Aikaisia herätyksiä

Kuten minut tuntevat tietävät, en ole todellakaan aamuihminen. Mutta pakon edessä ei oo vaihtoehtoja, jos joku/jotkut odottavat minua jonnekin jo aikaisin aamusta, silloin on vaan mentävä.

 Tehdessäni sijaisuuksia olen herännyt monena aamuna siihen, kun puhelin soi ja pyydetään töihin. Olen ollut valmis lähtemään ja ollut töissä niin nopeasti, kuin vain on mahdollista. Eräälläkin viikolla olin neljällä eri koululla ja vieläpä eri puolilla kaupunkia sijaistamassa. Se vaatii tietynlaista luonnetta, että jaksaa jatkuvaa paikan vaihtumista ja koulujen erilaisia käytäntöjä. Olen huomannut, että esimerkiksi yleiset käytännöt ovat koulukohtaisia. Jollakin koululla välituntivalvonta saattaa kestää jopa 25 minuuttia, ja sen ajan saa yleensä viettää omien ajatuksiensa kanssa, koska toinen valvoja kiertelee omia polkujaan. Ei näin. Tykkään siitä, että saan välituntien aikana jutella niitä näitä toisten opettajien kanssa. Tuntee olonsa tervetulleeksi, jos ei joudu jonnekin nurkkaan yksin istumaan. Mutta ihmiset ja koulut ovat erilaisia ja se on vain hyväksyttävä, jos haluaa sijaistaa.

Otsikkokin kertoo, että olen joutunut/saanut herätä normaalia aikaisemmin. Lauantaiaamuna olin lähtövalmiina klo 8, kun matka Educa-messuille alkoi. Väsytti ja ketutti herätä vapaa-aamuna noin aikaisin, mutta halusin kuitenkin messuilemaan ja näinpä reissulla myös yhtä ystävääni. Olin ekaa kertaa messuilla ja aika lensi siivillä. Emme ehtineet kierrellä, nähdä ja kuulla kaikkea, mitä olisimme halunneet. Priorisoimme ohjelmaa, mutta se ei riittänyt. Hauskaa kuitenkin oli. Saldoksi jäi monta mukavaa hetkeä sijaiskollegani kanssa, aimo kasa kirjoja ja erinäisiä esitteitä ym. Kyniä ja karkkeja emme ehtineet haalia kuin muutaman. Harmi sinänsä.

Aikainen herätys on myös huomen aamuna. Sain odotettua aikaisemmin postia sairaalalta. Kirje tuli viime viikolla ja labrakokeet käyntiä varten pitää ottaa viimeistään viikkoa ennen käyntiä. Eli siis aikataulujen vuoksi herään aamulla klo 6 ja menen jonottamaan labraan seitsemäksi. Kaikki aamuajat olivat jo menneet, kun tiedustelin asiaa kutsun saatuani. No, päästäänpähän asioissa taas eteenpäin. :) Lääkärin puheille pääsen jo ensi viikolla, eli omalääkäri laittoi asioihin kunnolla vauhtia. Kerrankin voi antaa pisteet terveyskeskuksen toiminnalle.

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Tänään koulullamme vieraili puheterapeutti, joten minun piti olla pirteänä jo aikaisin. Kolme tuntia meni ja saatiin tarkastettua ne oppilaat, jotka pitikin saada. Samalla minulle annettiin hyviä jatko-ohjeita opetusta varten. Ilmeisesti olin osannutkin opettaa jotain, koska en saanut moitteita. Ilman koulutusta puheopetus on mielestäni varsin haastavaa hommaa. Seuraava hommani on tehdä jonkunlainen selko materiaalien sekamelskasta, sillä sitä on monessa paikassa ja aivan sikin sokin. Kunhan tässä ehtii, tunnit eivät meinaa riittää ylimääräseen hommaan.

Käsitteiden viidakossa

Työarki on täynnä erilaisia käsitteitä. Osaentuudestaan  tuttuja, mutta paljon myös uusia.

OPS

Opetussuunnitelma. Tähän törmää viikottain. Opetus tulisi suunnitella sen mukaan. Monta erilaista: valtakunnallinen, joka määrittää raamit opetukselle yleensä, kuntakohtainen: kaupungin tai kunnan näkemys asiasta ja erilaisista painotuksista ja koulukohtainen eli jokainen koulu rakentaa oman opsinsa, omien resurssiensa mukaan.

OHR eli oppilashuoltoryhmä

Rehtori, erityisopettaja, koulupsykologi, -kuraattori ja -lääkäri pohtivat oppilaisiin liittyviä asioita. Kyseessä voi olla erilaiset oppimiseen liittyvät ongelmat, kuten esimerkiksi läksyjen tekemättömyys ja huono motivaatio, tai muuten oppilaan elämään vaikuttavat asiat, kuten perhetilanne (asuuko kotona, millaiset vanhemmat on ja miten huolehtivat lapsesta) tai oppilaan vapaa-ajanviettoon liittyvät asiat. Uuden lain mukaan oppilaiden vanhemmille on ilmoitettava aina, jos oppilaan asioita käsitellään ohr:ssä. Tämä saattaa aiheuttaa välillä ongelmia.

