Jälkiä elämästäni

Ystävät on aina ollu mulle tosi tärkeitä. Valitettavasti vaan moni hyvä ystävä on syystä tai toisesta ”jääny matkan varrelle” ja osan kanssa ollaan oltu ystäviä jo yli 20 vuotta tai jopa kauemminkin.  Ennen kouluikää vietin tai vietettiin siskojen kanssa paljon aikaa mein serkkujen kanssa, koska asuttiin suht lähekkäin. Lisäks oli naapuriston lapsia, varsinkin A, jonka kanssa tuli vietettyä monia hauskoja hetkiä. Mieleen on jääny mm. vihreillä pupusaksilla tehty hiustenleikkuu, jonka jälkeen  olikin edessä kampaajareissu ja kaverini taisi saada aikamoiset nuhtelut vanhemmiltaan. Samoin leikittiin lähes aina kotia ja mä halusin aina olla äiti. Sit A muutti hieman kauemmaks ja nähtiin kyllä suht usein, mutta ei kuitenkaan oltu enää niin tiiviisti yhteydessä. Nykyään nähdään A:n kanssa todella harvoin, mutta aina se on yhtä mukavaa. Varmaan yhtä kauan A:n kanssa olen tuntenut H:n. Hänen kanssaan vietin aikaa etenkin alle kouluikäisenä, mutta oikeastaan missään

Muutama kuva mein iltakävelyltä, jonka välissä käytiin juomassa kaakaot läheisellä huoltoasemalla.

Tässäpä näitä maanantaina neuvolakuulumisia pissa  puhdas verenpaine 131/86 ja 119/89 paino + 1145 (taas tullu aika reilusti) turvotusta ei näköjään merkattu, vaikka sitä kyllä on noissa nilkoissa sf-mitta 33 eli pysyny samassa ku puoltoista viikkoo sit syke  140 liikkeet ++ rt tai siis mutkalla nii, että pää alhaalla, selkä vasemmalla kyljellä ja potkut tuntuu edelleen oikeestaan vaan oikeella kyljellä Seuraava käynti ens ti rv. 39+2 ja uskon, että sinne kyllä vielä meen Paikalla oli myös kätilöopiskelija ja kovasti terkkaa kiinnosti myös mun gradun edistyminen.  Ilokseni pystyin kertomaan, et se on edistyny. J Turvotusten takia meni ny sitten pannaan vissyt ja salmiakit. Oon tykänny juoda vissyä mehulla tai ilman, mutta ny piti siirtyä veteen tai pelkkään mehuun. Pitänee siis laittaa sairaalakassiin myös jotain salmiakkia. Kovat himot on kyllä siihen, tai oikeestaan jonkinasteinen riippuvuus...  Tällä kertaa päivitys tylsästi ilman kuvia. Sori. 

Mulla ei oo tapana valittaa turhista, varsinkin, ku oon selvinny tänne asti niin ”helpolla. Mulla ei oo ollu pahoinvointia lainkaan lukuunottamatta laivareissun kovaa merenkäyntiä, mun sokeriarvot on ollu kunnossa molemmissa rasituksissa. Selkä- ja pakarasärkyä on kyllä ollu, mut niihin on auttanu tukivyö (kiitti Suski!) Kykenin käymään töissä äitiyslomaan asti, vaikkakin sain yhen ylimääräsen lomaviikon hiihtoloman takia. Oon siis kyenny elämään tavallista elämää, liikkunu normaalisti, pitäny viikottaisen karkkipäivän ja nukkunu yöt hyvin. Tällä viikolla on ollu turvotusta jaloissa ja nyt se on vaan lisääntyny. Kävin tänään keskustassa ja hyppäsin tullessa sellaseen bussiin, jolla en päässy lähelle kotia, vaan aattelin reippailla ja nauttia kauniista, aurinkoisesta kevätsäästä. Matkaa oli ehkä kilsa ja pikkasen yli. Alkumatka meni ihan ok, mut sit rupes särkeen jalkoja. Ja sitä särkyä sit kesti kotio asti ja vielä täällä kotonakin. Ei ollu muuta vaihtoehtoo, kun mennä sohvalle j

