Ystävistä ja ystävyydestä

Ystävät on aina ollu mulle tosi tärkeitä. Valitettavasti vaan moni hyvä ystävä on syystä tai toisesta ”jääny matkan varrelle” ja osan kanssa ollaan oltu ystäviä jo yli 20 vuotta tai jopa kauemminkin.  Ennen kouluikää vietin tai vietettiin siskojen kanssa paljon aikaa mein serkkujen kanssa, koska asuttiin suht lähekkäin. Lisäks oli naapuriston lapsia, varsinkin A, jonka kanssa tuli vietettyä monia hauskoja hetkiä. Mieleen on jääny mm. vihreillä pupusaksilla tehty hiustenleikkuu, jonka jälkeen  olikin edessä kampaajareissu ja kaverini taisi saada aikamoiset nuhtelut vanhemmiltaan. Samoin leikittiin lähes aina kotia ja mä halusin aina olla äiti. Sit A muutti hieman kauemmaks ja nähtiin kyllä suht usein, mutta ei kuitenkaan oltu enää niin tiiviisti yhteydessä. Nykyään nähdään A:n kanssa todella harvoin, mutta aina se on yhtä mukavaa.

Varmaan yhtä kauan A:n kanssa olen tuntenut H:n. Hänen kanssaan vietin aikaa etenkin alle kouluikäisenä, mutta oikeastaan missään vaiheessa hän ei ole ”jäänyt matkan varrelle”.  Ollaan soiteltu ja välillä nähtykin. Nyt jo useampi vuosi sitten hän muutti samalle paikkakunnalle, joten näkemiset ja kuulumisten vaihtamiset onnistuu nyt paljon helpommin.  Viimeks nähtiin meiän tupareissa helmikuussa. Onnea vaan tuoreelle avioparille!

Alakouluikäsenä tuli tietty uutena koulukaverit ja heistä valikoitui ystäviks ne muutamat tietyt. H:n kanssa tutustuttiin kolmannella luokalla ja vietettiinkin aikaa hyvin tiiviisti joko meillä tai heillä ja tehtiin jos monen moista. Olin esimerkiksi mukana hakemassa heidän nyt jo edesmennyttä koiraansa.  Ystäväni N puolestaan oli osa samaa kaveriporukkaa kuin mä ja H.  N on kova nauramaan, kuten minäkin ja saatiinkin naurun aihetta mitä ihmeellisimmistä ja pienistäkin asioista.  Välillä vietettiin aikaa kolmestaan ja välillä vaan kahestaan joko N:n tai H:n kanssa. Ja hauskaa meillä riitti porukasta riippumatta. Valitettavasti enää nähdään hyvin harvoin, viimeksi kunnolla luokkakokouksessa vuonna 2008. N on muuttanut asumaan ulkomaille ja H perusti perheen ja on palannut asumaan kotikonnuille. Mukana mein kaveriporukassa oli myös S, jonka kanssa tuli pelleiltyä ja vietettyä monen monta ikimuistoista hetkeä. Myös häntä olen nähnyt viimeksi meiän luokkakokouksessa, mutta välillä on tullu soiteltua tai laitettua tekstareita. Nykyään se on valitettavasti jäänyt. L

Ystäväni M:n kanssa tutustuttiin paremmin vasta yläkouluiässä. Hän on jopa koonnut eräänlaisen päiväkirjan mun kommelluksista olikohan se ny vuoden ajalta, mulle kun sattuu ja tapahtuu kaikenlaista koko ajan.  Myös ensimmäiset kunnon ihastukset tuli koettua yläkouluiässä ja niitä me sitten puitiin ja hartaasti, varsinkin M:n kanssa. M on pysyny mukana, jos niin voi sanoa, myös näin aikuisiällä. Hänen kanssaan ollaan nähty edelleen vähintään kerran vuodessa.

