tiistai 29. toukokuuta 2012

Terveyskeskus arvauskeskus?



Viime viikolla tai oikeestaan jo varmaan viikko ennen sitäkin aloin huomata selkeitä tulehduksen oireita tuolla alakerrassa.. Oireita en kuvaile sen tarkemmin, mutta olivat niin selkeät, ettei  niitä voinut olla huomaamatta. Soittelinpa siis keskiviikkona neuvolan terkalle, joka sanoin heti oireiden perusteella, että on selvä tulehdus. Valitettavasti siihen aikaan ei ollu enää neuvolalääkäri paikalla, joten terkka käski soitella terveyspalveluiden neuvontaan ja sitä kautta päästä omalle lääkärille. No, ei se aluks nyt ihan nii kuitenkaa menny. Juu, jonottelin eka kymmenisen minuuttia, jotta pääsin läpi ja vastannut sairaanhoitaja ei ehkä ottanu mua ihan todesta, sillä hän anto mulle torstaille ajan sairaanhoitajan vastaanotolle. Pyysin kyllä pääsyä lääkärille, mutta sinne pitää mennä kuulema sairaanhoitajan lähettämänä.

Menin siis terveysasemalle ja pääsin sairaanhoitajan luo, joka oli heti sitä mieltä, että se on hiiva ja ei tartte antibioottikuuria, vaan mennään apteekin itsehoitotuotteilla viikon verran jälkitarkastukseen asti. En tiiä, kuunteliko se tummahiuksinen räpsyripsi mua ollenkaan, koska sen mielestä ei ollu tarvetta mennä lääkärille. No, menin kauppareissun yhteydessä käymään apteekissa. Kuunneltuaan mun oireet ja sairaanhoitajan antamat neuvot, farmaseutti oli sitä mieltä, että se ei oo hiivaa eikä sillon siihen käy samat lääkkeet. Apteekissa ei siis myyty mulle mitään, vaan käskettiin mennä lääkäriin. Yritin saman tien soitella neuvolaan, mutta sieltä ei vastattu, joten soitinpa sitten uudemman kerran neuvontanumeroon. Tällä kertaa vastannut sairaanhoitaja otti mun oireet vakavasti ja anto mulle lääkäriajan seuraavalle päivälle, vaikkakaan ei omalle lääkärille.

Istuin uudemman kerran seuraavana aamuna aulassa odottamassa vuoroani ja lääkäri kutsui mut sisään. Se oli semmonen nuori mieslääkäri, joka oli hieman nolona mua tutkiessaan. Sanoi hoitaneensa muutaman muunkin samanlaisen tapauksen, mutta ei ollut kuitenkaan mikään konkari.  Lääkäri tarkisti monta kertaa asioita koneelta, mutta oli kuitenkin asiansa osaava. Jotain kerto kuitenkin se, että lääkäri luotti enemmän neuvolantätin kun terveysaseman sairaanhoitajan sanaan ja ohjeisiin. Sikspä mulle tehtiin aina niin yhtä ihana sisätutkimus ja selkeesti siellä oli joku tulehdus, johon piti saada kunnon lääkkeet. Lääkäri määräs mut myös verikokeisiin, jotta nähtäis, onko tulehdusarvot koholla ja jotain muutakin. Menin siis odottamaan labran aulaan ja oletin pääseväni heti sisään nimellä. Mulla kun oli hieman kiirus, koska mies oli kotona pojan kanssa  ja menossa töihin mun lääkärin jälkeen. Jonottelin 40 minuuttia ja sit hoitaja otti musta verinäytteen ja anto lisäks mulle ohjeet ja tarvikkeet kahen pissanäytteen antamiseen. Ne mun piti toimittaa seuraavana päivänä eli lauantaina labraan. 

