Jälkiä elämästäni

Kuten minut tuntevat tietävät, en ole todellakaan aamuihminen. Mutta pakon edessä ei oo vaihtoehtoja, jos joku/jotkut odottavat minua jonnekin jo aikaisin aamusta, silloin on vaan mentävä.  Tehdessäni sijaisuuksia olen herännyt monena aamuna siihen, kun puhelin soi ja pyydetään töihin. Olen ollut valmis lähtemään ja ollut töissä niin nopeasti, kuin vain on mahdollista. Eräälläkin viikolla olin neljällä eri koululla ja vieläpä eri puolilla kaupunkia sijaistamassa. Se vaatii tietynlaista luonnetta, että jaksaa jatkuvaa paikan vaihtumista ja koulujen erilaisia käytäntöjä. Olen huomannut, että esimerkiksi yleiset käytännöt ovat koulukohtaisia. Jollakin koululla välituntivalvonta saattaa kestää jopa 25 minuuttia, ja sen ajan saa yleensä viettää omien ajatuksiensa kanssa, koska toinen valvoja kiertelee omia polkujaan. Ei näin. Tykkään siitä, että saan välituntien aikana jutella niitä näitä toisten opettajien kanssa. Tuntee olonsa tervetulleeksi, jos ei joudu jonnekin nurkkaan yksin istumaa

Työarki on täynnä erilaisia käsitteitä. Osaentuudestaan  tuttuja, mutta paljon myös uusia. OPS Opetussuunnitelma. Tähän törmää viikottain. Opetus tulisi suunnitella sen mukaan. Monta erilaista: valtakunnallinen , joka määrittää raamit opetukselle yleensä, kuntakohtainen : kaupungin tai kunnan näkemys asiasta ja erilaisista painotuksista ja koulukohtainen eli jokainen koulu rakentaa oman opsinsa, omien resurssiensa mukaan. OHR eli oppilashuoltoryhmä Rehtori, erityisopettaja, koulupsykologi, -kuraattori ja -lääkäri pohtivat oppilaisiin liittyviä asioita. Kyseessä voi olla erilaiset oppimiseen liittyvät ongelmat, kuten esimerkiksi läksyjen tekemättömyys ja huono motivaatio, tai muuten oppilaan elämään vaikuttavat asiat, kuten perhetilanne (asuuko kotona, millaiset vanhemmat on ja miten huolehtivat lapsesta) tai oppilaan vapaa-ajanviettoon liittyvät asiat. Uuden lain mukaan oppilaiden vanhemmille on ilmoitettava aina, jos oppilaan asioita käsitellään ohr:ssä. Tämä saattaa aiheuttaa väli

tulee omat kokemukset mieleen... :)  Loistavia pätkiä! :) Hyvät naurut sain, kun kattelin kolme osaa. Niiiin totta. Puhuttiin mm. koulun kirjoittamattomista säännöistä ja erilaisista yleisistä käytännöistä, jotka sijaisen olisi hyvä tietää. Olisi kiva tietää esimerkiksi välituntialueen rajat, ruokalakäyttäytyminen, valvonnat ja tietysti opetettavan luokan/luokkien oppilasluettelo ja ehkä myös istumajärjestys sekä tarvittaessa lisätietoja oppilaista. Tähän mennessä vain yhdellä koululla on tullut vastaan sijaiskansio, johon oli kirjattu juuri nuo jo mainitut asiat ja vähän vielä lisääkin.

Huomasin, että oon päivittäny blogia viimeks perjantaina, joten päätin korjata asian. Viikonloppu meni aika hujauksessa, eikä tullu ees tehtyä mitään erikoista. Lauantaiaamuna vietiin tavaraa kirppikselle (tuotto ei oo ollu mitenkään päätä huimaavaa...) ja muuten oltiinkin vaan kotosalla, tosin kävin kartuttamassa kaupungin varoja myöhästymismaksujen muodossa. Jotenkin noi kirjat vaan tuppaa unohtuun palauttaan ajoissa. Onneks mein kirjastontäti on tosi mukava ja jopa muistaa nimenkin. Pienen kirjaston etuja. Sunnuntain käytiin kannustaan Suomi-poika voittoon futsalissa. Kyseessä siis oli esikarsintaturnaus EM-kisoihin. Ihan hauska oli kattella ja miettiä samalla sääntöjen kiemuroita. Maanantain alko uus työviikko ja kaikenlaista hommaa on riittäny ihan tarpeeks. Erilaisia oppilasasioita ja muita paperihommia. Puheopetuksia ja enkkua, matikkaa ja äikkää. Niistä mun viikot koostuu. Työpäivät ovat lyhyitä, mutta aikaa menee lisäks just noihin paperihommiin, tuntien suunnitteluihin ja m

