Vastauksia Liebster-haasteeseen

Liebster-säännöt

Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, jolta sait palkinnon. 

Valitse viisi blogia, joilla on alle 200 lukijaa, ja kerro tästä maininnasta heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.

Toivo, että ihmiset, joille annoit palkinnon, jakavat sen edelleen eteenpäin omille viidelle suosikilleen.

Kiitos Suski haasteesta. Olipa vaikee miettiä suosikkeja.

Luulen, että tän on tehny jo aika moni, mutta laitetaas nyt kuitenkin eteenpäin ees muutamaan blogiin. 


Ketustelua -blogin löysin vasta viime vuoden lopulla, kun tapasin bloginpitäjän lastemme kautta. Mielenkiintoinen ja viihdyttävä.

Aaltoillen -blogiin törmäsin muistaakseni erään ryhmän kautta. Blogissa pohditaan lapsen kehitystä ja testaillaan erilaisia asioita.

Elämää ja Unelmia -blogiin löysin muistaakseni samaa reittiä kuin edelliseenkin. Ei oo päivittyny hetkeen, pohditaan oman lapsen kehitystä ja on kerrottu ainakin kestovaippailusta.

Top 5 hyvän mielen tuojat:
soitto ystävälle
siivottu koti
pienet, rakkaudella tehdyt teot ( tuo kaupasta pyytämättä jotain pientä)
oma lapsi ja hänen kehityksensä seuraaminen
kaksi rakasta kattimattistamme

Top 5 asiat joita tarvitsen päivittäin:
oman vauvan hymyt ja ilmeet
oman miehen läheisyys
oikeanlainen huumori
omaa aikaa
kissaterapia

Top 5 kirjat:
(en osaa nimetä viittä erillistä kirjaa)
sairaaladekkarit (Tess Gerritsen, Henry Denker, Michael Connelly)
Tuija Lehtisen tuotanto
Leena Lehtolaisen tuotanto
Pirjo Rissasen tuotanto
Vuoden mutsi (on vielä lukematta, mutta otteita oon kuullu)

Top 5 laulajat/bändit:
Daughtry
The Giant Leap
David Cook
Johanna Kurkela
Juha Tapio

Top 5 materialistiset lahjatoiveet:
oma(koti)talo
mökki jostain ihanan järven rannalta
uusia huonekaluja (yhtenäisemmät värit)
kuivausrumpu
uusia, vähän hinnakkaampia vaatteita

Top 5 ruoat: ( tullu täyteen ruoista, joten listasin myös jälkkäreitä)
lasagnette
kanapasta
Kotipizzan pizza (Pirkkala)
Brita-kakkuhesdelmäsalaatti 

Top 5 matka-/käyntikohteet:
Joku Keski-Euroopan maa (Alpit)
Thaimaa (aurinkoa ja lämpöä)
Malta (häämatkakohde, voisin lähtee uuestaanki)
Pohjois-Suomen joku hiihtokeskus (Ylläs, Ruka)
Florida (siellä olis sukulaisia)

Top 5 adjektiivit, jotka kuvaavat itseä:
huumorintajuinen
asiat rennosti ottava
jalat maassa pitävä
puolensa pitävä
sosiaalinen

Top 5 asiat joista unelmoin:
valmistuminen
suurempi perhe
mukava työpaikka 
säännöllinen palkka
omakotitalo

Top 5 elämänohjeet:
Älä ressaa turhista.
Nauru pidentää ikää.
Elä ja anna toisten elää.
Sen minkä voisit tehdä tänään, tee vasta huomenna. (niin tyypillistä mulle)Rakkaus ei koskaan häviä.

