Tämä teksti on jäänyt julkaisematta 2021, kun olen sen kirjoitellut. Päätin julkaista sen nyt, sillä avaan siinä asioita, joista kirjoittelin tänään, hieman tarkemmin.
Ajattelin kertoa nyt tarkemmin, mitä minulle kuuluu nyt. Kun aloitin blogini jo kauan aikaa sitten, en tiennyt, mitä tulisi tapahtumaan elämässä seuraavien reilun kymmenen vuoden aikana. En tiennyt, että en jäisi ensimmäiseen suhteeseeni avomieheni kanssa, vaan eroaisimme reilun vajaan viiden vuoden seurustelun jälkeen. Eroa pitkitettiin minun halustani varsin kauan, mutta keväällä 2007 teimme lopullisen päätöksen eri teille lähtemisestä. Toisaalta päätös oli helpotus, mutta toisaalta se oli myös todella vaikea ja raskas. Olinhan muuttanut hänen vuokseen Tampereelle aivan toiselta puolelta Suomea vuonna 2003 ja en tuntenut kovinkaan montaa ihmistä sieltä suunnalta. Olimme etäsuhteessa lähes koko suhteemme ajan. Mies aloitti opiskelut syksyllä 2003 eli samaan aikaan kuin muutin itse Tampereelle. Hän oli viikot opiskelupaikkakunnalla ja tuli viikonlopuiksi Tampereelle. Hyvin usein olikin niin, että hän oli jo suunnitellut tapaavansa kavereiden kanssa viikonlopun aikana. Minulta ei kysytty yleensä koskaan olisinko halunnut tehdä jotain yhdessä. Oli meillä onneksi muutama tuttu, joiden kanssa vietettiin aikaa myös yhdessä ja tehtiin kaikenlaista mukavaa. Kaikki he olivat tulleet elämääni avomieheni kautta. Omia kavereita mulla ei silloin ollut vielä yhtään. Olin siis viikot aika yksin, tein päivät töitä, tulin kotiin ja vietin aikaani itsekseen. Päivät olivat välillä toooosi pitkiä ja viikot myös. Avomieheni vietti omaa elämäänsä opiskeluviikkojensa aikana ja minä omaani kotona Tampereella.
Onneksi pääsin opiskelemaan kasvatustiedettä yliopistoon kesällä 2006. Muistan lukeneeni pääsykokeeseen hiihtolomalla Raahessa avomieheni kaverin kämpillä. Pojat tekivät musiikkia ja minä luin pääsykokeisiin. Yliopistossa tutustuin uusiin ihmisiin, joista osan kanssa olen edelleen tekemisissä ainakin sosiaalisen median välityksellä, mutta onneksi on myös ystäviä, jotka ovat aktiivisesti yhä elämässäni mukana.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Ilahdun suuresti jokaisesta niistä. Rohkeasti vaan kommentoimaan, sillä jokaisella saa olla oma mielipide. :)
Kommenttisi näkyy heti tarkistuksen jälkeen.