Jälkiä elämästäni

Ajattelin tällä kertaa kertoilla ittestäni kuvien kautta. Niistä asioista, jotka on osa mun elämää ja eri tavalla tärkeitä. Oon kotosin pienestä itäsuomalaisesta kaupungista. Siellä oli turvallista kasvaa ja elää. Mun lapsuuden perheeseen kuuluu siis mun lisäks äiti, isä ja kaks pikkusiskoo. Mä asuin melkein koko elämäni kotoo muuttoon asti omakotitalossa lähellä keskustaa.

MOnta kesäistä päivää ja yötäki tuli vietettyä ukin ja mummon mökillä. Serkkujen kanssa uitiin, saunottiin ja leikittiin.

Muutin 2003 tänne Tampereelle entisen avomiehen perässä. 2007 erosin ja muutin elämäni ekaa kertaa yksin asumaan.

maisema parvekkeelta

yksiötäni

 Keväällä 2008 tapasin nykyisen aviomieheni. Vietin lukuvuoden 2008-2009 enimmäkseen poikien solukämpässä heidän opiskelukaupungissaan. Oi niitä aikoja!

 Muuttoja on osunu meille tähän reiluun neljään vuoteen jo monta.

Kosinta 11.1.2010

kutsun teksti -10

Häät 2010

Raskaustestiin plussa 8/2011

viikkoo ennen Murusen syntymää

Murunen syntyi 9.4.2012 

 Rakas aviomieheni muutaman päivän ikäisen poikansa kanssa <3

Meiän perheeseen kuuluu lisäks myös kaks kissaa, tässä he ovat:

Tunteeton

"Älä oo tunteeton"! Myös itte oon sanonu useemmankin kerran jollekin ihmisille noin. Entäs sit, jos ihminen onkin oikeesti tunteeton? Rupesin pohtimaan asiaa eilen katsomani Criminal Minds-jakson myötä.

 Jaksossa tutkittiin useampaa pikkupojan murhaa ja loppujen lopuks selvis, että erään pikkupojan isoveli oli surmannut oman pikkuveljensä. Isoveli oli saanut juuri valmiiksi kokoamansa helikopterin, kun pikkuveli tuli paikalle ja tiputti kopterin leikkiessään vahingossa lattialle. Kopteri särkyi ja isoveli sai raivokohtauksen, jonka seurauksena hän tappoi oman veljensä. Tutkimuksissa selvisi, että isoveli oli tunkenut kuolleen veljensä suusta alas helikopterin palasia. Hieman aiemmin perheen koira oli kuollut ja poikien vanhemmat saivat kauhukseen kuulla, että heidän poikansa oli ilmeisesti raivopäissään tappanut myös heidän lemmikkinsä. Pojan sanottiin olevan psykopaatti.

Poika oli siis tunteeton. Hän ei kykenyt tuntemaan syyllisyyttä tekemistään teoista ja häpeämään niitä, eikä hän kyennyt kokemaan empatiaa. Pojan mielestä pikkuveljestä oli vain haittaa eikä hän kyennut olemaan veljelleen rakastava isoveli.

Mietin, mistä tunteettomuus ja psykopatia johtuu. Kai se, kuten niin monet muutkin asiat, lähtee omista perhesuhteista ja niihin liittyvistä asioista. Mutta kokonaan sekään ei voi olla selittää tunteettomuutta ja psykopatiaa. Perimällä on myös oma merkityksensä.

Päätin tutkia hieman asian tieteellistäkin puolta. Psykologian professori, vankilapsykologi Robert D. Hare on tutkinut asiaa jo yli 30 vuotta. Hänen mukaansa pahuus on psykopatian ydin. Se on erilaisten oireiden muodostama oireyhtymä. Psykopaatti "ottaa muilta, muttei anna itse mitään. Ihmisenä hän on kylmäsydäminen ja näyttelee tunteita, vaikkei oikeasti kykenekään tuntemaan niitä. Psykopaatti on myös lyhytjännitteinen, impulsiivinen ja äkkipikainen, ehkä myös väkivaltainen. Oneglmalliseksi asian tekee esimerkiksi opettajien, perheen tai työkavereiden kannalta, se, ettei psykopatiaa ole helppo tunnistaa. Hare korostaa myös sitä, että nykyaika suosii itsekkyyttä, ahneutta, pinnallisuutta ihmissuhteissa ja kyynärpäätaktiikkaa, jotka on kaikki tyypillisiä psykopaattiselle ihmiselle.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------

