Siirry pääsisältöön

Lapsiluvusta



http://www.sinikiviset.com/images/vanhat%20J/sisarukset2.jpg


Monessa blogissa on kovasti keskusteltu lapsiluvusta ja siihen kohdistuneista kommenteista. Aattelin laittaa myöskin oman lusikkani soppaan. Mä olen kolmilapsisesta perheestä, mulla on kaks pikkusiskoo. Miehellä puolestaan on yksi veli. Mä sanoin joskus alle kouluikäsenä hankkivani viis lasta, mut en sentään kymmentä, kuten toinen mun siskoista aatteli vielä silloin. No, joka tapauksessa, mä haluisin kolme, mutta mies on kahen kannalla. Tai siis se sano, että katotaan sit seuraavan lapsen ja synnytyksen jälkeen. :)

Ikäeroista on myös ollu paljon keskustelua niin blogeissa kuin useammassakin vauva- tai perheaiheisessa lehdessä. Niissä on pohdittu sopivaa ikäeroa lasten välillä. Esimerkiksi tuoreessa Vauva-lehden jutussa oli haastateltu kahta äitiä, joiden lapset olivat syntyneet toisella ihan peräkkäin ja toisen lapsilla oli ikäeroa lähes 20 vuotta.J Mun kantani on se, että jo oman ikäni takia meiän seuraavat lapset (toivottavasti)tulevat syntymään varsin peräkkäin. Mä en voi rueta ootteleen kolmeekaan vuotta, jos mä haluisin vaikka ne kolme lasta. Ikää tulee kuitenkin koko ajan lisää, mutta onhan mulla viis vuotta nuorempi mies kuitenkin. Mun toiveena olis saada poitsulle pieni sisarus jo ensi vuoden aikana. Se on kuitenkin vain toive ja saa nähdä, toteutuuko se. Toinen syy suht pienelle ikäerolle on myös toi mun PCO.

Molempiin aiheisiin on tietenkin tullu törmättyä Murusen syntymän jälkeen. Mun anoppi toivo jo pian poitsun syntymän jälkeen, että hän sais enemmänkin lapsenlapsia, Murunen kun on heidän ensimmäinen ja kovasti toivottu pieni mies. Mua ei todellakaan haitannu anopin kommentti, koska meillä on kuitenkin ollu mielessä saada useampikin lapsi. Joku ois ehkä ottanu kommentin toisin.Mun vanhemmat taas ei oo puuttunu asiaan, mutta molemmat kyllä tietävät meiän toiveen useemmasta lapsesta, Murusen leikkikavereista.

Toisaalta olis hyvä tietää ihmisten tai pariskuntien taustoja ennen kun alkaa möläytteleen lapsiluvusta tai lasten ikäeroista. Voihan olla niinkin, että jo ensimmäinen on kovasti haluttu ja toivottu, monta vuotta odotettu lapsi, jota ei olisi syntynyt ilman lääketieteellistä apua. Silloin ei auta mennä puuttumaan asiaan, josta ei välttämättä tiedä tarpeeksi. Se voi olla kova paikka, kun ei saakaan lasta heti, kun haluaa eikä asiasta halua välttämättä edes puhua. Toisaalta voi olla niinkin, että pariskunnalla on eriävät mielipiteet lasten lukumäärästä, jolloin jompikumpi joutuu pettymään tai ainakin joustamaan asiassa. Eri asia ovat vapaaehtoisesti lapsettomat.

Lapsiluvun voi myös ratkaista oma uskonto, jos ei sallita ehkäisyä, lapsia syntyy ja paljon. Tän vuoden Kodin Kuvalehdessä ja Vauva- tai Meidän perhe-lehdessä oli vasta juttua lestadiolaisperheistä. Kodin kuvalehden jutussa haastateltiin pariskuntaa, jolla on 17 lasta, joista nuorin muutti nyt pois kotoa. Vanhin lapsista oli syntynyt 1969 ja nuorin 1990-luvun alussa. Toisessa artikkelissa haastateltiin useampaa lestadiolaisäitiä, joilla oli lapsia vähintään viisi. Eräs äideistä ei olisi halunnut niin montaa lasta, mutta uskonto velvotti ottamaan kaikki lapset vastaan. Hieman ristiriitaista ja nurinkurista, toiset saavat lapsia vuoden välein ja ne, jotka todellakin haluavat lapsen, joutuvat odottamaan jopa monta vuotta, kenties 10 tai enemmän ennen kuin saavat sen kaivatun ensimmäisen. Tietenkin keskustelua herättävät myös ne perheet, joissa lapsia hankitaan, parempien sosiaalitukien toivossa ja useimmiten heidän vanhempansa eivät ole "ruudinkeksijöitä" eivätkä he välttämättä kykene huolehtimaan lapsistaan ja antamaan heille riittävästi huomiota, jos esimerkiksi pullo on tärkeämpi kuin lapset.