Ystäväni E tuli tutuksi serkkuni kautta 2000-luvun vaihteessa. Siitä lähtien enemmän ja vähemmän säännöllisesti ollaan ainakin juteltu puhelimessa, tekstailtu tai laitettu mailia. Nykyään nähdään onneksi useammin, koska asumme samalla paikkakunnalla.  Hänen kanssaan tulee puitua nykykoulumaailmaa ja siihen liittyviä ilmiöitä, sillä hän työskentelee peruskouluikäisten lasten parissa.

Nyt viime vuosina olen tutustunut yliopistossa useaankin huipputyyppiin, joiden kanssa oon viettäny paljon aikaa ja hulvattoman hauskoja hetkiä. R my hani, S, E, N ja Hm, kiitos, kun ootte olemassa. R on ollut mun tukipilari huonoina hetkinä ja onneks sama toimii myös toiste päin. Joukkoon liittyi muutama vuosi sitten myös ystäväni V, josta on tullut osa meiän tiivistä kaveriporukkaa. Monta hauskaa saunailtaa on tullut vietettyä, samoin viimeiseks mun vauvakutsut, jossa myös toinen ystäväni E oli mukana.  Valitettavasti tuorein ystäväni T ei päässyt mukaan vauvakutsuille, mutta hänen kanssaan viestittelemme monta kertaa viikossa yleensä naamakirjan välityksellä ja hän jopa lupautui lukemaan mun gradutekstiä ja antamaan siitä kommenttejaan.  Arvostan ja kiitän jo etukäteen. J

Toivottavasti oon muistanu mainita kaikki tärkeimmät ystäväni eri ikävuosien varrelta. Halusin kirjottaa tän postauksen nyt, vaikkei oo mikään ystävänpäiväkään, koska nyt niiden ystävien olemassaoloa osaa ehkä arvostaa eri tavalla kun sillon nuorempana. Varsinkin nyt, kun oon vietelly aikaa vaan lähes tulkoon kotosalla, oon tullu miettineeks, et pitäs järkkäillä jotain yhteismiitinkiä, ni pääsis näkemään isommallakin porukalla.  Enkä usko, että Kirppunenkaan tulee muuttamaan mein tapaamisia,  sillä ystävälläni S:llä on vajaan vuoden ikäinen vauva ja hyvin hän on päässyt mukaan meiän tapaamisiin. Se on vaan järjestelykysymys.

Tavotteena oli ennen vauvan syntymää viettää aikaa ystävieni kanssa. Jotenki olen onnistunut, mutta nyt on toi gradun kirjottaminen vieny aika reilusti mun aikaa. Tapaamisia rajottaa tietysti ystävien aikataulut ja työkuviot. Ei anneta sen haitata, vaan iloitaan ystävyydestä sen eri muodoissaan.

Iltakävelyllä

Muutama kuva mein iltakävelyltä, jonka välissä käytiin juomassa kaakaot läheisellä huoltoasemalla.

Neuvolaa 38+1

Tässäpä näitä maanantaina neuvolakuulumisia

pissa  puhdas

verenpaine 131/86 ja 119/89

paino + 1145 (taas tullu aika reilusti)

turvotusta ei näköjään merkattu, vaikka sitä kyllä on noissa nilkoissa

sf-mitta 33 eli pysyny samassa ku puoltoista viikkoo sit

syke  140

liikkeet ++

rt tai siis mutkalla nii, että pää alhaalla, selkä vasemmalla kyljellä ja potkut tuntuu edelleen oikeestaan vaan oikeella kyljellä

Seuraava käynti ens ti rv. 39+2 ja uskon, että sinne kyllä vielä meen

Paikalla oli myös kätilöopiskelija ja kovasti terkkaa kiinnosti myös mun gradun edistyminen.  Ilokseni pystyin kertomaan, et se on edistyny. J

Turvotusten takia meni ny sitten pannaan vissyt ja salmiakit. Oon tykänny juoda vissyä mehulla tai ilman, mutta ny piti siirtyä veteen tai pelkkään mehuun. Pitänee siis laittaa sairaalakassiin myös jotain salmiakkia. Kovat himot on kyllä siihen, tai oikeestaan jonkinasteinen riippuvuus... 

