Jälkiä elämästäni

Aluks alkukesän tuntemuksia: Tiiän, että nyt sohasen muurahaispesää, mutta asia on meiän perheessä hyvinkin ajankohtanen. Elo-syyskuun vaihteessa syntyy vauva ja esikoinen on sillon vajaa 2,5-vuotias. Poika on ollu perhepäivähoidossa viime elokuulta, mutta on nyt heinäkuun ja myös puolet elokuusta kotona. Sen jälkeen poika jatkaa hoidossa. Moni kysyy, miksi, vaikka mä oon vauvan kanssa kotona. Asiat ei oo aina niin mustavalkosia ja tätäkin asiaa pohdittiin kauan. Punnittiin asiaa niin rahallisesti kuin mun oman ja myös pojan jaksamisen kannalta. Poika oli pienestä pitäen huono nukkuja. Välillä valvottiin lähes aamukuuteen. Nyt meillä on vielä eri tilanne, kun mies on arkipäivät töissä ja myös hänen tulisi saada nukkua. Jos myös tuleva Natiainen on yhtä huono nukkuja kun Murunen, mun jaksaminen on tiukilla. Joku totes  jollain keskustelupalstalla, ettei saisi haluta lisää lapsia, jos ei kykene hoitamaan niitä kotona. Mä inhoon tollasia kommentteja. Muutenkin nää on perhekohtasia asi

Kirjottelin tästä aiheesta jo pari vuotta sitten esikoisen syntymän jälkeen. Murunen sai pumpattua maitoo kahen kuukauden ikään asti korvikkeen rinnalla ja sen jälkeen siirryttiin pelkälle korvikkeelle. Olin laiska äiti, kun en jaksanu pumppailla. Syy imetyksen hankaluuteen oli se, että pojan alahuuli oli ylähuulen alla, jolloin ei saanu oikeenlaista otetta ja menetti vaan hermonsa. Murunen oli siis pullolapsi, mutta silti hänestä on kasvanut hurmaava ja täyspäinen (?) uhmis ja isoveli. Neitonen sai tissiä korvikkeen rinnalla kahen kuukauden ikään saakka, mut sit riitti neitin mielestä. En jaksanu huudattaa tyttöö, jota varmasti rasitti ja rasittaa edelleen "pakkosyöttäminen" 3-4 tunnin välein pienipainosuuden takia. Tyttö kyllä suostu syömään tissistä välillä pidempiäkin aikoja, mutta harvoin. Päivittäin sai kuitenki mun omaa maitoo tonne 2 kk ikään asti. Nyt Tyty on saanu parin viikon ajan vaan korviketta ja sillä meillä mennään. Olen jälleen laiska äiti, joka ei edelleen

Tässäpä Tytyn mittoja terkan ja lääkärin kommenttien kera. Tyty syntyi siis 4.9.14, painoa oli 3535 g ja pituutta 50,5 cm 10.9 ( 6 pv) paino 3165 g Ihana, hyväihoinen tyttö. Aukile kunnossa. Refleksit hienosti. Paino laskenut edelleen, nyt lisämaitoa. 12.9 paino 3145 g 15.9 paino 3245 g Nyt painoa tullut kivasti. Lisämaitoa saa 40-60 ml kerrallaan useita kertoja päivässä. 18.9 (2 vk) paino 3285 g Suloinen tyttö. Painon kehitys vielä hidasta, katsotaan ensi viikolla. Napa laapistettu. 24.9 ( 3vk)  paino 3315 g, pituus 52,6 cm Jäntevä, napakka vauva. St +(joku merkki). Painoa tullut naftisti. 26.9 paino 3440 g (tehosyöttämistä 24.-26.9 osastolle joutumisen uhan takia) N. 35 ml saa 3 tunnin välein korviketta+ äiti parisen kertaa päivässä imettää. Nyt painoa tullut hienosti. 2.10 paino 3710 g (eli ohitettu syntymäpaino) Rintamaitoa 4-5 x päivässä, korviketta n. 3 h välein. Yöllä syö huonommin. Painoa tullut nyt 6 päivässä 270 g. 9.10 ( 5vk) paino 3815 g, pituus 54,2

Viime viikkoina on julkisuudessa puhuttu ja keskustelun aiheeksi on nostettu pienten lasten vanhempien ongelmat ja niistä selviäminen. On myös pohdittu, mitä asialle voisi tehdä jo ennen kuin ongelmat kärjistyvät ja niihin etsitään erilaisia omia ratkaisuja. Ennalta ehkäisevä toiminta on tärkeää, mutta aina vanhemman väsymys ja huono olo ei näy ulos päin, koska hän ei puhu asiasta muille. Omassa päässään hän voi pohtia asioita paljonkin ja sillon tilanteeseen olisi mahdollista puuttua, jos vain olisi voisi nähdä toisen pään sisälle mitä kaikkea hän käy läpi ja kokee sillä hetkellä. Se ei kuitenkaan oo mahdollista, valitettavasti. Meillä omaa ja puolison jaksamista kysellään jokaisen neuvolakäynnin yhteydessä ja hyvä niin. Omat huolenaiheensa on aiheuttanu ja aiheuttaa edelleen Tytyn painoasiat. Tytyn kakskuukautis-neuvolaan mennessä oltiin käyty tytön kanssa tapaamassa neuvolantätiä jo kymmenisen kertaa. Joinakin viikkoina kahesti viikossa. Asia ei voi olla mietityttämästä meitä va