Pikaiset kuulumiset

Maanantai oli mun eka työpäivä äitiysloman jälkeen. Menin sijaistamaan sinne alakoululle, josta myös jäin äitiyslomalle. Ihana palata tuttujen ihmisten, paikkojen ja rutiinien pariin. Koen aina olevani sinne opettajanhuoneeseen tervetullut. Tiistaina vaihtu luokka-aste, mutta sama paikka, tänään (ke) tilanne selviää aamulla. Töihin oon siis menossa, mutta se, jatkanko eilisen ihanan luokan kanssa vai vaihtuuko porukka varsin haastaviks, isommiks oppilaiks ja pääsenkö hiihtämään neljäks tunniks, selviää aamulla.  Ihanaa on kyllä ollu olla taas töissä. Tää oli mun ratkasu ja oon ollu tyytyväinen. Piristää mukavasti mieltä ja tietty aivojakin, kun ei oo koko aikaa "vaan" kotiympyröissä. Mies on isäkuukaudella ja hoitaa vauvaa kotona ja pärjäävät ihan varmasti keskenään. Nautin tilanteesta ainakin hiihtolomaan asti, sen jälkeiset kuviot ei oo vielä selvät. Hoitoon ku ei haluttas noin pientä laittaa, vaikkakin kannattavaa olis meiän molempien olla töissä. Luultavasti mä siis jään pojan kanssa kotiin.

Sitten ainainen murheenkryyni, pojan yöunet. Pojalla on ihan omat rytmit nukkumisen suhteen, päikkäreitä nukkuu yleensä kolmet, ei vaan pärjää kaksilla. Ruokailujen kanssa ei ole ongelmia, tosin yöpullo/-t pitäs saada mahollisimman pian pois. Ihan just ei vaan oo haluja siihen, koska ekaks ois kiva saada noi yöunet ees jotenki kuosiin. Tälläki hetkellä poika valvoo, nukahti kyllä jo puol 12, mutta heräs heti puolenyön jälkeen ja ei oo sen jälkeen suostunu enää nukkumaan.

Tässä pikasesti. Paremmalla ajalla ja kuvien kera sitten enemmän.

Haasteenkin olen saanut ja palaan sen pariin, jahka ennätän miettiä ja kirjotella vastaukset. Nyt hetkeks viihdyttään poikaa ennen yöunia.

Murunen 9 kuukautta 9.1.13

Yheksän kuukautta takaperin meille oli kuus ja puol tuntia sitten syntynyt ihana pieni poika. Nyt reipas pieni mies täyttää jo yheksän kuukautta. Aika menee ihan liitämällä! Seuraava neuvola on vasta vuoden iässä, joten mittoja ei oo antaa. Oliver syö hyvin, mutta nukkuu huonosti. Tällä hetkellä yöunille mennään aikasintaan puolilta öin. Viime yönä meni kolmeen. Unirytmit siis heittää häränpyllyä. Juttua tulee jo kovasti ja liikkuminen tapahtuu edelleen pyörimällä ja kierimällä eikä varmaan mee kauaa, kun lähtee konttaamaan. Kehitystä siis tapahtuu tällä hetkellä ja paljon. Ihanaa sitä on kyllä seurata, sais vain noi yöunet kuntoon, ni äiti ja isikin jaksas paremmin. Rakas se on kuitenkin. ♥

Sormiruokailua ollaan nyt harjoteltu vajaa kuukausi. Tällä hetkellä se tapahtuu vaan iltapuuron yhteydessä, mutta tarkotus olis antaa syödä itse myös päivä- ja iltaruoan aikaan. Se on vaan niin sottasta puuhaa. Murunen osaa ottaa jo hienosti sormin pienen porkkanan- tai appelsiinin palasen ja laittaa sen itse suuhun asti. Ainahan niin ei tapahdu, vaan pala tipahtaa syliin, vaipan sisään tai lattialle. Poika on ihan haltioissaan, kun saa luvan kanssa sotkee ja syödä itse. Kylvystä on siis tullu jokailtanen rituaali, sen verran puurossa poika on sen syönnin jälkeen. 

