Jälkiä elämästäni

Pitkästä aikaa pääsen kirjottelemaankin jotain. Koko ajan tuntuu olevan liian vähän aikaa tehä oikeestaan yhtään mitään muuta kun huolehtia lapsista ja ruokkia heiät. Mies on päivät töissä ja mä Tytyn kanssa kotona isoveljen ollessa hoidossa. Tyty on kiltti vauva, mutta vaatii jatkuvasti seuraa ja yksin ei viihdy just yhtään. Mä oon lähes koko ajan kiinni vauvassa, joten me vietetään päivät lähes vaan olkkarin sohvalla ollen. Kotitöitä teen jos ehdin, mutta ennen kaikkee, jos jaksan. Tytyn vuorokausirytmit heittää ihan häränpyllyä ja tilanne vaihtelee yöstä toiseen. Nyt on ihme kyllä ollu jo jonkun aikaa yöunilla, sillä aiemmin tällä viikolla Tytyn sain yöunille vasta aamukahelta. Mies hoitaaki meillä yöherätykset, jotta mä saan edes nukuttua pidemmän pätkän, ees muutaman tunnin. Tytyllä laski syntymän jälkeen paino melki 20% ja viikon ikäsestä lähtien ollaan käyty tiiviisti painokontrolleissa. Tyty myös syö pääasiassa korviketta, sillä siitä lähtien hänet on pitäny ruokkia