Mulle tosiaan pidettiin vauvakutsut jo pari viikkoo sit, mut en oo vaan ennättäny kirjotella niistä. Pahoittelen. :/ Oltiin siis sillon sunnuntaina menossa saunoon ja pelaileen lautapelejä mein ystäväpariskunnan luo. Aikataulut heitti häränpyllyä, koska käytiin syömässä miehen porukoilla 50 kilsan päässä ja siellä menikin sitten pidempään. Pyörähettiin pikaseen kotona ruokkimassa katit ja ottamassa saunakamppeet, tosin hieman ihmettelin, kun mies sano ottavansa myös mun tavarat.  Sit päästiin ystäväpariskunnan luo ja rupesin matkalla miettimään, että joskohan... Mulla oli siis jonkunlainen aavistus, mutta varma en voinu kuitenkaan olla.  Vaihettiin siinä pikaset kuulumiset V:n kansa ja sit muut mun ystävät ilmestyivät makkarista ja antovat mulle paketin. Kiitti, tytöt! J Mies lähti pelaileen ja mä jäin viettään iltaa tyttöjen kanssa. Aluks vaihettiin kuulumisia, koska joidenkin kans ei oltu nähty pitkään aikaan. Paikalla oli siis  2x E, V, S ja R ja muutama ystävä ei

Kävin tänään keskusneuvolassa synnytystapa-arviossa. Lääkäri oli eri kun viime kerralla, mutta osas kyllä tehdä työnsä. Aluks lääkäri tarkasti kohdunsuun tilanteen ja kysy, onko ollu supistuksia. Sanoin, et ei, mut se sano, et kyllä sulla on ollu, kun kohdunsuuta on jäljellä 1, 5 cm ja se on pehmeä. Kuulema kun uudelleen synnyttäjällä eli avautumisvaiheen pitäs olla lyhempi kun normaalisti ensisynnyttäjällä.  Sit lääkäri tunnusteli lantion ja sano, et ei oo mitään estettä tai ongelmaa normaalille alatiesynnytykselle. Tietty lääkäri myös ultras ja pääsin katteleen meiän Kirppua vielä kerran livenä ennen syntymää. Mies oli valitettavasti töissä, eikä päässy paikalle.  Kirppu liikku kovasti ja käänsi pään pois, kun sitä ilmeisesti katteltiin liikaa. Lääkäri otti myös paljon erilaisia mittoja ja Kirppu vastas niitä hyvin, oli jopa muutamaa päivää vanhempi jonkun mitan mukaan. Painoarvio oli tällä hetkellä pikkasen vajaa 3 kiloo ja lääkäri myös vakuutteli, että ei ainakaan isompaa k

Viime kerran neuvolakuulumiset ja uutta kuvaa pikaseen. Palaan uusin päivityksin myöhemmin. rv 36+4 pissa puhdas verenpaine 126/83 paino (hui!) + 1488  tosin ei terkka sanonu tosta mitään kummempaa sf-mitta 33 sikiön syke + 130 liikkeet ++ tarjonta rt Seuraavaks onkin huomenna vuorossa se synnytystapa-arvio. Kolmas lääkäri keskusneuvolassa, tällä kertaa suomalainen. Harmittavasti mies ei vaan pääse mukaan, kun on töissä. :/  Josko sieltä sais vielä jokusen kuvankin matkaan meiän Kirppusesta. Tässä vielä masukuvaa sunnuntailta eli rv 37 tasan

Vähän venähti tää päivitys taasen. Pahoittelen. L Neuvolalääkäri oli viime keskiviikkona, ekaks tietoja siitä käynnistä. rv. 35+3 hb  ei mitattu verenpaine 126/82 pissa puhdas paino + 700 g sf-mitta 32,5 (aikamoinen kasvu :O) syke n. 130 liikkeet ++ tarjonta rt Kirppu ei ollu vielä kiinnittyny eikä neuvolalääkäri nähnyt mitään estettä normaalille alatiesynnytykselle. Lähete kuitenkin laitettiin äitipolille synnytystapa-arvioon, koska keskusneuvolan lääkäri niin halusi. Se tuli bumerangina takas sanoilla: ”Hyvässä tasapainossa olevan epin takia ei tarvita erillistä synnytyksen suunnittelua, sillä ei ole mitään periaatteellista estettä normaaliin alatiesynnytykseen”.  No, terkka laitto nyt sit lähetteen keskusneuvolaan, josta ootellaan aikaa. Saa nähä, millon se tulee. Meillä on yhen keskustelupalstan tyypin kans samaan aikaan laskettu aika  ja se kävi synnytystapa-arviossa eilen, joten aika piakkoin luulis ton ajan tulevan, jos haluaa, että ehtii vielä.

