Jälkiä elämästäni

Ootte jo varmaan ootelluki seuraavaa mahakuvaa ja tässä se tulee. Onhan toi jo aikamoinen pallo. Voi olla, että myöskin seuraava kuvapäivitys tulee myöhässä meiän muuton takia. Mutta kärsivällisyytenne kyllä palkitaan. J Mahakuvaa rv 26+2 

Terveisiä maalta. Huomenna tai siis tänään (kirjotettu 26.12) palaillaan takas kotio ja arkeen. Viime jouluun verrattuna erona on ainakin sää. 2010 oli lunta ja pakkasta, kun taas tänä jouluna ei oo lunta nimeksikään ja lämpömittarikin näyttää plusasteita. En tykkää. :/ Saavuttiin tänne siis torstaina ja päästiin auttamaan joulusiivoiluissa, mä pesin ja tsekkasin jääkaapista pois kaikki vanhat tai huonoks menneet tuotteet. Just enempää en tehnykään, koska tää flunssa on verottanu aika paljon voimia ja tietty myös vatsassa kasvava vauvakin. Perjantaina käytiin tervehtimässä miehen sukulaisia ja syömässä herkullista Kotipizzaa. Ei vaan jaksettu eka käyä kaupas ja sit viel laittaa ruokaa. Kaupassa kun kuulema oli moni muukin perjantaina puolen päivän aikoihin. Aikaa kulutettiin myös kattomalla telkkaria ja lueskelemalla lehtiä sekä surffaamalla netissä. Jouluaattona syötiin aamulla riisipuuroa ja luumu-rusinasoppaa. Iltapäivällä päästiin savusaunaan ja siellä saikin makoisat löylyt.

Meiän vuodenvaihde on täynnä kaikenlaista touhua ja tohinaa. Jouluksi lähdetään miehen kotikonnuille ja kun palataan sieltä ensi viikon alussa, on tiedossa pankissa laina-asioiden hoitamista, tavaroiden pakkausta ja graduakin pitäs saada jossain välissä eteen päin. Paljon siis monenlaista. Mutta en stressaa. Mitä suotta. Monta suurta projektia päällekkäin, mutta niinhän se usein menee. Kyllä niistäkin selviää, kun pienii ne tarpeeks pieniks paloiks, jotta niiden käsittely on helpompaa. Löydettiin tän vuoden joulukortteihin varsin osuva teksti: ”Miks jouluna täytyy touhottaa aamusta iltaan saakka? Eikö jouluna pitäs olla rauhaisaa, eikä juhlasta tulla taakka?” -Santtu Korpela Niinhän sen pitäs olla, mutta valitettavasti monelle juhlasta tulee taakka. Yritetään hyvät ihmiset olla turhia ressaamatta joulun takia. Se on kuitenkin vain muutama päivä vuodesta eikä sen takia tarvitse siivota kotia lattiasta kattoon tai vaihtaa kodin jokaisia verhoja. Riittää vain s

Viime lauantaina juhlittiin mun mummoo ja ukkia. Ne on ollu naimisissa 60 vuotta. Kunnioitettava saavutus! J   Vaikka kutsuttuna oli vain lähisuku, paikalla oli liki 40 ihmistä ikäskaalalla 1 kk- 90 vuotta.  Juhlassa syötiin jouluruokaa ja kuunneltiin ja nähtiin erilaisia ohjelmanumeroita. Meiän perhe (äiti, isi ja siskot) laulettiin hääparille kolme laulua, serkku luki pätkän Raamatusta, toinen serkku laulo muutaman laulun kitaran säestyksellä ja pääsipä kaikki halukkaat mukaan tonttuleikkiinkin. Ohjelmaa siis riitti ja hyvä niin. Alle 10-vuotiaita lapsia oli kuitenkin paikalla lähes kymmenkunta ja heidän viihdyttämisensä oli tärkeää juhlan onnistumisen kannalta . Ukki ja mummo on tosiaan menny naimisiin vuonna 1951 ja sen jälkeen heille on syntynyt neljä poikaa, joista kaksi on jo itsekin ukkeja ja yksi on tuleva ukki. Elämänkokemusta on siis kertynyt jos jonkinlaista. Ukki sairastaa Alzheimerin tautia, joka on edennyt, mutta onneksi hitaasti. Lähimmät ihmiset hän vielä yleen

