Jälkiä elämästäni

Myönnetään, oon siinä mielessä turhamainen ihminen, että kaikkein eniten raskausaikana harmitti painonnousu. Sitä tuli noin 15 kiloo ja tällä hetkellä on jälellä semmonen viitisen kiloo, joiden tiputtaminen käy työstä. Ja juu, synnytyksestä on vasta 9 viikkoo, mutta silti. Jos imettäsin, välttämättä tätä ongelmaa ei olis, mutta en imetä. En tykkää kattoo itteeni tällä hetkellä peilistä, mutta varsinkaan valokuvista, joissa näkyy mun   maha. Se ei oo mun mielestä kovin kaunis näky, kun se edelleen rellottaa tossa eessä.  Eripitusia vaunulenkkejä tulee vedettyä lähes joka päivä, mutta nähtävästi niitä pitäs pidentää ja tietysti vois tehä jotain muutaki oman kuntonsa eteen. Kiloja kuitenki pitäs saada pois jo seuraavaa raskauttakin ajatellen. Toisaalta näin kesäaikana en voi olla syömättä esimerkiks jäätelöö useemman kerran viikossa, koska se nyt vaan kuuluu kesään. Muita herkkuja kyllä pyrin vähentämään ja siks mulla onkin yks varsinainen herkkupäivä viikossa. Ja muutenkin voisin

 Tällä hetkellä poika nukkuu toisia päkkäreitään ja toista tuntia (ekat puolen päivän maissa kesti tunnin), joten mulla on aikaa vaikka päivitellä blogia. Järkevämpää olis ehkä itekin ottaa päikkärit, mutta torkahin jo hetken poitsun kans sen edellisten unien aikana. Pyykkikonekin pyöri juuri ja pitäs siis ripustella kestot narulle kuivumaan. Se on sitä arkee, pyykinpesua, vaipanvaihtoo, pyllynpesua, syöttämistä, nukuttamista jne. Mies on vielä tehnyt pitkää päivää, joten mun päivät kotosalla on tuntunu varsin pitkiltä. Välillä jopa tylsiltä, voin myöntää. Laitan usein poitsun sitteriin, jotta pääsen ite tekemään kotihommia, jotka on jääny kyllä varsin vähälle, koska poitsu ei juurikaan viihy itekseen. Syli kyllä kelpaa ja siinä onhyvä olla. Iltasin, kun mies on kotosalla, annan hänelle enemmän vastuuta Murusen hoidosta, jotta pääsen hieman hengähtämään välillä. Onnekseni mulla on mies, joka tykkää hoitaa poitsua ja vaihtaa sujuvasti vaipan, syöttää, mutta varsinkin nukuttaa. On nim

http://www.sinikiviset.com/images/vanhat%20J/sisarukset2.jpg Monessa blogissa on kovasti keskusteltu lapsiluvusta ja siihen kohdistuneista kommenteista. Aattelin laittaa myöskin oman lusikkani soppaan. Mä olen kolmilapsisesta perheestä, mulla on kaks pikkusiskoo. Miehellä puolestaan on yksi veli. Mä sanoin joskus alle kouluikäsenä hankkivani viis lasta, mut en sentään kymmentä, kuten toinen mun siskoista aatteli vielä silloin. No, joka tapauksessa, mä haluisin kolme, mutta mies on kahen kannalla. Tai siis se sano, että katotaan sit seuraavan lapsen ja synnytyksen jälkeen. :) Ikäeroista on myös ollu paljon keskustelua niin blogeissa kuin useammassakin vauva- tai perheaiheisessa lehdessä. Niissä on pohdittu sopivaa ikäeroa lasten välillä. Esimerkiksi tuoreessa Vauva-lehden jutussa oli haastateltu kahta äitiä, joiden lapset olivat syntyneet toisella ihan peräkkäin ja toisen lapsilla oli ikäeroa lähes 20 vuotta.J Mun kantani on se, että jo oman ikäni takia meiän seuraavat laps

 Mein poitsu, pieni Murunen sai sunnuntaina nimen ihan virallisesti. Juhlittiin kotosalla lähimpien sukulaisten ja muutaman ystävän kesken, yhteensä meitä oli 20. Isi oli tehnyt kakut, piirakat olivat sukulaisen ja mokkapalat anopin käsialaa, kanasalaatista huolehti mies ja minä ja äiti väännettiin hedelmäsalaatti. Hyvää yhteistyötä siis. Lahjaksi pikku O ( virallista nimeä en julkista täällä) sai mm. Hai-saappaat, pari Jukka-puulelua, syöttötuolin ja rahaa. Tässä tilaisuutta kuvien muodossa. Tarjoiluja: kanasalaattia mokkapaloja ja kakkua raikasta hedelmäsalaattia piirakoita ym. Lahjoja : mun siskoilta miehineen isotädiltä ja -mummulta isomummulta ja -vaarilta mun juhlapopot kukkakimppu isomummulta Murusen saamia kortteja Itse juhlakalu: perhepotrettia Murunen ja pappa

