Jälkiä elämästäni

  Tää teksti on alotettu jo keväällä, jolloin aloin pohtia asiaa tarkemmin. Nyt jatkan pohdintaa vielä vähän. Ensimmäisen lapsen odotus on erilaista kuin seuraavien. Ekan lapsen odotusta tulee seurattua aivan eri lailla kuin tämän toisen kohdalla. Sillon tuli otettua varmaan joka viikko kuva, josta huomasi vauvamahan kasvun. Nyt ei oo tullu napattua vielä ensimmäistäkään mahakuvaa. Tietysti vois ottaa ja verrata mahan kokoo Murusen odotukseen verrattuna. Maha on tästä Natiaisesta kasvanu ihan eri vauhtia kuin Murusesta, minkä myös muut ihmiset ovat huomanneet. Painoin ennen Murusta monta kiloo vähemmän kuin nyt ennen Natiaisen odotusta. Onneks vaa'an lukemat on pysyny ihan siedettävinä ja toivottavasti niin on jatkossaki. Edelleenkin painonnousu on ollu hyvin maltillista ja siksi vauvan painoarvio yllätti mut.  Mahakuvia on tullu otettua vain muutama, koska jotenkin en koe tarvetta kuvailla kasvavaa mahaa koko ajan. Jokainen tosin tekee, miten haluaa.  Mahan kasvusta sa

 Natiaisen odotus alkaa olla jo loppupuolella ja ikääki tuli taas vuosi lisää tällä viikolla. Synttäreitten kunniaks mies teki Brita-kakkua ja sainpa myös äitin ja isin käymään. Äiti jäikin sit muutamaks päiväks auttamaan mua Murusen hoitamisessa, koska se alkaa olla aika raskasta jo tässä vaiheessa. Heinäkuun alusta asti Murunen on ollut kotona ja palaa päivähoitoon elokuussa. Jospa jotain Natiaisen odotuksestakin. Oon kirjottamassa erillistä postausta Murusen ja Natiaisen odotusajoista ja niiden erilaisuudesta, se vaan odottaa lopullista inspiraatiota ja tietty kirjotusaikaakin. Sain riesakseni raskausdiabeteksen (1 h paastoarvo oli just viitearvossa) ja mittailinki muutamaan otteeseen sokeriarvoja, mutta ne oli niin hyvät, ettei oo tarvinnu enää mittailla. Oon siis uskaltanu myös nauttia kesästä ja jäätelöstä sekä muista herkuista. Kesäkuun alun neuvolan jälkeen (tsekattiin mitatut arvot) oon syöny myös perunaa ja kaikkee hiilaripitosta, mutta en kuitenkaan mitään suuria määr