Opiskelua

Pitkästä aikaa oli opiskeluviikonloppu. Yks ois vielä tulossa huhtikuussa ja sitä ennen pitäs vääntää tän viikonlopun luentoihin liittyvä essee. Luentojen aiheena oli tällä kertaa Stressi- ja kriisitilanteet lapsuudessa. Luennoitsijana oli Anita Puustjärvi, lastenpsykiatrian ylilääkäri, hän piti myös edelliset luennot syyskuussa. Perjantaina luennot kestivät neljästä puol ysiin ja lauantain ysistä vaille kolmeen. Taukoja oli riittävästi ja lauantain käytiin myös nauttimassa yliopiston herkullisista ruoista.

Istuin mielelläni luennoilla, vaikka olivathan ne raskaat työviikon päälle. Anita Puustjärvi vaan osaa ottaa kuuntelijansa. Hän kertoi paljon esimerkkejä omalta työuraltaan ja lisäksi slidien välissä oli virkistäviä sarjakuvan pätkiä tai piristäviä valokuvia.Aihe herätti myös paljon keskustelua ja kysymyksiä, joita käytiin yhdessä läpi. Kävimme luentojen aikana läpi mm. käsitettä nimeltä stressi, sen aiheuttajia ja hallintakeinoja, trauman käsitettä ja siihen liittyviä asioita, kiusaamista melko perusteellisesti, mediaa ja sen roolia lapsuudessa ja erilaisia kriisitilanteita lapsen elämässä.

Käsiteltävää asiaa oli paljon ja aikaa kuitenkin suhteellisen vähän. Luentojen lisäksi suorituksen saamiseen vaaditaan n. 8 sivun mittainen essee. Luentojen asioita tulee käytyä uudelleen läpi esseetä kirjotellessa. Nyt seuraavana asiana olis hommata pakolliset lähdekirjat, joita on suht huonosti saatavilla. No jos ne sais kuitenkin niin, että saisin palautettua esseen viimestään 7.4 Eli hommaa taas riittää. 

Maksan kuitenkin mielelläni tuosta opintokokonaisuudesta, sillä sen aikana käsitellyistä asioista on varmasti hyötyä tulevaisuudessa.

Ystävistä

Ilman ystäviä elämä ois paljon tylsempää ja sisältö ois aika suppee. Ystävät ovat elämän suola ja mukana suruissa ja iloissa. Toiset ovat hieman läheisempiä kuin toiset, mutta kaikki kuitenkin eri tavalla tärkeitä. Lapsuusiän kavereista pidän yhteyttä vielä muutamaan, tiiviimpi yhteydenpito on jäänyt jo välimatkan takia. Tosin se on vain tekosyy, koska kuulumisia voi kysellä puhelimella tai vaikka laittamalla sähköpostia tai skypettelemällä.

Ehkäpä kaikkien tärkeimmät ystävät olen tavannut viimeisen viiden vuoden aikana. Aloitettuani yliopisto-opinnot olen tutustunut moneen mahtavaan persoonaan. Lisäksi olen tietysti tavannut ja tutustunut mieheeni ja viettänyt paljon aikaa hänen kanssaan. Läheisimpien ystävien kanssa tulee vain vietettyä valitettavan vähän aikaa. Osa opiskelee, joku on työelämässä ja jollain on jo perhettäkin, joten aikataulujen yhteensovittaminen ei ole helppoa. Tänään kuitenkin näin yhtä rakasta ystävääni, joka oli myös toinen kaasoistani, lounastreffien merkeissä. Oli mukavaa viettää aikaa ja vaihtaa kaikenlaisia kuulumisia. Jotenkin jutut jäi kuitenkin aivan kesken, kuten joka kerta, kun tapaamme. Soittelen myös usein  hänelle ja muille elämäni tärkeille ystäville ja joskus puhelut venyvät, saatamme vaihtaa kuulumisia ja juoruja tuntikausia. Mieheni ei voi ymmärtää sitä, mutta hän onkin mies. :)