HOJKS

Henkilökohtainen Opetuksen Järjestämistä Koskeva Suunnitelma. Perusopetuslaki velvoittaa laatimaan erityisopetukseen siirretylle tai otetulle oppilaalle,jotta hän voi saada helpotusta eri aineiden opiskeluun (matematiikka, äidinkieli jne.)  Vanhemmat tulevat mukaan laatimaan hojksia.
                                                                             (Perusopetuksen ops-perusteet)

R- ja S- vikojen nimitykset: 

lateraalinen, interdentaalinen, uvularinen, laterofleksinen, frikatiivinen

KIELIJUMPPAA:

puheopetuksen aluksi: rulla, lärpättely, kuppi, kouru, lehmänkello, sammakko jne. Lämmitellään kieltä, jotta äänteen harjoittelu onnistuisi paremmin.

KURAATTORI

Koulun sosiaalityöntekijä, joka toimii yhteistyössä kodin, oppilaan ja opettajan ja koulun muun henkilökunnan kanssa. Oppilashuoltoryhmän jäsen. Kuraattori voi tukea yksittäistä oppilasta esimerkiksi koulunkäynti-ongelmissa, kotitilanteiden ratkomisessa tai oppilaan henkilökohtaisten ongelmien selvittämisessä. Koulukuraattoreita on tälläh hetkellä liian vähän, vaikka tarve on valtavan suuri.

MAMU-OPPILAAT

Maahanmuuttajia on koulussamme paljon. Heidän opetuksensa järjestäminen on varsin haasteellista, koska heidän tulee saada kotikielensä ja oman uskontonsa opetusta. Tuntien sijoittaminen koulupäivän lomaan ei ole helppoa. En edes tiedä, mistä kaikkialta koulumme oppilaat ovat kotoisin.

Ainakin nuo käsitteet kuuluvat jokaiseen työpäivääni. Haastavaa, etten sanoisi. :) Paljon pitää ottaa itse asioista selvää, mutta niin varmistaa sen, että on ymmärtänyt asian. Onneksi meidän koulussamme voi huoletta kysyä toiselta opettajalta, jos ei tiedä tai ymmärrä jotakin asiaa. Apu on siis käden ulottuvilla, jos sitä haluaa ottaa vastaan.

Sijaisopettajan selviytymispakki :)

tulee omat kokemukset mieleen... :) Loistavia pätkiä! :) Hyvät naurut sain, kun kattelin kolme osaa. Niiiin totta. Puhuttiin mm. koulun kirjoittamattomista säännöistä ja erilaisista yleisistä käytännöistä, jotka sijaisen olisi hyvä tietää. Olisi kiva tietää esimerkiksi välituntialueen rajat, ruokalakäyttäytyminen, valvonnat ja tietysti opetettavan luokan/luokkien oppilasluettelo ja ehkä myös istumajärjestys sekä tarvittaessa lisätietoja oppilaista.

Tähän mennessä vain yhdellä koululla on tullut vastaan sijaiskansio, johon oli kirjattu juuri nuo jo mainitut asiat ja vähän vielä lisääkin.

Työntäyteinen viikko jo tähän mennessä

Huomasin, että oon päivittäny blogia viimeks perjantaina, joten päätin korjata asian. Viikonloppu meni aika hujauksessa, eikä tullu ees tehtyä mitään erikoista. Lauantaiaamuna vietiin tavaraa kirppikselle (tuotto ei oo ollu mitenkään päätä huimaavaa...) ja muuten oltiinkin vaan kotosalla, tosin kävin kartuttamassa kaupungin varoja myöhästymismaksujen muodossa. Jotenkin noi kirjat vaan tuppaa unohtuun palauttaan ajoissa. Onneks mein kirjastontäti on tosi mukava ja jopa muistaa nimenkin. Pienen kirjaston etuja. Sunnuntain käytiin kannustaan Suomi-poika voittoon futsalissa. Kyseessä siis oli esikarsintaturnaus EM-kisoihin. Ihan hauska oli kattella ja miettiä samalla sääntöjen kiemuroita.

Maanantain alko uus työviikko ja kaikenlaista hommaa on riittäny ihan tarpeeks. Erilaisia oppilasasioita ja muita paperihommia. Puheopetuksia ja enkkua, matikkaa ja äikkää. Niistä mun viikot koostuu. Työpäivät ovat lyhyitä, mutta aikaa menee lisäks just noihin paperihommiin, tuntien suunnitteluihin ja materiaalin etsimiseen. Kovasti oon tykänny työstä, enkä usko, että esimiehilläkään on mitään huonoa sanottavaa. Tunnollinen työntekijä, se on ollut monen työnantajan arvio. Välillä teen asioita hieman liikaakin, koska en esim. halua jättää hommia kesken, vaan teen ne valmiiks, vaikka ne veiskin aiottua enemmän aikaa.

Huomenna olis opettajan kokous. Toivottavasti siellä saatas käytyä läpi kaikenlaisia käytännön asioita, jotka näin sjiaisopettajan kannalta olis varsin oleellisia tietää, kuten välkkävalvontoihin liittyvät jutut. No, ne selviää ehkä huomenna. Mukava piristys tähän viikkoon on lauantainen EDUCA-reissu. Samalla olis tarkotus nähdä myös yhtä ystävää pitkästä aikaa. viimeks nähtiin meiän häissä.

