asti. Eri asia vain on, miten aikataulut pitävät kutinsa.
Ai niin, pientä painostusta on jo tullut asiasta, kun ei ole masukuvia näkynyt. Tässäpä siis kuvaa tältä päivältä rv 19+0. Alkaa olla jo vähän kokookin. Ihme kyllä, työkaverit entisellä ja nykyisellä työpaikalla eivät kaikki edelleenkään tiiä tai ei ainakaan oo ottanu asiaa puheeks. Mutta eiköhän niille asia selviä jossain vaiheessa.
Tehtiin tänään ekat joulutortutkin ja kylläpä ne maistukin hyviltä.
Oi, kivoja masukuvia :) Hauska seurata etenemistä täältä kaukaakin ;)
VastaaPoistaHyvin kyllä jaksat pakertaa. Mut muista myös levätä ja antaa itelle myös vähän anteeks ja joustoa.