maanantai 16. tammikuuta 2023

Tammikuussa 2023

 Huh huijakkaa! Siitä onkin kulunut jo rutkasti aikaa, kun olen viimeksi päivittänyt tätä blogiani. Paljon on ehtinyt tapahtua tässä välissä. Kuopuskin on jo 4,5-vuotias pieni mies ja isommat lapset ovat toka- ja nelosluokkalaiset. Asumme edelleen rivitalossa, mutta kotitalo on vaihtunut viime kesänä.

Lopetin juuri ennen joulua pisimmän työsuhteeni, joka kesti 1,5 lukuvuotta. Sen aikana ehti jo kiintyä kouluun, sen oppilaisiin ja henkilökuntaan eri tavalla kuin koskaan aiemmin. Viihdyin siellä hyvin, mutta etenkin koko viime lukuvuosi oli rankka, koska oli niin paljon uutta opeteltavaa asiaa. 

Olin yhtäjaksoisesti kesälomia lukuunottamatta (poikkeus kesä 2021 oli palkallinen) töissä elokuusta 2019 joulukuuhun 2022. Se on pitkä pätkä. Työskentelin erkkapuolella alakouluilla sekä Tampereella että sen ympäristökunnissa. Pidin ja pidän kovasti työstäni erkkaopena, mutta pitkähkö työmatka (yli 50 km/suunta) ei nappaisi etenkään pimeinä syksy- ja talviaamuina eikä -iltapäivinä. Olen kuitenkin iloinen, että olen saanut tehdä pidemmän pätkän samassa paikassa. 

Meillä eletään vielä päikky- ja koululaisarkea ja ruuhkavuosia pahimmillaan. Se on välillä tosi raskasta, koska kotona asuu esiteinin lisäksi kaksi voimakasluonteista lasta. Ääntä meillä myös riittää joka päivä, hiljaiset hetket ova harvassa. Meillä eletään myös vahvasti nepsy-arkea ja se kuormittaa paljon. Onneksi olemme myös saaneet pyytämäämme ja välillä jopa anomaamme tukea, vaikka kovan työn takana se on kyllä välillä ollut. Kovan taistelun vaatinut meiltä vanhemmilta, mutta se on kannattanut ja kantanut hedelmää.

Aloimme jo oikeastaan yli vuosi sitten pohtia oman kotimme myyntiä. Asumiskulut olivat kovat ja vain nousussa. Sähkölämmitteinen talo kovilla talvipakkasilla ei hellinyt kukkaroa vuosi sittenkään ja saati nyt. Oli meillä onneksi varaava takka ja puukiuas sekä ilmalämpöpumppu, jotka hieman alensivat sähkön kulutusta. Viime keväänä, ku Ukrainan sota alkoi ja energiakriisi oli ovella, ajattelimme, että nyt on oikea aika myydä, Emme osanneet arvioida myyntiaikaa, mutta ajattelimme, että siihen voisi mennä pidempi tovi. Kyseessä oli kuitenkin reilusti 100 neliöinen 3-kerroksinen rivari, jossa lämmitettävää riitti. Pyysimme tarjouksia kahdelta välittäjältä, jotka kävivät meillä arvioimassa kotimme. Heidän hinta-arvionsa erosivat suuresti ja päädyimme myyjään, jolle taloyhtiömme oli jo tuttu, sillä hän oli myynyt useampi vuosi sitten samasta yhtiöstä toisen asunnon. Hänen hinta-arvionsa oli myös korkeampi. Onneksi saatiin otettua hyvät myyntikuvat, jotka olivat myyntivaltti. Ensimmäinen näyttö oli pian ja yllätyksemme saimme myytyä kotimme pyyntihintaan jo ensimmäisessä näytössä. Tämä aiheutti meille uuden pulman, sillä ostajien ehtona oli päästä muuttamaan jo viiden viikon kuluttua. Meidän perheelle sopivia asuntoja ei juurikaan ollut saatavilla koko kaupungissa. Huomasin kuitenkin nykyisen kotimme vuokrailmoituksen netissä, ja tähän tartuimme. Muutimme siis koko (paljon karsitun) omaisuutemme ja perheemme (myös kissat) aiempaa pienempään rivitaloasuntoon huomattavasti syrjempään kuin missä aiemmin asuttiin. Lasten koulumatka vaihtui 500 metristä 4,5 kilometriin ja päivittäiseen bussikyytiin. Muutto oli iso muutos kaikin puolin. 

Hain viime keväänä opiskelemaan laaja-alaiseksi erityisopettajaksi, mutta en tullut valituksi. Valintakoe-essee ja tykitys-haastattelu olivat minulle haastavia ja molempia olisi pitänyt treenata ennalta ja niin tulen varmasti tekemäänkin sitten, kun haen uudestaan opiskelemaan. Mutta sen aika ei ole vielä, sillä aloitan ensi viikolla neuropsykiatrisen valmentajan koulutuksen. Siitä uskon olevan paljon hyötyä sekä työhön, mutta myös kotiin omien nepsyjeni kanssa. 

Tässä ehkä tärkeimmät tällä kertaa.

 Voisin kertoa myöhemmin tarkemmin meiän nepsyistä ja esitellä meiän uuden kotimme ja pohtia tulevaisuuden asumiskuvioitakin sekä nepsy-ihmisten asioita eri näkökulmista.