Olen ollut aina ihminen, joka haluaa pitää ystävien lisäksi yhteyttä sukulaisiin, vaikka valitettavan monen kohdalla se on yksipuoleista yhteydenpitoa. Yritän ainakin muistaa laittaa kortin tai viestin erilaisten merkkipäivien kunniaksi ja jos en muista, sitten soitan ja onnittelen. Tykkään myös antaa ystävilleni pieniä lahjoja ja muistamisia ihan vain koska haluan tehdä niin. Varsinkin mieheni on saanut tottua erilaisiin muistamisiin. :)

Lähestyvän ystävänpäivän lisäksi aihe on mielessä tänään olevan tyttöjen saunaillan vuoksi. Sinkkuaikanani meillä oli tapana kokoontua tietyllä porukalla luokseni saunomaan ja viettämään aikaa yhdessä. Nyt se oli jostain syystä jäänyt ja päätimme elvyttää perinteen uudelleen. Tänään tänne kokoontuu vajaa 10 naista vaihtamaan kuulumisia, saunomaan ja tietysti syöpöttelemäänkin jotain. Ihanaa nähdä porukka pitkästä aikaa! Joidenkin kanssa olemme nähneet viimeksi polttareissani syyskuussa, joten oli jo aikakin järjestää tapaaminen. Tietenkään kaikki rakkaat eivät pääse yhtä aikaa paikalle, mutta sille vaan ei voi mitään. Aina voi järjestää uusia tapaamisia.

Työkaveriystäväni kanssa pitää toteuttaa maailmanparantamisilta, kun molemmille passaa (ja unohtaa työasiat :) ja monen muun ystävän kanssa etsiä yhteistä aikaa ja sopia tapaaminen. Se ei vaadi paljon ja antaa sitäkin enemmän. 

Kiitos ihanaiset ystävät, kun olette olemassa! <3

Lääkärikäynti

Tänään kävin neurologin vastaanotolla. Sain tosiaan ajan näin nopeasti, koska ei ollu jonoja ja oli "ylitarjontaa" lääkäreistä. Sattu aika ilkee keli kävellä, jätin auton kauemmas, jotta sain varmasti parkkipaikan eikä tarvinnu ees maksaa mitään. Pakkasta joku vajaa 10, mut pureva tuuli. Heräsinpähän ainakin kunnolla. :)

Lääkäri oli yksi kolmesta minua hoitaneista. Ja hän myös vastaa raskausajan hoidosta ja kontrolleista. Juttelimme vauvasuunnitelmista ja siihen liittyvistä asioista hyvän tovin. Paljon sain tietoa ja myös foolihapporeseptin jo valmiiksi. Eli heti kun yritys alkaa, pitää alkaa syödä foolihappoa ja jatkaa syöntiä ainakin viikolle 12. Lääkärini sanoi, että hän aina kannustaa hankkimaan lapsia sairaudesta huolimatta.

Ikävämpi asia noiden suunnitelmien kannalta on toi pco. Siksipä lääkäri oli sitä mieltä, että jo puolen vuoden yrityksen jälkeen tulee alkaa selvittään, miks ei oo tärpänny. Toivottavasti ei tartte mennä siihen asti, vaan raskaus alkaisi luonnollisella tavalla. Entinen lääkkeeni on ainakin ollut osasyynä ton pcon puhkeemiselle (harvinainen sivuvaikutus... ) ja siks oonkin hieman katkera mun ekalle lääkärille, joka kirjoitti reseptin. Onneks ennätin syödä sitä vaan vajaa puoltoist vuotta, mutta kuitenkin.... Paino nousi ja hormonitoiminta sekottu aivan täysin sen lääkkeen johdosta, joten piti tehdä lääkevaihto, mikä on ollut hyvä ratkaisu.

Nyt siis tuulta päin! Lääkäri oli samaa mieltä siitä, ettei koskaan oo "oikeeta" aikaa suunnitella perheenlisäystä. Mullakin alkaa toi ikä kohta kolmosella, ni jo senkin takia asia pitää laittaa vireille. Vauvakuumettahan mulla on ollu jo kauan. Pienet vauvat on niin ihania. :)

Kun raskaus on alkanu, pitää ottaa yhteyttä lääkäriin ja mennä verikokeisiin lääkearvojen määrittämiseksi, sama toistuu ainakin jokaisella raskauskolmanneksella, mutta muuten seuranta tapahtuu "perinteisellä" tavalla neuvolan puolella.