Lähettiin poitsun kanssa viemään näytteitä labraan ja oltiin paikalla 20 vaille yks, kun labran piti olla yhteen auki. Mua tuli kuitenkin jo käytävällä vastaan labran täti, jolla oli kärryt täynnä verinäytteitä ym. ja oli ihmeissään, mitä mä siellä tein. Mun olis kuulema pitäny varata aika, vaikka siitä ei kukaan sanonu mulle mitään edellispäivänä. Tämä täti kuitenkin suostu vastaanottamaan mun näytteet ja sain asiat hoidettua. Monen mutkan kautta, mutta kuitenkin.

Tämän episodin takia mietin vakavasti terveysaseman vaihtoa, koska se on nykyään mahdollista. En vaan vielä jaksanu täytellä lomaketta ja lähettää tai viedä sitä mun nykyselle terveysasemalle. Nyt oon siis syöny kahta kuuria päällekkäin perjantaista lähtien  ja syön niitä perjantaihin asti. Keskiviikkona mulla on jälkitarkastus, jossa lääkäri tsekkaa myös, onko tulehdus jo ohi (toivottavasti).

sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Kestoilusta


On pitäny jo jonkin aikaa kirjotella meiän kestoilusta, mutta teen sen vasta nyt.

 Päätettiin miehen kanssa jo ennen Murusen syntymää, että ainakin kokeillaan kestoilua ja jos se onnistuu, käytetään päivät niitä ja yöt pääosin kertsejä. Ekat pari viikkoo mentiin kuitenkin ihan kertakäytöillä, sillä jo muutenkin oli niin paljon kaikkee uutta opeteltavaa. Miehen isyysloman aikaan kokeiltiin ekan kerran kestovaippaa ja todettiin se hyväks ja ei niin monimutkaseks vaihtoehdoks kun olin etukäteen pelänny. Siitä lähtien on kyläilyä ja shoppailua lukuunottamatta menty pelkästään kestoilla. Mitään vaipoista ei oo ostettu uutena, vaan kiertelin kirppareita ja ostin nettikirpparin kautta ja lisäks ostin myös yhdeltä ystävältä ja siskoni toi lisää kuoria, kun niitä oli aivan liian vähän. Ekan keston meillä muuten otti käyttöön mies ja sen kokoomisessa ei ollu mitään ongelmia, toisin kun mulla alussa. 

Tällä hetkellä, kun Murunen on huomenna kuusiviikkoinen, meillä on käytetty kestoja kuukauden ajan. Imsevimsen flanelletet (kai ne on noita), niiden kuoret ja erilaiset lisäimut on tuttuja juttuja ja niillä mennään tällä hetkellä. Ollaan kokeiltu myös Muumeja ja Fuzz Bunzeja ja niitä käytetään myös jatkossa, koska ne tuntuvat sopivan niin hyvin meiän poitsulle. Pitäs viel keksiä, mikä ois hyvä yövaippa, joka pitäs pissit ja kakat sisällään, vaikka toki vaihetaan tarvittaessa vaippa myös yöllä. 

Mein poika on niin kova pissimään, että vaippa ja imu on aina ihan litimärkiä, mutta vielä ei oo tullu mitään sentään kuoresta läpi. Vaippoja siis menee päivässä ihan kiitettävän monta ja sen takia niitä saa olla pesemässäkin joka toinen päivä, kun vaipparoskis täyttyy sen verran nopeesti. Pesu, narulle laitto ja niiden kokoominen on kuitenkin pieni vaiva verrattuna siihen, kuinka paljon säästyy roskaa, joita kertakäytöistä tulee ihan kiitettävästi.

Ai niin, mun vanhemmat eli Murusen mummi ja pappa (myöskin miehen vanhempia kutsutaan samoilla nimillä) kävivät viikonloppuna ja näytin mummille, miten kestovaippa kootaan. Tosin sillä kertaa oli kyseessä Muumi-vaippa, joka toimii samalla tavalla kun kertsikin, eikä tartte välttämättä laittaa mitään lisäimuja. Jos kyse ois ollu Imsevimseistä, ei mun äiti ois välttämättä osannu vaihtaa sitä. Voi olla, että sitten kun Murunen menee yökylään mummilaan, käytetään vaan Muumeja tai Fuzzeja niiden helppouden takia. Jos mummit ja papat vaan suostuu käyttämään kestoja.

