Jälkiä elämästäni

Aamulla laitetaan auton suunta kohti kotikontuja. Mummo viettää 90-vuotissynttäreitään, joten tottakai mennään paikalle koko perhe. Mietin, miten erilaista olikaan matkustaminen ilman lapsia kuin lasten kanssa. Miehen kanssa tehtiin eka ulkomaanmatka Tallinnaan, sen jälkeen on nähty myös Riika, Kanariansaaret ja Malta. Murunen matkusti ensimmäistä kertaa ulkomaille viime kesänä, kun kohteena oli Bremen. Kun lähettiin reissuun kahestaan, tavaraa oli mukana  jo ihan riittävästi, välillä liikaakin. Molemmille riitti kuitenkin yks kassi ja lisäks ehkä jotain ulkovaatteita ym. Autossa oli hyvin tilaa, vaikka se oli pienempi kooltaan kuin nykyinen menopelimme. Matkustaminen oli myös varsin sujuvaa. Automatkan aikana puhuttiin paljon oikeestaan kaikesta ja tottakai kuunneltiin musiikkia. Taukoja pidettiin, kun piti päästä esimerkiks jalottelemaan tai vessaan. Lähes aina myös ruokailtiin tien päällä eikä ollu kiire mihinkään. Saatiin matkata ihan omaan tahtiin. Toisin on nyt. Tavaran mä

Ystävät Vauva Monesti sanotaan, että lapsen tulo perheeseen ei muuta mitään. Se on mun mielestä kuitenkin väärin sanottu, sillä se ei vaan pidä paikkaansa. On vaikeeta elää myös lapsen kanssa samoin kuin eli ennen lapsia. Lapsi kuitenkin vaatii oman osansa vanhempien elämästä ja sekoittaa joksikin aikaa myös aikataulut.  On mahollista, ettei kaikki ystävät kuitenkaan ymmärrä, ettei ystäville ole enää samalla tavalla aikaa kuin aiemmin oli. Tämän takia jotkut ystävät saattavat myös katkaista välinsä lapsen saaneeseen ystävään, koska heillä ei oo enää puhuttavaa eivätkä he voi esimerkiks ex tempore lähteä esimerkiksi syömään ulos. Selatessani vanhoja lehtiä osui silmiini  Vauvasta poikki?-niminen artikkeli (MN 30/11), jossa kaksi naista, lapseton ja perheenäiti, käyvät läpi vauvan syntymän aiheuttamia, ystävyyteen liittyviä, uskomuksia ja luuloja lapsellisen ja lapsettoman naisen näkökulmista. Sama asia tuli myös puheeksi eräässä keskusteluryhmässä ja lupasin kirjoi

Kuva täältä Kuukausi aikaa muuttoon ja vaikka pakkaaminen on puuduttavaa puuhaa ja vie välillä hermoromahduksen partaalle, on silti ihanaa muuttaa. Tällä hetkellä homma alkaa olla jo hyvässä vauhdissa, sillä olohuoneemme täytyy pikku hiljaa laatikoista ja muuttoa odottavista huonekaluista. Lasten ja aikuisten vaatekaapit on myös käyty läpi, tarpeettomat vaatteet laitettu kirppislaatikkoon ja huonokuntoisimmat roskiin. Yllättävän paljon sitä kaikenlaista tavaraa on näiden kolmen asuinvuoden aikana ehtinyt kertyä lisää. Kun muutettiin tähän asuntoon loppiaisena 2012, meiän olohuone oli aivan täynnä tavaraa. Nyt ei kaikki tavarat ees tuu mahtuun olohuoneeseen. Sen verran paljon on kuitenki tullu lisää, kuten esimerkiks kaikenlaiset lastentarvikkeet: pinnasänky, hoitopöytä ym. Meiltä löytyy myös piano, josta en suostu luopumaan. Nyt soittaminen on jääny tosi vähiin, mutta soittelen kuitenki sillon tällön ihan omaks iloks. Parissa ekassa muutossa pianoa oli kantamassa sukulaisia ja

