Jälkiä elämästäni

Viime viikolla tai oikeestaan jo varmaan viikko ennen sitäkin aloin huomata selkeitä tulehduksen oireita tuolla alakerrassa.. Oireita en kuvaile sen tarkemmin, mutta olivat niin selkeät, ettei  niitä voinut olla huomaamatta. Soittelinpa siis keskiviikkona neuvolan terkalle, joka sanoin heti oireiden perusteella, että on selvä tulehdus. Valitettavasti siihen aikaan ei ollu enää neuvolalääkäri paikalla, joten terkka käski soitella terveyspalveluiden neuvontaan ja sitä kautta päästä omalle lääkärille. No, ei se aluks nyt ihan nii kuitenkaa menny. Juu, jonottelin eka kymmenisen minuuttia, jotta pääsin läpi ja vastannut sairaanhoitaja ei ehkä ottanu mua ihan todesta, sillä hän anto mulle torstaille ajan sairaanhoitajan vastaanotolle. Pyysin kyllä pääsyä lääkärille, mutta sinne pitää mennä kuulema sairaanhoitajan lähettämänä. Menin siis terveysasemalle ja pääsin sairaanhoitajan luo, joka oli heti sitä mieltä, että se on hiiva ja ei tartte antibioottikuuria, vaan mennään apteekin its

On pitäny jo jonkin aikaa kirjotella meiän kestoilusta, mutta teen sen vasta nyt.  Päätettiin miehen kanssa jo ennen Murusen syntymää, että ainakin kokeillaan kestoilua ja jos se onnistuu, käytetään päivät niitä ja yöt pääosin kertsejä. Ekat pari viikkoo mentiin kuitenkin ihan kertakäytöillä, sillä jo muutenkin oli niin paljon kaikkee uutta opeteltavaa. Miehen isyysloman aikaan kokeiltiin ekan kerran kestovaippaa ja todettiin se hyväks ja ei niin monimutkaseks vaihtoehdoks kun olin etukäteen pelänny. Siitä lähtien on kyläilyä ja shoppailua lukuunottamatta menty pelkästään kestoilla. Mitään vaipoista ei oo ostettu uutena, vaan kiertelin kirppareita ja ostin nettikirpparin kautta ja lisäks ostin myös yhdeltä ystävältä ja siskoni toi lisää kuoria, kun niitä oli aivan liian vähän. Ekan keston meillä muuten otti käyttöön mies ja sen kokoomisessa ei ollu mitään ongelmia, toisin kun mulla alussa.  Tällä hetkellä, kun Murunen on huomenna kuusiviikkoinen, meillä on käytetty kestoja k

Tuota kysymystä ollaan miehen kanssa kyselty jo monena iltana, yönä ja aamuna. Tällä viikolla mies on ollu ma ja ti aamuvuorossa ja menny seiskaan töihin, joten yövalvomiset on ollu mun heiniä. Meiän pieni mies ei nykyään enää öisin viihdy juuri ollenkaan omassa sängyssään vaan sylissä on paljon kivempi nukkua tai sit yhessä äitin tai isin kanssa olohuoneen sohvalla. Onneks tuli siis ostettua tarpeeks iso sohva, ni mahtuu nukkumaan poitsun kanssa siinä. Pari viime yötä mä oon nukkunu ja sitä ennen mies on myös nukkunu useemman yön sen kanssa sohvalla. Viime yö oli jo parempi, Murunen suostu nukkumaan hieman pidemmän pätkän. Mies oli armollinen ja toi mulle poitsun puol yheltä, jolloin olin poikkeuksellisesti nukkunu jo muutaman tunnin. Jossain välissä yötä kävin koneelta tsekkaamassa, mikä on Canal plussan tarjonta yöaikaan ja bongasin sieltä uuden Irene Hussin, joka alko 5.40. Siihen mennessä olin heräilly poitsun kanssa useempaan otteeseen, mutta onneks myös nukkunu, vaikkakin pätk