Tällä kertaa päivitys tylsästi ilman kuvia. Sori. 

Loppuraskauden iloja

Mulla ei oo tapana valittaa turhista, varsinkin, ku oon selvinny tänne asti niin ”helpolla. Mulla ei oo ollu pahoinvointia lainkaan lukuunottamatta laivareissun kovaa merenkäyntiä, mun sokeriarvot on ollu kunnossa molemmissa rasituksissa. Selkä- ja pakarasärkyä on kyllä ollu, mut niihin on auttanu tukivyö (kiitti Suski!) Kykenin käymään töissä äitiyslomaan asti, vaikkakin sain yhen ylimääräsen lomaviikon hiihtoloman takia. Oon siis kyenny elämään tavallista elämää, liikkunu normaalisti, pitäny viikottaisen karkkipäivän ja nukkunu yöt hyvin.

Tällä viikolla on ollu turvotusta jaloissa ja nyt se on vaan lisääntyny. Kävin tänään keskustassa ja hyppäsin tullessa sellaseen bussiin, jolla en päässy lähelle kotia, vaan aattelin reippailla ja nauttia kauniista, aurinkoisesta kevätsäästä. Matkaa oli ehkä kilsa ja pikkasen yli. Alkumatka meni ihan ok, mut sit rupes särkeen jalkoja. Ja sitä särkyä sit kesti kotio asti ja vielä täällä kotonakin. Ei ollu muuta vaihtoehtoo, kun mennä sohvalle ja nostaa jalat ylös. Tulipa samalla nukuttua päikkäritki. Nyt ei enää pakota jalkoja, mutta ei huvita lähtee käymään ees kaupassa hakeen perjantaipussia. Ehkä sit huomenna.

Istunpahan sit koneella ja pähkäilen gradun parissa. Mielelläni seuraan myös mein kahta kattista ja niitten touhuja. Niillä kun meinaa olla kevättä rinnassa ja niiiin tekis mieli mennä pihalle. Toisella kissalla ei vaan oo vielä fleksiä ja se on karannu jo muutamankin kerran naapurin pihalle, ni jää ny niitten ulkoilut toiseen kertaan. Jos mä en ny innostu kantaan sinne tuolia ja oleen niitten kans pihalla.

Kaiken lisäks huomenna ois tiedossa autokauppojen kiertelyä ja haluisinpa vielä käydä katsastaan suht uuden kirpparin keskustassa. Menee tämä päivä siis varsin lunkisti, jos haluan huomenna olla pidempään jalkojen päällä. 

Tähän loppuun laitan kuvia mein kattisista. Ne piristää ainaki mun mieltä. :)

Vauvakutsut

Mulle tosiaan pidettiin vauvakutsut jo pari viikkoo sit, mut en oo vaan ennättäny kirjotella niistä. Pahoittelen. :/ Oltiin siis sillon sunnuntaina menossa saunoon ja pelaileen lautapelejä mein ystäväpariskunnan luo. Aikataulut heitti häränpyllyä, koska käytiin syömässä miehen porukoilla 50 kilsan päässä ja siellä menikin sitten pidempään. Pyörähettiin pikaseen kotona ruokkimassa katit ja ottamassa saunakamppeet, tosin hieman ihmettelin, kun mies sano ottavansa myös mun tavarat.  Sit päästiin ystäväpariskunnan luo ja rupesin matkalla miettimään, että joskohan... Mulla oli siis jonkunlainen aavistus, mutta varma en voinu kuitenkaan olla.  Vaihettiin siinä pikaset kuulumiset V:n kansa ja sit muut mun ystävät ilmestyivät makkarista ja antovat mulle paketin. Kiitti, tytöt! J

Mies lähti pelaileen ja mä jäin viettään iltaa tyttöjen kanssa. Aluks vaihettiin kuulumisia, koska joidenkin kans ei oltu nähty pitkään aikaan. Paikalla oli siis  2x E, V, S ja R ja muutama ystävä ei valitettavasti päässyt paikalle erinäisten esteiden takia. Kiitos myös teille, T Ja N. Jotenkin alkuun vierähti aika erinäisten koulujuttujen parissa, koska koulumaailma on tullu monelle tutuks jo omien töiden kautta. Sama juttu on yleensä aina, kun tavataan.

