Viime viikolla tai oikeestaan jo varmaan viikko ennen sitäkin aloin huomata selkeitä tulehduksen oireita tuolla alakerrassa.. Oireita en kuvaile sen tarkemmin, mutta olivat niin selkeät, ettei niitä voinut olla huomaamatta. Soittelinpa siis keskiviikkona neuvolan terkalle, joka sanoin heti oireiden perusteella, että on selvä tulehdus. Valitettavasti siihen aikaan ei ollu enää neuvolalääkäri paikalla, joten terkka käski soitella terveyspalveluiden neuvontaan ja sitä kautta päästä omalle lääkärille. No, ei se aluks nyt ihan nii kuitenkaa menny. Juu, jonottelin eka kymmenisen minuuttia, jotta pääsin läpi ja vastannut sairaanhoitaja ei ehkä ottanu mua ihan todesta, sillä hän anto mulle torstaille ajan sairaanhoitajan vastaanotolle. Pyysin kyllä pääsyä lääkärille, mutta sinne pitää mennä kuulema sairaanhoitajan lähettämänä.
Menin siis terveysasemalle ja pääsin sairaanhoitajan luo, joka oli heti sitä mieltä, että se on hiiva ja ei tartte antibioottikuuria, vaan mennään apteekin itsehoitotuotteilla viikon verran jälkitarkastukseen asti. En tiiä, kuunteliko se tummahiuksinen räpsyripsi mua ollenkaan, koska sen mielestä ei ollu tarvetta mennä lääkärille. No, menin kauppareissun yhteydessä käymään apteekissa. Kuunneltuaan mun oireet ja sairaanhoitajan antamat neuvot, farmaseutti oli sitä mieltä, että se ei oo hiivaa eikä sillon siihen käy samat lääkkeet. Apteekissa ei siis myyty mulle mitään, vaan käskettiin mennä lääkäriin. Yritin saman tien soitella neuvolaan, mutta sieltä ei vastattu, joten soitinpa sitten uudemman kerran neuvontanumeroon. Tällä kertaa vastannut sairaanhoitaja otti mun oireet vakavasti ja anto mulle lääkäriajan seuraavalle päivälle, vaikkakaan ei omalle lääkärille.
Istuin uudemman kerran seuraavana aamuna aulassa odottamassa vuoroani ja lääkäri kutsui mut sisään. Se oli semmonen nuori mieslääkäri, joka oli hieman nolona mua tutkiessaan. Sanoi hoitaneensa muutaman muunkin samanlaisen tapauksen, mutta ei ollut kuitenkaan mikään konkari. Lääkäri tarkisti monta kertaa asioita koneelta, mutta oli kuitenkin asiansa osaava. Jotain kerto kuitenkin se, että lääkäri luotti enemmän neuvolantätin kun terveysaseman sairaanhoitajan sanaan ja ohjeisiin. Sikspä mulle tehtiin aina niin yhtä ihana sisätutkimus ja selkeesti siellä oli joku tulehdus, johon piti saada kunnon lääkkeet. Lääkäri määräs mut myös verikokeisiin, jotta nähtäis, onko tulehdusarvot koholla ja jotain muutakin. Menin siis odottamaan labran aulaan ja oletin pääseväni heti sisään nimellä. Mulla kun oli hieman kiirus, koska mies oli kotona pojan kanssa ja menossa töihin mun lääkärin jälkeen. Jonottelin 40 minuuttia ja sit hoitaja otti musta verinäytteen ja anto lisäks mulle ohjeet ja tarvikkeet kahen pissanäytteen antamiseen. Ne mun piti toimittaa seuraavana päivänä eli lauantaina labraan.
Lähettiin poitsun kanssa viemään näytteitä labraan ja oltiin paikalla 20 vaille yks, kun labran piti olla yhteen auki. Mua tuli kuitenkin jo käytävällä vastaan labran täti, jolla oli kärryt täynnä verinäytteitä ym. ja oli ihmeissään, mitä mä siellä tein. Mun olis kuulema pitäny varata aika, vaikka siitä ei kukaan sanonu mulle mitään edellispäivänä. Tämä täti kuitenkin suostu vastaanottamaan mun näytteet ja sain asiat hoidettua. Monen mutkan kautta, mutta kuitenkin.
Tämän episodin takia mietin vakavasti terveysaseman vaihtoa, koska se on nykyään mahdollista. En vaan vielä jaksanu täytellä lomaketta ja lähettää tai viedä sitä mun nykyselle terveysasemalle. Nyt oon siis syöny kahta kuuria päällekkäin perjantaista lähtien ja syön niitä perjantaihin asti. Keskiviikkona mulla on jälkitarkastus, jossa lääkäri tsekkaa myös, onko tulehdus jo ohi (toivottavasti).
