Mahan kasvamista rv 26+2

Ootte jo varmaan ootelluki seuraavaa mahakuvaa ja tässä se tulee. Onhan toi jo aikamoinen pallo. Voi olla, että myöskin seuraava kuvapäivitys tulee myöhässä meiän muuton takia. Mutta kärsivällisyytenne kyllä palkitaan. J

Mahakuvaa rv 26+2 

Joulun aikaan 2011

Terveisiä maalta. Huomenna tai siis tänään (kirjotettu 26.12) palaillaan takas kotio ja arkeen. Viime jouluun verrattuna erona on ainakin sää. 2010 oli lunta ja pakkasta, kun taas tänä jouluna ei oo lunta nimeksikään ja lämpömittarikin näyttää plusasteita. En tykkää. :/ Saavuttiin tänne siis torstaina ja päästiin auttamaan joulusiivoiluissa, mä pesin ja tsekkasin jääkaapista pois kaikki vanhat tai huonoks menneet tuotteet. Just enempää en tehnykään, koska tää flunssa on verottanu aika paljon voimia ja tietty myös vatsassa kasvava vauvakin. Perjantaina käytiin tervehtimässä miehen sukulaisia ja syömässä herkullista Kotipizzaa. Ei vaan jaksettu eka käyä kaupas ja sit viel laittaa ruokaa. Kaupassa kun kuulema oli moni muukin perjantaina puolen päivän aikoihin. Aikaa kulutettiin myös kattomalla telkkaria ja lueskelemalla lehtiä sekä surffaamalla netissä.

Jouluaattona syötiin aamulla riisipuuroa ja luumu-rusinasoppaa. Iltapäivällä päästiin savusaunaan ja siellä saikin makoisat löylyt. Tosin mun visiitti oli aika lyhyt jo tän mun flunssan ja tukkosen nenän takia. Kerrankin mentiin sinne valosaan aikaan, ni ei tarvinnu koko ajan pelätä kolauttavansa päätään tai astuvansa johonkin. Saunajuomaksi ostin yhen alkoholittoman siiderin, joka oli jopa mun makuun liian makea. Tällä kertaa saunottiin naisten ja miesten kesken, joten saunaseurana olivat anoppi, hänen siskonsa ja mieheni mummu. Tottakai jouluna kuuluu myös syödä hyvin ja sitä me tehtiin. Jouluateria oli katettuna pöytään saunan jälkeen ja siihen kuului jos jonkinlaista syötävää. Kaikille riitti syötävää, mun ateria koostui lihapullista, perunoista, kinkusta ja kastikkeesta sekä raikkaasta salaatista.  Ja hyvää oli.

Lahjojen jako meinas jäädä kokonaan suorittamatta, mutta ehtihän senkin tehdä. Sitä ennen kuitenkin pelailtiin kortti- ja lautapelejä isommalla porukalla. Mun joulun aikaan on jo lapsesta asti kuulunut varsinkin erilaisten lautapelien pelaaminen ja siksi mä oikeen ootan joulua ja muita juhlia tai tapaamisia omien tai mieheni sukulaisten kanssa. Lahjat avattiin ja niistä paljastui kaikenlaisia mieluisia juttuja. Kiitos kaikille lahjan antaneille. Erityiskiitos siskolleni itsetehdystä piposta. Se on hieno! J Äiti ja isi olivat koonneet laatikon, jossa oli jokaiselle jotakin. Voisin oikeestaan tehä noista lahjoista ihan erillisen postauksen kuvien kera.  Lahjojen joukossa oli kuitenkin lahjakortti, kaikenlaista tarpeellista tavaraa, jotain myös Kirpulle, rahaa ja tietenkin karkkia. Olin ollu taas tosi kiltti ainakin saatujen lahjojen perusteella.

Haudoilla käynti on kuulunut myös mun jouluperinteisiin, mutta tänä vuonna jätimme sen väliin. Tai kävimme vasta joulupäivänä. Joululauluja kuunneltiin radiosta ja myös telkusta joittenkin ohjelmien yhteydessä. Laulaminen jäi tänä vuonna vähemmälle, itte oon lauleskellu biisejä automatkoilla, mutta yhteislauluja ei kyllä kuulunu tän joulun ohjelmaan. Kaiken kaikkiaan oli mukava ja rauhallinen joulu. Mun aika on kulunu aika pitkälti pelailun ja telkun kattelun lisäks makaamalla sängyllä tai sohvalla lehti kädessä tai istumalla koneella lueskelemassa muiden blogeja ja muita ajankohtasia juttuja. Selkäkin taas ilmottelee ittestään. Ei tää pitkään istuminen oo enää mitään herkkua.

Tässä vielä vähän kuvakoostetta joulusta 2011. 

Vuodenvaihdetta 2011

Meiän vuodenvaihde on täynnä kaikenlaista touhua ja tohinaa. Jouluksi lähdetään miehen kotikonnuille ja kun palataan sieltä ensi viikon alussa, on tiedossa pankissa laina-asioiden hoitamista, tavaroiden pakkausta ja graduakin pitäs saada jossain välissä eteen päin. Paljon siis monenlaista. Mutta en stressaa. Mitä suotta.

Monta suurta projektia päällekkäin, mutta niinhän se usein menee. Kyllä niistäkin selviää, kun pienii ne tarpeeks pieniks paloiks, jotta niiden käsittely on helpompaa.

Löydettiin tän vuoden joulukortteihin varsin osuva teksti:

”Miks jouluna täytyy touhottaa

aamusta iltaan saakka?

Eikö jouluna pitäs olla rauhaisaa,

eikä juhlasta tulla taakka?”

-Santtu Korpela

Niinhän sen pitäs olla, mutta valitettavasti monelle juhlasta tulee taakka. Yritetään hyvät ihmiset olla turhia ressaamatta joulun takia. Se on kuitenkin vain muutama päivä vuodesta eikä sen takia tarvitse siivota kotia lattiasta kattoon tai vaihtaa kodin jokaisia verhoja. Riittää vain se, että ihmisillä on mukavaa ja he voivat nauttia joulusta ja sen rauhasta. Ilman kiirettä ja paineita.

piparin tuoksua

valkoinen maa

gradua

joulukortteja ja-lauluja

gradua

60 vuotta naimisissa

Viime lauantaina juhlittiin mun mummoo ja ukkia. Ne on ollu naimisissa 60 vuotta. Kunnioitettava saavutus! J  Vaikka kutsuttuna oli vain lähisuku, paikalla oli liki 40 ihmistä ikäskaalalla 1 kk- 90 vuotta.  Juhlassa syötiin jouluruokaa ja kuunneltiin ja nähtiin erilaisia ohjelmanumeroita. Meiän perhe (äiti, isi ja siskot) laulettiin hääparille kolme laulua, serkku luki pätkän Raamatusta, toinen serkku laulo muutaman laulun kitaran säestyksellä ja pääsipä kaikki halukkaat mukaan tonttuleikkiinkin. Ohjelmaa siis riitti ja hyvä niin. Alle 10-vuotiaita lapsia oli kuitenkin paikalla lähes kymmenkunta ja heidän viihdyttämisensä oli tärkeää juhlan onnistumisen kannalta.