Olin ihan unohtaa. Olen myöskin kirjotellut parisen sivua gradutekstiä. Se on jo hyvä alku. Töitten ohella vaan ei viikolla ihan hirveesti jaksa/ehi sitä tehä, mutta viikonloput ja lomat sit sitäkin tiiviimmin. Alkuperänen suunnitelma oli, että saisin haastattelut ym. tutkimukseen liittyvät jutut tehtyä helmikuun aikana ja se olis vieläkin tavotteena. Vaatii vaan paaaaljon töitä. Jospa se siitä. Saisin vihdoinkin ne maisterin paperit ja pikkasen palkkakin nousis.

Lääkäriä, sählyä ja töitäkin

No niin. Lääkärikäynti on siis nyt takana. Tai siis ensimmäinen sellainen. Ajat oli mukavasti puoli tuntia myöhäs, joten mun ei ois tarvinnu panikoida yhtään parkkipaikan löytämättömyyden kanssa. Aikaa oli rutkasti. Lääkärini oli suunnilleen samanikäinen nainen ja ihan asiallinen. Aluksi käytiin läpi minun tilannetta (oli lukenut paperit :) ) ja mietittiin jatkoo. Samalla mitattiin verenpaine ja kuunneltiin keuhkot. Lääkärini laittoi siis lähetteen kiireellisenä neurolle, jotta varsinainen projekti pääsee alkamaan. Menee kuitenkin vielä oma aikansa, ennen kuin kaikki on selvää ja lupa tulee. Foolihappotabletteja pitää syödä jo etukäteen ja jatkaa tietysti vielä myöhemminkin. Lääkityksen takia pitää käydä ekaks neurolla ja sumplia se kuntoon. Joten onhan tässä vielä hommaa. Saa nähdä, milloin saan ajan. Ongelmana on tietty se, etten välttämättä saa heti käypäistä aikaa, koska töistä ei viittis olla sen takia pois. Turha sitä on murehtia ennen kuin kutsu on kolahtanut postiluukusta.

Oon käyny tällä viikolla pelaamas sählyä kaks kertaa ja on paikat jumissa. Tiistaina siis oltiin opiskelijaporukalla pelaileen ja mukavaa oli. Hiki tuli ja ehkä kuntokin taas vähän nousi. Tänään olin ekaa kertaa pelaamassa työkavereiden kanssa. Valtaosaa en tuntenut, koska meillä on yhtenäiskoulu, mutta erilliset opehuoneet. Siellä olikin kunnon meno päällä.

Ensinnäkin kenttä oli tosi nopee, sai juosta ihan riittävästi ja sit se oli vielä toooosi iso. Pelaamas meitä oli 9, joista miehiä kolme, ja sen huomas. Tän päivän pelis oli ongelmana se, että laskettiin maalit ja muutenkin meininki oli paaaaljon totisempaa kun mein opiskelijaporukalla. Sain reiteen muutaman mojovan mustelmankin, kun jouduin pallon eteen. Laukojat ei paljoo miettiny, että myös naisia oli kentällä, voimaa käytettiin ihan riittävästi. Tunti oli varsinainen hikijumppa ja olin sen jälkeen aivan poikki.

Kahtena päivänä on pikkasen menny hermo liikenteessä. Sama tilanne vielä molempina päivinä eli rampilta laskeutuu auto, jonka kuuluu väistää mua, mutta sen on kuitenki pakko yrittää tunkee mun eteen. Soitin torvee, jotta se ei tunkis siihen. Ei varmaan kumpikaan kuski tykänny, mutta ne on väistämisvelvollisia. Just oli lehessäkin juttua tollasesta tilanteesta. Ei oo kiva pelätä, että joku ajaa suoraan kylkeen, vauhtia on kuitenki semmonen 90-100 km/h.

Töissä on ollut suht kiireellinen viikko. Oon monta kertaa kiitelly, että onneks mulla ei oo omaa luokkaa. Hommia kun riittää tarpeeks myös ilman sitä. Oon kuulema tosi tunnollinen ja ahkera työntekijä, kun kirjaan asiat paperille päivämäärineen. Mun mielest on vaan hyvä, että asiat ei o sikin sokin jossakin vihkossa yms. ja sit jos se hukkuu, tiedot menee mukana. Se ei vie niin paljoo aikaa, ettei viittis tollasia kirjotella. Pysyy paremmin kärryilläkin kunkin lapsen elämästä ja tilanteesta. Jatkossa on helppoo vaan ettiä oikee tiedosto ja kattoo tarpeelliset jutut sieltä. Tosin vihkosta puheen ollen.... mä kirjaan joka tunnin asiat ylös vihkoon, josta on helppo seurata, mitä milläkin tunnilla on tehty kenenkin kanssa. Ehkä nekin pitäs siirtää koneelle, mutta siinä on aikamoinen homma. Kirjauksia ja merkintöjä on jo kuitenkin marraskuun 2010 lopusta asti. No, kattoo ny.