Keittiöön oli järjestetty suolaista ja makeeta tarjottavaa ja juotavaks limpparia ja niitä sit illan mittaan käytiin sieltä napsimassa. Syöpöttelyn lomassa päästiin myös asiaan eli varsinaisiin vauvakutsuihin. Ekaks mulle annettiin eteen nippu ystävien vauvakuvia, joista mun piti arvata, mikä on kenenkin. Ei se ny ihan nappiin menny, mutta lopulta sain kaikki tunnistettua. Seuraavaks piti tunnustella sokkona erilaisia vauvatavaroita ja kertoo, mitä ne oli. Saatiin monet hyvät naurut, kun pähkäiltiin niitä R:n kanssa. Vauvan kylpymittari oli varsin haastava ;) . 

Vikaks ennen saunaan menoo annettiin tehtäväks pareittain koota rintapumppu. Huh, huh, mikä homma. Yks mun ystävistä sai esikoisensa viime vuonna ja hän sit asiantuntemuksellaan neuvo meitä muita, kun eihän siitä hommasta meinannu tulla yhtään mittään. Hauskaa kyllä riitti ja nauru raiku. Saatiin kuitenkin molemmat parit lopulta pumppu koottua eikä yllättävästi aikaerookaan tullu kun muutama hassu sekunti. Kun pumppu saatiin toimintakuntoon, päästiin saunaan. Siellä vierähti hyvä tovi ja sen jälkeen ystävät alko tekeen lähtöö kotiin. Kiitos kaikille mukana olleille ja asianosasille. Yritän ehtiä lukee lahjakirjan ja lahjakorttikin tulee takuulla jossain vaiheessa hyödynnettyä.

Synnytystapa-arvioo 37+3

Kävin tänään keskusneuvolassa synnytystapa-arviossa. Lääkäri oli eri kun viime kerralla, mutta osas kyllä tehdä työnsä. Aluks lääkäri tarkasti kohdunsuun tilanteen ja kysy, onko ollu supistuksia. Sanoin, et ei, mut se sano, et kyllä sulla on ollu, kun kohdunsuuta on jäljellä 1, 5 cm ja se on pehmeä. Kuulema kun uudelleen synnyttäjällä eli avautumisvaiheen pitäs olla lyhempi kun normaalisti ensisynnyttäjällä.  Sit lääkäri tunnusteli lantion ja sano, et ei oo mitään estettä tai ongelmaa normaalille alatiesynnytykselle.

Tietty lääkäri myös ultras ja pääsin katteleen meiän Kirppua vielä kerran livenä ennen syntymää. Mies oli valitettavasti töissä, eikä päässy paikalle.  Kirppu liikku kovasti ja käänsi pään pois, kun sitä ilmeisesti katteltiin liikaa. Lääkäri otti myös paljon erilaisia mittoja ja Kirppu vastas niitä hyvin, oli jopa muutamaa päivää vanhempi jonkun mitan mukaan. Painoarvio oli tällä hetkellä pikkasen vajaa 3 kiloo ja lääkäri myös vakuutteli, että ei ainakaan isompaa ku edellisellä kerralla annettu arvio (3600 g) vauvelia olis tulossa. Lapsivettä oli normaalisti ja virtaukset oli hyvät.  Napanuora on osittain naaman edessä, mutta se ei haittaa mitään.