Ukki ja mummo on tosiaan menny naimisiin vuonna 1951 ja sen jälkeen heille on syntynyt neljä poikaa, joista kaksi on jo itsekin ukkeja ja yksi on tuleva ukki. Elämänkokemusta on siis kertynyt jos jonkinlaista. Ukki sairastaa Alzheimerin tautia, joka on edennyt, mutta onneksi hitaasti. Lähimmät ihmiset hän vielä yleensä tunnistaa, mutta esimerkiksi minua ja miestäni ei luultavastikaan, koska emme käy siellä kovinkaan usein. Ukki ja mummo saavat asua vielä omassa asunnossa, koska pärjäävät lähes omin avuin. Ukillekin riittää kaikenlaista pientä puuhastelua, mikä on hänelle kovin tärkeää, koska hän on ollut aina hyvin toimelias ihminen. Koska ukki on jo 90- vuotias ja mummokin 86- vuotias, ollaan pyritty käymään heillä jokaisella kotikontureissulla. Niin kävimme myös viimeksi. Mummo olikin jo kovasti odotellut meitä käymään ja pöytä oli täynnä monenlaisia herkkuja. Vaihdettiin myös viimeisimmät kuulumiset, vaikkakin ukin kanssa ne olivat pääasiassa hänen omia sotamuistojaan.

Ukilla ja mummolla on aina ollut tärkeä rooli mun elämässä. Kun olin pieni ja asuin kotona, mummolle ja ukille pääsi oman pihapolun poikki. Siellä tulikin vierailtua monta kertaa viikossa ja aina oli pöytä katettu erilaisilla herkuilla. Yleensä pakkasesta löytyi Ville Vallaton- jäätelöitä ja karkkikiposta Fazerin parhaita. Joka jouluksi mummo neuloi joko sukat tai lapaset lähes koko suvulle, tosin moneen vuoteen hän ei ole enää jaksanut tehdä sitä. Kaupungin lisäksi olemme viettäneet aikaa mummon ja ukin kanssa paljon myös mökillä. Monet kauniit kesäpäivät on maattu auringossa ja saunottu ja uitu järvessä serkkujen kanssa. Paljon on siis muistoja vuosien varrelta.

Onnittelut vielä kerran, ukki ja mummo! Meillä on teidän vuosiin vielä matkaa, mutta olette olleet hyvänä esimerkkinä meille nuoremmille. Kiitos siis, kun olette vielä olemassa. 

"Sillä rakkaus on väkevämpi kuolemaa, 

sitä eivät suuret vedetkään voi sammuttaa."

Neuvolakäyntiä ja mahakuvaa

Viime viikolla oli neuvola. Käynti kesti melki tunnin, koska kaikenlaista läpi käytävää asiaa oli niin paljon. Sain raskaustodistuksen ja monenlaisia lippulappusia ja vihkosia, joihin pitäs täs piakkoin tutustua. Voisin siis hakee Kelalta jo nyt äitiyspakkausta ja äitiysrahoja tai mitä ne lie olikaan nimeltään. Mutta en hae vielä, vaan aattelin tehä sen vasta helmikuun jälkeen, jotta ehtisin tienata lisää rahaa ja saisin äippärahaa vähän suuremmaksi. Sehän siis lasketaan 2010 verotuksen mukaan, mutta tänä vuonna mun tulot on ollu jonkun verran isommat, kun viime vuonna, ni mulle kaikkein järkevintä on hakee viimesen puolen vuoden tulojen perusteella. Ja koska elokuussa en saanu koko kuulta palkkaa ja koko kesä oli palkaton, päätin venyttää hakua tonne helmikuulle asti.

Sit niitä neuvolajuttuja ja -lukuja:

raskausviikkoja 23 +2

hemoglobiini: 140

pissa puhdas

verenpaine: 116/73

fundusmitta: 19,5

sydämen syke: 132

Meiän muuton takia meillä valitettavasti vaihtuu myös neuvola ja terkka. Nykynen täti on tosi mukava ja sellanen sopivan maanläheinen ihminen. Ei nipota eikä valita turhista.  Myös neuvolalääkäri vaihtuu, toivottavasti hieman inhimillisempään ja ihmisystävällisempään tapaukseen. Seuraava lääkärineuvola on kuitenkin vielä vanhassa paikassa tammikuun alkupuolella.

Tässä vielä mahakuvaa tältä päivältä eli rv 24+3

Kämppäasiaa

Tässäpä mein tulevan kodin pohjapiirrosta. Asuntoasiat on siis selkeytyny nyt. Käytiin eilen pankissa hakemassa lisää lainaa ja tänään mies vei asunnon  ostotarjouspaperit Yh:lle. Menee kuulema noin viikko, ennen ku tulee kaupungin hyväksyntä kaupasta. Sit päästään kirjottaan papereita ja siirteleen rahoja.

Tänään meillä kävi myös asunnon katsojia. Soittivat viime perjantaina, et sopiiko tulla kattoon samalla ku käyvät kattoon näistä samoista taloista yhtä toistakin kolmioo. Olivat ekana käyneet siinä toisessa asunnossa, mut mein kodin valttikortit olivat astianpesukone ja parvekelasit. Kyseessä siis nelihenkinen perhe, jotka etti vaan tilapäiskotia tulevan talonsa rakentamisen ajaks. Kylläpä helpotti, ettei tartte maksaa yhtä aikaa vastikkeita kahteen asuntoon. Olis tullu nimittäin aikas kalliiks.

Tulevien asukkaitten toive oli päästä muuttamaan jo tammikuun puoliväliin mennessä, jolloin heidän nykyseen asuntoonsa tulee uusi asukas.  Alustavasti kuitenkin päätettiin muutto jo ekalle tammikuun kokonaiselle viikolle, jos se vaan onnistuu avaimien ym. juttujen suhteen. Tässä tulee siis aika kiirus! Alkuperänen suunnitelma ku oli muuttaa vasta tammi-helmikuun vaihteessa.

