Siirry pääsisältöön

Tekstit

Erityislapsiperhe ja yhteiskunnan tarjoama tuki (oppimisen tuesta tulossa oma postaus)

Lähde: Pixabay Aluksi tärkeä huomio:  Tähän postaukseen ei varmastikaan ole kirjattu kaikkia tarjolla olevia palveluja. Toivon, että olen poiminut tärkeimmät ja jos en, minulle saa laittaa kommenttia ja lisään niitä sitten tarvittaessa. Jos löydät postauksesta virheitä, laitatko minulle viestiä ja korjaan ne. Tämä palvelujärjestelmäviidakko on aika sokkeloinen enkä edes välttämättä ole tietoinen kaikista hyödyllisistä palveluista, joita on tarjolla. Me elämme erityisperhearkea emmekä ole olleet tietoisia kaikista yhteiskunnan tarjoamista palveluista. Olen kuitenkin ollut niistä enemmän tietoinen kuin moni muuu erityislapsiperheen vanhempi. Omien nepsy-valmentajaopintojeni yksi lähipäivä keskittyi täysin palvelujärjestelmään liittyviin asioihin. Osa asioista oli jo aiemmin tuttuja, mutta tuli opittua myös paljon uutta. Samaa asiaa käsiteltiin myös toukokuussa sopeutumisvalmennuksen toisella jaksolla. Siellä meill
Uusimmat tekstit

Vähän lisää minusta (julkaisematon postaus v.2021)

 Tämä teksti on jäänyt julkaisematta 2021, kun olen sen kirjoitellut. Päätin julkaista sen nyt, sillä avaan siinä asioita, joista kirjoittelin tänään, hieman tarkemmin. Ajattelin kertoa nyt tarkemmin, mitä minulle kuuluu nyt. Kun aloitin blogini jo kauan aikaa sitten, en tiennyt, mitä tulisi tapahtumaan elämässä seuraavien reilun kymmenen vuoden aikana. En tiennyt, että en jäisi ensimmäiseen suhteeseeni avomieheni kanssa, vaan eroaisimme reilun vajaan viiden vuoden seurustelun jälkeen. Eroa pitkitettiin minun halustani varsin kauan, mutta keväällä 2007 teimme lopullisen päätöksen eri teille lähtemisestä. Toisaalta päätös oli helpotus, mutta toisaalta se oli myös todella vaikea ja raskas. Olinhan muuttanut hänen vuokseen Tampereelle aivan toiselta puolelta Suomea vuonna 2003 ja en tuntenut kovinkaan montaa ihmistä sieltä suunnalta. Olimme etäsuhteessa lähes koko suhteemme ajan. Mies aloitti opiskelut syksyllä 2003 eli samaan aikaan kuin muutin itse Tampereelle. Hän oli viikot opiskelupa

Kuka minä olen?

 Nyt on blogi kaivettu naftaliinista taas. Tässä postauksessa ajattelin esitellä itseäni hieman tarkemmin. Katsoin äsken @ninnu.hoon Instagram- tarinoita, joissa hän pohti, kuka hän oikeasti on. Se oli mielenkiintoista pohdintaa ja laittoi ajattelemaan. Hän kertoi peilaavansa omia tekemisiään menneisyydestään käsin ja haluaa siirtyä tekemään asioita tulevaisuutta ajatellen.  Olen kotoisin Savosta. Lapsuudenperheeseeni kuuluu äiti, iska ja kaksi pikkusiskoa. Asuimme omakotitalossa taajama-alueella. Elin hyvän ja turvallisen lapsuuden, näin ajattelen. Meillä kotona oli tiukat säännöt ja esimerkiksi kotiintuloajat. Olin kuitenkin tunnollinen lapsi ja noudatin niitä. Vanhempani ovat syntyneet aika pian sodan jälkeen ja se, miten heidät on kasvatettu, on heijastunut myös meidän kasvatukseemme. Kasvatusmetodit olivat sen ajan mukaiset. En ole kuitenkaan kyseenalaistanut sitä, sillä ajattelen, että silloin elettiin sen ajan mallin mukaan. Ei silloin erikseen paljoa puhuttu tunteista tai itses