No niin. Lääkärikäynti on siis nyt takana. Tai siis ensimmäinen sellainen. Ajat oli mukavasti puoli tuntia myöhäs, joten mun ei ois tarvinnu panikoida yhtään parkkipaikan löytämättömyyden kanssa. Aikaa oli rutkasti. Lääkärini oli suunnilleen samanikäinen nainen ja ihan asiallinen. Aluksi käytiin läpi minun tilannetta (oli lukenut paperit :) ) ja mietittiin jatkoo. Samalla mitattiin verenpaine ja kuunneltiin keuhkot. Lääkärini laittoi siis lähetteen kiireellisenä neurolle, jotta varsinainen projekti pääsee alkamaan. Menee kuitenkin vielä oma aikansa, ennen kuin kaikki on selvää ja lupa tulee. Foolihappotabletteja pitää syödä jo etukäteen ja jatkaa tietysti vielä myöhemminkin. Lääkityksen takia pitää käydä ekaks neurolla ja sumplia se kuntoon. Joten onhan tässä vielä hommaa. Saa nähdä, milloin saan ajan. Ongelmana on tietty se, etten välttämättä saa heti käypäistä aikaa, koska töistä ei viittis olla sen takia pois. Turha sitä on murehtia ennen kuin kutsu on kolahtanut postiluukusta. Oo

Tavattiin siis nykyisen aviomieheni kanssa vappuna -08 yhteisten kavereiden kautta. Niin se vappu vaan venähti viispäiväiseksi ja hauskaa oli. :) Olin ollut reilun vuoden sinkkuna, mutta kummallakaan ei ollut "haku päällä". Tutustuttiin päivien aikana ja vietettiin aikaa isommalla porukalla, rentoo oleskelua grillailun ym. merkeissä. Siitä se mein tarina sit kuitenki lähti ja tahti ei ollut ihan hidas. Eli toukokuussa -08 alettiin seurusteleen ja osittain käytännön syistä asuin lähes koko kesän mieheni vanhempien luona yhdessä mieheni kanssa. Näin saatii viettää aikaa mahollisimman paljon yhes miehen työpäivien jälkeen. Mä suoritin erkan opintoja tuona kesänä ja sain myö suoritettua ne, mitä piti. Kun muut oli töissä, mä istuin koneella ja kirjotin ja luin tenttiin, välillä otin vähän aurinkoa ja jatkoin taas. Syksyllä -08 vietin aikaani paljolti mieheni opiskelukaupungissa, mutta tein välillä myös sijaisuuksia omassa kotikaupungissani. Keväällä -09 suoritin opintoihini

No niin. Eka työviikko loman jälkeen takana. Sain tosiaan valmiiks kovasti stressanneen esseen torstaiaamuyönä. Nyt on helpottunut olo, kun se on palautettu ja arvosana tulee aikanaan. Kunhan ny läpi menis. :) Helmi- ja huhtikuussa on sit kahet opintoihin liittyvät luennot ja tottahan toki niiden lisäks pitää viel kirjotella essee. Toivottavasti kuitenkin vähän suppeempi ku toi edellinen oli. Opintopisteitä karttuu, mutta tukia niistä ei tipu, koska ovat avoimen opintoja ja mun tuet on lakkautettu tän vuoden alusta. Voi rauhassa keskittyä töitten tekoon. Viime vuodelta onkin takasinmaksuja tulossa vajaa 2000 e. No, itte oon ne aiheuttanu tekemällä liikaa töitä. Ei voi mitään. Sain sukatkin tos äsken vihdoinki valmiiks, niit tuli työstettyäkin useempi viikko. Mun niskat ja hartiat ei kestä jatkuvaa neulomista, ni ei edistykään niin nopeesti ku haluis. Ihan ok ne on näin alottelevaks sukantekijäks. Virheitä on joukossa, mutta niistä oppii aina. Lämpimät ne on, mukava laittaa jalkaan, n

Essee valmistui määräaikaan mennessä. Istuinkin sen parissa iltakuudesta lähtien. Tosin Taivaan tulet kattelin ysiltä, mutta muuten istuin tiiviisti koneen edessä ja selailin kirjoja. Meinas tulla vähän kiirus kirjottamisen kanssa, mutta hetki sitten sain tulostettua kaikki 18 sivua. On sen verran massiiviset marginaalit, että tekstiä tuli noinkin paljon. Mutta onpahan nyt tehty ja eiköhän toi menne läpikin. Tämän päivän saldo siis tekstiä semmonen 7-8 sivua. Seuraavaksi gradun pariin, tosin sitä ennen tämä työviikko kunnialla loppuun asti. Nyt suihkun kautta nukkuun. Onneks meen vasta ysiin. :)

Eka työpäivä kevätlukukautta on takana päin ja ihan mukavasti meni. Opettajat olivat vielä hieman väsyneitä pitkän loman ja myöhäisten aamujen takia, mutta lapsilla riitti virtaa. Kiltteyttä heillä oli tallella, jotain rippeitä ilmeisesti jäänyt joulun jäljiltä. Jatkaisivat vaan samaan malliin, niin tylsiä selvittelemisiä ja rangaistusten laatimisia olisi paljon vähemmän. No, huomenna se taas punnitaan, kun menee välkkävalvontaan paasaamaan lumipallojen heittelystä, jos suojakelit jatkuu. Työpäivä piti sisällään puheopetusta muutamalle oppilaalle ja äidinkieltä ykkös-kakkosluokkalaisille. Pientä kirjoitelmaa joulusta tai joululomasta ja uuden kirjaimen, y.n opettelua. Ja vikan tunnin vahdin kolmosia heidän ahertaessaan ilotulitus-piirrostensa parissa. Lisäksi ehdin päivän aikana aikaistaa lääkäriaikaani jo ensi viikolle, jutella mukavia työkavereiden kanssa, nauttia maukkaasta mieheni tekemästä ruoasta ja salaatista ja tulostella puheoppilaille tiedotelappuja. Päivän päätyttyä oli me

