Jälkiä elämästäni

Pitkästä aikaa oli opiskeluviikonloppu. Yks ois vielä tulossa huhtikuussa ja sitä ennen pitäs vääntää tän viikonlopun luentoihin liittyvä essee. Luentojen aiheena oli tällä kertaa Stressi- ja kriisitilanteet lapsuudessa. Luennoitsijana oli Anita Puustjärvi, lastenpsykiatrian ylilääkäri, hän piti myös edelliset luennot syyskuussa. Perjantaina luennot kestivät neljästä puol ysiin ja lauantain ysistä vaille kolmeen. Taukoja oli riittävästi ja lauantain käytiin myös nauttimassa yliopiston herkullisista ruoista. Istuin mielelläni luennoilla, vaikka olivathan ne raskaat työviikon päälle. Anita Puustjärvi vaan osaa ottaa kuuntelijansa. Hän kertoi paljon esimerkkejä omalta työuraltaan ja lisäksi slidien välissä oli virkistäviä sarjakuvan pätkiä tai piristäviä valokuvia.Aihe herätti myös paljon keskustelua ja kysymyksiä, joita käytiin yhdessä läpi. Kävimme luentojen aikana läpi mm. käsitettä nimeltä stressi, sen aiheuttajia ja hallintakeinoja, trauman käsitettä ja siihen liittyviä asioita, kiu

Ilman ystäviä elämä ois paljon tylsempää ja sisältö ois aika suppee. Ystävät ovat elämän suola ja mukana suruissa ja iloissa. Toiset ovat hieman läheisempiä kuin toiset, mutta kaikki kuitenkin eri tavalla tärkeitä. Lapsuusiän kavereista pidän yhteyttä vielä muutamaan, tiiviimpi yhteydenpito on jäänyt jo välimatkan takia. Tosin se on vain tekosyy, koska kuulumisia voi kysellä puhelimella tai vaikka laittamalla sähköpostia tai skypettelemällä. Ehkäpä kaikkien tärkeimmät ystävät olen tavannut viimeisen viiden vuoden aikana. Aloitettuani yliopisto-opinnot olen tutustunut moneen mahtavaan persoonaan. Lisäksi olen tietysti tavannut ja tutustunut mieheeni ja viettänyt paljon aikaa hänen kanssaan. Läheisimpien ystävien kanssa tulee vain vietettyä valitettavan vähän aikaa. Osa opiskelee, joku on työelämässä ja jollain on jo perhettäkin, joten aikataulujen yhteensovittaminen ei ole helppoa. Tänään kuitenkin näin yhtä rakasta ystävääni, joka oli myös toinen kaasoistani, lounastreffien merkeissä.

Tänään kävin neurologin vastaanotolla. Sain tosiaan ajan näin nopeasti, koska ei ollu jonoja ja oli "ylitarjontaa" lääkäreistä. Sattu aika ilkee keli kävellä, jätin auton kauemmas, jotta sain varmasti parkkipaikan eikä tarvinnu ees maksaa mitään. Pakkasta joku vajaa 10, mut pureva tuuli. Heräsinpähän ainakin kunnolla. :) Lääkäri oli yksi kolmesta minua hoitaneista. Ja hän myös vastaa raskausajan hoidosta ja kontrolleista. Juttelimme vauvasuunnitelmista ja siihen liittyvistä asioista hyvän tovin. Paljon sain tietoa ja myös foolihapporeseptin jo valmiiksi. Eli heti kun yritys alkaa, pitää alkaa syödä foolihappoa ja jatkaa syöntiä ainakin viikolle 12. Lääkärini sanoi, että hän aina kannustaa hankkimaan lapsia sairaudesta huolimatta. Ikävämpi asia noiden suunnitelmien kannalta on toi pco. Siksipä lääkäri oli sitä mieltä, että jo puolen vuoden yrityksen jälkeen tulee alkaa selvittään, miks ei oo tärpänny. Toivottavasti ei tartte mennä siihen asti, vaan raskaus alkaisi luonnollis