Meidän Murunen (kuvia)

On pitäny jo pitkään kirjotella myös Murusen kuulumisia, mutta se on vaan jääny jostain syystä tekemättä. Nyt aattelin kertoilla reilu 2-vuotiaan pienen pojan terveisiä kuvien kera.

Murunen täytti huhtikuussa 2 vuotta ja tuntuu, että siitä lähtien elämä on ollut jokapäiväistä kieltämistä ja käskemistä. Ei-sana on tullut hyvin tutuksi. Toinen kissoista on ollut erityisesti tulilinjalla, mutta onneks kyseessä on asiaan yllättävänkin rauhallisesti suhtautuva kolli. Murunen saa repiä hännästä ja turkista aika huoletta ja puututaan asiaan kyllä aina, kun huomataan pojan taas olevan kissan kimpussa. Toinen kissa onneks vetäytyy kauemmas, jos/kun Murunen yrittää lähestyä sitä.

Tottakai kasvavan lapsen on myös kokeiltava omia rajojaan ja samalla äitin ja isin hermoja. Vaikka on sanottu monta kymmentä kertaa aiemmin, ettei äitiä tai isiä saa potkia, lyödä tai raapia, niin silti samasta asiasta saa jälleen kerran huomauttaa uudestaan. Murusta on erityisesti kielletty hyppimästä ja menemästä äitin mahan päälle, mutta jotenkin tämäkin kielto unohtuu ja mä saan olla jatkuvasti varuillani Murusen äkkinäisten liikkeitten takia.

Rakas pieni miehenalku on verbaalisesti lahjakas eikä meillä oo hiljasta hetkee ennen kun poika on nukkumassa. Suu käy koko ajan ja puhetta tulee monta lausetta putkeen. Tällä hetkellä on tärkeetä selittää koko ajan, mitä poika on tekemässä. Poika matkii myös aikuisia hyvinkin tarkasti. Saa siis varoo tarkasti omia sanojansa.

Poika on myös varsin omatoiminen, mikä on toisaalta hyvä juttu, mutta toisaalta häntä saa olla jatkuvasti vahtimassa. Lauantaina leivottiin ja Murunen päätti alottaa leipomisen ittekseen ja kyllähän siitä aikamoinen sotku tuli, kun sokerit, vehnä-, peruna- ja kaakaojauhot oli pitkin lattioita. Mutta eihän poika muuten opi, mulla ei vaan meinannu enää kärsivällisyys riittää, sillä sama homma jatku taikinan teon aikanakin. Poika oli kuitenki kovin mielissään, kun pääsi auttamaan äitiä ja olemaan mukana. Potalla käynnin jälkeen täytyy olla nopea ja auttaa poikaa ennen kuin hän onnistuu kippaamaan tuotoksensa pöntön viereen lattialle. Niin on käyny muutaman kerran. Pottailut sujuu muuten hyvin. Poika on ollut jo jostain heinäkuulta asti ilman vaippaa päivisin ja tässä kuussa hän ei oo huolinu enää yövaippaakaan. Muutamat vahinkopissat on tullu, mutta sehän on vielä ihan luonnollista. Meillä ei oo siis kahta vaippaikästä samaan aikaan, mikä on vaan mukava juttu kaikkien kannalta.

Yöunet on ollu meillä suurin ongelma koko tämän vajaa 2,5 vuotta. Poika herää yleensä joka yö vähintään kerran. Tällä hetkellä poika vielä nukkuukin meiän välissä, koska siinä näyttää olevan paras paikka kaikkien yöunien kannalta. Tarkotuksena oli siirtää poika takas omaan sänkyyn ja huoneeseen nukkumaan ennen Natiaisen syntymää, mutta ei taia enää onnistua.

Murusen lempipuuhaa on piirtäminen. Onneksi valtaosa piirroksista pysyy paperilla, mutta kyllä seinät ja lattia on saanu jo osansa. On jännä myös seurata, kuinka etevä poika on erilaisten teknisten laitteiden kanssa. Xboxin saa päälle ja pois, mun ja miehen puhelimiin piti jo laittaa lukitus, ettei poika pääse soitteleen omia puheluitaan ym. ja rakastaa tabletilla piirtämistä ja pelailua. Muuten Murunen olis koko ajan sammuttamassa ja laittamassa päälle tai sekottamassa kokonaan mun ja miehen tietokoneita.

