Hankintoja 1

Lähettiin eilen miehen kanssa käymään lastenvaate- ja tarvikekirppiksellä. Tarkotuksena oli ostaa vaan pieniä vaatteita, mutta kas kummaa, löydettiin kirpparilta myös meille sopivat yhdistelmävaunut. Meillä ei ollu mitään aikomusta ostaa vaunuja vielä, vaan vasta joskus muuton jälkeen ens vuoden puolella, mutta koska vastaan tuli tosi siististi pidetyt ja suht edulliset yksilöt, päätettiin ottaa ne. Vaunut ovat Emmaljungan ja vuosimallia 2008. Ihme kyllä, niitä ei ollu kukaan vielä ostanu. Ilmeisesti pari viikkoo ne oli ollu jo tuolla kirpparilla. Maksettiin niistä 170, hintaa oli alennettu parilla kympillä. 

Kuvauksen jälkeen vaunut vietiin väliaikaissäilöön vintille odottamaan muuttoa ja tietysti myöskin Kirppua.

Löydettiin myös pieniä sukupuolineutraaleja vaatteita, joihin meni yhteensä alle kymppi rahaa. On muuten aikas hankalaa löytää vauvanvaatteita, jotka ei ois jotenkin sukupuolisidonnaisia. Ostin aiemmin tällä viikolla alennuksesta kaks bodya ja yhet puolipotkuhousut ja vaikka kuinka ajattelin ostavani sekä tytölle että pojalle sopivia, kassakuitissa luki silti toisen bodyn kohdalla sen olevan poikien vaate. Ihan sama. Mein Kirppu, olipa hän sitten tyttö tai poika, tullaan vaatettamaan sellasiin vaatteisiin, mitkä meiän mielestä on sopivia, väristä riippumatta. Ihan heti en ehkä kuitenkaan vaaleenpunasta pukis pienelle pojalle päälle.

Aiemmin oon ostanu yhen bodyn ja yks on myös saatu lahjaks ystävältä. Luultavasti ainakin osa tän vuoden joululahjoista liittyy tavalla tai toisella molempien sukujen ensimmäiseen lapsenlapseen. Näin voisi ainakin olettaa. Isoja hankintoja on kuitenkin vielä tulossa ja rahanmenoa ei voi estää. 

Rakenneultra (kuva!)

Käytiin torstaina rakenneultrassa. Meille sattu kyllä todella mukava lääkäritäti, joka selitti tosi tarkasti, missä mikin elin ja esimerkiks sydämen eri osat sijaitsee. Eihän me miehen kanssa juurikaan ymmärretty muuta, kun että Kirpulla on kaikki kunnossa. Mun sairauden takia rakenneultra oli tavallista tarkempi ja esimerkiks selkäranka syynättiin läpi. Kirppu ei oikeen tykänny, että sitä heräteltiin aikasiin aamusta (kasin jälkeen) ja siksipä hänestä ei saatukaan yhtään tarkkaa kuvaa. Koko ajan piti liikkua ja heilua, heilutella kättä ym. Olihan se hienonnäköistä katteltavaa.

Yllätyksenä tuli sen sijaan se, että mulle kuuluu, etenkin mun lääkityksen takia, vielä ainakin kaks uutta ultraa tuolla keskusneuvolassa. Lääkäri sen meille kertoi ja ihmetteli, ettei mun hoitava taho oo sitä meille kertonu. Mulle sanottiin viimeks, kun lääkäri soitti lääkeainepitosuuksista, että kaikki menee ihan niin kun muillakin odottavilla äideillä eikä oo mitään erillisiä käyntejä enää äitipolilla. Mutta kas kummaa, sielläkin on yksi käynti edessä päin. Hyvähän se on, että seurataan tarkasti, mutta outoo, ettei tieto ilmeisesti kulje, niinkun sen pitäis. Neuvolasta en edes odota saavani noita tietoja, koska niillä ei kuitenkaan oo samaa tietotaitoo kun sairaalassa pitäs olla.

Seuraava ultrakäynti on siis jo tammikuussa, aika tulee myöhemmin postissa kotiin. Olikohan se joskus viikolla 26 tai jotain sinne päin. Eipähän tartte valittaa, että ultria on liian vähän. J Ilmeisesti myöskin sama ylilääkäri on joka kerta ultraamassa, koska hänellä on tarpeellista tietoa nähtävästi eniten ja hän on myös päivittäin yhteydessä sairaalan kanssa.

kirppu rv 20+4

Asuntohaaveita

     

 Haaveissa tällanen 2-kerroksinen pienellä omalla pihalla. Kuva on vaan joku netistä.