Kestoilu ei siis ollu aiemmin tuttua ja nyt onkin tullu opeteltua paljon uusia sanoja ja termejä. Edelleenkin monet termit ovat hepreaa, mutta myös näin tietämättömänä on pärjätty ihan hyvin. Mun sisko kysy multa jo joskus viime vuoden puolella, ollaanko käyttämässä kestoja. En muista, mitä sillon vastasin, mutta on kyllä ollu oikee ratkasu ja voin suositella sitä muillekin. Eikä siitä kyllä juurikaan oo lisävaivaa, mitä nyt kakkavaipat kannattaa aina huuhdella ennen vaipparoskikseen laittoa.

Näin siis meillä.







perjantai 18. toukokuuta 2012

Pieni mies, miksi et nuku yöllä?

Tuota kysymystä ollaan miehen kanssa kyselty jo monena iltana, yönä ja aamuna. Tällä viikolla mies on ollu ma ja ti aamuvuorossa ja menny seiskaan töihin, joten yövalvomiset on ollu mun heiniä. Meiän pieni mies ei nykyään enää öisin viihdy juuri ollenkaan omassa sängyssään vaan sylissä on paljon kivempi nukkua tai sit yhessä äitin tai isin kanssa olohuoneen sohvalla. Onneks tuli siis ostettua tarpeeks iso sohva, ni mahtuu nukkumaan poitsun kanssa siinä. Pari viime yötä mä oon nukkunu ja sitä ennen mies on myös nukkunu useemman yön sen kanssa sohvalla.

Viime yö oli jo parempi, Murunen suostu nukkumaan hieman pidemmän pätkän. Mies oli armollinen ja toi mulle poitsun puol yheltä, jolloin olin poikkeuksellisesti nukkunu jo muutaman tunnin. Jossain välissä yötä kävin koneelta tsekkaamassa, mikä on Canal plussan tarjonta yöaikaan ja bongasin sieltä uuden Irene Hussin, joka alko 5.40. Siihen mennessä olin heräilly poitsun kanssa useempaan otteeseen, mutta onneks myös nukkunu, vaikkakin pätkissä. Kateltiin siis Irene Hussia ja oltiin hereillä, kun mies heräili kuuden maissa ja lähti töihin. Sen jälkeen äiti ei sit nukkunukaan vasta kun myöhemmin pieniä pätkiä. Olo on siis tälläkin hetkellä varsin väsynyt, mutta en halua mennä vielä nukkuun, koska tää on sitä omaa aikaa.

Mun vanhemmat tuli pikavisiitille, joten tottakai poitsu on nukkunu tänään päivällä todella paljon. Kunhan ei vaan kostautus tulevana yönä. Taitaa olla miehen valvomisvuoro, vaikka en mä raaskikaan sitä valvottaa koko yötä. Näillä vaan on mentävä ja odoteltava rytmien tasaantumista. Tällä hetkellä pieni mies huutaa nälkäänsä eikä varmaan oo aikeissakaan nukkua vielä pitkään aikaan. Muutama yö takaperin poitsu valvotti miestä aamukasiin. Kyllä me arveltiin, että poika on yökukkuja, mutta ei sen ny ihan tätä pitäny tarkottaa. Äiti ja isi on jo vähän väsyneitä ja haluis nukkua ees yhtenä yönä kunnon yöunet.

