Ajatuksiani työstä

Olen tehnyt tähän mennessä monenlaista työtä. Skaala on laaja siivoushommista ja kaupungin viheralueiden hoidosta alakoulun laaja-alaisen erityisopettajan sijaisuuksiin. Jokaisesta työstä olen myös oppinut jotain ja en ole nirsoillut töiden suhteen. Ei ne siivoushommat niitä mukavimpia oo eikä niistä maksetakaan just mitään, mutta pakko se on jollain elää ja maksaa laskut ja muut menot. Muutaman kesän oon siis siivonnu rappukäytäviä, saunatiloja ja pankkeja ja nähny sitä työtä ihan riittävästi. Arvostan kuitenkin siivoojien tekemää työtä kovasti.

Yhen kuukauden vietin teininä kaupungin viheralueita hoitaen eli toisin sanoen kitkin rikkaruohoja ja keräsin roskia teiden ja katujen varsilta.  Kyllähän sitä kuukauden teki, jotta sai omaa rahaa, jolla sai ostaa, mitä itse halus. Sadepäivinä sadevaatteet päällä työ ei ollu kovin nautinnollista, mutta lämpimänä ja kauniina kesäpäivänä kyykki puskassa rikkaruohojen kimpussa ihan mielellään.  Olen myös jakanut mainoksia ja lehtiä aamujakelussa. Mainosten jakaminen oli suht rankkaa puuhaa eikä siitä maksettu markkamäärä todellakaan verrannollinen tehtyyn työhön. Mainokset piti kuitenkin ekaks lajitella ja laittaa pyörän laukkuihin ja jos kaikki ei mahtunu kerralla mukaan, käydä vielä kotoa hakemassa uusi satsi ja lähtee uudelle kierrokselle. Kiitosta pitää antaa myös äitille ja oikeestaan koko muulle perheelle, koska joskus lajiteltiin yhessä lehtiä olohuoneen pöytää kiertäen, ja äiti kävi jokusen kerran jakamassa lehet mun vuorolla tai sit lähti mun avuks, jos lehtiä oli isompi määrä.

 Lehtien aamujakelu taas oli ihan oma hommansa. Jakelukierrokselle ei oikeen voinu lähtee ennen kun lehdet tuli painosta ja ne toimitettiin jakelupisteisiin eli työvuoro alkoi aikaisintaan aamukolmelta. Työvuoron kohokohta oli joskus se, kun leipomosta sai hakee ilmasen munkin samalla, kun vein sinne aamun lehdet. Se piristi mukavasti yötyöläisen mieltä. Aamuöisin tuli myös kohdattua usein pullonkerääjiä, jotka olivat tienanneet keräämillään pulloilla rahat etelänmatkaan. Erään kerran myös löysin äitini varastetun pyörän ja toimitin sen takaisin kotiin.

Kaikkein pisimpään oon kuitenkin työskennelly opetusalalla pääosin alakoulun puolella. Pätevyyttähän mulla ei opettajan hommaan oo, koska musta tulee vaan kasvatustieteiden maisteri yleisen kasvatustieteen puolelta, mutta semmosen aattelin kyllä jossain vaiheessa hommata. Kiinnostukseni painottuu tällä hetkellä luokanopettajan työn sijaan erityisopettajana toimimiseen. Niitä tarvitaan entistä enemmän jatkossa ja koen, että se on ehkä minulle se oikeampi työ. Siinä on paljon vastuuta, kuten myös luokanopettajan hommassa, mutta sinulla ei kuitenkaan ole joka tunti sitä 25 oppilasta, vaan enimmillään vain 10. Silloin on myös mahdollista siis keskittyä opettamiseen mielestäni ihan eri tavalla kuin suuremman ryhmän kanssa.

Sijaisuuksia oon tehny jo vuodesta 2001 eli pitkä pätkä erilaisia kokemuksia ja kommelluksia on jo takana. Se on kuitenkin työtä, josta nautin. Jokainen päivä on erilainen eikä koskaan aamulla voi olla varma, mitä kaikkea päivän aikana tulee tapahtumaan.  Kaikkein haastavinta oli sijaistaa laaja-alaista erityisopettajaa, koska työ sisälsi paljon semmoisia juttuja, joista minulla ei ollut aiempaa kokemusta. Erityisesti oppilashuollollinen puoli ja oppilaiden testaukset veivät paljon aikaa, mutta toisaalta myös olivat varsin opettavaisia. Voisin melkein sanoa, että joka päivä opin jotain uutta. Aina, jos minulla oli jotain kysyttävää, minun oli mahdollista soittaa viranhaltijalle ja saada häneltä neuvoja ja apua. Siitä oli suuri apu ja tuki oman työskentelyni kannalta.

