Jälkiä elämästäni

Kuulin eilen töistä palatessani radiosta Juha Tapion Kaksi puuta. Se tuo mieleen paljon muistoja, joista tärkeimpänä meiän häät syksyllä 2010. Kuunnellessani tuli myös mietittyä muutamaa tällä hetkellä mielessä pyörivää asiaa. Tässä sanat: Minä rakastan näitä iltojani kanssas sun Kun hetken päässä aamu odottaa. Ja me nauramme ja silmiämme pyyhimme ja helppo huominen on unohtaa. Oomme taas kuin kaksi lasta. Ne jotka aikoinaan, puolivahingossa lähti samaa tietä kulkemaan. Ja sä viet mut ikkunan luo. Ja sä sanot: Me kai ollaan niin kuin nuo Kaksi vanhaa puuta sateen pieksämää. Katsoo kevääseen, seisoo erillään. Ja kestää joka tuulen ja sään. Kaksi vanhaa puuta, vaikket sitä nää. Katsoo kevääseen, seisoo erillään. Ja jossain alla maan, ne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaan. Kaksi ylvästä ja nuorta. Varmoina on voimistaan. Taivaankantta kohti kasvaneet. Ehkä vuodet ovat kuorta ja talvet viimoillaan hiukan ohuemmaks raapineet. Kuinka onkaan kaksi lasta matkan myötä

Alotin erkkaopen työt hiihtoloman jälkeen ja se kestää koko loppukevään. Toisen reviirille astumisessa on aina omat ongelmansa ja hankaluutensa ja se on tullu huomattua. Ensimmäiset havainnot tein jo silloin, kun kävin tutustumassa kouluun ja sen erkkaan. Saadut ohjeet oli varsin seikkaperäsiä, konkreettisia ohjeita oli mm: "pidä huolta mun viivottimista ja satatauluista, perin jokaisen niistä takasin, mikä häviää", "ja tohon kaappiin sulla ei oo mitään asiaa mennä". Onneks muu henkilökunta on tosi mukavaa. Tämä opettaja ehti pitää itte vaan osan Allu-testeistä ja mä pidin sitten loput, mikä oli mun kannalta huonompi ratkasu. Kaupunki vaatii koonnit tuloksista ja jotta ne voi tehdä, pitää olla jokaiselta oppilaalta jokaisesta viidestä osiosta tarkat pistemäärät. Itse pitämistäni Alluista mulla on kaikki tarpeellinen tieto, mutta vakkarin pitämistä on vaan vääränlaiset koonnit. Kommunikointi vakkarin kanssa on ollut todella vaikeaa, joten toivottavasti asia selviää

Tänään Murunen täytti kuutisen tuntia sitten yhden vuoden. Viime vuonna oli pääsiäismaanantai ja sato lunta. Synttäreitä juhlittiin pääosin sukulaisporukalla (plus Suskin perhe)aikataulusyistä jo lauantaina. Tarjoilut maistuivat (kiitos rakas) ja pojan saamat lahjat olivat tarpeellisia. Blogitauko on taas kestäny luvattoman kauan. Tällä hetkellä tän kanssa kilpailee pieni 1-vuotias tutkimusmatkailija, mies, työjutut, tietysti gradun valmiiks pakertaminen, mutta myös muutama muu asia. Aikaa siis on tällä hetkellä tosi rajallisesti mihinkään "ylimääräseen". Valitettavasti. Lisäilen ja luultavasti kirjottelenki kuvien kera pojan neuvola- ym. kuulumisia myöhemmin tällä viikolla. Nyt pieni mies vaatii huomiota (ei nukuta). Ja Allujen tarkistus vielä pientä viilausta ja tulosten kirjaamista (torstaihin mennessä).