Viime viikolla oli neuvola. Käynti kesti melki tunnin, koska kaikenlaista läpi käytävää asiaa oli niin paljon. Sain raskaustodistuksen ja monenlaisia lippulappusia ja vihkosia, joihin pitäs täs piakkoin tutustua. Voisin siis hakee Kelalta jo nyt äitiyspakkausta ja äitiysrahoja tai mitä ne lie olikaan nimeltään. Mutta en hae vielä, vaan aattelin tehä sen vasta helmikuun jälkeen, jotta ehtisin tienata lisää rahaa ja saisin äippärahaa vähän suuremmaksi. Sehän siis lasketaan 2010 verotuksen mukaan, mutta tänä vuonna mun tulot on ollu jonkun verran isommat, kun viime vuonna, ni mulle kaikkein järkevintä on hakee viimesen puolen vuoden tulojen perusteella. Ja koska elokuussa en saanu koko kuulta palkkaa ja koko kesä oli palkaton, päätin venyttää hakua tonne helmikuulle asti. Sit niitä neuvolajuttuja ja -lukuja: raskausviikkoja 23 +2 hemoglobiini: 140 pissa puhdas verenpaine: 116/73 fundusmitta: 19,5 sydämen syke: 132 Meiän muuton takia meillä valitettavasti vaihtuu my

Tässäpä mein tulevan kodin pohjapiirrosta. Asuntoasiat on siis selkeytyny nyt. Käytiin eilen pankissa hakemassa lisää lainaa ja tänään mies vei asunnon  ostotarjouspaperit Yh:lle. Menee kuulema noin viikko, ennen ku tulee kaupungin hyväksyntä kaupasta. Sit päästään kirjottaan papereita ja siirteleen rahoja. Tänään meillä kävi myös asunnon katsojia. Soittivat viime perjantaina, et sopiiko tulla kattoon samalla ku käyvät kattoon näistä samoista taloista yhtä toistakin kolmioo. Olivat ekana käyneet siinä toisessa asunnossa, mut mein kodin valttikortit olivat astianpesukone ja parvekelasit. Kyseessä siis nelihenkinen perhe, jotka etti vaan tilapäiskotia tulevan talonsa rakentamisen ajaks. Kylläpä helpotti, ettei tartte maksaa yhtä aikaa vastikkeita kahteen asuntoon. Olis tullu nimittäin aikas kalliiks. Tulevien asukkaitten toive oli päästä muuttamaan jo tammikuun puoliväliin mennessä, jolloin heidän nykyseen asuntoonsa tulee uusi asukas.  Alustavasti kuitenkin päätett

Tänään täytty 23 viikkoo ja on siis uuden kuvan aika. Tiistaina olis seuraava neuvola, josta saadaan sit myös raskaustodistus mukaan. Ennen neuvolaa pitäs viel täytellä sairaalaa varten esitietolomake, joka on seittämän sivua pitkä. Alotin sitä jo tällä viikolla, mut en saanu todellakaan viel valmiiks. On niin hankalaa kirjotella jotain synnytystoiveita, kun ei oo vielä oikeen ees ehtiny ajatella sinne asti. Sitä ennen ku on tässä niin paljon kaikkee muuta vielä. Oon käyny jo netistä kattelemassa, mitä kaikkee äitiyspakkaus sisältää ja voin sanoo, et tykkään. Just mun näkösiä vaatteita, hyvin neutraalin värisiä, sukupuolella ei oo väliä. J  Päästään siis anomaan äitiyspakkausta ton neuvolakäynnin jälkeen, samoin pääsen tutustumaan äitiysrahan hakemisen kiemuroihin ja monimutkaisuuteen. Sen verran monelta oon kuullu sen olevan ei niin helppoa, kun kuvittelis olevan. Tosin toisessa päässä onkin vastassa Kela, ihmisen paras ystävä.  Oon ollu kovin tyytyväine

Tässäpä olis mahakuvaa rv. 21 +0 ja 22+0, onhan se vähän kasvanu. Vauva on liikkunu ahkerasti marraskuun alusta asti ja nyt viikonloppuna aloin tuntea pieniä kunnon potkuja. Ne ei ollu enää mitään hentoja, kevyitä hipaisuja, vaan kunnon potkuja.  Ahkera potkiskelija meiän Kirppu ja ajottaa sessiot yleensä vasta myöhäiseen iltaan. Jospa hän pääsis jo nyt meiän kanssa samaan rytmiin.  No, sen näkee sitte. Ja muuta. Viikonloppuna käytiin kattomas sitä mein haaveilemaa asuntoo, joka oli vielä vapaa. Kyseessä siis lähes 90 m2 kaksikerroksinen rivarineliö. Nyt vaan hoidellaan tällä viikolla kaikki tarpeelliset paperiasiat ja käydään pankissa anomassa vähän lisää lainaa, ni voidaan laittaa paperit eteen päin. Mut siitä asiasta lisää sit myöhemmin.