Sijaisuuden aikana opin tuntemaan paremmin kaikki ne oppilaat, jotka kävivät syystä tai toisesta erityisopettajan luona. Toisilla oli keskittymisvaikeuksia ja siksi tehtävien tekemisestä ei tullut tunnilla mitään, toisilla taas oli hankaluuksia oppimisen kanssa tai he opiskelivat muusta syystä eri tavoin kuin muut. Lisäksi minulle kuului pääosin ykkös-kakkosten puheopetukset. En ollut koskaan aiemmin pitänyt puheopetuksia, joten aluksi homma piti opetella itse, jotta pystyin opettamaan muita. Voi olla, että käytin erilaisia opetustapoja kuin viranhaltija, mutta olen ylpeä, että puheoppilaat myös oppivat minun aikanani sanomaan ärrän tai ässän oikealla tai ainakin heille järkevimmällä tavalla.

Olen kiitollinen siitä, että olen saanut työskennellä pidemmän aikaa samalla koululla eikä ole tarvinnut joka päivä olla sijaistamassa eri koulussa. Siitäkin minulla on kokemusta monen vuoden ajalta. Ennen äitiysloman sijaistusta eli syksyllä 2010 olin eräälläkin viikolla joka päivä eri koulussa. Oppii ainakin tuntemaan kaupunkia ja bussireittejä eri kouluille. Nyt alan kuitenkin olla ”tuttu” monella koululla ja rehtorit soittavat suoraan minulle ja pyytävät töihin. Haikein mielin jäänkin viimeistään hiihtolomaan mennessä pois töistä, kun äitiyslomani alkaa. Tosin silloinhan vain työnantaja vaihtuu eikä välttämättä oo siitä helpoimmasta päästä. :)

Hankintoja II

Tein tossa inventaariota Kirppuselle ostetuista ja hankituista vaatteista. Niitä on paaaaljon. Joitakin ollaan ostettu uutena,mutta valtaosa ollaan löydetty eri kirppiksiltä tai saatu kavereilta lähes ilmaseks.  Oon kuvannu kaikki Kirppuselle tulevat vaatteet ja myös kirjannu ylös, miten paljon meillä on kutakin vaatetta ja kokoa. Pienimpiä vaatteita ei ainakaan tarvita enää yhtään. Harmi vaan, kun noita lastenvaatekirppiksiä on mukava kierrellä ja tehä kaikenlaisia ihania löytöjä, jotka ois ihan pakko saada.

Ostettavaakin vielä riittää. Kirppusella ei oo sänkyä eikä hoitopöytää, sillä tällä hetkellä kumpikaan niistä ei mahu vielä meiän makkariin. Kunhan saadaan tavarat vihdoinkin muuton jälkeen paikoilleen, päästään ostelemaan noita isompiakin juttuja, kun niille on sitten suoraan jo omat paikkansakin. Ja tietenkin puuttuu vielä paljon pieniä ja olennaisia asioita, kuten tutteja, tuttipulloo ym.

Ollaan ny päätymässä ainakin kokeilemaan kestovaippoja, joten niitä pitäs kans hommailla jostakin. Kirppiksillä niitä on ainakin ollu yllin kyllin, mutta vielä on jätetty ne kiltisti hyllyyn. Äitiyspakkauksessahan tulee mukana kaks kestovaippaa, mutta ei ne nyt vielä riitä mihinkään.  Onneks tässä on vielä aikaa.  J

Ai niin, ostettiinhan me myöskin turvakaukalo, Brio Primo käytettynä, kun löytyi hyvä. Ollaan myöskin pohdittu, mitä kaikkee on järkevää ostaa ja mitä voi jättää suosiolla ostamatta. Kaikkee kun ei kuitenkaan tartte, koskaan. Loppujen lopuks pieni vauva pärjää aika vähällä, koska ei hän ymmärrä kaikenlaisten lelujen tai muiden härpäkkeiden perään. Onneks.

Tässä vielä kuvia joistakin hankinnoista. En osaa valitettavasti tehä niistä mitään hienoja kollaaseja ym.

Niinkun kuvista näkyy, meillä suositaan neutraaleja värejä eikä edelleenkään tiedetä, kumpi masussa itepäisesti istuu, tyttö vai poika.

Bodyja

varsinkin noi haalarit on niiin söpöt

pienet housut ja potkarit

puolipotkareita

potkareita

pieniä collegehousuja

bodyja

 

bodyja

tämä on itsetehty paita joskus yläkoulussa

Mahan kasvua ja ultrakuvaakin

Tässä tuleekin nyt sitten useempi kuva kerralla, kun päivitykset jäi välistä muutamankin viikon osalta.

Ekaks viimesimmät neuvola- ja ultrakuulumiset.

rv. 27 +2

hemoglobiinia ei mitattu
pissa puhdas
verenpaine 119/79
paino + 500 g
sf- mitta 22
liikkeet ++
syke 135-140
tarjonta PT
sikiön arvioitu paino n. 1120g

Sattu mukavasti samalle päivälle noi molemmat käynnit. Harmittavasti mies ei vaan päässy tällä kertaa ultraan mukaan töiden takia. Seuraava ultra meillä on ens kuun alussa ja sit on vielä yks joko keskusneuvolassa tai Taysissa. Ylimääräset siis mun perussairauden takia. En mä pistä pahaks, että pääsee kattomaan pientä ihmistä useempaankin kertaan.