Ollaan tosiaan irtisanottu mein nykynen asunto ja meiän tulee muuttaa tästä pois tammikuun loppuun mennessä. Asutaan siis asumisoikeusasunnossa, koska ei meille tulojen perusteella myönnettäs asuntolainaa. Tai siis lainarahallahan me aso-kolmiomme ostettiin kaks vuotta sitten, mutta siis mitään sadantonnin lainaa ei olla ees mietitty. Edelleen siis halutaan aso-kämppä, mutta kerrostalon sijaan rivitalosta. Ollaan laitettu hakemuksia eteen päin ja nyt ootellaan joka päivä, josko postin mukana tulis tarjous tai pari. Olis kuitenkin mukava tietää, että saadaan uus asunto mein irtisanomisajan puitteissa. Normaalin kuukauden sijaan se on aso-kämpissä 3 kuukautta, mikä tarkottaa, että sen ajan ollaan velvotettu maksamaan vastiketta normaalisti, jos mein nykynen koti ei saa uusia asukkaita jo sitä ennen. Peukut pystyyn, että saatas just sellanen koti, mikä on haaveissa.

Haaveissa olis rivarikolmio tai neliö, vähän vastikkeesta riippuen. Nyt meillä on vastike vähän vajaa 700 ja mukava olis, jos ei paljoo yli 800 vastike menis. Tosin isommista kämpistä saa aina maksaa enemmän ja lisäks tulee viel päälle vesimaksut. Asuminen kun on kuitenkin suhteellisen kallista, mutta jossain on kuitenkin pakko asua ja elää.

Ei me tästä nykysestä kauas olla muuttamassa ihan jo noiden meiän kattistenkin takia. Tässä on ollu yleensä suhteellisen helppoo saada niille tarvittaessa hoitaja, koska lähes vieressä asuu ystäviä, jotka on luvannu hoitaa mein kattisten ruokailut ja hiekka-astioiden tyhjennykset meiän poissa ollessa. Jos me muutetaan toisellekin puolelle kaupunkia, hoitajien saaminen vaikeutuu varmasti heti.  Tässä on myös palvelut tosi lähellä, vaikka lähimpään apteekkiin onkin matkaa useempi kilometri. Ja tietysti se, että lähimmät ystävät asuu vaan sadan metrin päässä, on yks näillä seuduilla pysymisen kriteeri.

Rivarikolmioita ja –neliöitä on ihan hyvin tällä hetkellä tarjolla, mutta olis toivottavaa, että kovinkaan monella ei oo pienempi hakunumero kun meillä, koska niiden perusteella noita tarjouksia lähetellään.

Viikonloppukuulumisia ja masukuvaa

No niin. Yks viikonloppu taas takana. Tänään vietetään isänpäivää ja onnittelinkin omaa isääni puhelimitse. Isi sai yhteislahjan tyttäriltään ja vaimoltaan. Kuulema lahjakortti timanttihiontaan, niin isi sitä nimitti. :) Miestäni en sen kummemmin muistanut, koska hän on vasta tulossa isäksi. Myöhemmin kyllä ajattelin häntä muistaa jonkinlaisella varustepaketilla. Mutta kaikki ajallaan. 

Niin, viikonlopusta. Ensinnäkin se meni flunssaa parannellessa, ollaan molemmat oltu taudissa koko viikko. Tottakai käytiin myös vähän ulkoilemassakin, jotta saatiin tärkeää raitistakin ilmaa. Muuten viikonloppu onkin mennyt sisätiloissa ja lähes tulkoon vaan koneen edessä istuessa. Olen näpytellyt avoimen yliopiston opintokokonaisuuden kahta viimeistä esseetä oikeen raivolla. Ne pitää palauttaa viimestään ens perjantaina ja nyt toinen niistä, se vaikeempi, on onneks jo valmis. Se käsitteli siis lapsen aivojen kehitystä jas siihen liittyviä riskitekijöitä. Oli muuten aikamoinen haaste tällaselle maallikolle saada jotain selkoo vaikeista lääketieteellisistä termeistä ja ilmaisuista. Muutamankin kerran herra Google oli oiva apu. Alkuviikosta olin jo vaipua epätoivoon esseen suhteen, mutta niin vaan väänsin sen sisulla valmiiks viikonlopun aikana. Oon ittestäni jopa hieman ylpee, samaan syssyyn kun piti tehä vielä muutama edelliseen työpaikkaan liittyvä rästihommakin. Aloitin myös jo toista esseetä, jonka aihe on jo paljon tutumpi ja osa jokaista työpäivää. Se käsittelee nimittäin oppimisvaikeuksia ja niiden yhteyttä käyttäytymisen ja tunne-elämän häiriöihin. Sitä olis aikaa kirjotella perjantai-iltaan, mutta aattelin rutistaa sen kuitenkin valmiiks jo alkuviikon aikana. 