Lähettiin eilen miehen kanssa käymään lastenvaate- ja tarvikekirppiksellä. Tarkotuksena oli ostaa vaan pieniä vaatteita, mutta kas kummaa, löydettiin kirpparilta myös meille sopivat yhdistelmävaunut. Meillä ei ollu mitään aikomusta ostaa vaunuja vielä, vaan vasta joskus muuton jälkeen ens vuoden puolella, mutta koska vastaan tuli tosi siististi pidetyt ja suht edulliset yksilöt, päätettiin ottaa ne. Vaunut ovat Emmaljungan ja vuosimallia 2008. Ihme kyllä, niitä ei ollu kukaan vielä ostanu. Ilmeisesti pari viikkoo ne oli ollu jo tuolla kirpparilla. Maksettiin niistä 170, hintaa oli alennettu parilla kympillä.  Kuvauksen jälkeen vaunut vietiin väliaikaissäilöön vintille odottamaan muuttoa ja tietysti myöskin Kirppua. Löydettiin myös pieniä sukupuolineutraaleja vaatteita, joihin meni yhteensä alle kymppi rahaa. On muuten aikas hankalaa löytää vauvanvaatteita, jotka ei ois jotenkin sukupuolisidonnaisia. Ostin aiemmin tällä viikolla alennuksesta kaks bodya ja yhet puolip

Käytiin torstaina rakenneultrassa. Meille sattu kyllä todella mukava lääkäritäti, joka selitti tosi tarkasti, missä mikin elin ja esimerkiks sydämen eri osat sijaitsee. Eihän me miehen kanssa juurikaan ymmärretty muuta, kun että Kirpulla on kaikki kunnossa. Mun sairauden takia rakenneultra oli tavallista tarkempi ja esimerkiks selkäranka syynättiin läpi. Kirppu ei oikeen tykänny, että sitä heräteltiin aikasiin aamusta (kasin jälkeen) ja siksipä hänestä ei saatukaan yhtään tarkkaa kuvaa. Koko ajan piti liikkua ja heilua, heilutella kättä ym. Olihan se hienonnäköistä katteltavaa. Yllätyksenä tuli sen sijaan se, että mulle kuuluu, etenkin mun lääkityksen takia, vielä ainakin kaks uutta ultraa tuolla keskusneuvolassa. Lääkäri sen meille kertoi ja ihmetteli, ettei mun hoitava taho oo sitä meille kertonu. Mulle sanottiin viimeks, kun lääkäri soitti lääkeainepitosuuksista, että kaikki menee ihan niin kun muillakin odottavilla äideillä eikä oo mitään erillisiä käyntejä enää äitipolilla.

       Haaveissa tällanen 2-kerroksinen pienellä omalla pihalla. Kuva on vaan joku netistä. Ollaan tosiaan irtisanottu mein nykynen asunto ja meiän tulee muuttaa tästä pois tammikuun loppuun mennessä. Asutaan siis asumisoikeusasunnossa, koska ei meille tulojen perusteella myönnettäs asuntolainaa. Tai siis lainarahallahan me aso-kolmiomme ostettiin kaks vuotta sitten, mutta siis mitään sadantonnin lainaa ei olla ees mietitty. Edelleen siis halutaan aso-kämppä, mutta kerrostalon sijaan rivitalosta. Ollaan laitettu hakemuksia eteen päin ja nyt ootellaan joka päivä, josko postin mukana tulis tarjous tai pari. Olis kuitenkin mukava tietää, että saadaan uus asunto mein irtisanomisajan puitteissa. Normaalin kuukauden sijaan se on aso-kämpissä 3 kuukautta, mikä tarkottaa, että sen ajan ollaan velvotettu maksamaan vastiketta normaalisti, jos mein nykynen koti ei saa uusia asukkaita jo sitä ennen. Peukut pystyyn, että saatas just sellanen koti, mikä on haaveissa. Haaveissa