Totesin lääkärille, että jos nyt syntys vasta huhtikuun puolella, niin saisin gradua vielä eteenpäin. Lääkäri sano vaan, et tarkkaa päiväähän ei voi sanoo, mutta hän on kyllä sitä mieltä, että 42. viikolle asti ei mennä ilmeisesti just ton kohdunsuun tilanteen takia. Eli nyt sit vaan odotellaan ja paiskitaan töitä gradun parissa.

P.S Kävin keskustassa villakangastakilla ja voin sanoo, että sillä tuli jo kuuma. Joten, kevät on tulossa! :) Siksipä kaivoinkin kaapista mun valkosen kevättakin ja laitoin sen päälle, vaikka se ei meekään kiinni. 

Neuvolakuulumisia taasen

Viime kerran neuvolakuulumiset ja uutta kuvaa pikaseen. Palaan uusin päivityksin myöhemmin.

rv 36+4

pissa puhdas

verenpaine 126/83

paino (hui!) + 1488  tosin ei terkka sanonu tosta mitään kummempaa

sf-mitta 33

sikiön syke + 130

liikkeet ++

tarjonta rt

Seuraavaks onkin huomenna vuorossa se synnytystapa-arvio. Kolmas lääkäri keskusneuvolassa, tällä kertaa suomalainen. Harmittavasti mies ei vaan pääse mukaan, kun on töissä. :/  Josko sieltä sais vielä jokusen kuvankin matkaan meiän Kirppusesta.

Tässä vielä masukuvaa sunnuntailta eli rv 37 tasan

Neuvolakuulumisia ja muuta

Vähän venähti tää päivitys taasen. Pahoittelen. L Neuvolalääkäri oli viime keskiviikkona, ekaks tietoja siitä käynnistä.

rv. 35+3

hb  ei mitattu

verenpaine 126/82

pissa puhdas

paino + 700 g

sf-mitta 32,5 (aikamoinen kasvu :O)

syke n. 130

liikkeet ++

tarjonta rt

Kirppu ei ollu vielä kiinnittyny eikä neuvolalääkäri nähnyt mitään estettä normaalille alatiesynnytykselle.

Lähete kuitenkin laitettiin äitipolille synnytystapa-arvioon, koska keskusneuvolan lääkäri niin halusi. Se tuli bumerangina takas sanoilla: ”Hyvässä tasapainossa olevan epin takia ei tarvita erillistä synnytyksen suunnittelua, sillä ei ole mitään periaatteellista estettä normaaliin alatiesynnytykseen”.  No, terkka laitto nyt sit lähetteen keskusneuvolaan, josta ootellaan aikaa. Saa nähä, millon se tulee. Meillä on yhen keskustelupalstan tyypin kans samaan aikaan laskettu aika  ja se kävi synnytystapa-arviossa eilen, joten aika piakkoin luulis ton ajan tulevan, jos haluaa, että ehtii vielä.

Seuraava neuvolakäynti on torstaina, sen jälkeen sit uusia kuulumisia Kirpun taholta. Äiti on jo kovasti kyselly, et onko ollu jonkunlaisia tuntemuksia. Eipä oo ollu mitään erityisemmin. Ihan suht normaalisti oon edelleen kyenny liikkumaan, tosin mitään kovin pitkiä kävelylenkkejä en enää jaksa tehä. Nyt siellä on vielä suht liukastakin, joten lenkit jää varsin lyhyeks. Eilen kävelin osan matkasta, kun menin kampaajalle. Siinä olikin ihan tarpeeks kävelyä, onneks oli hieno ilma, kun aurinko paisto eikä oikeen tuullukaan. Puoltoista tuntia meni kampaajan tuolissa ja rahaakin palo ihan kiitettävästi. No, onneks oon käyny leikkaamassa/värjäämässä vaan n. 3 kk välein. On se siltikin kallista.

Käytiin viime keskiviikkona ekassa perhevalmennuksessakin. Siellä meitä tais olla 12 pariskuntaa ja aiheena oli parisuhde ja vanhemmuus. Vastuuhenkilönä oli kirkon nuoriso- ja perhepappi. Aika pitkälti se oli powerpointien kattelua, vähän myös keskusteltiin aiheeseen liittyvistä asioista, tuntemuksista ja peloista. Mies meinas nukahtaa sinne, joten toivottavasti huomenna olis vähän mielenkiintosempi kerta. Aiheena onkin synnytys.