Kylpy on myös asia, mistä poika nauttii. Muistan, kun poikaa kylvetettiin ekaa kertaa, tuloksena oli kaamee huuto. Siitä sit pikku hiljaa poika alko tottua veteen ja nyt alkaa hihkua jo sillon, kun vannaan laitetaan vettä. Murunen ei vielä istu kunnolla itse, mutta saa kuitenkin istua kylvyn ajan ja siitähän avautuu aivan uudet maisemat, lempipuuhaa on seurata, kun vesi lorisee viemäriin tai kun isi täyttää kylpyankan ja roiskauttaa vedet pojan päälle. Samoin on hauska kattella, kun pyykit pyörii koneessa. Se on pojalle, kun telkkari. :)

Tänään oltiin koko perhe keinumassa ja laskemassa mäkeä tossa meiän takapihalla. Poika ei oikeen tienny, miten suhtautua mäen laskuun, koska aiemmin laski mäkeä joulun aikaan pulkan kanssa ja nyt liukumäessä. Yleensä noi keinut on ihan märät ja viimeks vesi oli tullu läpi puvusta, joten onneks tuli ostettua kunnon kurahousut kirppikseltä ja poika sai hienot pöksyt haalarin päälle ja puku säily kuivana. 

Tänään alko myös muskari. Meillä vaihtu paikka, koska aiemmin keskellä päivää ollut ei enää sopinut aikatauluihin, koska mä menin takas työelämään. Muskarintäti oli mukava, vaikka kaikki käytännöt oli ihan erilaiset kun syksyn muskarissa. Poika nautti ja hihku, kun sai kuulla musiikkia ja etenkin koiralaulut oli kivoja. Murunen tunnistaa hyvin koiran äänen ja rakastaa koiria ja myös kissoja. Kovin vikkelästi pienet sormet ottaa kissaa karvoista kiinni, joten aina pitää olla vieressä, kun poika on kissojen lähellä. 

Poika myös ehtii joka paikkaan ja pitäs olla silmät selässäki. Vielä ei onneks pääse portaisiin, vaikka meillä pidetään yläkerran porttia jo kiinni, kun Murunen on portaiden lähettyvillä. Hyvin nopeesti toi on tekemässä kaikkee kiellettyä, tottakai erilaiset johdot kiinnostaa kovasti (itkuhälyttimen laturi, puhelinlaturi, tietokone ym.) ja on tylsää, kun äiti ja isi kieltää kaiken kivan. Onneks vielä selvitään vaan antamalla pojalle "sallittu"lelu ja leikit jatkuu. 

Poika juttelee kovasti leluille, kissoille ja myös meille, mutta valitettavasti ei ymmärretä, mitä se sanoo.  Juttelua tulee koko ajan enemmän ja erilaista, selkeitä sanoja ei oo vielä huomattu. Mutta nekin sit ajallaan. Eipä oo noita erilaisia käyriä tullu tuijoteltua tai muitakaan keskimääräsiä aikoja. Meiän poika tekee ne sit, kun haluaa. 

 Ai nii, saihan Murunen jo ekan hampaanki, joka tuli suht kivuttomasti. Nyt on seuraavat tulossa ja ne on aiheuttanu itkusia iltoja. 

Alkuvuoden 2013 pohdintoja

Äitiysloma loppu virallisesti 31.12.12. Olen siis tällä hetkellä "vain" opiskelija. Miehen isäkuukausi alkaa maanantaina ja hän jää siis pojan kanssa kotiin. Mä palailen takas työelämään. En vaan tiiä, että mihin tai siis mille koululle ja jo ens viikolla vai myöhemmin. Mulla on kuitenkin jo niin pitkä "työura"takana, että uskon saavani sijaisuuksia riittävästi. Viimenen äitiyspäiväraha maksettiin 31.12 ja seuraavaa palkkaa saanen odotella tämän kuun loppuun. Odotan jo suurempaa palkkapussia se on myönnettävä. Odotan myös keskusteluita, joissa ei tarvitse välttämättä pohtia hampaiden puhkeamista tai päivittäisten rutiinien sujumista, vaan voin jutella ihan kaikesta muusta työkavereiden kanssa. Odotan myös innolla oppilaiden tapaamista, olisi mukavaa kuulla tuttujen oppilaiden kuulumiset, mutta toisaalta myös tutustua moneen uuteen oppilaaseen. Mielenkiintosia päiviä siis tulossa. 