Oon tehny opettajansijaisuuksia peruskoulun puolella jo yheksän vuotta. Vastaan on tullut jos jonkinlaista oppilasta erilaisine taustoineen.  Mietin myös joskus, millaisia oppilaista tulee hieman vanhempina. Joidenkin oppilaiden kohdalla tulevaisuus ei näytä kovin valoisalta, valitettavasti. Monelle oppilaille omien tunteiden säätely on äärimmäisen vaikeeta ja siks koulun henkilökunnalla ja myöskin lapsen lähipiiriin kuuluvilla henkilöillä, tulisi olla aikaa keskustella oppilaan kanssa asiasta. Jos näin ei ole, ties mitä siitä seuraa myöhemmin.

Tässä hajanaisia ajatuksia, joita eilinen Criminal Mind- jakso minussa herätti.

Viikonloppu Tallinnassa 28.-30.9 (nyt pitäs kuvienki näkyä)

Ekaks pahottelut siitä, ettei tekstiin liittyvät kuvat näkyny. Mun moka, kun en tarkastanu ennen postauksen julkasua. Nyt näkyy taas.

Oltiin kaks viikkoo sit viikonloppu miehen kanssa kaksistaan Tallinnassa. Mummi ja pappa hoiti sillä aikaa täällä poikaa ja meiän kissoja. Kaikki oli menny hyvin ja poika ollu oma iloinen ittensä lähes koko ajan.

Lähettiin siis viime perjantaiaamuna bussilla kohti Helsinkiä. Onneks aamubusseja meni kaks 10 minsan välein, koska myöhästyttiin ekasta. Päästiin siis vaihtaa bussia Hämeenlinnassa. Nukuttiin melkein koko matka satamaan asti. Huomattiin, että Tallinnaan oli menossa viikonlopuks paaaljon suomalaisia, ehkä just siks, koska oli perjantai. Laivamatkan aikana käytiin shoppailemassa tax freessa vähän karkkia hotellihuoneeseen ja kuunneltiin varsin huonotasoista karaokee. Perillä Tallinnassa oltiin iltapäivällä kahen aikaan.

Käveltiin satamasta hotellille, joten onneks sillon ei satanu vettä. Pikkasen jouduttiin ettiin meiän hotellia ja huomattiin olevamme vaan muutaman kymmenen metrin päässä siitä. Hotelli sijaitsi keskustassa ja oli tasoltaan hyvä. Huone oli pienempi kun viime reissulla, tosin sillon oltiin eri hotellissa. Suihkussa oli lasiseinät ja huoneen lämpötila nousi vain avainkortin ollessa paikallaan. Aika mielenkiintosta. Välillä meillä oli huoneessa lämmintä vaan 19 astetta, mutta olipahan ainakin viileetä nukkua.

 

 

Pienen breikin aikana oli tarkotus nukkua kertyneitä univelkoja pois ja se onnistuikin ainaki jotenkin. Mies simahti ekana iltana jo ennen puoltayötä ja mä luin vielä kirjaa jonkun aikaa. Aamulla herättiin ennen kymppiä, jotta ehittiin vielä hyvin syyä aamiainen hotellin alakerrassa. Aamiainen oli hyvä ja runsas, tarjolla oli monenlaista sorttia. Mua on aina kummastuttanu siellä tarjottavat lihapullat, nakit ja pekonit, koska mun mielestä ne on jo kunnon ruokaa. Pakko oli kuitenkin syyä niitäki, jotta jakso shoppailla päiväruokaan asti.