Tietää siis, mitä tekee joulun jälkeen lomalla. Siis tottakai gradun lisäks. ;) Ollaan kyllä tosi tyytyväisiä, että kävi tällä kertaa näin.  Tilanne oli vielä viime viikolla nimittäin se, että mein olis pitäny maksaa tästä nykysestä vastike vielä 11.2 asti. Tosin sillon oltas muutettukii vasta alkuperäsessä aikataulussa.  Ja mikä on myös hieno juttu, on se, ettei mein tartte maalata seiniä takas valkosiks. Nimittäin maalattavaa ja tapettien repimistä on luultavammin tiedossa tuolla uudella asunnolla. Nykysiä tapetteja kun ei voi sanoo mitenkään kauniiks tai semmosta nättiä kakanruskeeta seinää.  Yöks!  Onneks mein isi on luvannu tulla auttaan noitten remppahommien ja myös muuton kanssa. J

Uutta masukuvaa taasen ja muutakin

Tänään täytty 23 viikkoo ja on siis uuden kuvan aika.

Tiistaina olis seuraava neuvola, josta saadaan sit myös raskaustodistus mukaan. Ennen neuvolaa pitäs viel täytellä sairaalaa varten esitietolomake, joka on seittämän sivua pitkä. Alotin sitä jo tällä viikolla, mut en saanu todellakaan viel valmiiks. On niin hankalaa kirjotella jotain synnytystoiveita, kun ei oo vielä oikeen ees ehtiny ajatella sinne asti. Sitä ennen ku on tässä niin paljon kaikkee muuta vielä.

Oon käyny jo netistä kattelemassa, mitä kaikkee äitiyspakkaus sisältää ja voin sanoo, et tykkään. Just mun näkösiä vaatteita, hyvin neutraalin värisiä, sukupuolella ei oo väliä. J  Päästään siis anomaan äitiyspakkausta ton neuvolakäynnin jälkeen, samoin pääsen tutustumaan äitiysrahan hakemisen kiemuroihin ja monimutkaisuuteen. Sen verran monelta oon kuullu sen olevan ei niin helppoa, kun kuvittelis olevan. Tosin toisessa päässä onkin vastassa Kela, ihmisen paras ystävä.  Oon ollu kovin tyytyväinen, kun ei oo tarvinnu anoo hetkeen Kelalta muuta ku noita opintotukia, koska sen toiminta on välillä varsin surkeeta.

Mut mielelläni otan vastaan ilmasen äitiyspakkauksen, joka pitää sisällään paljon kaikkee tarpeellista. Ihan kaikkee ei siis tartte ostaa muualta. Kävin muuten viimeks eilen kierteleen yhellä kirpparilla, jossa oli mun viimeks siellä käydessä laaja valikoima vauvan vaatteita, mutta tietenkään ei nyt. Tai oli siellä, mutta osa oli tosi nukkasia ja jopa likasia, en mä semmosia kuitenkaan halunnu ostaa. Pari vaatetta lähti kuitenkin mukaan. Jospa tuolla kotikontujen, jonne matkataan perjantaina, kirpparilla/-reilla, olis suotusammat valikoimat ja jotain tarttus mukaankin. Usko on ainakin kova.

Ai niin, joulukortitkin on jo melkein valmiit, kuvaa niistä tulee vasta myöhemmin, kun ne on lähetetty vastaanottajilleen. Onhan tässä aikaa ruhtinaallisesti, torstaihin asti. Nyt ei sentään tarvinnu ahertaa vikana mahollisena yönä ja miettiä, miks taas jätti niiden tekemisen niin viime tippaan.

Kaiken kaikkiaan hyvin mielenkiintonen viikko tulossa!

Tässä vielä kuvaa viikonlopun lautapelailusta. Mukavaa oli, vaikka voittoo ei tullukaan.

Mahakuvaa ja potkiskelua

Tässäpä olis mahakuvaa rv. 21 +0 ja 22+0, onhan se vähän kasvanu.

Vauva on liikkunu ahkerasti marraskuun alusta asti ja nyt viikonloppuna aloin tuntea pieniä kunnon potkuja. Ne ei ollu enää mitään hentoja, kevyitä hipaisuja, vaan kunnon potkuja.  Ahkera potkiskelija meiän Kirppu ja ajottaa sessiot yleensä vasta myöhäiseen iltaan. Jospa hän pääsis jo nyt meiän kanssa samaan rytmiin.  No, sen näkee sitte.

Ja muuta. Viikonloppuna käytiin kattomas sitä mein haaveilemaa asuntoo, joka oli vielä vapaa. Kyseessä siis lähes 90 m2 kaksikerroksinen rivarineliö. Nyt vaan hoidellaan tällä viikolla kaikki tarpeelliset paperiasiat ja käydään pankissa anomassa vähän lisää lainaa, ni voidaan laittaa paperit eteen päin. Mut siitä asiasta lisää sit myöhemmin.

Hankintoja 1

Lähettiin eilen miehen kanssa käymään lastenvaate- ja tarvikekirppiksellä. Tarkotuksena oli ostaa vaan pieniä vaatteita, mutta kas kummaa, löydettiin kirpparilta myös meille sopivat yhdistelmävaunut. Meillä ei ollu mitään aikomusta ostaa vaunuja vielä, vaan vasta joskus muuton jälkeen ens vuoden puolella, mutta koska vastaan tuli tosi siististi pidetyt ja suht edulliset yksilöt, päätettiin ottaa ne. Vaunut ovat Emmaljungan ja vuosimallia 2008. Ihme kyllä, niitä ei ollu kukaan vielä ostanu. Ilmeisesti pari viikkoo ne oli ollu jo tuolla kirpparilla. Maksettiin niistä 170, hintaa oli alennettu parilla kympillä. 

Kuvauksen jälkeen vaunut vietiin väliaikaissäilöön vintille odottamaan muuttoa ja tietysti myöskin Kirppua.

Löydettiin myös pieniä sukupuolineutraaleja vaatteita, joihin meni yhteensä alle kymppi rahaa. On muuten aikas hankalaa löytää vauvanvaatteita, jotka ei ois jotenkin sukupuolisidonnaisia. Ostin aiemmin tällä viikolla alennuksesta kaks bodya ja yhet puolipotkuhousut ja vaikka kuinka ajattelin ostavani sekä tytölle että pojalle sopivia, kassakuitissa luki silti toisen bodyn kohdalla sen olevan poikien vaate. Ihan sama. Mein Kirppu, olipa hän sitten tyttö tai poika, tullaan vaatettamaan sellasiin vaatteisiin, mitkä meiän mielestä on sopivia, väristä riippumatta. Ihan heti en ehkä kuitenkaan vaaleenpunasta pukis pienelle pojalle päälle.

