keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Puolivuotias Tyty (paljon kuvia)

Tänne on varmaan jo ooteltu remonttipostauksia ja niitä on vielä tulossa. Kotimme ei ole edelleenkään kuvauskunnossa, joten kuvia valmiista kodista joudutte vielä odottamaan hetken. Remontin jälkeinen postaus odottelee jo loppuunkirjoittamista. 


Kotiinlähtö

Sain nimen
Oon vaan aika söpö ja nätti tyttö

Koko perheellä Koiramäessä

Isomummon 90-vuotisjuhlilla

Hui, kun aika on menny äkkiä! Vastahan meillä oli pieni nyytti ja nyt jo iso tyttö. Tottakai pieni verrattuna veljeensä, mutta tyttö ei enää vain makaa lattialla ja "möllöttele", kuten mies sanoo. Meillä nimittäin liikutaan ja lujaa. Puolivuotias Tyty ryömii ja nousee konttausasentoon, mutta ei vielä osaa lähtee liikkeelle. Ryömimälläkin pääsee pitkälle ja nopeesti, jos niin haluaa. Tyty rakastaa veden läiskyttämistä jaloillaan, se on oikein lempijuttu tällä hetkellä. Isoveljen ollessa kylvyssä Tyty yleensä tarkkailee tilannetta pukuhuoneen lattialta. Kauaa neiti ei siinä viihy, vaan lähtee hyvin nopeesti kohti märkää kylppärin lattiaa ja toivoo, että joku tulis ja nostais hänet läiskimään vettä.


Tyty nauraa ja hymyilee paljon. Kiljuu ja hihkuu, kun innostuu. Tykkää leikkiä ja olla isoveljen kanssa. Välillä isoveli myös suostuu keskeyttämään omat leikkinsä ja näyttää pikkusiskolle esimerkiks miten palapeli voidaan koota. Tyttö katsoo isoveljeä ihailleen ja seuraa tarkasti, mitä isoveli tekee.  Tyty viihtyy jo hetken lattialla myös itekseen. Isi on myös tärkee ja tyttö tykkääkin leikkiä ja hassutella isin kanssa. Meiän pieni hymytyttö. Toisaalta neitillä riittää temperamenttia. Kaikki täytyy saada just nyt ja heti. Siinä tyttö on valitettavasti tullu äitiinsä. Jos maitopullo ei oo lämmin tai puuro ei oo lautasella heti,kun nälkä yllättää, alkaa huuto, joka vaihtuu nopeesti kirkumiseks.


Tyty syö kiinteitä huonosti eikä ne oikeen oo pysyny sisällä. Neiti on siis sihtikurkku. Just kiinteitten alotuksen aikoihin toissa viikolla neiti sairasti ilmeisesti mahataudin, jolloin mikään ei pysyny sisällä eikä varsinkaan noi kiinteet ruoat. Korvikettakin koitettiin vaihtaa vieroitusvalmisteeseen, mutta Tytyn maha ei kestäny äkkinäistä vaihtoo, vaan protestoi ja vahvasti. Tällä hetkellä neiti saa vaan aamu- ja iltapuuron marjahillon kera ja nyt tyttö suostuu jo syömään sitä. Tarkoituksena on koittaa viikonloppuna paremmalla onnella bataatin syömistä. Meillä siis kiinteitten alotus tapahtuu hyvin rauhallisesti eli aivan päin vastoin kuin isoveljen kanssa. Veli veti heti ensimmäisillä maistelukerroilla kokonaisen purkillisen, kun taas neiti vasta tosiaankin maistelee ehkä parin lusikallisen verran. Koska kiinteitä menee vasta niin vähän, Tytyn saamat päivittäinen maitomäärä on tällä hetkellä reilusti litran ja se on paljon.

Ekaa kertaa kiinteitä


Isi, mitä sä oikein tungit mun suuhun?
Neiti on hyvin kiinni mussa. Tyttö myös vierastaa jonkun verran, mikä hankaloittaa vähän tapaamisia ystävien ja sukulaisten kanssa. Neitin yöunet vaihtelee ja tyttö nukahtaa usein edelleen syliin. Isi syöttää tytön vielä aamuviiden maissa pienipainoisuuden takia. Aamuheräämisiä Tyty on aikaistanu, sillä enää ei unta riitä 11 asti, vaan nälkäitku kuuluu sängystä yleensä jo ennen ysiä. Neiti nukkuu pitkät yöunet, jos saa nukkua. Nukkumaan hän menee yleensä klo 23-00. Siis paljon paremmin kuin aiemmin meni jopa 2.30! Päiväunet ei kestä enää kovin kauaa paitsi, jos rattaat liikkuu.Yleensä ajotetaanki ulkoilu neitin nukkumaanmenoaikaan, koska sillon unta saattaa riittää jopa pari tuntia.



