Jälkiä elämästäni

Edellinen teksti on jo alkukuulta, mutta en vain ole ehtinyt/jaksanut kirjotella uutta tekstiä aiemmin.Sen verran paljon on ollu kaikenlaista tekemistä kuluvan kuun aikana. Joka viikonloppu ollaan oltu jossakin. Kattiset paossa aurinkoo Lakkiaisviikonloppua vietettiin Murusen isovanhempien luona Vammalassa, juhlittiin miehen serkkua ja nautittiin yhdessäolosta. Siltä reissulta ei oo ollenkaan kuvia, koska kamera jäi kaikessa kiireessä kotiin. Juhannusvieras Seuraavana viikonloppuna siskonpoika sai nimen. Ilma oli mitä mainioin, paitsi autoilun kannalta. Kuuma auto ja pieni lapsi ei oo kovin toimiva yhdistelmä. Saman reissun aikana huomattiin myös ettei poika enää viihdy pitempiä matkoja yksin takapenkillä, vaan jomman kumman meistä on viihdytettävä poikaa matkan aikana. Todennäkösesti en oo lähössä siis pojan kanssa kahdestaan moikkaamaan Savon mummia ja pappaa eli mun vanhempia, ja muita sukulaisia. Murunen poseeraa ikkunan edessä, kuvassa näkyy myös serkkutytön j

Eipä oo musta hetkeen kuulunu mitään ja syyt mainitsinki jo edellisessä postauksessa. Nyt työt on ohi koko kesän ajaks, mutta hektisyys gradun kanssa jatkuu vielä viikon verran. Ens viikon perjantaihin mennessä pitäs työ saada eteen päin. Kiirusta pitää, mutta saan kuitenki lähetettyä sen ajoissa. Aikapula vaan meinaa vaivata, kun mies on päivät töissä ja mä kahestaan pojan kanssa kotona. Murusen hereillä ollessa on turha ees yrittää keskittyä kirjottamiseen tai tällä hetkellä pääosin virheiden korjailuun. Siispä oottelen poitsun päiväuniaikaa. Välillä unoset kestää vaan tunnin ja siinä ei paljoo ehi ,kun pitäs saada itte syötyäki jotain. Kotityöt on tällä hetkellä aivan hunningolla, tosin tää tropiikki (ylhäällä ainaki +27), ei paljoo innostakaan siivoomaan. Meillä on tällä hetkellä menossa operaatio omaan huoneeseen siirtyminen. Se on vielä vaiheessa, koska mun on ekaks saatava gradun kirjotushommat tauolle. Me siirretään siis työhuone viereiseen huoneeseen ja poitsu saa va