Sen siitä siis sai, kun meni kehuskeleen poitsun yhtäjaksosilla kuuden-kaheksan tunnin yöunilla. Nyt ne on vaan toiveissa. Jospa se tästä...


sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Äitienpäivänä 2012


Niin sitä vain vietellään täälläkin ensimmäistä äitienpäivää! :) Allaoleva Raisa Cacciatoren teksti löytyi neuvolasta saadusta nalle-kuvan alareunasta.

Minä täällä!

Kysy minulta, minä kerron. Olen erilainen kuin kukaan muu. Tutustu minuun niin opit tietämään, mikä on minulle mieluisaa ja mikä hankalaa. Olen ehkä varovainen ja varuillani tai vauhdikas ja huoleton. Voin myös olla säännöllinen rytmeissäni tai ailahteleva yöstä ja päivästä toiseen. Olen yksilö ja opin asiat omaan tahtiin. Huomaat kyllä, millainen on luonteeni, sillä olen täysin avoin ja aito.

Katso minua silmiin ja hymyile. Minusta on hauska tulla nähdyksi, ja silloin tunnen olevani tärkeä ja toivottu vauva. Näin opin itsekin kohtaamaan sinut hymyillen. Pidä minusta, näytä miten ihana olen ja ilahdu siitä mitä teen. Silloin itseluottamukseni kasvaa ja opin uskomaan siihen, että pärjään, vaikka olenkin kovin pieni. Sinäkin olet kerran ollut vauva kuten minä. Nyt voit kokea uudelleen vauvamaailman kanssani.

Aina ei aurinko paista vauvamaahan, mutta yhdessä me selviämme. Haluan heti tutustua koko perheeseeni. Jokaisen kanssa luon oman, erilaisen ihmissuhteen. Haluan tuntea olevani olemassa, ison ihmisen kanssa. Runsas kosketus alusta alkaen ja rutistus rintaa vasten tuntuvat hyviltä.

Näiden sanojen myötä toivotan hyvää äitienpäivää!

Kun Murunen oli vielä hyvin pieni (pahoittelen väärin päin olevaa kuvaa, en saanut sitä käännettyä)









lauantai 12. toukokuuta 2012

Ensimmäinen kuukausi takana vanhemmuutta


 Rakas pieni Murunen, Kirppusemme!

 Olet ilahduttanut meitä läsnäolollasi jo reilun kuukauden ajan ja sitä ennenkin jo sen 9 kuukautta. Syntyessäsi olit pieni rääpäle, joka menetti yhden pisteen jäntevyyden puuttumisesta, mutta niin ei kävisi enää. Sinua ei voi jättää hetkeksikään vartioimatta hoitopöydälle, koska jalkasi vispaavat siihen malliin, että ei tiedä, mitä tapahtuisi. Vaipanvaihdot ja muut hoitotoimenpiteet (aamu- ja iltapesut, pyllynpesu kakan jälkeen ym.) ovat välillä sinulle nautinto ja välillä huudat kurkku suorana, kun et tykkää yhtään. Jostain syystä, varsinkin yöaikaan, sinä tykkäät makoilla vessassa hoitoalustan päällä ja sanot vain "hää", kun näet ilmeisesti jotain mielenkiintoista.

Ruokaakin saat tarpeeksi, koska paino oli noussut riittävästi viime neuvolakäynnistä. Auta armias, jos äiti tai isi on liian hidas ja pullo ei ole suussa juuri sillä sekunnilla, kun sinulle iskee nälkä. Silloin sinusta lähtee uskomattoman kova ääni, joka hivelee korvia varsinkin yöaikaan. Tällä hetkellä ruokailet noin neljän tunnin välein, tosin viime yönä maitoa piti saada hieman useammin, jostain syystä. Ihana katsella sinua Murunen, kun tiedät saavasi ruokaa ja sinulle laitetaan rätti leuan alle ja sinä hymyilet. Siitä tulee aina niin hyvälle mielelle, kun pystyy pitämään sinut tyytyväisenä ja kylläisenä.

