Litterointi valmis!

Sain haastattelut litteroitua juhannukseen mennessä, kuten olin ajatellutkin. Kävimme torstaina tulostamassa 144 sivua tekstiä yliopistolla. Vettä satoi kaatamalla, juuri mikään atk-luokka ei ollut enää auki ja olin jo menettää toivoni, mutta onneksi löydettiin auki oleva atk-luokka ja sain tulosteet mukaani. 

Olihan litteroinnissa puuhaa ja veihän se paljon aikaa, mutta aivan varmasti se myös antaa paljon. Huomasin jo haastatteluja kuunnellessani niistä monia kiinnostavia asioita, joihin aion kiinnittää huomiota. Havaitsin myös, että tietyt samat asiat toistuvat lähes jokaisessa haastattelussa, mikä on vain hyvä aineistoni analyysin kannalta.

Tänään sain jo valmiiksi ensimmäiseen caseen liittyvät tärkeimmät asiat, kirjasin ne ylös jokaisen haastattelun omalle A3-paperilleen. Näin minun on helppo etsiä tarvitsemiani asioita ja löydän ne helpommin. Ahkeroin siis tänään helteestä huolimatta. Tosin jaoin urakan useaan osaan ja viimeistelin työni vasta iltamyöhällä yöllä, kun ei ollut enää kuuma. Siirryin nimittäin työskentelemään parvekkeelle, jonne ei paista aurinko vasta kuin keskipäivän jälkeen, mutta siitä sitten iltaan asti, koska työhuoneessa alkaa olla liian lämmin kirjoitella. Enkä myöskään tarvitse tässä vaiheessa konetta, kun kirjoittelen käsin tärkeitä asioita paperille. 

Jatkan aamulla tapauksen numero 2 parissa. Sitä ennen makoisat yöunet ja virkistävä aamu-uinti miekkosen kanssa antavat voimia jaksaa tehdä töitä.

Kuntokärpänen

 Mua purais kuntokärpänen ja se on hyvä vaan, koska kuukauden päästä viimestään iskee ikäkriisi. Kävin siis tänä aamuina hölkkäilemäs 14 minuuttia tos läheisellä metsälenkillä. Tiukkaa teki hölkätä koko lenkki, mut jaksoin kuitenki. Tuli niin hyvä mieli, kun viittin laittaa tossua toisen eteen. Pitkästä aikaa. Heräsin tänä aamuna jo kuuden jälkeen, koska vein mieheni töihin, jotta saan itte auton. Meen tekeen tänään tokavikan haastattelun, enkä halunnu mennä sinne pyörällä tai bussilla. 

Lenkin jälkeen venyttelin, koska oon vihdoinki tajunnu sen, että ilman sitä mun lihakset ei toimi, niinku niitten pitäs toimia. Tein fyssarin määräämät venytykset, lisäks vatsoja ja punnerruksia. Tästä on vaan ny tehtävä jokapäivänen juttu tai ainaki monta kertaa viikossa toistuva. Eikä lenkille lähteminen saa olla kelistä kiinni, kyse on omasta motivaatiosta ja tahtomisesta. Haluanko kohottaa kuntooni vai lojua kotona sohvalla käsi irtokarkkipussissa.? Tähän asti irtokarkit tai muut herkut on usein vieny voiton, mutta koska oon nyt julkisesti kertonu mun kuntokärpäsestä, se mun mielest jotenki myös velvottaa tekemään tästä säännöllisen jutun. 