Aiemmin oon ostanu yhen bodyn ja yks on myös saatu lahjaks ystävältä. Luultavasti ainakin osa tän vuoden joululahjoista liittyy tavalla tai toisella molempien sukujen ensimmäiseen lapsenlapseen. Näin voisi ainakin olettaa. Isoja hankintoja on kuitenkin vielä tulossa ja rahanmenoa ei voi estää. 

Rakenneultra (kuva!)

Käytiin torstaina rakenneultrassa. Meille sattu kyllä todella mukava lääkäritäti, joka selitti tosi tarkasti, missä mikin elin ja esimerkiks sydämen eri osat sijaitsee. Eihän me miehen kanssa juurikaan ymmärretty muuta, kun että Kirpulla on kaikki kunnossa. Mun sairauden takia rakenneultra oli tavallista tarkempi ja esimerkiks selkäranka syynättiin läpi. Kirppu ei oikeen tykänny, että sitä heräteltiin aikasiin aamusta (kasin jälkeen) ja siksipä hänestä ei saatukaan yhtään tarkkaa kuvaa. Koko ajan piti liikkua ja heilua, heilutella kättä ym. Olihan se hienonnäköistä katteltavaa.

Yllätyksenä tuli sen sijaan se, että mulle kuuluu, etenkin mun lääkityksen takia, vielä ainakin kaks uutta ultraa tuolla keskusneuvolassa. Lääkäri sen meille kertoi ja ihmetteli, ettei mun hoitava taho oo sitä meille kertonu. Mulle sanottiin viimeks, kun lääkäri soitti lääkeainepitosuuksista, että kaikki menee ihan niin kun muillakin odottavilla äideillä eikä oo mitään erillisiä käyntejä enää äitipolilla. Mutta kas kummaa, sielläkin on yksi käynti edessä päin. Hyvähän se on, että seurataan tarkasti, mutta outoo, ettei tieto ilmeisesti kulje, niinkun sen pitäis. Neuvolasta en edes odota saavani noita tietoja, koska niillä ei kuitenkaan oo samaa tietotaitoo kun sairaalassa pitäs olla.

Seuraava ultrakäynti on siis jo tammikuussa, aika tulee myöhemmin postissa kotiin. Olikohan se joskus viikolla 26 tai jotain sinne päin. Eipähän tartte valittaa, että ultria on liian vähän. J Ilmeisesti myöskin sama ylilääkäri on joka kerta ultraamassa, koska hänellä on tarpeellista tietoa nähtävästi eniten ja hän on myös päivittäin yhteydessä sairaalan kanssa.

kirppu rv 20+4

Asuntohaaveita

     

 Haaveissa tällanen 2-kerroksinen pienellä omalla pihalla. Kuva on vaan joku netistä.

Ollaan tosiaan irtisanottu mein nykynen asunto ja meiän tulee muuttaa tästä pois tammikuun loppuun mennessä. Asutaan siis asumisoikeusasunnossa, koska ei meille tulojen perusteella myönnettäs asuntolainaa. Tai siis lainarahallahan me aso-kolmiomme ostettiin kaks vuotta sitten, mutta siis mitään sadantonnin lainaa ei olla ees mietitty. Edelleen siis halutaan aso-kämppä, mutta kerrostalon sijaan rivitalosta. Ollaan laitettu hakemuksia eteen päin ja nyt ootellaan joka päivä, josko postin mukana tulis tarjous tai pari. Olis kuitenkin mukava tietää, että saadaan uus asunto mein irtisanomisajan puitteissa. Normaalin kuukauden sijaan se on aso-kämpissä 3 kuukautta, mikä tarkottaa, että sen ajan ollaan velvotettu maksamaan vastiketta normaalisti, jos mein nykynen koti ei saa uusia asukkaita jo sitä ennen. Peukut pystyyn, että saatas just sellanen koti, mikä on haaveissa.

Haaveissa olis rivarikolmio tai neliö, vähän vastikkeesta riippuen. Nyt meillä on vastike vähän vajaa 700 ja mukava olis, jos ei paljoo yli 800 vastike menis. Tosin isommista kämpistä saa aina maksaa enemmän ja lisäks tulee viel päälle vesimaksut. Asuminen kun on kuitenkin suhteellisen kallista, mutta jossain on kuitenkin pakko asua ja elää.

Ei me tästä nykysestä kauas olla muuttamassa ihan jo noiden meiän kattistenkin takia. Tässä on ollu yleensä suhteellisen helppoo saada niille tarvittaessa hoitaja, koska lähes vieressä asuu ystäviä, jotka on luvannu hoitaa mein kattisten ruokailut ja hiekka-astioiden tyhjennykset meiän poissa ollessa. Jos me muutetaan toisellekin puolelle kaupunkia, hoitajien saaminen vaikeutuu varmasti heti.  Tässä on myös palvelut tosi lähellä, vaikka lähimpään apteekkiin onkin matkaa useempi kilometri. Ja tietysti se, että lähimmät ystävät asuu vaan sadan metrin päässä, on yks näillä seuduilla pysymisen kriteeri.

Rivarikolmioita ja –neliöitä on ihan hyvin tällä hetkellä tarjolla, mutta olis toivottavaa, että kovinkaan monella ei oo pienempi hakunumero kun meillä, koska niiden perusteella noita tarjouksia lähetellään.

Viikonloppukuulumisia ja masukuvaa

No niin. Yks viikonloppu taas takana. Tänään vietetään isänpäivää ja onnittelinkin omaa isääni puhelimitse. Isi sai yhteislahjan tyttäriltään ja vaimoltaan. Kuulema lahjakortti timanttihiontaan, niin isi sitä nimitti. :) Miestäni en sen kummemmin muistanut, koska hän on vasta tulossa isäksi. Myöhemmin kyllä ajattelin häntä muistaa jonkinlaisella varustepaketilla. Mutta kaikki ajallaan. 