Yksi asia, mihin äiti ja isi toivoisi vähän parannusta, ovat sinun yöunesi tai niiden olemattomuus. Äiti ja isi eivät millään jaksaisi (varsinkaan isi, joka lähtee aamuisin töihin) valvoa kanssasi koko yötä. Onhan se mukava, kun sinä vain killität suurilla sinisillä silmilläsi ja sinun voi kuvitella sanovan: " Mua ei väsytä ollenkaan , hää." Puoli viisi tai kuusi aamulla ei ole sopiva nukkumaanmenoaika sinun ikäisellesi pienelle pojalle, Murunen. Useimmat vauvat  ovat siinä vaiheessa nukkuneet jo monta tuntia tai jopa heräilemässä uuteen aamuun. Tosin sinä et ole missään vaiheessa nukkunut sitä 20 tuntia vuorokaudessa, vaan sinulle riittää yleensä vain 15 tunnin unoset, jos sitäkään. Luulisi, että koska valvot yöllä, sinulle tulisi uni edes päivällä, mutta niin ei tapahdu kovin usein. Jos haluaa sinun nukkuvan päikkärit, täytyy äitin ja/tai isin lähteä kanssasi vaunulenkille, vaunuihin nukut yleensä jo koppaan laitettaessa. Tästä syystä äiti onkin harrastanut lähes joka päivä pitkiä kävelylenkkejä keskustaan tai johonkin muualle, jotta sinä saisit jonkunlaiset unoset vedettyä päivälläkin. Tosin tällä viikolla olet yllättänyt äitin ja isin jo monena päivänä nukkumalla myös päivällä tai ainakin iltaunet. Unten maille sinua ei yleensä saa ennen puolta yötä, äiti on opettanut sinut huonoille tavoille silloin, kun sinä olit vielä mahassa.

Joka päivä on ihanaa seurata kasvamistasi ja kehittymistäsi. Äitin ja isin mielestä on hauskaa, kun aivastat ja aivan viimeiseksi sinä yleensä "sanot" "iuu". Olet näyttänyt oman tahtosi jo alusta pitäen ja sinun pitää saada kaikki heti just nyt tai muuten sinä huudat. Et myöskään tykkää, jos äiti tai isi katoaa liian pitkäksi aikaa laittamaan ruokaa, käymään vessassa, syömään tai vaikka lukemaan päivän lehteä ja tämän sinä ilmaiset varsin selkeästi. Yksin ei ole kiva olla varsinkaan omassa sängyssä päiväsaikaan.

Sinä olet varsinainen sylivauva ja siksi et juuri viihdykään peiton päällä sohvalla tai sängyllä. Äiti on tehnyt muutamankin kirpparireissun kantaen sinua, koska et herättyäsi enää viihtynyt vaunuissa. Hyvin usein äitin ja isin illat menee kanssasi, Murunen, makoillen olohuoneen sohvalla ja telkkua kattellen. Nuorestä iästäsi huolimatta olet katsellut jo monta jääkiekko-ottelua ja pelannut isin kanssa jokusen räiskintäpelinkin.

Siinä mielessä olet helppo vauva, ettei sinua tai sinun untasi häiritse ympärillä oleva melu. Ollessasi reilun viikon vanha kävimme kanssasi Hulluilta päiviltä ostamassa äidille uuden läppärin etkä sinä ollut moksiskaan, vaan vedit kaukalossasi onnellisena sikeitä nallepuku päällä. Jos sinulla ei ole nälkä tai kakat tai pissit vaipassa, olet tyytyväinen ja iloinen pieni mies.

Rakas pieni Murusemme, olet suloinen äitin ja isin elämän keskipiste ja pieni ihme. Äiti ja isi rakastaa sinua ja haluavat olla sinulle parhaat mahdolliset vanhemmat.





torstai 10. toukokuuta 2012

Poitsun neuvolakuulumisia x 2 + kuvia

Tässä tulee neuvolakuulumisia tältä päivältä ja parin viikon takaa.