Aamupalan jälkeen lähettiin ettiin johdinautopysäkkiä linjalle 6, jolla pääsee Rocca al Maren ostoskeskukseen. Käytiin jo viime reissulla tutustumassa paikkaan ja tulipa sieltä ostettua jo sillon vaatteita ja päätettiin mennä myös seuraavalla Tallinna-käynnillä. Rocca al Marehan on auki joka päivä iltaysiin asti, joten lauantaista huolimatta meillä oli hyvin aikaa kierrellä ja shoppailla pääasiassa vaatteita. Ekaks kierrettiin lastenvaateliikkeitä, jotka sijaitsee kaikki saman käytävän varrella, fiksu ratkasu. Tarkotuksena oli löytää oman pojan lisäksi lahjavaatteita myös pojan pienelle tyttöserkulle, joka saa nimensä tulevana viikonloppuna. En voi muuta ku kehua liikkeiden valikoimia. Saatavilla oli vaikka mitä ja paljon erilaisia tuotteita kun Suomessa. Syömässä käytiin Brezza-ravintolassa ja hyvät oli ruoat. Sit kierrettiin vielä monta naisten ja miesten vaateliikettä ja kerättiin mukaamme erinäinen määrä erikokosia muovipusseja täynnä ostoksia. Hyvät oli apajat ja löysin mm. uudet ja sopivat farkut sekä talvitakin.

 

Brezzan kattolamppu

Kaheksan tunnin shoppailun päätteeks palattiin hotelliin ja päätettiin lähtee illemmalla juhlistaan meiän 2-vuotishääpäivää hyvän ruoan ja musiikin merkeissä. Vettä tuli kun aisaa, joten kovin kauas ei viittitty mennä, kun muutenkin jo kastuttiin ihan läpimäriks.

Päädyttiin Vana Viru- nimiseen, Vanhan kaupungin kupeessa sijaitsevaan ravintolaan, joka näyttikin olevan suosittu paikka ja eniten ympäriltä kuuli suomen kieltä.Paikassa oli vaan yks tarjoilija, joten jouduttiin oottaan annoksiamme. Ravintolan ruoka oli ihan ok, mut tunnelma saa kyllä arvosanan kiitettävä. Voisin mennä uudestaankin. Ehkä sit seuraavalla reissulla.

Syönnin jälkeen päätettiin viel mennä istuun iltaa jonnekin ja koska oli lauantai-ilta, paikat oli suhteellisen täynnä. Ei siis menty samaan irkkupubiin kun viimeks, koska se oli tupaten täynnä ihmisiä. Illan valinta oli Helsinki-niminen ravintola, jossa sai palvelua suomeks ja illan karaokevedotki tais olla vaan suomalaisten. Paikan ikäjakauma oli paristakympistä ehkä seittämäänkymppiin ja jokasesta ikäluokasta löyty myös laulutaitosta porukkaa. Yllättävän hyvätasonen oli sen illan laulajakavalkadi.

Lähtöpäivänä päätettiin viel katsastaa paremmin Virukeskus ja sieltäki tarttu mukaan muutama vaate sekä tuliaiset mein porukoille. Paljon jäi kiertämättä, mut rahatki oli jo aika loppu. Ennen paluumatkaa käytiin vielä syömässä hotellin läheisyydessä sijaitsevassa Vapiano-nimisessä paikassa.

Hyvin sateista oli koko viikonloppu, parhain ilma oli lauantaipäivänä, kun oltiin vaan sisätiloissa shoppailemassa.

 

Tarpeellinen breikki arjen keskelle. Kiitos kuuluu siis Murusen isovanhemmille, jotka tuli lähes 300 km päästä lapsenlikaks ja kissavahdiks. :)