Niin, viikonlopusta. Ensinnäkin se meni flunssaa parannellessa, ollaan molemmat oltu taudissa koko viikko. Tottakai käytiin myös vähän ulkoilemassakin, jotta saatiin tärkeää raitistakin ilmaa. Muuten viikonloppu onkin mennyt sisätiloissa ja lähes tulkoon vaan koneen edessä istuessa. Olen näpytellyt avoimen yliopiston opintokokonaisuuden kahta viimeistä esseetä oikeen raivolla. Ne pitää palauttaa viimestään ens perjantaina ja nyt toinen niistä, se vaikeempi, on onneks jo valmis. Se käsitteli siis lapsen aivojen kehitystä jas siihen liittyviä riskitekijöitä. Oli muuten aikamoinen haaste tällaselle maallikolle saada jotain selkoo vaikeista lääketieteellisistä termeistä ja ilmaisuista. Muutamankin kerran herra Google oli oiva apu. Alkuviikosta olin jo vaipua epätoivoon esseen suhteen, mutta niin vaan väänsin sen sisulla valmiiks viikonlopun aikana. Oon ittestäni jopa hieman ylpee, samaan syssyyn kun piti tehä vielä muutama edelliseen työpaikkaan liittyvä rästihommakin. Aloitin myös jo toista esseetä, jonka aihe on jo paljon tutumpi ja osa jokaista työpäivää. Se käsittelee nimittäin oppimisvaikeuksia ja niiden yhteyttä käyttäytymisen ja tunne-elämän häiriöihin. Sitä olis aikaa kirjotella perjantai-iltaan, mutta aattelin rutistaa sen kuitenkin valmiiks jo alkuviikon aikana. 

Valvoin myös viime yönä aamukolmeen, mikä ei oo onnistunu piiitkään aikaan. Sain rauhassa kirjotella esseetä, kun ei telkustakaan tullu siihen aikaan enää mitään. Hoidin myös ihmissuhteita soittamalla rakkaalle hanilleni piiiitkän puhelun. Onneks tulee ees soiteltua, koska aikatauluvaikeuksien takia näkeminen jää ihan liian harvinaiseks herkuks. Oli mukava vaihtaa kuulumisia ja pohtia kaikenlaisia tulevaisuuteenkin liittyviä asioita. Hän  valmistuu myös pian ja se, mitä tekee tulevaisuudessa, alkaa olla ajankohtainen ajattelemisen aihe. Mulla on tietty vähän eri tilanne, mutta kyl toi gradun keskeneräisyys vaan painaa aika ilkeesti tuolla takaraivossa. Oon antanut ittelleni aikaa saada se valmiiks tammikuulle asti. Eri asia vain on, miten aikataulut pitävät kutinsa.

Ai niin, pientä painostusta on jo tullut asiasta, kun ei ole masukuvia näkynyt. Tässäpä siis kuvaa tältä päivältä rv 19+0. Alkaa olla jo vähän kokookin. Ihme kyllä, työkaverit entisellä ja nykyisellä työpaikalla eivät kaikki edelleenkään tiiä tai ei ainakaan oo ottanu asiaa puheeks. Mutta eiköhän niille asia selviä jossain vaiheessa. 

                               Tehtiin tänään ekat joulutortutkin ja kylläpä ne maistukin hyviltä.

Neuvolakäynti edit. 13.11

Tulipa taas pitkä väli viimeisimmästä postauksesta. Sori, ei ollu tarkoitus. :/ On vaan ollu sen verran kiirusta ja haipakkaa pari kolme viime viikkoo, ettei oo pakollisten juttujen jälkeen enää jaksanu... Mutta palataan niihin myöhemmissä postauksissa, teitä kuitenkin kiinnostaa enemmän noi vauvajutut. :)

Tiistaina oli siis neuvola ja sillon raskausviikkoja täynnä 18+ 2. Kaikki oli kunnossa.

Täältä oli näköjään pudonnu paljon tekstiä pois. Yritän siis muistella, mitä kirjottelin.

verenpaine 126/86 (kuulema päällä olevan flunssa vaikutti tulokseen, edellisellä käynnillä arvo olli 115/81)
pissa puhdas
paino +247 /viikko (yhteensä tullu painoo joku vajaa neljä kiloo)
sydämen syke 127 ( neuvolan laitteet oli huonot ja pieni asukki ei meinannu millään kestää paikallaan... :) )
hemoglobiinia ei mitattu, koska oli ekalla kerralla niin hyvät arvot

Seuraavaa käyntiä siis odotellessa. Saatiin aika niin, että terkka voi kirjottaa raskaustodistuksen äitiyspakkauksen ja -rahojen anomista varten. Samoin saatiin sairaalan esitietolomake täytettäväks netin kautta. Sitä ennen on kuitenkin vielä edessä rakenneultra reilun viikon päästä. Eikä aiota kysyä sukupuolta, jos se nyt ei ihan suoraan näy. Aateltiin pitää jännitys huhtikuulle asti.

Tässäpä näitä päivitettyjä kuulumisia.

P.S. Onnittelut serkulleni pienen tyttövauvan syntymän johdosta, hän saapui maailmaan torstaina. :)

Sokerirasitusta ja ultrakuvaa

rv 15+0

No niin. Aamulla se sit ois edessä, vihattu ja odotettu sokerirasitustesti. Mä pääsen nauttimaan siitä ihanuudesta raskauden aikana vielä toisenkin kerran. Kiitos sukurasitteiden ja pcon. :( Lueskelin tossa ihmisten kokemuksia ja kovin oli erilaiset kriteerit eri puolilla Suomee jo sen suhteen, kuinka kauan pitää olla syömättä ja juomatta tai saako nauttia illalla ja aamulla edes lasillisen vettä. Ohjeissakin luki vaan, että paastoaika 10-12 tuntia. No, mä saan lääkkeenoton yhteydessä kuitenkin ottaa ainakin sen kulauksellisen vettä sekä illalla että aamulla. Kun mä selviän siitä koettelemuksesta, on pakko lähtee vaateostoksille. Normaalit housut kun ei enää mahu jalkaan...., ni ois pakko saada ainakin toiset sopivat farkut, lisäks tarviisin myös siistit housut. Katotaan, mihin kaikkeen raaskii rahaa laittaa.

Mulla tosiaan alko syysloma ja se onkin mukava alottaa huomenna sokerirasitustestillä klo 8.00. Onneks mies lupas lähtee sinne mun kanssa, aika olis saattanu tulla aika pitkäks. Kuulema ei saa esim. edes neuloo odotellessa, koska se rasittaa liikaa. En tiiä, onko näin myös täällä meillä, mutta ainakin jossain päin Suomee oli noin tiukka käytäntö. Luultavasti otan mukaan paljon luettavaa, sillä odotussalissa ei hirveesti oo ylimäärästä tilaa esimerkiks makoiluun. Onneks se on kuitenki vaan kaks tuntia ja muutkin on siitä selvinny. Just tos serkun kans juttelin asiasta eikä hän pitäny sitä mitenkään pahana. Litku meni alas, tosin siellä päin sai juoda myös lasillisen vettä litkun päälle, täällä ei välttämättä oo sama käytäntö.