Torstaina käytiin puolestaan tutustumassa Taysiin. Kätilö esitteli meille kuvien ja tekstien kautta Taysin synnytysosastoo ym. Tarjoiluakin oli järkätty, suun kostukkeeks mehua ja kyytipojaks keksejä. Siellä oli tosi monta pariskuntaa samaan aikaan ja lasketut ajatkin varmaan suunnilleen kaikilla huhtikuun aikana. Toivottavasti kuitenkaan ihan kaikki ei satu synnyttään samaan aikaan, synnytyssaleja kun on kuitenki vaan se 10. Kätilö kerto, että keskimäärin synnytyksiä on päivässä 12-13, mutta joskus on ollu jopa 30 tai yli.  Peukut pystyyn, että kun me mennään synnyttään, siellä ei ois kamalaa ryysistä.  Mä tykkäsin tutustumiskäynnistä ja sain  siellä myös paljon uutta tietoo. Kaikkein hellyttävimpiä oli kuitenkin synnytyksen jälkeiset kuvat tuoreesta isästä ja äidistä ja pikkusesta.

 Muutama kuva mein kodista:

Äitiysloma alkaa rv 35+1

Outo tunne, huomisaamuna kukaan ei kysy minua töihin.  Olen merkinnyt itseni varatuksi, koska aloitan virallisen äitiysloman siis huomenna. Jotenkin sitä ei osaa kuvitella tilannetta, koska oon jo niin monta vuotta kuitenkin käyny suht säännöllisesti töissä. Oikeestaan jo vuodesta 2003, kun muutin tänne kotikonnuiltani. Tänään, kun tutulta koululta soitettiin miehelleni, tuli ajatus, ”ai niin, mua ei tosiaan enää kysytäkään töihin. Mulla alkaa äitiysloma”.  Toisaalta ihan mukavaa, mut toisaalta myös vähän jännittävää. Miten mä osaan olla vaan kotona?

Kyllähän täälläkin hommaa riittää varsinkin ton gradun parissa, mutta en aatellu kuitenkaan sitä naputella koko päivää. Onneks tästä pääsee suht hyvin bussilla sekä keskustaan ja lähikirjastoon ja neuvolaan pääsen ihan kävellen, jos vaan kunto (nivuset) sen sallii. Jos mä jään vaan kotiin, mä tuun varmaan lähes hulluks, koska en oo kuitenkaan tottunu viettämään aikaani vaan kotosalla. Tykkään kyllä olla kotona, mut välillä pitää päästä muuallekin. Luultavimmin mua tulee näkemään Kirpun syntymään asti esimerkiksi kirjastoissa, kaupungilla ja kenties kaakaollakin.  Seura olisi tervetullutta, joten pistäkää viestiä, jos tapaaminen onnistuu.

Äitiyslomallahan pitäis olla aikaa esimerkiksi tavata ystäviä, mutta toisaalta myös levätä ja pitää huolta itsestään. Ystävien tapaamista vaan hankaloittaa useamman heistä työssä käynti. Siitä huolimatta toivon, että nähään vielä mahollisimman monen kanssa ennen Kirpun syntymää. Kuulumisia olisi kiva vaihtaa puolin ja toisin. Tän ekan äitiyslomapäivän olen tähän mennessä kuluttanut niin, että heräsin samaan aikaan mieheni kanssa eli kaheksan maissa. Sit tulin koneelle ja surffailin netissä mm. lueskellen muutamaa keskustelufoorumia ja kiinnostavia blogeja. Sit palasin gradun pariin ja mietin, mitä kaikkea käsite sukupuoli pitää sisällään ja onko mulla varmasti jo riittävästi tietoa ja ennen kaikkee lähteitä, jotta voisin sanoo, että ensimmäinen käsite on valmis. Tekstiä mulla tulee mun pääkäsitteestä noin viitisen sivua, muista neljästä käsitteestä sitten hieman vähemmän. Seuraavaks käppäilin Prismaan ja hain sieltä pakastepizzaa, sillä en jaksanut rueta laittamaan ruokaa.  Ruoan jälkeen palasin sukupuolen pariin ja sitä vielä jatkankin tässä.