Valvoin myös viime yönä aamukolmeen, mikä ei oo onnistunu piiitkään aikaan. Sain rauhassa kirjotella esseetä, kun ei telkustakaan tullu siihen aikaan enää mitään. Hoidin myös ihmissuhteita soittamalla rakkaalle hanilleni piiiitkän puhelun. Onneks tulee ees soiteltua, koska aikatauluvaikeuksien takia näkeminen jää ihan liian harvinaiseks herkuks. Oli mukava vaihtaa kuulumisia ja pohtia kaikenlaisia tulevaisuuteenkin liittyviä asioita. Hän  valmistuu myös pian ja se, mitä tekee tulevaisuudessa, alkaa olla ajankohtainen ajattelemisen aihe. Mulla on tietty vähän eri tilanne, mutta kyl toi gradun keskeneräisyys vaan painaa aika ilkeesti tuolla takaraivossa. Oon antanut ittelleni aikaa saada se valmiiks tammikuulle asti. Eri asia vain on, miten aikataulut pitävät kutinsa.

Ai niin, pientä painostusta on jo tullut asiasta, kun ei ole masukuvia näkynyt. Tässäpä siis kuvaa tältä päivältä rv 19+0. Alkaa olla jo vähän kokookin. Ihme kyllä, työkaverit entisellä ja nykyisellä työpaikalla eivät kaikki edelleenkään tiiä tai ei ainakaan oo ottanu asiaa puheeks. Mutta eiköhän niille asia selviä jossain vaiheessa. 

                               Tehtiin tänään ekat joulutortutkin ja kylläpä ne maistukin hyviltä.

Neuvolakäynti edit. 13.11

Tulipa taas pitkä väli viimeisimmästä postauksesta. Sori, ei ollu tarkoitus. :/ On vaan ollu sen verran kiirusta ja haipakkaa pari kolme viime viikkoo, ettei oo pakollisten juttujen jälkeen enää jaksanu... Mutta palataan niihin myöhemmissä postauksissa, teitä kuitenkin kiinnostaa enemmän noi vauvajutut. :)

Tiistaina oli siis neuvola ja sillon raskausviikkoja täynnä 18+ 2. Kaikki oli kunnossa.

Täältä oli näköjään pudonnu paljon tekstiä pois. Yritän siis muistella, mitä kirjottelin.

verenpaine 126/86 (kuulema päällä olevan flunssa vaikutti tulokseen, edellisellä käynnillä arvo olli 115/81)
pissa puhdas
paino +247 /viikko (yhteensä tullu painoo joku vajaa neljä kiloo)
sydämen syke 127 ( neuvolan laitteet oli huonot ja pieni asukki ei meinannu millään kestää paikallaan... :) )
hemoglobiinia ei mitattu, koska oli ekalla kerralla niin hyvät arvot

Seuraavaa käyntiä siis odotellessa. Saatiin aika niin, että terkka voi kirjottaa raskaustodistuksen äitiyspakkauksen ja -rahojen anomista varten. Samoin saatiin sairaalan esitietolomake täytettäväks netin kautta. Sitä ennen on kuitenkin vielä edessä rakenneultra reilun viikon päästä. Eikä aiota kysyä sukupuolta, jos se nyt ei ihan suoraan näy. Aateltiin pitää jännitys huhtikuulle asti.

Tässäpä näitä päivitettyjä kuulumisia.

P.S. Onnittelut serkulleni pienen tyttövauvan syntymän johdosta, hän saapui maailmaan torstaina. :)