Mainitsin joku kerta välkkävalvontojen ihanuudesta. Varsinkin näin lumisena talvena ja suojasäällä valvojalla riittää hommia. Pihassa nököttää korkeat lumivallit, joiden päälle ei saa mennä, mutta joka välkkä kuitenkin aina joku sinne yrittää tai menee. Silmät saa olla selässäkin. Lumipallokeleillä saa olla jatkuvasti muistuttamassa lumipallojen ja niiden heittelyn vaarallisuudesta, mutta asia ei meinaa mennä millään perille. Yhtenäiskoulun riemuja on myöskin se, että välitunneilla oppilaat hengaavat pihojen rajoilla. On hankala käskeä isompia oppilaita olemaan heittämättä lumipalloja ym., koska mulla ei oo aavistustakaan, keitä oppilaat ovat.

Talven keskelle muutama kesäinen kuva viime kevään Kanarian reissulta.

Vähän meistä

Tavattiin siis nykyisen aviomieheni kanssa vappuna -08 yhteisten kavereiden kautta. Niin se vappu vaan venähti viispäiväiseksi ja hauskaa oli. :) Olin ollut reilun vuoden sinkkuna, mutta kummallakaan ei ollut "haku päällä". Tutustuttiin päivien aikana ja vietettiin aikaa isommalla porukalla, rentoo oleskelua grillailun ym. merkeissä. Siitä se mein tarina sit kuitenki lähti ja tahti ei ollut ihan hidas. Eli toukokuussa -08 alettiin seurusteleen ja osittain käytännön syistä asuin lähes koko kesän mieheni vanhempien luona yhdessä mieheni kanssa. Näin saatii viettää aikaa mahollisimman paljon yhes miehen työpäivien jälkeen. Mä suoritin erkan opintoja tuona kesänä ja sain myö suoritettua ne, mitä piti. Kun muut oli töissä, mä istuin koneella ja kirjotin ja luin tenttiin, välillä otin vähän aurinkoa ja jatkoin taas.

Syksyllä -08 vietin aikaani paljolti mieheni opiskelukaupungissa, mutta tein välillä myös sijaisuuksia omassa kotikaupungissani. Keväällä -09 suoritin opintoihini kuuluvan harjoitteluni mieheni opiskelukaupungissa ja asuin hänen kanssaan samassa soluasunnossa kahden muun pojan kanssa. Se oli aikamoinen jakso, se. Paljon olis tarinoita kerrottavaks siltä ajalta. Vappuna -09 muutettiin virallisesti saman katon alle, kun mieheni siirtyi opiskelemaan minun asuinkaupunkiini. Juhannuksena -09 saimme perheeseemme kaksi karvapalloa, kun 12-viikkoiset pienet söpöliinit lähtivät mukaamme kotikonnuiltani. Samana kesänä vietettiin siskoni häitä ja kovasti sukulaisia kiinnosti, millon me juhlitaan omiamme. Joulu -09 vietettiin kissojen kanssa appivanhempieni luona. Mieheni ukki toivotteli minut tervetulleeksi sukuun (muistutti asiasta häissämme) ja appivanhempani olettivat meidän saapuvan paikalle kihlaparina. Mutta ei ihan vielä. Puhuimme asiasta ja yleensä tulevaisuuden suunnitelmista ja omista haaveistamme useaan otteeseen. Päätettiin, että mentäisiin kihloihin ja päivämääräksi tulisi 11.1.10. Käytiin ostamassa sormukset, jotka jäivät kaiverrettaviksi ja ne saataisiin takaisin myöhemmin.  Mieheni oli käynyt salaa hakemassa sormukset ja iltakävelyllä 11.1.10 hän polvistui eteeni ja pyysi minua vaimokseen.  Tottakai suostuin ja kosinta todellakin oli yllätys. :)

Vietimme kihlajaiset ja alettiin miettiä sopivaa hääpäivää. Pähkäiltiin paikkojen ja paikkakuntien välillä. Vierasmäärä rajoitti paikkoja, joten päädyimme pitämään häämme lähempänä omaa kotiamme, appivanhempieni asuinpaikkakunnalla. Järjestelyt sujuivat hyvin ja aikataulussa. Ihanat kaasoni ja bestman olivat tehneet kovan työn polttareidemme ja häidemme eteen. Kiitos siitä. Menimme 1.10.10 naimisiin maistaraatissa, sillä toinen meistä ei kuulu kirkkoon ja virallista hääjuhlaa vietimme 2.10.10 noin sadan vieraan läsnäollessa. Häämatkalle lähdimme parin viikon päästä häistä ja kohteeksi olimme valinneet Maltan. Lämmintä riitti ja ennen kaikkea pääsi vähäksi aikaa pois arjen keskeltä.

Tämä kaunis runo on kirjattuna maltalaisesta kirjakaupasta ostettuun korttiin:

I love You

You have so many things no one else
    will ever have.
You have all my love  - now and forever.
You have my admiration - for being such
    an incredibly precious person.
You have my unending gratitude - for the way
    you brighten my life.
You have my hopes - all gently hoping you
   know how glad I am that you warmed my
   world and touched my very soul.

You have my every affection.
You have my desires and dreams.
You even have things there are no words for.
You have whispered words that belong to you,
  thoughts you have inspired, and blessings that
  have touched the deepest part of my heart.
You have the most beautiful wishes the stars
  and I can wish, and my prayer that someday
  I'll be able to thank you for all this.