Tämä postaus siks, että nukutin tossa just pari tuntia poitsua, joka ei meinannu millään haluta mennä unten maille. Aika huonosti on nuo kehtolaulut mielessä, joten otin netin avuks ja löysin liudan erilaisia lauluja. Niitä sitten lauleskelin poitsulle ja sain sen onneks nukahtamaan. Valtaosa niistä oli tuttuja, mutta vastaan tuli myös ihan tuntemattomiakin kappaleita. Laulan minä myös muutenkin, vaikka sillä ei aina ookaan rauhoittavaa vaikutusta. Välillä se saa Murusen vaan innostumaan entisestään, kuten taisi äsken olla olikohan se nyt Lapin äidin kehtolaulun kohalla. Isin käsi isin vieressä on hyvä nukkua Suojelusenkeli Maan korvessa kulkevi lapsosen tie,  hänt' ihana enkeli kotihin vie.  Niin pitkä on matka, ei kotia näy,  vaan ihana enkeli vieressä käy. On pimeä korpi ja kivinen tie,  ja usein se käytävä liukaskin lie.  Oi pianhan lapsonen langeta vois,  jos käsi ei enkelin kädessä ois. Maan korvessa kulkevi lapsosen tie,  hänt' ihana enkeli kotihin vie. 

Rupesin miettimään, mitä meiän poitsulle on ostettu käytettynä ja mitä uutena. Uusina ostettujen lista ei ole kovin pitkä, vaikka siihen lasketaan tietysti myös muiden ostamat vaatteet. Vaunujen ostaminen uutena on niin älyttömän kallista, että päätettiin ostaa ne käytettyinä, koska eteen tuli sopivat jo viime syksynä. Mä niin kattelin Emmaljungan City Crosseja, mutta niille ois tullu hintaa ihan liikaa. Emmaljungat meillä kuitenkin on, lastentarvikekirppikseltä ostetut. Sillä reissulla ei ollut aikomustakaan ostaa vaunuja varsinkaan, kun raskaus ei ollut vielä edes kovin pitkällä, mutta mun ihmetykseks myös mies oli vaunujen oston kannalla, kun näki ja testasi ne. Jotkut haluaa ehdottomasti hommata turvakaukalon uutena varmistuakseen siitä, ettei istuinta ole kolaroitu ja tietysti myös kuosilla voi olla väliä Käytiin kattomassa lastentarvikeliikkeistä myös uutta turvakaukaloa ja meinattiin sellainen jo hankkia, mutta mies löysi yhdellä lapsella olleen, kolaroimattoman, kaukalon

Näin Murusen ristiäisten alla voisin miettiä vähän tota nimiasiaa. Odotusaikana kävimme mieheni kanssa lapsen nimeen liittyviä keskusteluja yleensä saunomisen lomassa. Ehdotin hänelle monia nimiä, mutta syystä tai toisesta hän ei tykännyt niistä. Toinen yhteinen ongelma on ja tulee olemaan myös toivottavasti muiden lasten nimien suhteen se, että koulumaailmassa on tullut niin monta nimeä vastaan, joita ei missään nimessä haluaisi omalle lapselleen. Syynä tähän on niiden assosoituminen tiettyihin henkilöihin tyyliin "Ville on vilkas ja itsensä ongelmiin laittava". Olisi niin monta nättiä nimeä, mutta ei niitä voi antaa juuri tuon tietyn mielikuvan takia. Saatiin kuitenkin saunareissujen lomassa pähkäiltyä sopivia nimiä Muruselle, jonka sukupuoli oli siinä vaiheessa vielä arvoitus. Tytölle ja pojalle saatiin molempia miellyttävä etunimi keksittyä, mutta tokaa nimeä mietittiin ihan viime viikkoihin asti. Mies tosin sanoi, että hänen pitää ensin nähdä lapsi, jotta voi p

