Herkistyin

Kuulin eilen töistä palatessani radiosta Juha Tapion Kaksi puuta. Se tuo mieleen paljon muistoja, joista tärkeimpänä meiän häät syksyllä 2010. Kuunnellessani tuli myös mietittyä muutamaa tällä hetkellä mielessä pyörivää asiaa.


Tässä sanat:

Minä rakastan näitä iltojani kanssas sun
Kun hetken päässä aamu odottaa.
Ja me nauramme ja silmiämme pyyhimme ja helppo huominen on unohtaa.
Oomme taas kuin kaksi lasta.
Ne jotka aikoinaan, puolivahingossa lähti samaa tietä kulkemaan.

Ja sä viet mut ikkunan luo.
Ja sä sanot: Me kai ollaan niin kuin nuo

Kaksi vanhaa puuta sateen pieksämää.
Katsoo kevääseen,
seisoo erillään.
Ja kestää joka tuulen ja sään.
Kaksi vanhaa puuta, vaikket sitä nää.
Katsoo kevääseen,
seisoo erillään.
Ja jossain alla maan,
ne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaan.

Kaksi ylvästä ja nuorta.
Varmoina on voimistaan.
Taivaankantta kohti kasvaneet.
Ehkä vuodet ovat kuorta ja talvet viimoillaan hiukan ohuemmaks raapineet.
Kuinka onkaan kaksi lasta matkan myötä muuttuneet.
Se ihme on kai vasta;
Oomme tänne selvinneet.

Ja sä viet mut ikkunan luo
Ja sä sanot: mehän ollaan niin kuin nuo

-----------------------------------------------------------------------------------------------------


 Töiden kannalta on takana varsin raskaat pari viikkoo, mutta onneks on taas viikonloppu tulossa. Viikonloppuna juhlitaan miehen vaarin 80-vuotissynttäreitä ja onhan toi vappukin jo ovella. Pieni hengähdystauko yhen vapaapäivän muodossa (sattuu vaan tyhmästi keskelle viikkoo) tulee tarpeeseen.

Ens viikolla alkaa sit gradun loppurutistus. AIkaa vieneet työjutut alkaa olla ainaki hetkeks purkissa, joten voin keskittyä vaan graduun. Valmistuminen alkaa siis häämöttää horisontissa, vaikka se meneekin syksyyn.

Välikädessä

Alotin erkkaopen työt hiihtoloman jälkeen ja se kestää koko loppukevään. Toisen reviirille astumisessa on aina omat ongelmansa ja hankaluutensa ja se on tullu huomattua. Ensimmäiset havainnot tein jo silloin, kun kävin tutustumassa kouluun ja sen erkkaan. Saadut ohjeet oli varsin seikkaperäsiä, konkreettisia ohjeita oli mm: "pidä huolta mun viivottimista ja satatauluista, perin jokaisen niistä takasin, mikä häviää", "ja tohon kaappiin sulla ei oo mitään asiaa mennä". Onneks muu henkilökunta on tosi mukavaa.

Tämä opettaja ehti pitää itte vaan osan Allu-testeistä ja mä pidin sitten loput, mikä oli mun kannalta huonompi ratkasu. Kaupunki vaatii koonnit tuloksista ja jotta ne voi tehdä, pitää olla jokaiselta oppilaalta jokaisesta viidestä osiosta tarkat pistemäärät. Itse pitämistäni Alluista mulla on kaikki tarpeellinen tieto, mutta vakkarin pitämistä on vaan vääränlaiset koonnit. Kommunikointi vakkarin kanssa on ollut todella vaikeaa, joten toivottavasti asia selviää huomenna (saan tarkat tiedot) eikä mun tartte olla enää yhteydessä hänen kanssaan, koska se näyttää olevan todella hankalaa.

Mä oon kokenu tulevani hyvin toimeen sekä opettajien, muun henkilökunnan ja oppilaiden kanssa ja olen myös saanut siitä positiivista palautetta. Kuulen kuitenki jatkuvasti pääosin negatiivista palautetta vakkarin töistä. Ja ymmärrän sen. Oletan, että jos työskentelisin hänen kanssaan samassa koulussa, minun olisi vaikeaa tulla hänen kanssaan toimeen. Hän on vaan niin erilainen ihminen kuin minä.

Koen siis olevani koko ajan välikädessä, koska mun kädet ovat osin sidotut tämän vakkarin käytöksen takia. Yritän tehdä työni parhaani mukaan, mutta se on välillä vaikeaa, jos ei ole kaikkia tarpeellisia tietoja saatavilla oppilaista. Mutta näillä mennään ja toivotaan, että se riittää.

1-vuotias Murunen

Tänään Murunen täytti kuutisen tuntia sitten yhden vuoden. Viime vuonna oli pääsiäismaanantai ja sato lunta. Synttäreitä juhlittiin pääosin sukulaisporukalla (plus Suskin perhe)aikataulusyistä jo lauantaina. Tarjoilut maistuivat (kiitos rakas) ja pojan saamat lahjat olivat tarpeellisia.

Blogitauko on taas kestäny luvattoman kauan. Tällä hetkellä tän kanssa kilpailee pieni 1-vuotias tutkimusmatkailija, mies, työjutut, tietysti gradun valmiiks pakertaminen, mutta myös muutama muu asia. Aikaa siis on tällä hetkellä tosi rajallisesti mihinkään "ylimääräseen". Valitettavasti.

Lisäilen ja luultavasti kirjottelenki kuvien kera pojan neuvola- ym. kuulumisia myöhemmin tällä viikolla. Nyt pieni mies vaatii huomiota (ei nukuta). Ja Allujen tarkistus vielä pientä viilausta ja tulosten kirjaamista (torstaihin mennessä).