Sit sitä ultrakuvaa ja mahakuvaakin. :)  Ilmeisesti joku on jo odotellutkin... mutta en osannu skannata ja muistin sen vasta tänään. 

Tämä kuva on siis viikolta 12+3

meiän kirppu <3

Mahakuvaa eiliseltä eli rv 14+6 (kai tosta jotain selkoo saa.. Josko seuraavan sit ottas jalustan kanssa, jos mies ei suostu ottaan...tulis pikkasen parempi niin. Mein toinen kissakin halus mun kanssa samaan kuvaan. :)

Neuvolaa ja lääkäriä

Tällä viikolla oli eka neuvolalääkäri ja sepäs olikin mielenkiintonen kokemus. Ensinnäkin oltiin kuulema myöhässä, vaikka istuttiin odotusaulassa viittä minuuttia ennen meiän aikaa. Kai mun ois ekaks pitäny käyä antamassa pissanäyte, mutta en muistanu tehä sitä, vaan vasta ennen lääkärille menoo. Terveydenhoitaja tuli hakeen meiät aulasta ja huoneessa mitattiin verenpaineet, mutta ei hemoglobiinia, koska se oli edellisellä käynnillä ollu niin hyvä (142). Pääsin myös ihanalle vaa'alle, mutta onneks painoo ei ollu tullu edelliseltä käynniltä rv 8+1 (8+5) kun reilu kilo lisää. 

Terkan käynnin jälkeen jonotettiin sit lääkärille ja sinne päästyämme saatiin moitteet myöhästymisestä ja aikataulujen sekoittamisesta. Koko lääkärikäynti tuntu vähän sellaselta liukuhihnameiningiltä, koska lääkäri on paikalla ilmeisesti aina vaan tiistaisin puoli päivää. Samaan hengenvetoon lääkäritäti myös totesi, että sairasloma-anomukset on hoidettava muuta kautta, koska hän ei ole tavattavissa kun tiistaisin. Siinä vaiheessa kiittelin onneeni, että mulla on vielä oikeus käyttää yths:n palveluja. Terkka tuli meitä vastaan käytävällä odotellessamme pääsyä lääkärin luokse ja sanoi, että lääkärillä on harjoittelija mukana, saako seurata käyntiä. Annettiin lupa, koska myös raskaana olevien seuranta kuuluu lääkärin tehtäviin tai ainakin harjoittelijan tarkkailtaviin asioihin. 

Olihan se kieltämättä hieman kiusallista sekä mieheni että myös miespuolisen lääkäriopiskelijan kannalta, kun lääkäri käski riisua kaikki housut ja mennä makaamaan sängylle, jotta voidaan kuunnella sydänääniä. Kun täti laittoi kuuntelulaitteen (mikä lie oikeelta nimeltään) vatsan päälle, lähes heti sieltä alkoi kuulua tasainen sydämen jumputus. Sykkeeksi mitattiin 132.  Olihan se hienoo kuulla sydänäänet. <3  Siinäpä se lääkärikäynti sit oikeestaan olikin. Seuraava käynti on sit joskus. Jäi vähän kakka maku suuhun, mutta näillä mennään. Aikaa on kuulema varattu per asiakas 15 minuuttia, joten eipä siinä paljoo ylimääräsiä keskustella. Onneks meiän terkka vaikuttaa tosi mukavalta, vaikka ollaanki tavattu hänet vasta kerran.

Perjantaina mulla oli soittoaika neuropolin lääkärille lääkepitosuusverikokeiden tuloksista. Yllätys, yllätys, lääkäri oli eri, mikä soitteli edellisellä kerralla. Tosin tämä lääkäri oli lukenut mun paperit ja tiesi asioista paljon enemmän kuin se, joka soitti mulle viimeks. Se kun oli lukenu vaan mun helmikuisen lääkärikäynnin paperit eikä edes tienny, että oon raskaana! Lääkeainepitoisuudet olivat laskeneet, joka oli myös odotettavissa, mun normilukema on 15 ja nyt se oli vaan 5. Se tarkottaa siis sitä, että mun on nostettava lääkeannosta, jotta ei tuu mitään ikäviä ylläreitä. Ystävällinen täti lupas kirjottaa ja lähettää uuden reseptin, ettei tuu apteekin kanssa ongelmia. Onneks mun lääke on 100 % korvattava eikä siis lisäkustannuksia oo luvassa. 

Olin myös saanut virheellistä tietoa viime neurolääkärikäynnillä alkuvuodesta, sillä silloin mun hoitava lääkäri oli sitä mieltä, että raskaana olevalle epileptikolle kuuluu yksi käynti äitiyspolilla. Tiedustelin nyt asiaa, koska sitä oli kyselty jo viime viikon ultrassa. Ehdin jo saamaan nimittäin kutsun rakenneultraan marraskuulle ja se olis pitäny perua, jos mun rakenneultra oliskin ollu siellä äitipolilla. Näin ei kuitenkaan menetellä enää, vaan nyt mennään "normaalin" kaavan mukaan eli samalla tavalla kuin muutkin raskaana olevat. Ultraus siis tapahtuu keskusneuvolassa. Sovittiin lääkäritätin kanssa uusi labrakäynti pitosuuksien seuraamiseks marraskuulle ja lähettäävät mulle polilta uuden soittoajan tulosten kuulemiseks.

Tossa lääkärineuvolakäynnissä meitä jäi eniten ihmetyttään se, ettei verikokeista ja niiden tuloksista puhuttu mitään. Kysyin asiaa terveydenhoitajalta, mutta hän oletti ilmeisesti lääkärin käyvän ne läpi meiän kanssa. Niin ei kuitenkaan tapahtunu. Kai ne oli sit ihan kunnossa, samoin pissanäyte, koska sitäkään ei sen kummemmin analysoitu.

Näin siis neuvolalääkärissä ja muualla.

Juhlan aihetta kerrakseen, edit.lisätty kuvia 16.10

Julkistin tällä viikolla iloisen uutisen tulevasta perheenlisäyksestä myös naamakirjan puolella. Ajattelin, että teen sen, ennen kuin joku muu ehti ennen minua tai miestäni. Tykkäyksiä ja onnitteluja onkin tullut aivan ihanan paljon. Kiitos kaikista niistä! :) Töissä olen saanut myös vaivihkaisia onnitteluja, sillä kaikki eivät vielä tiedä, koska maha ei vielä näy niin selvästi. Töitä mulla on jäljellä tämän kuun loppuun, mutta kyllä sitä ennen luultavasti tieto leviää kaikille.