Viikonloppu on mennyt lähes siivillä, mutta onneks oon saanu tehtyä valmiiks ees osan niistä hommista, jotka olin suunnitellu tekeväni ennen loman loppua. Essee on edelleen kesken, mutta perehdyin enemmän puheopetuksen saloihin ja tein itselleni listaa omista puheoppilaistani. Minulla siis kuuluu työnkuvaani myös puheopetusten pitäminen. Ihan hyvin ne on menny, vaikka mitään aiempaa kokemusta siitä hommasta mulla ei kyllä oo. Jokaisen kanssa ollaan menty eteenpäin ja ärrät ja ässät onnistuvat jo paremmin. Jatketaan harjoittelua jälleen huomisesta alkaen. Huomenna siis koittaa paluu arkeen. Minusta on jo ihan mukava päästä takas töihin loman jälkeen ja nähdä omat työkaverit ja tottakai myös oppilaat. Paljon on varmasti kuulumisia vaihdettavana, kun jokainen haluaa kertoa, mitä kaikkea loman aikana tuli tehtyä ja mitä kullekin on tapahtunut näiden 2 ja puolen viikon aikana. Mun eka lomaviikko meni kotikonnuilla, pitkästä aikaa oli hieman pidempi visiitti ja ehti nähdä paljon sukulaisia

  Tämä päivä, kuten myös lauantai, menee vielä tiiviisti opintoihini liittyvän esseen parissa. Pohdimme aiemmin illalla asiaa mieheni kanssa ja kävimme läpi tärkeimmät asiat, jotka pitäisi löytyä tekstistäni. Minulla on nimittäin paha tapa, että jumitun aivan täysin, koska ajatukseni ovat aivan sekaisin, koska haluaisin kirjoittaa siitä, tästä ja vähän vielä tuostakin. Selkeä kokonaisuuksien löytyäminen ei siis ole helppoa. Sama ongelma on ollut myös graduni kanssa. Olen enemmän tai vähemmän puurtanut sen parissa jo useamman vuoden. Nyt tein päätöksen, että se myös valmistuu tänä vuonna. Pitäisi kuitenkin löytää se punainen lanka, jonka ympärille alan työtäni rakentamaan. Tällä hetkellä minulla on paljon materiaalia sekä koneella että aiheeseen liittyvänä kirjallisuutena ja tiedän, että sitä on aivan liikaa. Minulla on ollut aivan liian suuret kuvitelmat työni suhteen. Tein kuitenkin itselleni selväksi, että pienikin on kaunista ja on turha yrittää ottaa kuuta taivaalta, vaan pysyä kon

Täällä kirjoittelee kolmekymppinen tyttönen, joka työskentelee tällä hetkellä epäpätevänä erkkaopena peruskoulussa. Asustelen tuoreen aviomieheni kanssa kerrostalokolmiossa kahden kattisemme kanssa. Opintoni ovat gradua vaille valmiit. Luultavasti ainakin osa tämän kevään teksteistä käsittelee jonkinasteista graduahdistusta. Olen asettanut itselleni tavoitteeksi saada työni valmiiksi viimeistään kesällä. Yritän saada sitä tehtyä myös työn ohessa alkuvuoden aikana. Minusta tulee siis kasvatustieteiden maisteri.  Sydäntäni lähellä on penkkiurheilu ja meillä se olen minä, joka seuraa lähes kaikkea urheilua. Sydämeni on mustavalkoinen eli seuraan ahkerasti jääkiekkoa ja erityisesti turkulaisten tekemisiä, vaikka en ole koskaan asunutkaan Turussa. Tällä viikolla olen katsellut Suomen naisten ja miesten otteita hiihdon ja mäkihypyn lisäksi myös ampumahiihdossa. Muuten käyn pari kertaa viikossa pelailemassa sählyä opiskelu- ja työkavereiden kanssa. Siellä on tärkeintä hauskanpito, eikä se,

Syitä oli monia. Olin miettinyt jo kauan, että pitäisi, mutta... Ei kuitenkaan tullut tehtyä asialle mitään. Olen lueskellut jo vuosia  muiden blogeja ja nyt päätin kuitenkin rohkaistua kertomaan omasta elämästäni myös muille. Olen muutaman erilaisen foorumin jäsen ja siellä ihmiset kirjoittavat välillä yllättävänkin avoimesti elämästään. Oma blogini on ainakin aluksi julkinen, mutta voi olla, että jossain vaiheessa siirryn salasanan taakse.  En ole osannut ikinä pitää päiväkirjaa, mutta tätä yritän päivitellä säännöllisesti. Kommentit ovat tervetulleita.