No niin. Yks viikonloppu taas takana. Tänään vietetään isänpäivää ja onnittelinkin omaa isääni puhelimitse. Isi sai yhteislahjan tyttäriltään ja vaimoltaan. Kuulema lahjakortti timanttihiontaan, niin isi sitä nimitti. :) Miestäni en sen kummemmin muistanut, koska hän on vasta tulossa isäksi. Myöhemmin kyllä ajattelin häntä muistaa jonkinlaisella varustepaketilla. Mutta kaikki ajallaan.  Niin, viikonlopusta. Ensinnäkin se meni flunssaa parannellessa, ollaan molemmat oltu taudissa koko viikko. Tottakai käytiin myös vähän ulkoilemassakin, jotta saatiin tärkeää raitistakin ilmaa. Muuten viikonloppu onkin mennyt sisätiloissa ja lähes tulkoon vaan koneen edessä istuessa. Olen näpytellyt avoimen yliopiston opintokokonaisuuden kahta viimeistä esseetä oikeen raivolla. Ne pitää palauttaa viimestään ens perjantaina ja nyt toinen niistä, se vaikeempi, on onneks jo valmis. Se käsitteli siis lapsen aivojen kehitystä jas siihen liittyviä riskitekijöitä. Oli muuten aikamoinen haaste tällaselle ma

Tulipa taas pitkä väli viimeisimmästä postauksesta. Sori, ei ollu tarkoitus. :/ On vaan ollu sen verran kiirusta ja haipakkaa pari kolme viime viikkoo, ettei oo pakollisten juttujen jälkeen enää jaksanu... Mutta palataan niihin myöhemmissä postauksissa, teitä kuitenkin kiinnostaa enemmän noi vauvajutut. :) Tiistaina oli siis neuvola ja sillon raskausviikkoja täynnä 18+ 2. Kaikki oli kunnossa. Täältä oli näköjään pudonnu paljon tekstiä pois. Yritän siis muistella, mitä kirjottelin. verenpaine 126/86 (kuulema päällä olevan flunssa vaikutti tulokseen, edellisellä käynnillä arvo olli 115/81) pissa puhdas paino +247 /viikko (yhteensä tullu painoo joku vajaa neljä kiloo) sydämen syke 127 ( neuvolan laitteet oli huonot ja pieni asukki ei meinannu millään kestää paikallaan... :) ) hemoglobiinia ei mitattu, koska oli ekalla kerralla niin hyvät arvot Seuraavaa käyntiä siis odotellessa. Saatiin aika niin, että terkka voi kirjottaa raskaustodistuksen äitiyspakkauksen ja -rahojen anomis

rv 15+0 No niin. Aamulla se sit ois edessä, vihattu ja odotettu sokerirasitustesti. Mä pääsen nauttimaan siitä ihanuudesta raskauden aikana vielä toisenkin kerran. Kiitos sukurasitteiden ja pcon. :( Lueskelin tossa ihmisten kokemuksia ja kovin oli erilaiset kriteerit eri puolilla Suomee jo sen suhteen, kuinka kauan pitää olla syömättä ja juomatta tai saako nauttia illalla ja aamulla edes lasillisen vettä. Ohjeissakin luki vaan, että paastoaika 10-12 tuntia. No, mä saan lääkkeenoton yhteydessä kuitenkin ottaa ainakin sen kulauksellisen vettä sekä illalla että aamulla. Kun mä selviän siitä koettelemuksesta, on pakko lähtee vaateostoksille. Normaalit housut kun ei enää mahu jalkaan...., ni ois pakko saada ainakin toiset sopivat farkut, lisäks tarviisin myös siistit housut. Katotaan, mihin kaikkeen raaskii rahaa laittaa. Mulla tosiaan alko syysloma ja se onkin mukava alottaa huomenna sokerirasitustestillä klo 8.00. Onneks mies lupas lähtee sinne mun kanssa, aika olis saattanu tull

Tällä viikolla oli eka neuvolalääkäri ja sepäs olikin mielenkiintonen kokemus. Ensinnäkin oltiin kuulema myöhässä, vaikka istuttiin odotusaulassa viittä minuuttia ennen meiän aikaa. Kai mun ois ekaks pitäny käyä antamassa pissanäyte, mutta en muistanu tehä sitä, vaan vasta ennen lääkärille menoo. Terveydenhoitaja tuli hakeen meiät aulasta ja huoneessa mitattiin verenpaineet, mutta ei hemoglobiinia, koska se oli edellisellä käynnillä ollu niin hyvä (142). Pääsin myös ihanalle vaa'alle, mutta onneks painoo ei ollu tullu edelliseltä käynniltä rv 8+1 (8+5) kun reilu kilo lisää.  Terkan käynnin jälkeen jonotettiin sit lääkärille ja sinne päästyämme saatiin moitteet myöhästymisestä ja aikataulujen sekoittamisesta. Koko lääkärikäynti tuntu vähän sellaselta liukuhihnameiningiltä, koska lääkäri on paikalla ilmeisesti aina vaan tiistaisin puoli päivää. Samaan hengenvetoon lääkäritäti myös totesi, että sairasloma-anomukset on hoidettava muuta kautta, koska hän ei ole tavattavissa kun tii