Sokerirasituksessa olin myös viime viikolla ja tuloksissa ei ollu moittimista. Just nyt mulla ei oo tässä niitä tuloksia, mutta kaikki siis ok. Ainakin Tampereella se litku on semmosta oranssinväristä, mutta ei todellakaan maistu millekään appelsiinille.

Tässä vielä mahakuvia ja myöskin ultrassa otettu kuva. Jostain syystä Kirppunen ei ollu kovin yhteistyöhalunen eikä suostunu missään vaiheessa näyttämään kunnolla kasvojaan. Koko ajan oli jalka osittain naaman edessä. :) 

rv. 26 +3

                                                                    rv. 27 +5

                                                             rv. 29 +1

                                                      

                                                   ultrakuvat rv. 27+ 2

  

Tapaninpäivän tunnelmia 2011 (kuvat lisätty 26.1)

Tunnelmallista Tapaninpäivää!

Täällä ollaan sähkökatkon keskellä. Sähköt on ollu poikki jo aamuyöstä alkaen. Me mentiin nukkuun joskus kolmen maissa ja sillon sai vielä sähköö. Lyhyempi katko oli kestäny tunnin ja tää toinen katko on kestäny nyt (26.12 klo 15.30) jo aamuviidestä/-kuudesta eli monta tuntia. Eipä sitä oo ajatellukaan, miten riippuvainen ihminen on sähköstä ja kuinka moneen asiaan sitä tarttee. Aamulla menin vessaan ja vedin sen normaalisti, vaikka niin ei olis saanu tehä, koska sähköö ei oo. No, tiedänpähän seuraavaa katkoo varten.

Sähköttä olo hankaloittaa siis vessakäyntejä, puskapissalle en oo viel lähteny tonne pihalle, mutta kovasti ollu jo harkinnassa. Puita on kaatunu kuulema teille ja linjojen päälle niin paljon, ettei luultavasti tähänkään taloon saada sähköjä takas ennen aamua. Me tosin aateltiin lähtee takas kotio jo jossain vaiheessa iltaa. Jääkaapista ollaan haettu syötävää, mutta mitään ei voi lämmittää. Onneks kinkkua ja lihapullia sekä salaattia voi napsia kylmänäkin.  Kahvihammasta alko kolottaa noilla ”aikuisilla”, mutta veden lämmittäminen olikin varsin hankalaa. Piti hakee kaasua toisaalta ja puolen päivän aikaan vihdoinkin saivat kahvetta ja mä lämmintä glögiä. Vaistomaisesti yrittää sytetellä joka huoneeseen valoja aina mennessään, kun ei o tottunu tällasiin katkoksiin. Kaupungista kun ei niin herkästi sähköt lähde.

Kissatkaan ei oo tottunu tollaseen myrskytuuleen, mikä on aamuyöstä tai oikeestaan jo eilisillasta asti tuivertanu. Toinen niistä on ollu varsin säikky, mutta toinen ei oo ollu oikeen minäänsäkään. Niillekin vähän erilaisia kokemuksia.

Päivä on vierähtäny lehtiä lueskellen ja korttia pelaillen. Siis siihen asti, kun on nähnyt tehdä jotain. Tälläkin hetkellä tässä keittiön pöydän ääressä palaa kymmenkunta kynttilää, koska muuten on jo varsin hämärää.  Radiossa oli varoteltu lähtemästä autolla liikenteeseen, jos ei oo pakko. Tapanihan on tyypillisesti ollu vilkas paluuliikennepäivä.  Meillä ei sinänsä oo kiirusta kotiin, mutta suihkuunkin olis kiva päästä, joten jossain vaiheessa iltaa ajellaan takas kotio. Siellä voi vaikka laittaa saunan päälle, käydä huoletta vessassa, kattoo telkkaa ja syödä lämmintä ruokaakin. Nyt sitä ymmärtää ja osaa arvostaa sähköä. On siitä niin paljon hyötyä ja ilman sitä ihminen on aika avuton. Tai siis ainakin joutuu miettiin uusia keinoja tehdä asioita.

Tässä vielä kuvia täältä myrskyn jälkeen.

Edit. 30.12  Appivanhempani saivat sähköt takaisin vasta 28.12 eli katkos kesti melkein kolme vuorokautta.


Edit. 26.1 kuvia

Kyllä luonnolla on vaan aika voimat!

                                               päivän ateriana kylmää riisipuuroa ja rusinasoppaa

Pikapäivitys

Tässä vaan pikainen päivitys. En oo kadonnu mihinkään, mutta tällä hetkellä on ollu niin monta päällekkäistä juttua (työt, muutto ja siihen liittyvät jutut, tekniset ongelmat), ettei oo saanu kirjotettua yhtään uutta tekstiä. Tulossa on viikonlopun aikana ainakin Tapaninpäivän myrskyn tunnelmia kuvien kera, masukuvia usemman viikon ajalta ja ehkäpä jonkunlaista vuodatusta noista nykyisistä kouluikäsistäkin ihan oman työn kannalta. Kannattaa siis käydä kurkkimassa viimestään viikonlopun aikana. :)

Terkuin tyttönen ja Kirppu 28+4