Niin sitä vain vietellään täälläkin ensimmäistä äitienpäivää! :) Allaoleva Raisa Cacciatoren teksti löytyi neuvolasta saadusta nalle-kuvan alareunasta. Minä täällä! Kysy minulta, minä kerron. Olen erilainen kuin kukaan muu. Tutustu minuun niin opit tietämään, mikä on minulle mieluisaa ja mikä hankalaa. Olen ehkä varovainen ja varuillani tai vauhdikas ja huoleton. Voin myös olla säännöllinen rytmeissäni tai ailahteleva yöstä ja päivästä toiseen. Olen yksilö ja opin asiat omaan tahtiin. Huomaat kyllä, millainen on luonteeni, sillä olen täysin avoin ja aito. Katso minua silmiin ja hymyile. Minusta on hauska tulla nähdyksi, ja silloin tunnen olevani tärkeä ja toivottu vauva. Näin opin itsekin kohtaamaan sinut hymyillen. Pidä minusta, näytä miten ihana olen ja ilahdu siitä mitä teen. Silloin itseluottamukseni kasvaa ja opin uskomaan siihen, että pärjään, vaikka olenkin kovin pieni. Sinäkin olet kerran ollut vauva kuten minä. Nyt voit kokea uudelleen vauvamaailman kanssan

 Rakas pieni Murunen, Kirppusemme!  Olet ilahduttanut meitä läsnäolollasi jo reilun kuukauden ajan ja sitä ennenkin jo sen 9 kuukautta. Syntyessäsi olit pieni rääpäle, joka menetti yhden pisteen jäntevyyden puuttumisesta, mutta niin ei kävisi enää. Sinua ei voi jättää hetkeksikään vartioimatta hoitopöydälle, koska jalkasi vispaavat siihen malliin, että ei tiedä, mitä tapahtuisi. Vaipanvaihdot ja muut hoitotoimenpiteet (aamu- ja iltapesut, pyllynpesu kakan jälkeen ym.) ovat välillä sinulle nautinto ja välillä huudat kurkku suorana, kun et tykkää yhtään. Jostain syystä, varsinkin yöaikaan, sinä tykkäät makoilla vessassa hoitoalustan päällä ja sanot vain "hää", kun näet ilmeisesti jotain mielenkiintoista. Ruokaakin saat tarpeeksi, koska paino oli noussut riittävästi viime neuvolakäynnistä. Auta armias, jos äiti tai isi on liian hidas ja pullo ei ole suussa juuri sillä sekunnilla, kun sinulle iskee nälkä. Silloin sinusta lähtee uskomattoman kova ääni, joka hivelee korvia var

Tässä tulee neuvolakuulumisia tältä päivältä ja parin viikon takaa. 25.4.2012 ikä 2,5 vk paino 3810 g pituus 53,6 cm pään ympärys 36,5 cm (syntyessä 35 cm) Suloinen, virkeä vauva. Hyvin kasvaa. Napaan Septidin tai Bacibact. 10.5 2012 ikä 1 kk 3 pv paino 4290 g pituus 55 cm pään ympärys 37,5 cm Jäntevä poikavauva. Morottaa ja tarttuu, ei enää askella. Suu, silmät ja napa siistit. Kasvaa hyvin. Poitsulla siis paino nousee hyvin korvikkeesta huolimatta. :)

Huomasin, että olin kirjotellu minusta ja hänestä jo aiemmin, mutta silti aattelin kirjotella taas.  Minä ja hän = me. Eipä ois uskonu sillon vappuna 2008, että siitä tulee tärkeä myöhemmän elämäni kannalta. Ehkäpä sen takia mun vappu venähti viispäiväseks ja kotona kävin vaan kertaalleen vaihtaa vaatteet. Jossain vaiheessa loppuviikosta oli pakko mennä ostoksille h&m:lle, koska ei viittiny olla enää samoissa vaatteissa. Ja en tietty halunnu lähtee käymään kotona, kun se ois vieny kallisarvosta yhteistä aikaa. :)  Mies heitti mut sunnuntaina kotiin ja sit soiteltiin pitkin viikkoa. Mies tuli mun luo seuraavana viikonloppuna ja myös sitä seuraavana, josta alkoi virallisesti meiän seurustelu. Tapailtiin koko toukokuun ajan ja sit tehtiin uhkarohkee ja jonkun mielestä ehkä järjetönkin päätös, sillä voi sanoo, että muutin koko kesäks 2008 anoppilaan.  Ekan kerran näin miehen vanhemmat samalla, kun toin mun kamoja niitten luo. Käytiin anopin kanssa ostamassa miehen serkulle yo-ruus