 Muutama kuva mein kodista:

Outo tunne, huomisaamuna kukaan ei kysy minua töihin.  Olen merkinnyt itseni varatuksi, koska aloitan virallisen äitiysloman siis huomenna. Jotenkin sitä ei osaa kuvitella tilannetta, koska oon jo niin monta vuotta kuitenkin käyny suht säännöllisesti töissä. Oikeestaan jo vuodesta 2003, kun muutin tänne kotikonnuiltani. Tänään, kun tutulta koululta soitettiin miehelleni, tuli ajatus, ”ai niin, mua ei tosiaan enää kysytäkään töihin. Mulla alkaa äitiysloma”.  Toisaalta ihan mukavaa, mut toisaalta myös vähän jännittävää. Miten mä osaan olla vaan kotona? Kyllähän täälläkin hommaa riittää varsinkin ton gradun parissa, mutta en aatellu kuitenkaan sitä naputella koko päivää. Onneks tästä pääsee suht hyvin bussilla sekä keskustaan ja lähikirjastoon ja neuvolaan pääsen ihan kävellen, jos vaan kunto (nivuset) sen sallii. Jos mä jään vaan kotiin, mä tuun varmaan lähes hulluks, koska en oo kuitenkaan tottunu viettämään aikaani vaan kotosalla. Tykkään kyllä olla kotona, mut välillä pitää pääs

Nyt eletään siis jo raskausviikkoa 35 ( tänään 34+4). Ihan hirmu kauaa ei oo enää siihen, kun meiän Kirppunen on jo maailmassa. En osaa vielä jännittää sitä, vaikka esimerkiksi oma äitini jaksaa aina kysellä, ettenkö oo vielä miettiny synnytykseen liittyviä asioita. Ei, en oo. Aiheeseen liittyvää kirjallisuuttakin on kotosalla, mutta vielä en oo siihen ehtiny perehtyä. Vauvalehtiä oon kyllä lueskellu ja kyllähän sieltäkin löytyy kyseiseen aiheeseen liittyvää tietoo ja esimerkkitapauksiakin. Ajattelen, että kyllä mä vielä ehin, vaikka periaatteessa Kirppu vois syntyä jo hyvinkin pian. rv 34+1 eli kuvat on maanantailta Maha on kasvanut kovasti ja pari viikkoo sit tupareissa joku sanokin, että jo ihan parin viikon aikana kasvuspurtti on ollut aikamoinen. Joo, no onhan se muuttunu, mutta onneks oo kuitenkaan kovin jättimäinen. Olo on ihan ok, mutta pitkäaikanen istuminen ei oo enää kovin herkkua, siksipä ei olla enää menossa mun kotikonnuilla käymään ennen Kirpun syntymää.

Ainakin joitakin kiinnostanee, missä vaiheessa graduni on. Nyt siis hieman tietoa siitä. Muihin aiheisiin liittyviä päivityksiä tullee vielä tämän päivän aikana. Tämän voi siis ohittaa, jos gradu-terkut ei kiinnosta. Se on kuitenkin tällä hetkellä hyvin olennainen osa mun päiväohjelmaa. Nyt on hiihtoloma menossa ja mulla siis vika viikko ennen virallista äitiyslomaa. Aika on mennyt aika tiiviisti gradun parissa. Kovasti se on vielä keskeneränen, mutta pikku hiljaa siitä alkaa tullakin jo jotain järkevää. Soittelin eilen ystäväni R:n kanssa ja pohdittiin mun graduun liittyviä juttuja, sillä mun työn ohjaaja haluaa keskustella vasta paperiversiosta eli sieltä ei paljon apuja heru. Onnekseni voin siis keskustella asiasta mieheni lisäksi (joka on jo aivan kyllästynyt kasvatus-aiheeseen graduuni) lisäksi myös ystävieni kanssa. Kiitos siis siitä! J Oikeestaan työn alla on ollut teoria-osio ja työni tärkeimmät käsitteet, joita on viisi kappaletta (yksi lisää ohjaajan toivomuksesta)