Haluisin saada painooni pudotettua viitisen kiloa ihan oman itseni kannalta, etenkin toi vyötärön löllykkä häirittee mua tosi paljon. :/  Liikunnan lisäks pitää tietty kiinnittää huomiota myös ruokavalioon. Täydelliseen herkkulakkoon on kykene, se on todettu, mutta viikottainen karkki- ja mässypäivä on mulle sopiva juttu. Ehkä myös noita ruoka-aikoja pitäs vähän tarkastella. Tällä hetkellä meillä syödään iltaruoka ihan liian myöhään, pitkälti yli iltakuuden. Lisäks en muista syödä välipaloja, vaan syön sillon, ku on nälkä. Myös annoskoot tulee ottaa tarkastelun alle. Salaattia ja muita kasviksia tulisi löytyä lautaselta nykyistä useemmin. Tosin sen suhteen oon menny paljon eteen päin, aiemmin söin vain porkkanaraastetta ja kiinankaali-ananas-salaattia, nyt menee jo monet muutkin, eikä kaalin tartte olla kiinankaalia. Kasviksista tykkään edelleen tuoreina, en keitettyinä tai paistettuina. Kalasta en välitä ollenkaan, olen siis varsin haastava tapaus ruokailun suhteen. 

Mutta ehkä tää tästä. Kuukaus oli tasavuosiin ja joskohan siihen mennessä gradun teon ohella saisin kuntoani kohoamaan. Ehkäpä, se jää nähtäväksi. :)

Kesäloma, joten gradun parissa ahkeroin

Maisemia kotikonnuilta

 Se alkoi lauantaina. Kesäloma nimittäin.
 

koulujen lopettajaiskukkia 1

koulun lopettajaiskukkia 2

 Palkatonta aikaa, mutta onneks opintotuki sentäs juoksee parin kuun ajan ja lainatakauksenki sain, mutta en sitä luultavammin käytä. Sen verran paljon oon jo ennestään valtiolle velkaa. 

 Tosiaan mun kesäloma menee nyt ton gradun kanssa painiessa. Tein periaatepäätöksen olla menemättä töihin koko kesänä. Tiukkaahan se on rahallisesti, mutta onneks mies on töissä ja tienaa meille leivän pöytään. Toi päätös oli vähän niinku pakko tehä, jos aion valmistua syksyllä.  Mulla on ny takana 5 opiskeluvuotta, joten ois jo korkee aika valmistua, vaikkakin kaks viimestä oon oikeestaan ollu vaan kirjoilla yliopistossa, mutten oo suorittanu just mitään opintoja. Toisaalta tehny sit sitäkin enemmän töitä eli sijaistanu peruskoulun opeja eri puolilla kaupunkia. 

Just tossa laskeskeltiin työkaverin kanssa lauantaina, että ei oo montaa koulua, joissa en ois sijaistanu ees joskus. Toisaalta hänellä oli kokemusta vain nykyisestä työpaikastaan, koska hän sai vuoden sijaistettuaan viran sieltä 90-luvun lopussa, jos en muista väärin. Lauantain oli illalla karttakepin katkojaiset ja menin sinne mukaan jo ihan mielenkiinnostakii. Porukka oli siellä enemmän ja vähemmän nauttinu virvokkeita ja meininki joittenki osalta oli myös sen mukasta. Ihan hauska ilta kaiken kaikkiaan. Kotona olin jo pikkasen jälkeen puolen yön. :)

En oo vaan ottanu lunkisti ees näin ekoina lomapäivinä, vaan oon ahkeroinu litteroinnin maailmassa. Kaks haastattelua on jo kirjattu ja kolmaskin jo alkuvaiheessa. Viis haastattelua oon siis jo tehny ja luultavammin ens viikolla teen kaksi viimeistä. Meni noi viimeset kouluviikot aivan hurjaa vauhtia, enkä ehtiny haastatella kaikkia, joita piti. Luulen kuitenkin, koska jokainen haastattelu kestää yli puoli tuntia, mulla on aineistoo jo aivan riittävästi. Eräs ystäväni on myös lupautunut haastateltavaksi, jos tarve vaatii. Ihanaa, että on tuollaisia ystäviä.