You have a standing invitation to share the
   days with me  - and to be the one and
   onle person who holds the key my
   happiness.
You have arms I want around me, eyes
   I want to lose myself in, and joy in
   your voice that I could listen to forever.

You have empty pages in the story of your
   life - pages I'd like us to write together...
   filling them with memories we'll make
   and stories that will travel beside us
   and carry us over whatever comes along.

You have my sweet appreciation - for taking
   my smiles places that my heart has only
   dreamed of.

And you'll always have me,
   my "thank-God-for you" feelings,
   and soooo much love.

                                - Marin McKay

Viikko takana päin

No niin. Eka työviikko loman jälkeen takana. Sain tosiaan valmiiks kovasti stressanneen esseen torstaiaamuyönä. Nyt on helpottunut olo, kun se on palautettu ja arvosana tulee aikanaan. Kunhan ny läpi menis. :) Helmi- ja huhtikuussa on sit kahet opintoihin liittyvät luennot ja tottahan toki niiden lisäks pitää viel kirjotella essee. Toivottavasti kuitenkin vähän suppeempi ku toi edellinen oli. Opintopisteitä karttuu, mutta tukia niistä ei tipu, koska ovat avoimen opintoja ja mun tuet on lakkautettu tän vuoden alusta. Voi rauhassa keskittyä töitten tekoon. Viime vuodelta onkin takasinmaksuja tulossa vajaa 2000 e. No, itte oon ne aiheuttanu tekemällä liikaa töitä. Ei voi mitään.

Sain sukatkin tos äsken vihdoinki valmiiks, niit tuli työstettyäkin useempi viikko. Mun niskat ja hartiat ei kestä jatkuvaa neulomista, ni ei edistykään niin nopeesti ku haluis. Ihan ok ne on näin alottelevaks sukantekijäks. Virheitä on joukossa, mutta niistä oppii aina. Lämpimät ne on, mukava laittaa jalkaan, ni ei jalat palele kylmistä lattioista huolimatta. Voisin vaikka laittaa jonkinlaista kuvaakin niistä. On siis mun tokat onnistuneet sukat, mut edelliset meni äitille, kun niist tuli pikkasen liian pienet omaan jalkaan. Ja niistä en muistanu kuvia ottaa. Pitkät varret on tosi mukavat ja mä tykkään tehä tota joustinneuletta. Se on niin helppoo. Yhet lapasetki oon tehny, mut peukalot ei oikeen onnistunu, muuten ne on ihan hyvät. Kyl mä oon niitä pitäny, mutta vaan toisten hanskojen alla. Pitäs opetella oikeenlainen peukalonteko, ni ehkä sitä mielellään tekis sukkien lisäks myös lapasia.  Saa nähä, mitä seuraavaks, ehkä jonkunlainen pipo, kenties.

Juttelin mun työkaverin kanssa tällä viikolla siitä, kuinka mein työpaikalla on mukava ilmapiiri. Tottakai siellä on omat ongelmansakin, mutta toiminta ei oo sellasta sisäänpäin lämpiävää, kuin joillakin muilla kouluilla, vaan siihen on helppo mennä mukaan. Muistan ekan päivän elokuussa, kun astuin sisään opettajanhuoneeseen. Minut otettiin hyvin vastaan ja apua oli saatavilla aina tarvittaessa. Välitunneilla juttu luistaa ja meillä on siellä yhdessä mukavaa ja myös ne vaikeammat hetket on hyvä käsitellä yhdessä. Olin välissä poissa reilun kuukauden ja sain lämpimän vastaanoton tullessani uudestaan marraskuun lopulla uusiin hommiin. Ja samaan aikaan mun kanssa alotti toinenkin sijainen, hänen kanssaan ollan ystävystytty näiden viikkojen aikana ja se on mukava juttu. :)

Tosiaan työviikko takana ja huomenna alkaa seuraava. Heti aamulla ois ekojen kanssa puheopetusta tai lukemista ym. Katotaan huomen, mikä tilanne on. Ehkä hankalimpia tunteja työviikon aikana on enkun tunnit sellasille oppilaille, joiden motivaatio on hukassa. Mieluummin sitä opettas perusasioita tiedonnälkäisille oppilaille, mutta niin ei nyt ole. Tai ehkä ongelmana on puutteellinen suomen kielen taitokin. Jospa motivaatio vielä löytys, niin tunnit ei ois niin tervanjuontia, mitä ne tällä hetkellä valitettavasti on. Pitänee kehitellä joku palkkiojärjestelmä, joka kannustas kotonakin tekeen töitä kielen oppimisen eteen. Ei siellä opitissakaan voi joka tunti olla.

Eilen käytiin miehen kanssa syömässä ekan kihlapäivän kunniaks. Pitkästä aikaa sitten lokakuisen häämatkan syötiin vähän paremmin. Hyvää oli, vaikka mein pitikin tyytyä paikka numero kakkoseen, ykkönen oli täynnä. Käytiin jo hyvissä ajoin eilen illalla ja takas kotona oltiinkin jo joskus kasin maissa. Ennätettiin siis hyvin kattoo Putousta ja nauraa Munamiehelle. Se on aikas loistava! Niin ja tietty siivosinhan mä täällä eilen sillä aikaa, mun mies oli töissä. Mukavan raikas tuoksu ja puhtaat lattiat.  Tää päivä piti olla vaan kotosalla, mutta jostain syystä sain päähäni, että vois lähtee käymään Ikeassa. Mies suostui, joten käytiin siellä nauttiin kaakaot ja daimsuklaakakkua, mutta jotain tarttui mukaankin. Kehys viidelle valokuvalle, jääpalamuotti ja seinähylly sekä kannatin tarttuivat mukaamme.