Seuraava postaus tulee koskemaan mein kotia, jossa ollaan ny asuttu parisen kuukautta. Ajattelin laittaa teille nähtäväks kuvia meiän kodista. Ehkä jo tänään, tai sit myöhemmin tällä viikolla. Tulossa on myös neuvolakuulumisia, sillä seuraava neuvola tai siis neuvolalääkäri on keskiviikkona. Sen jälkeen oon luultavasti viisaampi esimerkiks sen suhteen, missä synnytystapa-arvio tulee tapahtumaan. Myös eka synnytysvalmennus olis keskiviikkona. 

Kirppuun liittyviä kuulumisia

Nyt eletään siis jo raskausviikkoa 35 ( tänään 34+4). Ihan hirmu kauaa ei oo enää siihen, kun meiän Kirppunen on jo maailmassa. En osaa vielä jännittää sitä, vaikka esimerkiksi oma äitini jaksaa aina kysellä, ettenkö oo vielä miettiny synnytykseen liittyviä asioita. Ei, en oo. Aiheeseen liittyvää kirjallisuuttakin on kotosalla, mutta vielä en oo siihen ehtiny perehtyä. Vauvalehtiä oon kyllä lueskellu ja kyllähän sieltäkin löytyy kyseiseen aiheeseen liittyvää tietoo ja esimerkkitapauksiakin. Ajattelen, että kyllä mä vielä ehin, vaikka periaatteessa Kirppu vois syntyä jo hyvinkin pian.

rv 34+1 eli kuvat on maanantailta

Maha on kasvanut kovasti ja pari viikkoo sit tupareissa joku sanokin, että jo ihan parin viikon aikana kasvuspurtti on ollut aikamoinen. Joo, no onhan se muuttunu, mutta onneks oo kuitenkaan kovin jättimäinen. Olo on ihan ok, mutta pitkäaikanen istuminen ei oo enää kovin herkkua, siksipä ei olla enää menossa mun kotikonnuilla käymään ennen Kirpun syntymää. Onneksi mun äiti ja isi tulee meille täksi viikonlopuksi, niin ehitään nähä niitäkin vielä ennen Kirpun maailmaan tulemista. Tarkotuksena olis käyä shoppailemassa ja hankkia viimeset vielä puuttuvat tavarat. Niistä tuli vielä aikamoinen lista, kun kirjottelin listaa. Eikä me mitään ”ylimääräsiä” aateltu hankkia, vaan ihan perustarpeet. Kyllähän sinne kauppaan ehtii myös Kirpun syntymän jälkeenkin.

Kiitos Suskille tukivyön lainasta, se on kyllä helpottanu selkäkipuja, vaikkakin kylki on edelleen kovin kipee. Samoin taitaa olla issiasta tuolla pakara-alaselkä- seudulla. Oon kuitenkin päässy vielä tähän asti suhteellisen helpolla, joten en viitti valittaa. Kirppu liikuskelee kovasti varsinkin ilta-aikaan. Ihan hirveestihän sillä ei oo enää tilaa liikuskella, mutta kuitenkin jonkun verran.

Haettiin eilen äitiyspakkauskin, joka tuli postiin suht nopeesti. Viime perjantaina tuli Kelasta myönteinen päätös ja eilen siis tuli tieto sen saapumisesta lähipostiin. Kyllähän sitä tuli illalla tutkailtua ja mies totesi, et kovin on poikamainen väritykseltään. Onneks kuitenkin suht neutraaleja värejä pääosin. Tykkäsin etenkin makuupussista ja haalarista.