Vietin viikko sitten myöhästyneitä täysikymmensynttäreitäni. Lähes kaikki kutsutut pääsivät paikalle, meitä oli yhteensä 14. Osa vieraista oli lukenut uutisen jo blogistani tai kuullut sen minulta, mutta osalle uutinen paljastui illan aikana mm. lahjaksi saadun pienen vauvanvaatteen kautta. Sain tosiaan myös lahjoja, vaikka pääasia olikin, että ihanat ystäväni pääsivät paikalle juhlistamaan synttäreitäni ja meidän ensimmäistä hääpäiväämme. Paketista ilmestyi pari pussia karkkia ja suklaata (tosin suklaa ei maistu tällä hetkellä juuri palaa enempää), Aikuiset ystäväni- kirja, pieni vauvan body + muovailuvahaa, ilmapalloja ja 2 Muumi-superpalloa ja Body Shopin tuotteita. Kiitos kaunis kaikista! :)

Ilta onnistui mukavasti ja kaikilla oli hauskaa. Jokainen toi tullessaan myös jotain tarjottavaa ja isäntäväki tarjosi suussasulavan hyvää täytekakkua, pikkupitsoja ja hedelmäsalaattia. Hedelmäsalaatti oli kuulema mukava lisä, varsinkin, kun juhlijoissa oli mukana pari kasvissyöjää. Syötävät tekivät hyvin kauppansa. Pääkiitos kuuluu kokille, eli rakkaalle aviomiehelleni, joka käytti perjantai-illan ja osan yöstäkin leipomiseen. Minä sen sijaan nukuin, koska en jaksanut enää pysyä hereillä. Tosin synttärit olivat poikkeus, en ehtinyt nukkua päivällä ees päikkäreitä, koska siivous oli vielä kesken ja yölläkin uni tuli vasta aamuyhden jälkeen.

Neuvolakäynnistä ym. teen oman postauksen.

Kuvia on myös tulossa, kunhan ennätän niitä laittaa. Musta kun on tylsää vaan kirjotella, koska kuvat piristää ja elävöittää tekstiä aina niin mukavasti.

Osa lahjoista on näköjään jäänyt kuvaamatta, joten lisäilenpä niitä kuvia sitten myöhemmin.

mun synttärikakku <3

ystävien lahjakukat

syömisiä

yksi lahjoista

Iloisia uutisia :)

11.8.2011

11.8. 2011 pissin tikkuun, koska olin menossa gynelle etukäteen varattuun tarkastukseen mm.   menkkojen puuttumisen takia ja olin varma, että siellä kysyttäisiin, et oonko testannu. Tuloksesta olin lähes varma jo ennen tarkastusta, koska jotain oireita oli ollut jo pari viikkoa. Rintojen arkuus, metallinmaku suussa ja mahan turvotus. Tulos: kaksi viivaa, tuli heti näkyviin ja menin herättämään mieheni ja näytin tikkua hänelle. Unenpöpperössäkin hän tajusi, mistä oli kyse ja oli erittäin iloinen.

Olin varma, että gyne passittais mut verikokeisiin, mutta toisin kävi. Hän sanoi, että tarkistetaan tilanne saman tien ja sit ultrattiin. Ja kyllähän siellä jotain näkyi: ruskuaispussi. :) Mutta koska mun kierto oli ollu niin epäsäännöllinen, hän antoi minulle uuden ajan kahden viikon päähän, jotta päästäisiin näkemään paremmin raskauden kesto. Ekalla ultrauskerralla oli kasassa 5+1 ja tokalla siis 7+1. Tosta 7+1 käynnistä on todisteena myös ultrakuva ja näin myös sykkivän sydämen <3. 

Ekan neuvolanki varasin ton tokan ultrakäynnin jälkeen ja neuvolatäti halus sen mahollisimman pian, eli  mentiin sinne siis rv. 8+1. Siellä vierähti aika mukavasti jutellessa ja tottakai multa mitattiin verenpaineet ja hemoglobiini (115/79 ja 142) ja sainpa antaa vielä puhtaan pissanäytteenkin. Mukaan lähti tietysti paljon kaikenlaista esitettä ja monen kehuma vau-kirjanen. Samalla varattiin myös ultra-aika, joka oli eilen, viikolla rv. 12+0 ja neuvolalääkäri seuraavalle viikolle. Verikokeita musta on otettu ja tullaan ottamaan jatkossakin, viimeks lähti 5 putkiloo kaikenlaisiin seerumeihin ja lääkeainepitosuus-mittauksiin. 

Mulla ei oo onneks ollu pahoinvointia (koputan puuta), sillä en tiiä, miten olisin jaksanu käydä töissä. Väsymys on sen sijaan ollu jotain todella valtavaa. Lähes joka päivä on ollu pakko ottaa töitten jälkeen päikkärit sohvalla, kun ei oo enää vaan jaksanu olla hereillä. Onneks mun työpäivät on lyhyitä, eikä mun tartte olla töissä 8-16. Se aiheuttais paljon ongelmia, sillä pahin väsymys iskee jo heti puolenpäivän jälleen ja samoin mun on saatava säännöllisesti jotain suuhun, jotta ei tuu heikkoo oloo. Illat meneekin pääosin vaan sohvalla makoillen, koska muuta ei jaksa tehä.

Gradun etenemisestä kiinnostuneille voin kertoo, että gradutiedostoja oon kattonu viimeks elokuun lopussa, koska yksinkertasesti en oo jaksanu tehä mitään siihen liittyvää. Tai oon mä sentään jotain tehny, ettiny lisää materiaalia käsitteiden selityksiin, mutta en oo saanu niitä vielä edes kirjattua koneelle. Ehkä tämä tästä, kunhan lokakuu koittaa. Syysloma on täysin pyhitetty vaan gradulle ja sen oon päättäny, joten toivon, että mun väsymys on sillon jo vähentyny.

Sählyn pelaamistakii oon jatkanu, tosin luulen, että työporukan peli on meikäläiselle tässä kunnossa ihan liian rajua. :/ Niin kiva ku oiskii pelata, mut ku osa pelaa niin tosissaan ja kovasti. Valitettavasti osa miehistä kun ei käsitä, ettei pelin tartte olla niin totista, jos porukassa on mukana myös naisia. Ainejärjestön vuorolla aion jatkaa pelaamista niin kauan, kun se on mukavaa. Siellä on rentoo porukkaa ja pelikin sellasta, että välillä vaan nauretaan yhessä, kun kaikki ei mee ihan putkeen. Siitä mää tykkään ja pääsen samalla myös harrastaan yhessä mieheni kanssa jotain.