Ystävistä puheen ollen... Veimme sunnuntaina vihdoinkin syömään häittemme eteen raataneet kaasot ja bestmanin. Paikkavalinta osui nappiin, ruoka oli hyvää ja sitä todellakin oli riittävästi. Annoskoot olivat järkyttävän isoja. Jälkiruokaa ei ois massuun enää mahtunukaan, mutta laskun yhteydessä saadut tikkarit  maistuivat suussa makoisilta. Oli ihanaa pitkästä aikaa nähdä koko porukkaa, sillä aikataulutus on ollut suuri ongelma eri paikkakunnilla olemisen tai työesteiden vuoksi. Ehkä tässä kesän aikana ehtii nähdä samalla porukalla tai edes joidenkin kanssa. Yhteinen mökkiviikonloppu olis haaveissa, koska edellinen toteutui 2008, kun olimme juuri alkaneet seurustella, kuten myös bestman ja toinen kaasoista. Olemme siis kaason kanssa opiskelukavereita ja miekkoset hyviä ystäviä ja kotoisin samalta paikkakunnalta. Niin vain ajauduimme samoihin tiloihin viettämään vappua ja siitä se sitten lähti. Molempien parien kohdalla. :)

Omassa blogissa voi ehkä valittaa muutaman sanan verran tällä hetkellä vallitsevasta helteisestä säästä. Juu, oon aina tykänny lämpimistä ilmoista, mutta kyllä nää 30 asteen lukemat on jo vähän liikaan, erityisesti nukkumisen kannalta. Mulla ei oo hätää, koska voin nukkua aamulla pitkään ja mennä myöhään nukkumaan, mutta rakkaan mieheni on jaksettava mennä töihin, oli sitten nukkunu hyvin tai ei. Joten... pliis, voisko lämpötila laskea edes muutaman asteen. Tällä hetkellä meillä vallitsee sisällä lähes tropiikki, koska lämpömittari näyttää komeita 28 asteen lukemia. Kissatkin on hyvin ihmeissään ja vaan makoilevat lattiatasossa, ei se oo niillekään kivaa. Paksu turkki voi olla vähän liikaa näillä keleillä. 

Ollaan innostuttu ton miekkosen kanssa pelailemaan frisbeegolfia, tosin aloitettiin se jo viime kesänä. Tänä kesänä ollaan otettu ohjelmaan lähes päivittäiset ratakierrokset. Olen jo parantanut tulostani, en huimasti, mutta kuitenkin edes vähän. Mun taitotaso on niin eri sfääreissä kuin miekkosen. Sillä kiekko lentää paaaaljon pidemmälle kuin mulla. Tosin mun tavotteena on vaan nauttia kesästä ja pitää hauskaa, miekkonen sen sijaan keskittyy myös tulospalvelun pitämiseen. Laji on ehkä joidenkin mielestä välineurheilua, koska kiekkoja on olemassa moneen eri tarkotukseen, mutta mä käytän yleensä vaan yhtä kiekkoo. En osaa kikkailla erilaisten kiekkojen ja niiden ominaisuuksien kanssa. Eikä meillä oo ees semmosta kiekkolaukkua, mitä monet kantaa mukanaan. Ei vaan tarvita, pärjätään muutenkin. Eli jos laji kiinnostaa, rohkeesti vaan kokeileen. Siihen jää helposti koukkuun. :)

Frisbeegolfia

Josko sitä yrittäs saada untakin pikku hiljaa. Tarkotukseni oli litteroida haastattelu 3 kokonaan, mutta luulen, etten jaksaisi loppuun asti, koska kello on jo kuitenkin puoli neljä aamulla. Jatketaan siis sen parissa myöhemmin tänään virkein silmin.

Muutaman kuvan voisin lisäillä vielä myöhemmin tänään, nyt en jaksa rueta ettiin. Edit. Kuvat on nyt todella tyhmästi tuolla ihan ekana, enkä osaa siirtää niitä alemmaks. Joten näillä mennään.

Anoppilan kukkaloistoa

Anoppilasta

Raja-aitaa

Rannasta