Murusen kuulumisia + kuvia

Murunen täytti muutama päivä sit (9.10) puoli vuotta. Mihin katosi se ihana pieni sylivauva? Edelleenkin Murunen viihtyy parhaiten sylissä, mutta ympärillä alkaa olla paljon muutakin mielenkiintosta katteltavaa. Erityisesti meiän kaks kissaa on pojan mielestä ihania ja hassuja ja niitten touhuja on kiva kattella. Molemmat kissat on myös päästäny pojan tutustumaan siihen ja samoin kissat on käyny puskemassa ja "merkkaamassa" pojan jo monta kertaa. Aina, kun poika näkee kissan tai kissat, alkaa hihkuminen ja nauru. Jos poika on ollu jostain asiasta suru puserossa, usein jo kissojen näkeminen auttaa unohtamaan ikävän asian. Kissoja olis mukava vetää hännästä ja turkista, mutta se ei oo sallittua. Nätisti saa silittää äitin tai isin sylistä käsin. Nykyään kissat saattaa nukkuakin samalla sohvalla tai sängyllä pojan kanssa ja muutenkin ne on jo tottunu välillä varsin äänekkääseen pieneen mieheen.

Poika on saanu jo reilun kuukauden ajan kiinteitä. Meillä maistelu vaihtu lähes suoraan ihan kunnon ruoka-annosten nauttimiseen, koska poika piti saamistaan ruoista. Tähän mennessä poika on saanut mustikkaa, bataattia, bataatti-porkkanaa, bataatti-jauhelihamössöö, luumua, mansikkaa ja iltapuurona mannapuuroo. Seuraavaks pitäs ottaa mukaan myös iltakiinteet luultavasti ens viikolla. Kiinteitten lisäks meillä menee tietysti myös korviketta. Siirryttiin Tuuti 2 ja jostain syystä se näyttää aiheuttavan pojalle jonkinsorttista yliherkkyyttä. Tuuti1 kanssa ei ollu ongelmia, joten jännä juttu, miks sit nyt tulee tommonen reaktio. Nyt seurataan tilannetta hetki ennen ku ruetaan kokeileen jotain muuta.

Murunen on myös oppinu kääntymään selältä mahalleen ja sitä taitoo pitää harjottaa jatkuvasti. Tietenkään poika ei osaa kääntyä mahalta selälleen, joten kääntymisen jälkeen alkaa aina armoton huuto ja poika pitää laittaa uudestaan selälleen. Sama kuvio toistuu monta kertaa päivän aikana. Poika myöskin pyörii akselinsa ympäri, mutta ei vielä ryömi. Kova hinku olis päästä liikkeelle, mutta meiän mielestä sen ei tarttes tapahtua ihan vielä. Poika on myös alkanu juttelemaan aiempaa enemmän ja varsinkin vauvan nauru on niin hellyttävää kuunneltavaa. Poika tykkää myös erilaisista leikeistä, kosketella aikuisen naamaa ja hassuttelusta äitin tai isin kanssa. Erilaisten äänien kuuleminen on myös mielenkiintosta. Mies tossa toteskin, ettei kuvitellu tekevänsä kaikenlaisia juttuja saadakseen pojan rauhottumaan tai keskittymään ruokailuun. Niin se vaan vanhemmuus vaatii monenlaista.

Vierastamista ei vielä oo havaittavissa paria satunnaista kertaa lukuunottamatta. Toivottavasti selvitään helpommalla, kun mun vanhemmat, sillä mä olin todella kova vierastamaan.

Tässä vielä puolivuotisneuvolan kuulumisia.

Pituus 68,8 cm
paino 7770 g
päänympärys 43 cm

"Tarkkaavainen, tyytyväinen poika, Kasvua tulee tasaisesti.  4 soseateriaa päivään, lisäksi maitoa. Suojaheijasteet sivulle tulee."

Poika ei vielä istu, joten syötöt tapahtuu edelleen sitterissä. Syöttötuoliin voi siirtyä sit, kun osaa itte istua. Eli seuraavaks harjotteleen istumista vaan ahkerasti.

Neuvolasta saatiin myös muutamaki kodin turvallisuuteen liittyvä ohjepaperi. Kohta pitääki rueta miettimään, missä säilyttää erilaisia pesuaineita ja muitaki tavaroita. Suurin osa vaarallisista jutuista meillä onkin jo kunnossa. Portti pitää hommata viel portaiden alapäähän, yläpäässä sellanen jo on.