Murunen ei oo vielä jättäny päiväunia pois, vaan nukkuu semmoset 1-2 tunnin unet. Arkisin päivähoidossa muiden hoitolasten kanssa ja kotosalla yleensä rattaissa pihalla. Toivottavasti poika ei ihan keksi jättää päiväunia pois, sillä se on ainut rauhallinen hetki päivästä, kun voi tehdä esimerkiks kotihommia ilman pientä apuria.

Yleensähän lapset ovat paljon äidin perään ja äiti on se tärkein. Meillä on toisin päin. Jos isi vain on saatavilla, poika menee hänen luokseen. Syynä tähän on miehen pitämä hoitovapaa keväällä 2013, kun poika oli noin vuoden ikänen. Isi ja poika sai viettää aika kahestaan. Ihaillen seuraan edelleen miehen ja Murusen yhteisiä tekemisiä. Vasta vähän aikaa, on myös äiti kelvannut lohduttajaksi.

<3

Torstaita odotellessa

Perjantaina odotti postilaatikossa odotettu kirje. Soittoa ei tullut äitipolilta, mutta tämännäkönen lappunen sieltä tuli:

 Mulla piti olla tänään vielä neuvolakäyntiki, mutta toisesta neuvolasta soitettiin ja kerrottiin ajan peruuntuneen sairastapauksen vuoksi. Juttelin sitten soittajan kanssa käynnistykseen liittyvistä asioista, sillä oikeastaan niiden takia olisin menny neuvolaan. Koska äitipolikäynti on niin lähellä, oisin voinu perua neuvola-ajan. Todennäköstä on, että synnytystä aletaan käynnistelemään jo torstaina, mutta viimestään perjantaina. Toivottavaahan tietysti olis, että synnytys lähtis itekseen käyntiin, mutta vielä ei oo mitään merkkejä siitä. Ei kivuliaita supistuksia, limatulppaa ym.

Ongelmaks muodostuu esikoisen hoitokuviot. Torstaiaamuna poika viedään normaalisti hoitoon, mutta siitä lähtien on hieman epäselvää. Äiti soitteli ja kerto mun isän olevan tarvittaessa käytettävissä, vaikka välimatkaa onkin vajaa 300 km. Ihanaa, kun on auttamishalua noinkin pitkän matkan päästä. Jos synnytys tapahtus vasta viikonloppuna, anoppi ottaisi pojan, mutta koska hänkin on vielä työelämässä (kuten kaikki isovanhemmat), ei hän voi ottaa Murusta viikolla. Voi siis olla, että torstaina pitää olla puhelu isille.

Jännittääkö käynnistys? En oikein osaa sanoo. Murusen synnytys myös käynnistettiin (olin tosin valmiiks sairaalassa) ja se lähtikin ripeesti käyntiin. Pääsen tosiaan opetuspolille, joten tutkijoita on ainakin kolme. Ei mua haittaa, että paikalla on myös lääkäriopiskelijoita, sillä käytäntöhän heillekin opettaa parhaiten.

Laskettuun aikaan, joka on muuten viikon päästä, ei mennä, joten meiän Natiaisesta tuleekin elokuun lapsi. Ihan ei taia ennättää toisen pappansa synttärikaimaks, sillä se päivä on jo huomenna. Niin ja miehen työkuvioiden takia torstai on aikasin päivä, kun vauvan on "sallittua" syntyä.

Jännän äärellä

Mulla on monta postausta luonnosvaiheessa ja kirjottelen ne valmiiks piakkoin. Nyt aattelin kuitenki kertoilla Natiaisen kuulumisia. Murusen touhuista on tulossa oma postauksensa, kun saan sen kirjoteltua.

Tänään on rv. 38+1. Kävin eilen vauvan painoarvioultrassa, sillä kuukauden takaisessa, vauvan tarjonnan tsekkausultran yhteydessä, huomattiin, että vauva on kasvanut ihan jonkun verran kesäkuiseen ultraan verrattuna. Mullahan on siis noita ylimääräsiä ultria epilepsialääkityksen takia. Syyksi tälle kasvupyrähdykselle eilinen lääkäri (eri kuin muilla kerroilla) arveli joko raskausdiabetesta (yksi arvo just viiterajalla) tai "väärää" laskettua aikaa. Vauva on ollut koko ajan hieman isompi kuin keskimäärin tietyillä raskausviikoilla.

