Jälkiä elämästäni

Mikä on lapsen oikeus ja taas vanhemman vastuu? Oon miettiny asiaa etenkin koulun näkökulmasta. Keskustelua herättää vanhempien asenne lasten koulunkäynnin ja sen tukemisen suhteen. Lapsella on havaittu erilaisia pulmia ja haasteita oppimisen suhteen ja niihin on yritetty puuttua koulussa opettajan ja erityisopettajan toimesta. Asiasta tulee tottakai keskustella myös oppilaan huoltajan kanssa. Useimmiten huoltajat ovat ymmärtäväisiä ja haluavat olla mukana tukemassa oppilasta oppimiseen liittyvien haasteiden ja pulmien ratkaisemisessa. On kuitenkin myös toisenlaisia vanhempia, niitä, jotka eivät halua syystä tai toisesta ottaa vastaan tarjottua apua ja tukitoimia. Tätä mä en voi ymmärtää. Eihän se ole vanhempi, joka käy koulua, vaan hänen lapsensa. Eikö vanhemman tai huoltajan kuuluisi ajatella asiaa lapsen kannalta? Mikä on lapsen parasta ja miten hän voisi parhaiten menestyä koulutyössä? Vanhemman tulis olla "kaukaa viisas" ja ottaa tarjottu apu vastaan, jos sitä on oike

Huomasin, että on kulunu kohta kuukausi edellisestä postauksesta. Tästäki tulee tämmönen pikanen viesti, mutta lupaan kirjotella pidemmin vielä tämän viikon aikana. Aiheita olis vaikka muille jakaa, kun vaan ekaks muistas kirjottaa ja yrittää vielä muotoilla omat ajatukset ymmärrettäväks tekstiks. Arki on kiirusta ja viikonloppusin pyritään viettämään vaan aikaa yhessä. Palaan siis asiaan kuvien kera.