Kokosin miehelle pienen isyyspakkauksenkin, jonka se saa tänään. Laitan kuvaa sisällöstä vielä tähän viestiin. Aattelin, että mieskin ansaitsee jotain piristystä ja pääsee tutustumaan Kirppuun liittyviin juttuihin jo pikkasen etukäteen. 

Tiistaina soitteli neuron lääkärikin ja pääsen syömään nykyistä enemmän lääkkeitä, koska lääkearvopitoisuus oli taas laskenu. Joulukuussa se oli 5 ja nyt vaan 4. Ennen raskautta se oli kuitenkin 15.  Seuraava soittoaika on jo toukokuulle, ja sitten aletaan miettimään annoksen pienentämistä. Toi lääkenosto tehään jo ihan senkin takia, että pitoisuus laske nollaan, koska sillon esimerkiks kohtausriski kasvaa merkittävästi, eikä se oo toivottavaa. No, näillä mennään siis nyt.

Gradun edistymisestä

Ainakin joitakin kiinnostanee, missä vaiheessa graduni on. Nyt siis hieman tietoa siitä. Muihin aiheisiin liittyviä päivityksiä tullee vielä tämän päivän aikana. Tämän voi siis ohittaa, jos gradu-terkut ei kiinnosta. Se on kuitenkin tällä hetkellä hyvin olennainen osa mun päiväohjelmaa.

Nyt on hiihtoloma menossa ja mulla siis vika viikko ennen virallista äitiyslomaa. Aika on mennyt aika tiiviisti gradun parissa. Kovasti se on vielä keskeneränen, mutta pikku hiljaa siitä alkaa tullakin jo jotain järkevää. Soittelin eilen ystäväni R:n kanssa ja pohdittiin mun graduun liittyviä juttuja, sillä mun työn ohjaaja haluaa keskustella vasta paperiversiosta eli sieltä ei paljon apuja heru. Onnekseni voin siis keskustella asiasta mieheni lisäksi (joka on jo aivan kyllästynyt kasvatus-aiheeseen graduuni) lisäksi myös ystävieni kanssa. Kiitos siis siitä! J

Oikeestaan työn alla on ollut teoria-osio ja työni tärkeimmät käsitteet, joita on viisi kappaletta (yksi lisää ohjaajan toivomuksesta). Olin jo ihan paniikissa, sillä olin kadottanut yhden erittäin tärkeän tiedoston paikkaan x ja  juuri siinä tiedostossa oli päivitetyin versio tämän hetkisestä tuotoksestani. Olen tallettanut gradu-juttuja useampaan paikkaan ja hetken aikaa panikoituani löysin onnekseni oikean tiedoston. Kokosin siihen nyt kaiken tähän asti kirjoittamani asiat koko gradustani siis. Sivuja on tällä hetkellä kasassa vajaa 40, mutta esimerkiksi analyysi-osio puuttuu vielä lähes kokonaan tekemättä. Tämän päivän ja oikeestaan viikonkin ja varmaan osittain vielä ens viikonkin, olis saada teoria-osiosta järkevä ja ymmärrettävää tekstiä sisältävä osio. Siinäpä sitä haastetta riittää kerrakseen. Huh huh! Työtä siis riittää, mutta jos ajattelin saada työni ensimmäiseen tarkastukseen ennen Kirpun syntymää, on vain jaksettava puurtaa.

Mä oon semmonen ihminen, että en osais tehä työtäni joissain yliopiston kirjaston uumenissa lähes hiljaisuudessa.  Kaikkein parhaiten saan aikaan ihan kotosalla oman tietokoneen ääressä. Kuuntelen esimerkiksi samalla musiikkia ja en todellakaan keskity koko aikaa vaan graduun vaan saatan leikkiä kissojen kanssa tai surffailla netissä. Tämä on mulle toimivin tapa, vaikkakaan ei varmaankaan kovin monelle sopiva.