Todennäkösesti mun paluu työelämään jää vaan kuuteen viikkoon, koska joko minä tai mies jää hoitamaan poikaa koko kevääks. Se, kumpi se on, riippuu työtilanteesta. Miehellä on siinä mielessä parempi tilanne, että hän valmistui matematiikanopettajaksi ja on siis pätevä. Toisaalta mulla on paljon kontakteja eri kouluille ja kokemusta myös erilaisista työnkuvista, sillä olen sijaistanut luokan- ja aineenopettajia, erityisluokanopettajia ja myöskin erityisopettajia. Kaikkein eniten tykkään työskennellä erityisopettajana tai erityisluokanopena ja siksi toivonkin, että saisin tehdä myös niitä hommia työjakson aikana. Jos asiat olisi mennyt niin kuin toivoin, minulla olisi töitä koko kevääksi pienluokassa, mutta näin ei ole. Otan kuitenkin vastaan ne työt, mitä tulee vastaan. Sijaisuuksien tekemisen jännä puoli on se, ettei illalla välttämättä tiiä, mihin on aamulla menossa töihin, koska soitto saattaa tulla aamulla seiskan maissa tai myöhemmin. Siinä on oma jännityksensä ja mä oon jo tottunu siihen. Aamuisia puhelinsoittoja siis odotellessa.

Pojan ensimmäinen parkaisu kuultiin viime huhtikuussa ja nyt hän on jo kohta 9 kuukauden ikäinen pieni hurmuri. Kaikenlaista on tullu opittua erilaisista lastenhoitoon liittyvistä asioista. Siltikin tuntee välillä olonsa niin avuttomaks, kun ei oo varma, tuliko toimittua oikein. Poika ei mene edelleenkään iltaisin nukkumaan ajoissa. Uni tulee vasta reilusti aamuyön puolella ja viime aikoina parhaiten meidän vieressä. Jonkinlainen unikoulu on suunnitteilla ja samalla pitäs saada yöpullo pois. Sen aika vaan ei oo ihan vielä. Tällä hetkellä meille sopii tämä rytmi, koska poika saa olla vielä kotona. Poika on samanlainen aamuntorkku kun mekin ja jos hänet herättää ysiin mennessä, poika saattaa nukahtaa aamupuurolle tai ainakin sen jälkeen. Pojalle ei myöskään yleensä maistu aamupuuro ton yöpullon takia, annokset on 0-10 lusikallista ja sit riitti.

Lisäks jatkan graduni työstämistä uudella innolla. Mulla on tavote ja siihen myös pyrin pääsemään. Onnekseni mies on jaksanu pohtia mun kanssa analyysin tekoa ja järkevintä tapaa toteuttaa se. Valitettavasti oon vaan jääräpää, joka ei aina halua kuunnella neuvoja, vaan tehä asiat oman päänsä mukaan. Gradunkin suhteen oon menny "perse edellä puuhun" jo useeseen kertaan. Kun ei vaan voi tehä niinkun kehotetaan tekemään. Nyt otin kuitenkin neuvot vastaan ja teen niiden mukaan. Oon jo jonkin verran edistynyki analyysin tekemisessä ja työn alla olevan tiedoston tulee valmistua tän viikonlopun aikana, niin mä päätin. Pakko aikatauluttaa projektia, koska teen asiat yleensä ihan viime tipassa ja se ei oikeen luonnistu gradun kirjottamisen suhteen. Katotaan, hyvillä mielin hyvien neuvojen ansiosta jatkan projektia. Neuvoja oon saanu myös muutamalta ystävältä ja joku on luvannut lukeekin mun työtä tän prosessin aikana. Ihania ootte. Kiitos.

Sen oon jo oppinu, että oppiminen on elämänpituinen prosessi. JOka päivä voi oppia jotain uutta sekä itsestään että ympärillä olevista ihmisistä ja asioista. Opitut asiat voi olla pieniä tai isoja ja osan niistä oppii vaan kantapään kautta. Oppiminen ei ole aina helppoa, mutta se kasvattaa paremmaksi ihmiseksi. Siis erilaisia oppimiskokemuksia kohti!