Mun toive olis, ettei tätä uutista leviteltäs vielä facebookissa, koska vasta niin harva tietää. :)  Eli onnitteluja otetaan vastaan kyllä muuten, mutta ei suoraan omalle seinälle naamakirjassa. Kiitti! :)

30

Täytin eilen 30. Ei ainakaan vielä tunnu miltään, mutta sit kun rupee miettimään, mitä kaikkee oli kuvitellu tehneensä elämässä tähän ikään mennessä, niin pieleen meni.

Joskus 10 vuotta sitten tai oisko jopa vähän enemmänki, tein semmosen aarrekartan omasta tulevaisuudestani. Muistelisin, että 30-vuotiaaks mennessä mun piti olla naimisissa (kuten oonkin), valmistua opettajaks ja työskennellä alalla, äiti ainakin kahdelle lapselle ja mitäköhän kaikkee muuta olinkaan kuvitellu.

Totuus kuitenki on, että kun muutin kotoa pois toiselle paikkakunnalle ensimmäiseen omaan asuntooni, muutin sinne silloisen poikaystäväni perässä. Alettiin elää yhteistä elämää v. 2003 ja oltiin eletty kaukosuhteessa jo vuosi. Muutettiin uudempaan asuntoon, poikakaveri aloitti koulun toisella paikkakunnalla ja mä olin niiin yksin. Aina viikot yksin kotona tuntematta paikkakunnalta juuri ketään. Aivan kamala tilanne, en toivo kellekään. Jotain mun tylsyydestä kertoo se, että silitin (nykyään en juurikaan silitä mitään) lakanatkin molemmilta puolilta, jotta oli ees jotain tekemistä. Myöhemmin sain kyllä tietokoneen ja myös television ja aika kului paremmin. Viikonlopuiks ex tuli kotio, tosin yhä useammin ne kului kavereita tavatessa, enkä mä sopinu kuvioihin mukaan, vaan olin pääosin yksin kotona. Ei ollu kivaa.

Vuodet vieri ja meillä oli omat vaikeutemme, kesät aina kamalia, kun oltin koko ajan yhessä,mutta sitkeesti pysyttiin kuitenki yhessä. Jälkeen päin miettien liian kauan. Lopun alkua oli se, kun exäni kertoi, että tärkeintä hänen elämässään ovat kaverit ja mä tuun vasta niitten jälkeen. Se satutti ja kovasti. Onnekseni mä pääsin yliopistoon 2006 ja tutustuin moniin ihaniin ihmisiin. Mun ja exän suhde natisi  liitoksissaan ja lopullinen piste sille laitettiin alkutalvesta 2007, kun ex ei halunnu lähes viiden vuoden seurustelu jälkeenkään sitoutua. Mä olin jo "leikkiny kotia" ihan tarpeeks. Mein erotessa ja vielä myöhemminkin hän sanoi, että hän ei oo tarpeeks hyvä mulle, enhän mä sitä sillon ymmärtäny, mutta nyt ymmärrän. Niinhän se asia oli.

Muutin siis yksin asumaan keväällä 2007, pidimme exän kans edelleen tiiviisti yhteyttä ja vietimme paljon aikaa keskenämme. Hän oli kuitenkin mulle edelleen se läheisin ihminen, jolle oli helppo puhua kaikesta. Samoihin aikoihin mun rakas ystäväni oli samassa elämäntilanteessa ja hän oli mun tuki ja turva, ja puhuttiin kyl avoimesti kaikesta. Se autto pääsemään eron yli, jos niin voidaan sanoo. Kiitti siis sulle, hani! <3

Vappu 2008 oli seuraava käännekohta elämässäni, kun tapasin nykyisen aviomieheni yhteisten kavereiden pippaloissa. Siitä se sitten lähti, meiän juttu <3. Mitään ei kumpikaan etitty, mut silti vaan löydettiin toisemme tai ehkä just siks. Samoin kävi muuten mun rakkaalle ystävälleni eli mun toiselle kaasolle ja miehen bestmanille. Mein tarina lähti eteneen nopeesti ja mitään virallista alotuspäivää ei oo. Yhteen muutettiin virallisesti vappuna 2009, mutta kyllä me oltiin ku paita ja peppu jo ihan alusta asti. Vakka löysi kantensa, niinpä haluttiin virallistaa seurustelumme ja edettiin seuraavalle asteelle tammikuussa 2010, kun rakkaani kosi minua. Viime syksynä vietimme sukulaisten ja ystävien läsnä ollessa hääjuhlaamme.

Eli elämä ei menny ihan niinku suunnittelin sillon kymmenisen vuotta sitten. Olemme edelleen kavereita exän kans, hän menee tänä kesänä naimisiin ja oon tosi onnellinen hänen puolestaan. Kun tapasimme hänen kanssaan, kun jo seurustelin mieheni kanssa, hän kysyi multa, onko mies tarpeeks hyvä mulle. Oli ihanaa, kun pystyin sanoon, että kyllä on. Luulen, että myös mun ex oli tyytyväinen ja onnellinen mun puolesta.

Mä en oo edelleenkään valmistunu, tosin tarkotus olis saada paperit ulos vielä tän vuoden puolella. En valmistu opettajaks, vaikka se onkin mun haaveena, tosin luultavammin kuitenki erityispuolelle. Teen pätkätöitä, eikä vakkaripaikkaa oo näköpiirissä vielä aikoihin. Mut oon kuitenki onnellinen. On niin ihana kuulla toisen suusta sanat "rakkaani" "rakas" "kulta", koska niitä kuulin edellisessä elämässäni aivan liian harvoin.

Seuraava haaveeni on tulla äidiksi, sillä olen halunnut jo pienestä pitäen olla äiti. Leikeissä mikään muu rooli ei kelvannu ja jos en saanu olla äiti, en halunnu leikkiä ollenkaan. Vahva tahto siis jo pienenä. :)

Tästä tuli taas pieni stoori, mutta samalla eräänlainen menneiden muistelu. Paljon uusia asioita varmaan jokaiselle tutullekin lukijalle. Sitä mun entistä elämää.

 Tässä vielä kuvamaistiaisia mun elämän varrelta. Anonymiteetin säilyttääkseni kuvat ovat aika sekalaisia. Mukana on minulle tärkeitä paikkoja ja henkilöitä.