Juuri uusimman (5/12) Vauva-lehden kannessa oli jälleen kerran juttua vauvan syntymän jälkeisestä parisuhteesta tai sen olemattomuudesta. Siinä naisen ja miehen ajatusmaailmat eivät olleet samalla aaltopituudella ja se oli aiheuttanut ongelmia suhteessa. Meillä näin ei onneksi ole käynyt. Tottakai elämä ja parisuhde on muuttunut vauvan tulon myötä, mutta ei se saa kuitenkaan näivettää sitä.  Mun mielestä on tosi tärkeetä, että meillä on edelleen myös sitä omaa parisuhdeaikaa. Tällä hetkellä se on kortilla ja eteentulevat hetket on hyödynnettävä tehokkaasti, mutta sitä on kuitenkin. Se voi olla frisbeegolfin peluuta kahestaan, kun mummi vahtii vauvaa, nukkumaan mennessä pääsy toisen kainaloon tai sitten erilaiset arjen pienet sanat tai teot, jotka ilahduttavat toista. Onneks mulla on mies, joka näyttää edelleen sanoillaan ja teoillaan omat tunteensa. Mulle ei kanneta kukkia, mutta mies saattaa hakee kaupasta mun lempijäätelöö tai karkkipussin ihan vaan piristääkseen mua, ja s

Mitä on tasapuolinen vanhemmuus? Mitä se pitää sisällään? Useammassakin lehdessä on tullut vastaan termi ylihuolehtivuus ja -suojelevuus äitien osalta. Luin äidistä, joka ei vielä kolmivuotiaanakaan ole antanut lastansa muille hoitoon yön yli, koska hänestä on liian aikaista vieroittaa lasta omasta äidistään. Minä en voi ymmärtää tätä äitiä tai sitä toista, joka ei ole antanut lapsen isän hoitaa lasta, vaikka lapsi on jo yli yksivuotias. Perusteluna tällä äidillä oli se, että isä ei osaa hoitaa lasta samalla tavalla kuin hän. Sama äiti ei ole myöskään koskaan käynyt lapsensa kanssa ostoskeskuksessa, jotta lapsi ei saa vääriä vaikutteita. Voi hyvänen aika sentään! Kai mä oon sitten huono äiti, kun kävin Murusen ollessa kolmen päivän ikäinen yksin ruokakaupassa ja jätin poitsun isin hoiviin. Kävin myös kampaajalla ja shoppailemassa pari viikkoo sitten ja hyvin olivat pärjänneet kahestaan täällä kotona. Mun mielestä pitäs pikemminkin kannustaa isiä hoitamaan lapsiaan. Äiti ei voi o

Aiemmin: "Hei, katottasko joku leffa?" "Juu." "Ostetaan jotain naposteltavaa ja juotavaa eli karkkia ja limpparia Ja valitaan, mitä katotaan." "Ok." Leffa alkaa, löhötään sohvalla vierekkäin ja nautitaan leffasta ja hyvästä seurasta. Nyt: "Katottasko toi Millenniumin vika osa?" "Juu, katotaan vaan." Laitetaan leffa pyörimään ja just on saatu poitsu nukkumaan. Ehitään kattoo muutama minuutti, kun yläkerrasta kuuluu käskevä ääni "vää" ja mies lähtee hakemaan poitsun alas. Jatketaan leffaa, pyykkikone on pyöriny ja ne pitää saada narulle ei kun taas pauselle ja pyykit laittamaan ja seuraava koneellinen pyörimään. Leffa jatkuu, puhelin soi, isi soittaa ja tietenkin puhelin on yläkerrassa. Haen puhelimen, mies on pojan kanssa sohvalla ja leffa laitetaan pauselle. Leffa jatkuu, poitsu ilmoittaa olevansa nälkäinen. Leffa pauselle ja hakemaan poitsulle maitoo. Leffa jatkuu, kunnes poitsu alkaa itkeä,

Murusella oli tänään jo viikkoo etukäteen 2 kuukauden iässä tehtävä neuvola- ja lääkärintarkastus. Samalla mulla oli myös jälkitarkastus ja tulehduskontrolli. Tässäpä tietoja: (mulla ei oo kun perustiedot, koska neuvolakorttia ei ollu valitettavasti mukana :/ ) pituus: 57,5 cm paino: 4870 g päänympärys 38,7 cm Poitsu sai myös Rota-rokotteen suun kautta eikä ollut moksiskaan. Neuvolassa ja lääkärintarkastuksessa kaikki olo kunnossa ja poitsu käyttäytyi suht rauhallisesti, tosin lääkärin tekemät jotkut jutut ei ollu oikeen kivoja. Lääkäri tarkasti sydänäänet, korvat, askelluksen (tai mikskä sitä sanotaan), istuma-asennon (tostakaan en tiiä oikeeta termiä), piti poikaa mahallaan (ja kehotti tekemään sitä päivittäin myös kotona) ja tutki muutenkin poitsua. Kaikki oli kunnossa. Mulla oli samalla jälkitarkastus ja sisätutkimuksen mukaan kaikki oli ok, tulehduskaan ei enää vaivaa. Lääkekuuri kestää kuitenkin perjantaihin asti.Myöskin paino mitattiin ja omasta mielestä sitä on vielä