Julkistin tällä viikolla iloisen uutisen tulevasta perheenlisäyksestä myös naamakirjan puolella. Ajattelin, että teen sen, ennen kuin joku muu ehti ennen minua tai miestäni. Tykkäyksiä ja onnitteluja onkin tullut aivan ihanan paljon. Kiitos kaikista niistä! :) Töissä olen saanut myös vaivihkaisia onnitteluja, sillä kaikki eivät vielä tiedä, koska maha ei vielä näy niin selvästi. Töitä mulla on jäljellä tämän kuun loppuun, mutta kyllä sitä ennen luultavasti tieto leviää kaikille. Vietin viikko sitten myöhästyneitä täysikymmensynttäreitäni. Lähes kaikki kutsutut pääsivät paikalle, meitä oli yhteensä 14. Osa vieraista oli lukenut uutisen jo blogistani tai kuullut sen minulta, mutta osalle uutinen paljastui illan aikana mm. lahjaksi saadun pienen vauvanvaatteen kautta. Sain tosiaan myös lahjoja, vaikka pääasia olikin, että ihanat ystäväni pääsivät paikalle juhlistamaan synttäreitäni ja meidän ensimmäistä hääpäiväämme. Paketista ilmestyi pari pussia karkkia ja suklaata (tosin suklaa ei ma

11.8.2011 11.8. 2011 pissin tikkuun, koska olin menossa gynelle etukäteen varattuun tarkastukseen mm.   menkkojen puuttumisen takia ja olin varma, että siellä kysyttäisiin, et oonko testannu. Tuloksesta olin lähes varma jo ennen tarkastusta, koska jotain oireita oli ollut jo pari viikkoa. Rintojen arkuus, metallinmaku suussa ja mahan turvotus. Tulos: kaksi viivaa, tuli heti näkyviin ja menin herättämään mieheni ja näytin tikkua hänelle. Unenpöpperössäkin hän tajusi, mistä oli kyse ja oli erittäin iloinen. Olin varma, että gyne passittais mut verikokeisiin, mutta toisin kävi. Hän sanoi, että tarkistetaan tilanne saman tien ja sit ultrattiin. Ja kyllähän siellä jotain näkyi: ruskuaispussi. :) Mutta koska mun kierto oli ollu niin epäsäännöllinen, hän antoi minulle uuden ajan kahden viikon päähän, jotta päästäisiin näkemään paremmin raskauden kesto. Ekalla ultrauskerralla oli kasassa 5+1 ja tokalla siis 7+1. Tosta 7+1 käynnistä on todisteena myös ultrakuva ja näin myös sykkivä

Täytin eilen 30. Ei ainakaan vielä tunnu miltään, mutta sit kun rupee miettimään, mitä kaikkee oli kuvitellu tehneensä elämässä tähän ikään mennessä, niin pieleen meni. Joskus 10 vuotta sitten tai oisko jopa vähän enemmänki, tein semmosen aarrekartan omasta tulevaisuudestani. Muistelisin, että 30-vuotiaaks mennessä mun piti olla naimisissa (kuten oonkin), valmistua opettajaks ja työskennellä alalla, äiti ainakin kahdelle lapselle ja mitäköhän kaikkee muuta olinkaan kuvitellu. Totuus kuitenki on, että kun muutin kotoa pois toiselle paikkakunnalle ensimmäiseen omaan asuntooni, muutin sinne silloisen poikaystäväni perässä. Alettiin elää yhteistä elämää v. 2003 ja oltiin eletty kaukosuhteessa jo vuosi. Muutettiin uudempaan asuntoon, poikakaveri aloitti koulun toisella paikkakunnalla ja mä olin niiin yksin. Aina viikot yksin kotona tuntematta paikkakunnalta juuri ketään. Aivan kamala tilanne, en toivo kellekään. Jotain mun tylsyydestä kertoo se, että silitin (nykyään en juurikaan silitä