Ai niin! Sainhan mä eilen sen värikartankin maalausurakkaa varten. Oli nättejä värejä ja muutama sellanen meille sopivakin. Mut ennen sitä pitää hankkia jonkunlainen lupa koko puuhaan. Laitettiin siis isännöitsijälle mailia, johon ehkä joku vastaakin ens viikon aikana. Mietittiin, tarvitaaks me ees lupaa, mut aateltiin kuitenkin pelata varman päälle.

Niin ja sitä graduprojektiakin pitäs edistellä tulevalla viikolla ja siitä eteen päin. Joten voi olla, että Taru saa jossain vaihees postia tai konsultointipyynnön. :)

Tällasta.

Essee valmis!

Essee valmistui määräaikaan mennessä. Istuinkin sen parissa iltakuudesta lähtien. Tosin Taivaan tulet kattelin ysiltä, mutta muuten istuin tiiviisti koneen edessä ja selailin kirjoja. Meinas tulla vähän kiirus kirjottamisen kanssa, mutta hetki sitten sain tulostettua kaikki 18 sivua. On sen verran massiiviset marginaalit, että tekstiä tuli noinkin paljon. Mutta onpahan nyt tehty ja eiköhän toi menne läpikin. Tämän päivän saldo siis tekstiä semmonen 7-8 sivua.

Seuraavaksi gradun pariin, tosin sitä ennen tämä työviikko kunnialla loppuun asti. Nyt suihkun kautta nukkuun. Onneks meen vasta ysiin. :)

Uusi lukuvuosi alkoi

Eka työpäivä kevätlukukautta on takana päin ja ihan mukavasti meni. Opettajat olivat vielä hieman väsyneitä pitkän loman ja myöhäisten aamujen takia, mutta lapsilla riitti virtaa. Kiltteyttä heillä oli tallella, jotain rippeitä ilmeisesti jäänyt joulun jäljiltä. Jatkaisivat vaan samaan malliin, niin tylsiä selvittelemisiä ja rangaistusten laatimisia olisi paljon vähemmän. No, huomenna se taas punnitaan, kun menee välkkävalvontaan paasaamaan lumipallojen heittelystä, jos suojakelit jatkuu.

Työpäivä piti sisällään puheopetusta muutamalle oppilaalle ja äidinkieltä ykkös-kakkosluokkalaisille. Pientä kirjoitelmaa joulusta tai joululomasta ja uuden kirjaimen, y.n opettelua. Ja vikan tunnin vahdin kolmosia heidän ahertaessaan ilotulitus-piirrostensa parissa. Lisäksi ehdin päivän aikana aikaistaa lääkäriaikaani jo ensi viikolle, jutella mukavia työkavereiden kanssa, nauttia maukkaasta mieheni tekemästä ruoasta ja salaatista ja tulostella puheoppilaille tiedotelappuja. Päivän päätyttyä oli mehut aika pois ja päiväunet sohvalla viltin alla houkuttelivat kovasti.

Aamulla herättyäni katsahdin ulos ja sää ei paljoa innostanut. Vesikeli ja tiet aivan loskaiset. Sai suhteellisen rauhallisesti ajella töihin, jo senkin takia, että toinen pyyhkijänsulka lähti osittain pois paikoiltaan, eikä moottoritiellä oikein pystynyt pysähtyyn mihinkään korjaan sitä. Onneks se ei ollu kuskin puolen ja näin edes siltä puolelta kunnolla eteeni. Rekkoja piti varoa, koska niiden rinnalla ei nähnyt yhtään mitään. Luulen, ettei kukaan ajanut satasta, koska tiet oli sen verran huonossa kunnossa. Eikä tilanne ollut muuttunut vielä kahen maissakaan, kun ajelin takas kotio. Jospa jo huomiseks... tosin taitaa olla turha toivo.

                                                                Talvisia tunnelmia

Kotiin päästyäni en mennyt päiväunille, vaan otin esiin piikkimaton ja rentouduin siinä puolisen tuntia. Kyllä teki hyvää! Pitäis vaan muistaa päivittäin mennä siihen, koska aikaa on, jos sen vaan haluaa käyttää ennemmin siihen, kun vaikka telkun katteluun. Iltaan kuului vielä normaalit kaupassakäynnit ja kukkaroa niin mukavasti verottanut auton tankkaus. Huomenna pääseekin taas verryttelemään lihaksiaan sählyn parissa opiskelijakamujen kans. Sitä on jo odotettukin! :)

Paluuta arkeen

Viikonloppu on mennyt lähes siivillä, mutta onneks oon saanu tehtyä valmiiks ees osan niistä hommista, jotka olin suunnitellu tekeväni ennen loman loppua. Essee on edelleen kesken, mutta perehdyin enemmän puheopetuksen saloihin ja tein itselleni listaa omista puheoppilaistani. Minulla siis kuuluu työnkuvaani myös puheopetusten pitäminen. Ihan hyvin ne on menny, vaikka mitään aiempaa kokemusta siitä hommasta mulla ei kyllä oo. Jokaisen kanssa ollaan menty eteenpäin ja ärrät ja ässät onnistuvat jo paremmin. Jatketaan harjoittelua jälleen huomisesta alkaen.