Me ollaan just muutettu ja talossa on kolme kerrosta. Tarvii siis laittaa jo heti portit paikoilleen, koska toi tyttö liikkuu jo sen verran lujaa vauhtia. Ja silmät täytyy olla selässä koko ajan jo ton isoveljen takia. Huh, huh, sanon minä!

P.S. Pahoittelen kuvien asettelua. Ei oikein onnistunu niinku oisin halunnu.

tiistai 10. maaliskuuta 2015

Maanantaifiiliksiä

Eilen oli maanantai ja koko perhe kotona. Yleensähän mies on päivät töissä, mutta sai saikkua keskiviikkoon asti. Syynä meillä jylläävä raju vatsatauti. Mä oon säästyny siltä, ainakin vielä. Tyty oksenteli jo perjantaina, jatko lauantaina ja vielä sunnuntainakin. Tosin ei voi tietää, oliko mahatautia vai johtuko maidon vaihdosta (Tuuti1 -Tuuti2) tai kenties kiinteiden (liian nopeesta) alotuksesta.

Tytyn puolivuotis neuvolakäynnistä ja kuulumisista on tulossa erillinen postaus kuvien kera.

Mies alotti sunnuntai-iltana pöntölle halailun. Harmi vaan, ettei meillä oo vessaa yläkerrassa, vaan pitää mennä alempaan kerrokseen, jos ehtii. Mä valvoin tapani mukaan myöhään ja olin just tulossa nukkumaan, kun Murunen alotti ja yhtä voimalla kun isällänsäkin.

Mies ja poika siirtyvät jatkamaan yöunia takkahuoneeseen ja me nukuttiin Tytyn kanssa yläkerran makkarissa. Unten maille taisin päästä viiden aikaan aamulla. Yön aikana oli kertyny pyykkiä monta koneellista, kun vaihtoon oli menny tyynyt, peitot, lakanat ym. Tyty heräs syömäänki mun mielestä ihan liika aikaseen ja myös seuraavan kerran halus ruokaa niin aikaseen, että vein tytön isällensä ja menin itte jatkamaan unia.

Maanantai meni siis kotosalla. Kaupassa kävin hakemassa sairastaville appelsiineja, banaaneja ja jaffaa. Itelleni ostin jäätelön, jonka olin kyllä ansainnu.

Tauti onneks meni nopeesti ohi, vaikka olikin tosi raju. Pojan suhteen on vielä ongelmana se, ettei poika osaa kertoo, kun pitää päästä vessaan. Isi yritti olla nopee, mutta aina se ei onnistunu.

En tiiä, mistä me saatiin toi tauti ja kuinka monta ihmistä ollaan tietämättämme tartutettu. Niitä vaan pöyrii kaikkialla eikä oo järkee eristäytyä omaan kotiin ihan vaan sen takia ettei halua sairastua. Murunen ei jaksas olla koko ajan sisällä, vaan kaipaa aktiviteetteja, joten onneks isi on vielä kotona.

maanantai 2. maaliskuuta 2015

Uuden kodin remontointia - alkutilanne helmikuun alussa

Saatiin viimein viime sunnuntaina (2.2) uuden asunnon avaimet. Käytiin saman tien kattomassa, miltä asunto näyttää tyhjänä. Olihan siellä paljon tilaa. Otin paljon valokuvia ympäri taloa, jotta pystyy seuraamaan, miten paikat muuttuvat remontin aikana.





Alkuperänen suunnitelma oli vaihtaa keittiön muovimatto uuteen ja maalata alakerran katot sekä vaihtaa koko alakerran lattia lukuunottamatta aiemmin remontoitua huonetta. Kellarikerrokselle ei tarvinnu tehä mitään. Niin, mietittiinhän sitä myös, mitä tehään takalle. Vaihtoehtoina oli, kokeilulämmityksen jälkeen, purkaa takka kokonaan ja rakentaa uusi, korjata vain takan sisäosa (tai jotain sinne päin) tai ei tehä takalle yhtään mitään. Meillähän on tarkotuksena lämmittää takkaa paljon, jotta saadaan säästettyä sähkökuluissa.

Miehet (oma mies, iska ja miehen veli) alottivat homman maalaamalla olkkarin katon ja irrottaen alakerran lattialistat. Tän jälkeen piti maalata vielä keittiön katto ja vaihtaa sinne muovimatto sekä uusia alakerran laminaatti.

Mun isä oli remontoimassa uutta kotia tän viikon ma-to (helmikuun eka viikko), joten hänestä oli iso apu. Miehet tekivät pitkää päivää, sillä mun mies oli ensin normaalisti töissä ja meni sen jälkeen illaks maalaamaan uudelle kodille. Miehen veljellä oli sama tilanne. Iska taas majottui uudessa kodissa ja teki hommia myös silloin, kun muut eivät olleet paikalla.