Tammikuussa 2023

 Huh huijakkaa! Siitä onkin kulunut jo rutkasti aikaa, kun olen viimeksi päivittänyt tätä blogiani. Paljon on ehtinyt tapahtua tässä välissä. Kuopuskin on jo 4,5-vuotias pieni mies ja isommat lapset ovat toka- ja nelosluokkalaiset. Asumme edelleen rivitalossa, mutta kotitalo on vaihtunut viime kesänä. Lopetin juuri ennen joulua pisimmän työsuhteeni, joka kesti 1,5 lukuvuotta. Sen aikana ehti jo kiintyä kouluun, sen oppilaisiin ja henkilökuntaan eri tavalla kuin koskaan aiemmin. Viihdyin siellä hyvin, mutta etenkin koko viime lukuvuosi oli rankka, koska oli niin paljon uutta opeteltavaa asiaa.  Olin yhtäjaksoisesti kesälomia lukuunottamatta (poikkeus kesä 2021 oli palkallinen) töissä elokuusta 2019 joulukuuhun 2022. Se on pitkä pätkä. Työskentelin erkkapuolella alakouluilla sekä Tampereella että sen ympäristökunnissa. Pidin ja pidän kovasti työstäni erkkaopena, mutta pitkähkö työmatka (yli 50 km/suunta) ei nappaisi etenkään pimeinä syksy- ja talviaamuina eikä -iltapäivinä. Olen kuitenki

"Pikku Kakkonen on ihan lälly, vaan pikkulapset kattoo sitä"

Näin oli tänään todettu kuusivuotiaalleni eskarissa. Meillä hän ja pikkusisko katselevat säännöllisesti Pikku Kakkosen kotona. En ymmärrä, miten Pikku Kakkonen on liian lälly, koska tiedän monen vanhemmankin lapsen katsovan sitä. Osa sen ohjelmista on opettavaisia ja niissä käydään läpi lapsen tasolla monia tärkeitä asioita, kuten sosiaalisia taitoja, toisten auttamista ja eri tilanteissa toimimista. Jo tämän vuoksi Pikku Kakkonen kuuluu meiän lasten viikottaisiin katseltaviin ohjelmiin. Onko kyseessä se, että pitää toimia niin kuin kaveritkin toimivat? Olla isompi kuin oikeasti onkaan? Mun mielestä kuusivuotias on kuitenkin vielä lapsi, kauan.  Vai johtuuko se siitä, että eskarilainen on kuningasiässä? Vai onko kyseessä identiteettiongelma, kun ei tiedä, mihin kuuluu, koska lapsi vasta etsii omaa identiteettiään? Tämä on mielenkiintoinen ja mun mielestä samalla myös huolestuttava ja surullinenkin asia. Kun mä olin lapsi, oli aivan normaalia katsoa Pikku Kakkosta vielä pitkälti al

Pojan syntymä

Mulla oli 27.6. suunniteltu kontrolli äitipolilla, jossa piti pohtia synnytyksen käynnistystä viimestään laskettuna aikana. Syy siihen olis ollu tokan lapsen lähes syöksysynnytys. Nyt oli ideana se, että olisin jo valmiiks sairaalassa, kun synnytys käynnistys. Olin ollu kesäkuun alusta asti Murusen ja Tytyn kanssa kotona päivät, kun äitiyslomani alkoi. Heti kesäkuun alussa (neuvolassa 8.6.) huomattiin korkeat verenpaineet, joten sain kotiseurantamittarin ja mittailin arvoja ohjeiden mukaisesti. Uutta neuvola-aikaa en kuitenkaan enää saanut, sillä terkan mielestä kolmen viikon päästä oleva äitipoliaika riitti, vaikka lääkäri oli toista mieltä. Ajat oli kuulema täynnä, joten ei ollut siis vapaata tilaa ollenkaan. Seurasin verenpaineita kotona ja alkuun ne pysyivät vaan hieman koholla, mutta siitä ne alkoivat pikku hiljaa nousta ylös päin. Soittelin neuvolaan noususta, mutta terkka kehotti vain tuomaan pissanäytteen pariinkin kertaan,  niissä ei ollut huomautettavaa. Juhannuksen jälkee

Uusimpia kuulumisia

Huh heijaa! Elämä on oikeestaan jo puoltoista vuotta ollu todella hektistä. Olihan se sitä jo aiemminkin, mutta kun yhtälöön työ ja perhe lisätään mun tapaturma ja alkavat opinnot, on se jo aikamoinen soppa. Yhtäkkiä pitääkin sopeutua olemaan vaan kotona pitkällä saikulla ja viedä lapset hoitoon, jotta toipuminen voi jatkua edelleen. Elokuussa 2017 alotin tosiaan opepedagogiset, jotka sain suoritettua kesäkuussa, joten olen jo hieman pätevämpi opettamaan kuin olin sitä ennen. Sairaslomani päättyi 31.10.17 ja sen jälkeen pääsin takas työelämään, jossa olin täyspainotteisesti helmikuun 2018 puoliväliin asti, jolloin alkoi minun koko kevään kestänyt opetusharjoitteluni Tredussa Valma-opiskelijoiden kanssa. Töitä tein siinä sivussa aina, kun vain oli mahdollista. Perhe oli enemmän ja vähemmän "heitteillä" opintojeni ajan, jotta sain keskittyä rauhassa oppimis- ja ryhmätehtäviin. Miehelleni siis suuri kiitos ylipäänsä opintojeni mahdollistamisesta. Varsinkin viime kevät oli to