Tulipas tästä tekstistä nyt kovin rönsyilevää ja sekavaa Toivottavasti saitte edes jotain selkoa.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erityislapsiperhe ja yhteiskunnan tarjoama tuki (oppimisen tuesta tulossa oma postaus)

Lähde: Pixabay Aluksi tärkeä huomio:  Tähän postaukseen ei varmastikaan ole kirjattu kaikkia tarjolla olevia palveluja. Toivon, että olen poiminut tärkeimmät ja jos en, minulle saa laittaa kommenttia ja lisään niitä sitten tarvittaessa. Jos löydät postauksesta virheitä, laitatko minulle viestiä ja korjaan ne. Tämä palvelujärjestelmäviidakko on aika sokkeloinen enkä edes välttämättä ole tietoinen kaikista hyödyllisistä palveluista, joita on tarjolla. Me elämme erityisperhearkea emmekä ole olleet tietoisia kaikista yhteiskunnan tarjoamista palveluista. Olen kuitenkin ollut niistä enemmän tietoinen kuin moni muuu erityislapsiperheen vanhempi. Omien nepsy-valmentajaopintojeni yksi lähipäivä keskittyi täysin palvelujärjestelmään liittyviin asioihin. Osa asioista oli jo aiemmin tuttuja, mutta tuli opittua myös paljon uutta. Samaa asiaa käsiteltiin myös toukokuussa sopeutumisvalmennuksen toisella jaksolla. Siellä meill

Kuka minä olen?

 Nyt on blogi kaivettu naftaliinista taas. Tässä postauksessa ajattelin esitellä itseäni hieman tarkemmin. Katsoin äsken @ninnu.hoon Instagram- tarinoita, joissa hän pohti, kuka hän oikeasti on. Se oli mielenkiintoista pohdintaa ja laittoi ajattelemaan. Hän kertoi peilaavansa omia tekemisiään menneisyydestään käsin ja haluaa siirtyä tekemään asioita tulevaisuutta ajatellen.  Olen kotoisin Savosta. Lapsuudenperheeseeni kuuluu äiti, iska ja kaksi pikkusiskoa. Asuimme omakotitalossa taajama-alueella. Elin hyvän ja turvallisen lapsuuden, näin ajattelen. Meillä kotona oli tiukat säännöt ja esimerkiksi kotiintuloajat. Olin kuitenkin tunnollinen lapsi ja noudatin niitä. Vanhempani ovat syntyneet aika pian sodan jälkeen ja se, miten heidät on kasvatettu, on heijastunut myös meidän kasvatukseemme. Kasvatusmetodit olivat sen ajan mukaiset. En ole kuitenkaan kyseenalaistanut sitä, sillä ajattelen, että silloin elettiin sen ajan mallin mukaan. Ei silloin erikseen paljoa puhuttu tunteista tai itses

Jälkivuoto ja tulehdusriski

Raskausaikana neuvolassa keskityttiin puhumaan raskausajan ruokavaliosta ja liikunnasta. Samoin mitattiin verenpainetta ja hemoglobiinia ja pääsin myös antamaan verta monta putkiloa sokerirasituksen ja lääkeainepitosuuksien tarkkailun takia. Juteltiin myös odotusajasta ja siihen liittyvistä asioista ja tottakai synnytyksestä. En kuitenkaan muista, että olisin kuullu terkan puhuvan  ollenkaan jälkivuodosta, vaikka se liittyy olennaisesti synnytykseen. Synnytyksen aikana vuodetaan verta ja sitä määrää tarkkaillaan tiiviisti. Kun synnytys on ohi, verenvuoto jatkuu edelleen ja sillon se on muuttunu jälkivuodoksi. Muistan, kun heti vauvan ja istukan syntymän jälkeen kätilö toi sen hervottoman kokosen vaipan ja ne niin ihanat, mutta kovin käytännölliset verkkohousut. Aluks ne kauhistutti ja myös naurattikin, mutta ei ois kyllä voinu muunlaisia alushousuja kuvitellakaan laittavansa jalkaan. Ne jättää hyvin tilaa sille valtavalle siteelle, mikä annetaan sen hervottoman suuren vaipan jälkeen