Eilisen ultran perusteella selvisi, että vauvan painoarvio on tällä hetkellä n. 3,5 kiloa ja tästä olis vielä kaks viikkoo laskettuun aikaan. Jos mulla ei ois tota radia, lääkäri ei ois laittanu mulle lähetettä äitipolille ja todennäkösesti käynnistykseen, sillä kaikki mitatut arvot oli kuitenki samoilla prosenteilla (päänympärys, vatsanympärys, reisiluun mitta). Nyt sit kuitenki odotellaan soittoa Taysista ja aikaa sinne. Luultavammin käynnistys tapahtuu ens viikon aikana. Lasketun ajan yli raskauden ei todennäkösesti anneta mennä. Lääkäri myös tsekkas paikat ja kaikki sen suhteen ok. Myös lantion leveys riittää synnyttämään keskimäärästä isomman lapsen.

Nyt siis vain odotellaan. Vauva saa syntyä jo nyt, mutta joka tapauksessa Natiainen tulee maailmaan parin viikon sisällä. Mun olojen suhteen kiirettä ei oo, sillä ainut ongelma on noi liitoskivut. Pitkää yhtäjaksosta kävelyä ei salli enää tehä, mut muuten olo on ok.

Lapsenhoitokuviot on vielä hieman auki, mutta toivottavasti ne selkiytys. Ei tarvis panikoida, mihin laittaa esikoinen h-hetkellä.

Tässä vielä mahakuvaa maanantailta rv. 37+6

Jo elokuu (muutama kuva Murusesta)

Raskaus etenee ja nyt on menossa jo rv. 35+4 eli äitiyslomalla oon ollu jo muutaman päivän. Tosin eipä arki oo just muuttunu aiemmasta. Mies tosin pitää toisen kahen viikon pätkän kesälomaansa ens ja seuraavan viikon. 

Omia kuulumisia: 

Nyt on tosiaan alkanu liitoskivut vai mitkä lie vaivata. Sohvalta ja sängyltä nouseminen sattuu eikä salli enää kovin pitkiä kävelylenkkejäkään tehä kerralla. Ärsyttävää. Silti oon pyrkiny liikkumaan ees vähän joka päivä.

Samoin ärsyttää noi ruokarajotteet radin takia. Vauvahan oli viime ultrassa arviolta kaks viikkoo isompi kun ikäsensä tulis olla. En oo nyt syöny ollenkaan hedelmiä enkä juonu mehuja. Oon siis pyrkiny syömään suht terveellisesti, mutta kyllä tää kesä vaan on vaikeeta aikaa noitten syömisten kannalta. Jäätelö houkuttaa ihan liikaa ja kyllä mä semmosen oon välillä syönyki. Nyt on onneks vesimeloni suhteellisen halpaa ja sitä saa syödä, koska siinä on niin paljon vettä. Kurkku ja paprika maistuu myös. Vettä oon myös pyrkiny juomaan paljon normaalia enemmän, vaikka jostain syystä tuntuu edelleen jäävän liian vähiin juominen. Pakko ois muistaa ottaa joka paikkaan mukaan pullollinen vettä. Kävin just äsken täyttään 0,5 l pullon ja se on kohta jo juotu. Nestettä kun saa juoda aika huoletta varsinki näillä keleillä. 

Nii ja tämä sää. Onhan se kiva, että kesällä on lämmintä, mutta 30 astetta alkaa olla jo vähän liikaa, varsinki ku sisällä on lähes saman verran. Nyt nää muutama vaan n. +25 päivää on ollu ihan mukavia. Huomisesta taas lämpenee. Senpä takia lähetään todennäkösesti osaks ens viikkoo maalle anoppilaan helteitä pakoon. Siellä on ilmalämpöpumppu ja pääsee uimaanki. 

Mulla oli torstaina lääkärineuvola (rv. 35+2). Tottahan toki kesäsulun takia eri terkka ja lääkäri ja kuulema tämän lääkärin tapaan myös synnytyksen jälkeen. ELi nähtävästi meillä vaihtuu siis terkan lisäks (oiskohan viides vuorossa) myös lääkäri. Paino ei oo noussu just yhtään ja verenpaineet aivan samat ku edellisellä kerralla kolmisen viikkoo sit. Hemoglobiini sen sijaan oli laskenu alle 120:een, joten joka toinen päivä pitää ottaa rautatabletti. ENpä oo ennen joutunu rautaa popsimaan, kun normaalisti hb on ollu n. 140. Sf-mitta oli kasvanu edellisestä kerrasta kolme cm ollen nyt 32 ja siirryttiin keskikäyrältä hieman ylemmäs. Vauva liikkuu reilusti ja on edelleen raivotilassa. Ens viikolla sit streptokokkinäyte ja seurantaultra.

Seuraava neuvola parin viikon päästä. Eli ainaki meillä noita neuvolakäyntejä on suht tiheesti myöskin toisen raskauden aikana.