Huomenna siis koittaa paluu arkeen. Minusta on jo ihan mukava päästä takas töihin loman jälkeen ja nähdä omat työkaverit ja tottakai myös oppilaat. Paljon on varmasti kuulumisia vaihdettavana, kun jokainen haluaa kertoa, mitä kaikkea loman aikana tuli tehtyä ja mitä kullekin on tapahtunut näiden 2 ja puolen viikon aikana. Mun eka lomaviikko meni kotikonnuilla, pitkästä aikaa oli hieman pidempi visiitti ja ehti nähdä paljon sukulaisia. Joulua vietettiin mökillä perheen kesken. Pakkanen paukkui yli -20, joten hautausmaavisiitti (joulupäivänä kierrettiin kolme eri hautausmaata :) ) ja joulukirkkokin jätettiin välistä tällä kertaa. Sen sijaan vietettiin yhdessä aikaa lautapelejä pelaillen ja tietenkin kuulumisia vaihdellen. Osa porukasta kävi saunassakin, mutta minä jätin sen väliin. Meillä oli hyvin perinteinen joulu kaikkine ruokineen ja vielä aikuisenakin jokaiselle oli ainakin yksi paketti. Mieluisia lahjoja tulikin.

Kotiinpaluun jälkeen palasin takas opiskelujuttujen pariin, mutta tottakai olen tehnyt rinnalla kaikkea muutakin. Oon ehtiny shoppailla,lukea kirjoja ja lehtiä, tavata ystäviä, neulonut sukkia tai lapasia, käydä luistelemassa ja muutenkin ulkoilla. Mukavaa arkeen paluu on myös siksi, että pääsen ensi viikosta lähtien pelaamaan sählyä sekä tiistaina että torstaina. Jospa se kuntokin siitä kohenis.  Ensi viikolla on myös meidän ensimmäinen kihlapäivä, saa nähä, mitä sillon keksitään. :)

Iloisin mielin kohta uutta työviikkoa! 

Kavereita ja esseetä

  Tämä päivä, kuten myös lauantai, menee vielä tiiviisti opintoihini liittyvän esseen parissa. Pohdimme aiemmin illalla asiaa mieheni kanssa ja kävimme läpi tärkeimmät asiat, jotka pitäisi löytyä tekstistäni. Minulla on nimittäin paha tapa, että jumitun aivan täysin, koska ajatukseni ovat aivan sekaisin, koska haluaisin kirjoittaa siitä, tästä ja vähän vielä tuostakin. Selkeä kokonaisuuksien löytyäminen ei siis ole helppoa. Sama ongelma on ollut myös graduni kanssa. Olen enemmän tai vähemmän puurtanut sen parissa jo useamman vuoden. Nyt tein päätöksen, että se myös valmistuu tänä vuonna. Pitäisi kuitenkin löytää se punainen lanka, jonka ympärille alan työtäni rakentamaan. Tällä hetkellä minulla on paljon materiaalia sekä koneella että aiheeseen liittyvänä kirjallisuutena ja tiedän, että sitä on aivan liikaa. Minulla on ollut aivan liian suuret kuvitelmat työni suhteen. Tein kuitenkin itselleni selväksi, että pienikin on kaunista ja on turha yrittää ottaa kuuta taivaalta, vaan pysyä konkreettisissa asioissa ja vieläpä mahdollisimman yksinkertaisesti.

Esseeni aiheena on lasten ja nuorten psyykkinen hyvinvointi. Siinä vasta aihetta kerrakseen! Vietin monta tuskaista tuntia sen parissa, enkä saanut aikaiseksi kuin juuri noita mainitsemiani pätkiä sieltä ja täältä. Nyt kun saimme tehtyä jonkinlaisen rungon, on minun helpompi jatkaa varsinaisen tekstin kirjoittamista. Mulla pitää olla aina joku tsemppari, joka luo uskoa ja miettii kanssani tehtävään liittyviä asioita. Se avaa silmiäkin eri tavalla ja antaa paljon uusia näkökulmia. Teen samoin myös graduni kanssa, kunhan saan tuon esseen pois alta. Minulla siis tulisi olla mielellään huomisen jälkeen tekstiä n. 15 sivua ja saan siitä 5 opintopistettä.  Tekemistä riittää, mutta kyllä siitä vielä valmista tulee.

