Lapsiluvusta

http://www.sinikiviset.com/images/vanhat%20J/sisarukset2.jpg

Monessa blogissa on kovasti keskusteltu lapsiluvusta ja siihen kohdistuneista kommenteista. Aattelin laittaa myöskin oman lusikkani soppaan. Mä olen kolmilapsisesta perheestä, mulla on kaks pikkusiskoo. Miehellä puolestaan on yksi veli. Mä sanoin joskus alle kouluikäsenä hankkivani viis lasta, mut en sentään kymmentä, kuten toinen mun siskoista aatteli vielä silloin. No, joka tapauksessa, mä haluisin kolme, mutta mies on kahen kannalla. Tai siis se sano, että katotaan sit seuraavan lapsen ja synnytyksen jälkeen. :)

Ikäeroista on myös ollu paljon keskustelua niin blogeissa kuin useammassakin vauva- tai perheaiheisessa lehdessä. Niissä on pohdittu sopivaa ikäeroa lasten välillä. Esimerkiksi tuoreessa Vauva-lehden jutussa oli haastateltu kahta äitiä, joiden lapset olivat syntyneet toisella ihan peräkkäin ja toisen lapsilla oli ikäeroa lähes 20 vuotta.J Mun kantani on se, että jo oman ikäni takia meiän seuraavat lapset (toivottavasti)tulevat syntymään varsin peräkkäin. Mä en voi rueta ootteleen kolmeekaan vuotta, jos mä haluisin vaikka ne kolme lasta. Ikää tulee kuitenkin koko ajan lisää, mutta onhan mulla viis vuotta nuorempi mies kuitenkin. Mun toiveena olis saada poitsulle pieni sisarus jo ensi vuoden aikana. Se on kuitenkin vain toive ja saa nähdä, toteutuuko se. Toinen syy suht pienelle ikäerolle on myös toi mun PCO.

Molempiin aiheisiin on tietenkin tullu törmättyä Murusen syntymän jälkeen. Mun anoppi toivo jo pian poitsun syntymän jälkeen, että hän sais enemmänkin lapsenlapsia, Murunen kun on heidän ensimmäinen ja kovasti toivottu pieni mies. Mua ei todellakaan haitannu anopin kommentti, koska meillä on kuitenkin ollu mielessä saada useampikin lapsi. Joku ois ehkä ottanu kommentin toisin.Mun vanhemmat taas ei oo puuttunu asiaan, mutta molemmat kyllä tietävät meiän toiveen useemmasta lapsesta, Murusen leikkikavereista.

Toisaalta olis hyvä tietää ihmisten tai pariskuntien taustoja ennen kun alkaa möläytteleen lapsiluvusta tai lasten ikäeroista. Voihan olla niinkin, että jo ensimmäinen on kovasti haluttu ja toivottu, monta vuotta odotettu lapsi, jota ei olisi syntynyt ilman lääketieteellistä apua. Silloin ei auta mennä puuttumaan asiaan, josta ei välttämättä tiedä tarpeeksi. Se voi olla kova paikka, kun ei saakaan lasta heti, kun haluaa eikä asiasta halua välttämättä edes puhua. Toisaalta voi olla niinkin, että pariskunnalla on eriävät mielipiteet lasten lukumäärästä, jolloin jompikumpi joutuu pettymään tai ainakin joustamaan asiassa. Eri asia ovat vapaaehtoisesti lapsettomat.

Lapsiluvun voi myös ratkaista oma uskonto, jos ei sallita ehkäisyä, lapsia syntyy ja paljon. Tän vuoden Kodin Kuvalehdessä ja Vauva- tai Meidän perhe-lehdessä oli vasta juttua lestadiolaisperheistä. Kodin kuvalehden jutussa haastateltiin pariskuntaa, jolla on 17 lasta, joista nuorin muutti nyt pois kotoa. Vanhin lapsista oli syntynyt 1969 ja nuorin 1990-luvun alussa. Toisessa artikkelissa haastateltiin useampaa lestadiolaisäitiä, joilla oli lapsia vähintään viisi. Eräs äideistä ei olisi halunnut niin montaa lasta, mutta uskonto velvotti ottamaan kaikki lapset vastaan. Hieman ristiriitaista ja nurinkurista, toiset saavat lapsia vuoden välein ja ne, jotka todellakin haluavat lapsen, joutuvat odottamaan jopa monta vuotta, kenties 10 tai enemmän ennen kuin saavat sen kaivatun ensimmäisen. Tietenkin keskustelua herättävät myös ne perheet, joissa lapsia hankitaan, parempien sosiaalitukien toivossa ja useimmiten heidän vanhempansa eivät ole "ruudinkeksijöitä" eivätkä he välttämättä kykene huolehtimaan lapsistaan ja antamaan heille riittävästi huomiota, jos esimerkiksi pullo on tärkeämpi kuin lapset.

Tulipas tästä tekstistä nyt kovin rönsyilevää ja sekavaa Toivottavasti saitte edes jotain selkoa.