25.4.2012 ikä 2,5 vk

paino 3810 g

pituus 53,6 cm

pään ympärys 36,5 cm (syntyessä 35 cm)

Suloinen, virkeä vauva. Hyvin kasvaa. Napaan Septidin tai Bacibact.


10.5 2012 ikä 1 kk 3 pv

paino 4290 g

pituus 55 cm

pään ympärys 37,5 cm

Jäntevä poikavauva. Morottaa ja tarttuu, ei enää askella. Suu, silmät ja napa siistit. Kasvaa hyvin.


Poitsulla siis paino nousee hyvin korvikkeesta huolimatta. :)







keskiviikko 9. toukokuuta 2012

MInä ja hän (kuvia mein taipaleelta)

Huomasin, että olin kirjotellu minusta ja hänestä jo aiemmin, mutta silti aattelin kirjotella taas.

 Minä ja hän = me. Eipä ois uskonu sillon vappuna 2008, että siitä tulee tärkeä myöhemmän elämäni kannalta. Ehkäpä sen takia mun vappu venähti viispäiväseks ja kotona kävin vaan kertaalleen vaihtaa vaatteet. Jossain vaiheessa loppuviikosta oli pakko mennä ostoksille h&m:lle, koska ei viittiny olla enää samoissa vaatteissa. Ja en tietty halunnu lähtee käymään kotona, kun se ois vieny kallisarvosta yhteistä aikaa. :)  Mies heitti mut sunnuntaina kotiin ja sit soiteltiin pitkin viikkoa. Mies tuli mun luo seuraavana viikonloppuna ja myös sitä seuraavana, josta alkoi virallisesti meiän seurustelu.


Tapailtiin koko toukokuun ajan ja sit tehtiin uhkarohkee ja jonkun mielestä ehkä järjetönkin päätös, sillä voi sanoo, että muutin koko kesäks 2008 anoppilaan.  Ekan kerran näin miehen vanhemmat samalla, kun toin mun kamoja niitten luo. Käytiin anopin kanssa ostamassa miehen serkulle yo-ruusut ja mun piti valita ne.Kesäkuun alun olin kuitenkin Tampereella, sillä olin vastaava ohjaaja SPR:n päiväleirillä.. Juhannus vietettiin Porissa RMJ:ssä ja tutustuin samalla mun miehen kavereihin, joista osa on edelleen myös mun kavereita. Suoritin kesän aikana myös erkan aineopintoja Jyväskylään ja kävin muutamankin kerran tenttimässä siellä, tenttiin luin aika monta kertaa ulkosalla ja otin samalla aurinkoa ja odottelin miestä töistä. Miehen työ oli oikeestaan syy mun kesän vietolle anoppilassa.

Kesän jälkeen tein seuraavan uhkarohkeen päätöksen, sillä mies opiskeli vielä tuolloin Jyväskylässä ja muutin hänen solukämppäänsä syksyks ja kevääks 2008-2009. Opintoni olivat jo siinä vaiheessa, että pystyin tekemään tehtäviä tai oikeestaan gradua kotoa käsin. Meillä oli todella hauska vuosi ja toinen kämppis oli ja on edelleen loistava tyyppi. Miehen ja tän kämppiksen kanssa koettiin sen vuoden aikan monenlaista. Keväällä 2009 mies vaihtoi kaupunkia ja samalla jatkoi opintoja täällä. Vappuna 2009 eli vuosi tapaamisesta, muutettiin yhteiseen asuntoon ja saman vuoden juhannuksena perheemme sai lisäystä kahden kissanpennun muodossa. Kesä meni pitkälti Treella, koska mies sai täältä töitä ja myös minä olin osan kesästä töissä paimentamassa lapsia.