Aiemmin päivällä näin pitkästä aikaa yhtä ystävistäni. Kävimme hänen kanssaan kaakaolla ja keskustelimme kaikesta maan ja taivaan väliltä. Häät olivat yksi puheenaiheista, koska ystäväni on menossa piakkoin naimisiin.Kerroin omia, melko tuoreita kokemuksiani ja ehkä hän sai niistä jotain mietittävää. Palataan asiaan, kun seuraavan kerran taas näemme. :)

  Myös ystäväni työskentelee  opetusalalla ja keskustelimmekin pitkään koulumaailmaan liittyvistä asioista, kuten inkluusiosta. Hän on sitä vastaan, kuten minäkin. Tämän päivän koulumaailma asettaa jo muutenkin omat haasteensa, eivätkä ne ole ihan pieniä. Opettajan tulee olla kasvattaja, psykologi, poliisi, sosiaalityöntekijä muutamia mainitakseni. Jotenkin pitäisi riittää aikaa vielä itse opettamiselle, vaikka joka tunnin alusta saattaakin mennä jokunen tovi edellisen välitunnin sotkujen selvittämiseen. Jo nykyään kouluissamme on paljon maahanmuuttajia, jotka vaativat myös lisätyötä, samoin lähes joka luokalla on tälläkin hetkellä ainakin muutama joko diagnosoitu tai diagnosoimaton erityisoppilas, joiden kanssa menee myös aikaa. Luokassa saattaa olla oppilaita 25 tai enemmän. Entä sitten, jos sinne tulee lisää erityisoppilaita? Riittävätkö resurssit? Pärjäävätkö esimerkiksi monivammaiset tavallisessa koulussa, jos he ovat tottuneet käymään omaa erityiskouluaan? Miten henkilökunta jaetaan? Paljon on kysymyksiä, mutta vähän vastauksia. Niitä jään miettimään.

Kuka minä olen?

Täällä kirjoittelee kolmekymppinen tyttönen, joka työskentelee tällä hetkellä epäpätevänä erkkaopena peruskoulussa. Asustelen tuoreen aviomieheni kanssa kerrostalokolmiossa kahden kattisemme kanssa. Opintoni ovat gradua vaille valmiit. Luultavasti ainakin osa tämän kevään teksteistä käsittelee jonkinasteista graduahdistusta. Olen asettanut itselleni tavoitteeksi saada työni valmiiksi viimeistään kesällä. Yritän saada sitä tehtyä myös työn ohessa alkuvuoden aikana. Minusta tulee siis kasvatustieteiden maisteri.

 Sydäntäni lähellä on penkkiurheilu ja meillä se olen minä, joka seuraa lähes kaikkea urheilua. Sydämeni on mustavalkoinen eli seuraan ahkerasti jääkiekkoa ja erityisesti turkulaisten tekemisiä, vaikka en ole koskaan asunutkaan Turussa. Tällä viikolla olen katsellut Suomen naisten ja miesten otteita hiihdon ja mäkihypyn lisäksi myös ampumahiihdossa. Muuten käyn pari kertaa viikossa pelailemassa sählyä opiskelu- ja työkavereiden kanssa. Siellä on tärkeintä hauskanpito, eikä se, kuinka monta maalia pelin aikana tehdään ja kuka ne tekee.

Olen innostunut vasta nyt "vanhemmalla iällä" neulomisesta ja tämän syksyn aikana on valmistunut yhdet lapaset ja toinen villasukkapari on kesken. Se on mukavan rentouttavaa puuhaa töiden ja kouluhommien ohella. Tottakai tapaan vapaa-aikana myös kavereitani. Silloin vietämme yhdessä aikaa kenties saunoen, rupatellen (juoruillen) ja erilaisia lautapelejä pelaillen. Valitettavasti aikataulujen yhteen sovittaminen ei ole aina helppoa, varsinkin, kun kaikki läheisimmät ystäväni eivät edes asu samalla paikkakunnalla.

Viihdyn hyvin, tai pikemminkin viihdymme hyvin kotona. Täällä on mukava seurailla kattimusten tekemisiä ja vaan olla. Kattella vaikka telkkaa tai keskustella esimerkiksi koulumaailmaan liittyvistä asioista, sillä myös mieheni on opetusalalla,  hän valmistuu matikanopeksi.  

Ja tottakai, koska täytän tänä vuonna jo 30 ( mieheni on minua viisi vuotta nuorempi), alkaa mielessä olla myös perheenlisäys. Tällä hetkellä niitä jarruttavat sijaisuuteni lisäksi myös päivittäinen lääkitykseni. Olen sairastanut jo useamman vuoden epilepsiaa, tosin kohtauksettomana vuodesta 2006. Sain riesakseni, tai ainakin se ilmeni, ensimmäisen lääkkeen aikana PCO:n, minkä vuoksi lääke oli pakko vaihtaa. Toivon, että vielä tänä vuonna saan  alkaa odottaa vauvaa ja tuntea pieniä potkuja vatsassani.

 Tässä kattimukset pentuina, syksyllä -09

Miksi aloitin blogin?

Syitä oli monia. Olin miettinyt jo kauan, että pitäisi, mutta... Ei kuitenkaan tullut tehtyä asialle mitään. Olen lueskellut jo vuosia  muiden blogeja ja nyt päätin kuitenkin rohkaistua kertomaan omasta elämästäni myös muille. Olen muutaman erilaisen foorumin jäsen ja siellä ihmiset kirjoittavat välillä yllättävänkin avoimesti elämästään.

Oma blogini on ainakin aluksi julkinen, mutta voi olla, että jossain vaiheessa siirryn salasanan taakse.  En ole osannut ikinä pitää päiväkirjaa, mutta tätä yritän päivitellä säännöllisesti. Kommentit ovat tervetulleita.