11.1.10 On yksi elämäni tärkeistä päivämääristä. Sillon mua kosittiin. Mies oli vanhanaikasesti pyytäny isiltä "lupaa" mennä mun kanssa naimisiin. Siitäki on jo viis vuotta aikaa. <3 Tahdotko mut tosiaan? Kaksi puuta

Rukkasia meiltä löytyy vaikka minkälaista ja -merkkistä, mutta pojan kädet on ollu lähes aina ulkoilun jälkeen kylmät. Paitsi nyt, kun löydettiin uusi rukkasmerkki Hestra. Huomasin niitten olevan alessa ja sit kyselin vähän mielipiteitä niiltä, joilla on kyseisen merkin hanskat. Niitä ei nimittäin raaski ostaa ihan huvin vuoks. Tarjouksessa ne makso 20e ja normaalisti niistä saa pulittaa 50e, mikä on mun mielestä tosi paljon rukkasista ja ylipäätään hanskoista. Nyt ollaan viikon verran käytetty niitä ja hyväks on todettu. Pitää vettä ja ennen kaikkee pojan näpit ei oo jäässä. Siispä harkitten myös itte ostavani Hestrat, vaikka ne on vielä kalliimmat kun noi lasten, vähintään 60e (villalapaset reilu 30 e, mut esim. lampaannahkarukkaset tarjoushintaan 65 e). Mut siinä olis hanskat useemmaks vuodeks ja varsinkin nyt kotona ollessa pitää ulkona olla oikeestaan säällä kun säällä, joten niille tulis myös käyttöö. Sillä kerran se vaan kirpasee. Kyseessä siis nää hanskat: http://www.xxl.

Tytyn ensimmäinen joulu vietettiin mun kotikonnuilla Savossa. Ekaks matkustettiin maanantaina autolla monta tuntia ja Tyty jakso yllättävän nätisti istuakin. Veli on jo kokenut matkustaja, mut tytölle tää oli toka pidempi automatka ja myös ensimmäisellä pidemmällä matkalla oli sama päätepiste. Meillä on joulunviettopaikat vuorovuosin joko mun tai miehen vanhempien luona. Tänä vuonna oli mun vanhempien vuoro. Paikalla oli myös mun siskot perheineen, joten hälinää riitti. Murunen on lapsista vanhin, eli reilu 2,5-vuotias, serkkutyttö on muutaman kuukauden nuorempi ja serkkupoika noin vuoden nuorempi ja meiän pikku Tyty tällä hetkellä kaikkein nuorin vielä hetken aikaa. Meiän perheen asemapaikkana oli tällä kertaa mun vanhempien kaupunkikoti ja siskot nukkuivat perheineen mökillä, jossa myös me vietimme lähes kaiken muun ajan. Pappa oli tehny lapsille liukumäen, jossa lapset laskivat joka päivä. Ennen joulua käytiin moikkaamassa Tytyn isoenoo ja näyttämässä samalla tyttöö hänelle

Vielä viime jouluna sukuumme kuului yksi jäsen enemmän. Nyt häntä ei enää ole. Ainut ukkini ja lastemme isoukki nukkui pois keväällä. Tytyä hän ei enää ehtinyt tavata, mutta Murusen useampaankin kertaan, vaikka ukki ei niitä tapaamisia luultavasti enää muistanutkaan. Ukki oli jo vanha, yli 90-vuotias, mutta ikäisekseen hyvässä kunnossa lukuunottamatta muutamaa viimeistä vuotta. Ukki sai myös asua kotona (iso)mummon kanssa lähes loppuun asti. Se oli ukille tärkeää, sillä terveempänä hän oli koko ajan tekemässä jotain ja auttamassa muita. Ukki kolasi lumet, siisti meiän omenapuut, lämmitti taloo ja teki kaikenlaisia ulko- ja sisätöitä. Ukki ja mummo viettivät paljon aikaa, oikeastaan kaikki kesät, mökillä, järven rannalla ja omassa rauhassa. Siellä me otettiin serkkuporukalla aurinkoo, uitiin, saunottiin ja syötiin mummon tekemää ruokaa. Ukki kävi kalassa, perkasi ne ja mummo paisto muikut tai teki kalakukkoo. Ukki oli hyvin aktiivinen järjestötoiminnassa ja kävi aktiivisesti my