Loppusyksystä muutettiin taas, tällä kertaa asumisoikeuskämppään tien toiselle puolen. Seuraava tärkee tapahtuma meiän elämässä koettiin tammikuussa 2010, kun mentiin kihloihin. Se oli oikeestaan mein molempien päätös, mutta ihmetyksekseni mies halusi kosia oikeen virallisesti, samoin hän pyysi suostumuksen mun isältä. Asiat siis menivät tietyn kaavan mukaan. Keväällä vietettiin mukava ja piristävä viikko Kanarialla miehen porukoiden kanssa. Samoihin aikoihin päätettiin myös hääpäivä saman vuoden syksylle.

Häitä juhlittiin kahteeen kertaan, koska mä en kuulu kirkkoon. Virallisesti mentiin siis naimisiin 1.10.010 maistraatissa ja se päivämäärä myös kaiverrettiin sormuksiin, mutta juhlittiin sukulaisten ja ystävien kesken vasta seuraavana päivänä. Mies jatkoi opintojaan ja mä taas tienasin opehommilla. Elettiin siis normaalia arkea. Seuraavana vuonna päätettiin lapsen hankkimisesta, mutta sitä ennen mun piti saada oma kroppani kuntoon. Sain lääkäriltä luvan ja muutaman kuukauden kuluttua sain parhaan 30-vuotislahjan, vaikka en tiennytkään sitä vielä silloin. Ja nyt, huhtikuussa 2012, saimme perheeseemme ihanan pienen pojan sulostuttamaan elämäämme.

Mieheni on luonteeltaan hyvin rauhallinen ja asioita paljon pohdiskeleva. Hän saattaa viettää useamman tunnin koneella ja koodailla jotain, mistä mä en ymmärrä mitään. Joskus hän muun muuassa laskeskeli, kuinka monta jotain juttua mahtuun yhteen jalkapallokenttään. Käsittämätöntä. Mieheni ottaa mut ja nyt tietysti myös pojan huomioon ja sen hän tekee pienten asioiden, kuten mun lempisuklaan tai -karkkien muodossa. Mieheni on varsin huono muistamaan kaikenlaisia juhla- ja merkkipäiviä, mutta se kuuluu hänen persoonaansa. Kun mieheni kuuli tulevansa isäksi, hän oli aluksi hyvin hämmentynyt, mutta hyvin nopeasti hän oli sinut asian kanssa. Raskausaikana mieheni oli mukana ultrissa ja neuvolakäynneillä, jos ne vain sopivat hänen aikatauluihinsa. Mun mielestä myös se osoittaa hienosti hänen suhtautumistaan asioihin.

Me sovimme hyvin yhteen, koska olemme joissakin asioissa valitettavasti hyvin samanlaisia, esimerkiksi siivous ei oo kummankaan meiän lempipuuhaa ja tykkäsimme tehdä asioita ex tempore ja hyvin useasti mieheni on löytänyt itsensä yhtäkkiä Ideaparkista ja muusta vastaavasta paikasta, koska hän haluaa olla mulle mieliksi, vaikka ei rakastakaan shoppailua. On myös hyvä, että meillä on samanlainen, hieman kiero ja muiden vaikeasti ymmärrettävä huumorintaju ja puhetapa. Rakastan miehessäni myös hänen sitoutumistaan asoihin, jos hän päättä tehdä jotain, hän myös tekee sen eikä jätä puolitiehen.

Voin siis sanoa, että mulla on maailman ihanin mies ja nykyään meiän pojalla maailman paras isä, joka on aktiivisesti ja ihailtavasti mukana pojan hoitamisessa ja muuten olemisessa. Rakastan.


Tässä kuvia kuluneen neljän vuoden varrelta.



Riikassa -09
Menossa siskon häihin -09


Riika 09

Riika 09

Riika 09


Kanarialla -10




Minun, hänen ja kämppiksen kengät
Elämäni eka ja toistaseks myös vika puolimaraton -08


Vappuna -08


11.8.2011