Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2012.

Jouluisia ajatuksia

"Tuuli on tyyntynyt ja huurteessa puut, maailma tää hiljenee. Päättyneet leikit on, on päättynyt työ. Äänetön on jouluyö. Hiutaleet hiljaa leijailee niin enkelitkin lentää kotiin taivaaseen. Hiutaleet hiljaa leijailee taas pinnalle maan.  Aamuyö saapuu jo ja haalea kuu kuusien taa taivaltaa. Kuusien oksilla mä jääkukat nään, kuulu ei nyt ääntäkään. Hiutaleet hiljaa leijailee. Niin jalanjäljet peittyy vaippaan valkeaan. Hiutaleet hiljaa leijailee pinnalle maan." "Joulu saapuu jokaiselle, lapselle ja aikuiselle. Sydämiimme joulun lahja seimen luona annetaan." Keräsin tähän joitakin mun perinteiseen jouluun kuuluvista asioista. Joittenkin asioitten suhteen oon varsin vanhanaikanen ja yks niistä on itsetehdyt joulukortit . Tänä vuonna meillä lähti aivan lähimmille pojan kuvalla varustettu kortti, mutta muut saivat itsetehdyt kortit. Tapamme mukasesti joulukortit saatiin postiin aivan viime tipassa, joten onneks asutaan lähellä postikeskusta ja mies vei nipun si

Pieni Murusemme 8 kk (9.12) lisätty KUVIA

Itsenäisyyspäivänä     Eilen oli poitsun 8-kuukautis lääkärineuvola. Pituutta oli tullu viidessä viikossa vajaa sentti ja painoo vajaa 400 g. Murunen siis painaa nyt 8465 g ja on 72,4 cm pitkä.  Lääkärissä kaikki ok, ei karsasta, puhtaat korvat ja sai tehtyä kaikenlaiset venyttelyt ja muut tutkimukset.  Poika ei ollut kovin yhteistyöhalunen, koska ensinnäkin sillä oli kakat housussa. Ei ollu myöskään kivaa, kun täti tutki kylmällä stetoskoopilla ja väänteli ja käänteli jalkoja. Pojan mielestä ihan tarpeettomia tutkimuksia.  Murunen sai myös influenssatehosteen isin sylissä, vähän itketti, mutta äkkiä paha mieli unohtu ja terkkaki sai hymyjä osakseen. Meiän pieni hymypoika. <3  Ongelmana on tällä hetkellä tai siis ollu melkein syntymästä asti posket, niissä on jonkin tyyppistä atooppista ihottumaa. Tällä hetkellä poika on repiny molemmat posket öisin auki. Lääkäri käski vaan laittaan kortisonia, mut terkan mielestä ekaks pitäs saada tulehdus pois ja ihmetteli, miksei lääkäri k

Tyttöinä ja poikina kouluarjen keskellä

Jospa kirjottelisin koulumaailmaan liittyvää juttuaki välillä. Oon tosiaan pyöriny peruskoulujen käytävillä sijaisopettajana yli 10 vuotta. Kaupunki ja koulut on vaihtunu, mutta samanlaisia tyttöjä ja poikia niissä luokissa kuitenkin on. Mun gradukin liittyy tähän aiheeseen, joten jo senkin takia näitä asioita on tullu pyöriteltyä mielessä tässä lähiaikoina paljonkin.  Millaisia tytöt ja pojat on koulussa? Huomioidaanko ne opettajan toimesta samalla tavalla? Yleistääkö opettaja sanomalla tytöt teki tätä tai pojat teki tuota. Niin ja tietysti stereotypiat siitä, millaisia tytöt ja pojat ovat oppijoina: tytöt on hyviä äikässä ja pojat taas matikassa, pojat pelaa jalkapalloo ja tytöt hyppää narua. Vai onko?  Mun oman kokemuksen pohjalta sanoisin, että edelleen kouluissa vallitsee selkeet sukupuolijaot eli oppilaat luokitellaan pääosin stereotypioiden mukaisesti. Jos seuraa jotain oppituntia, huomaa, että opettaja käyttäytyy hyvin usein eri tavalla tyttöjen kuin poikien kanssa. Os

Tunnustuksia

Tunnustuksia. Kiitos Eskapismi , mun eka tunnustus. Mun blogilla on siis ees muutama lukija, vaikka tiiän heitä kyllä olevan oikeeasti enemmänki. Anonyymit ilmottautukoon. :)   1) Kiitä tunnustuksen lähettänyttä bloggaria. 2) Jaa tunnustus kahdeksalle muulle bloggarille. Luen todella montaa blogia, joten ei helppo tehtävä, mutta tällä kertaa päädyin seuraaviin. Skribentti , Spatz , Lisa love , Noviisiopettaja , Liisa , mallamoija , Salamatkustaja  ja Valeäiti . Jokainen blogi on hieman erilainen, mutta kaikkia luen mielelläni ja innolla odottelen uusia päivityksiä. Suosittelen tutustumaan!  3) Ilmoita heille haastavasi heidät mukaan.  Luulen, että lähes kaikki mun haastamista on jo saanu tän tunnustuksen, mutta silti halusin listata just noi blogit.  4) Kerro kahdeksan satunnaista asiaa itsestäsi. - Minulla on ollut vain kaksi seurustelukumppania, ex-avomies 2002-2007 ja nykyinen rakas aviomieheni vuodesta 2008.  - Jos mä haluan saada jotain, mä haluun sen just n

Erinäisiä ajanviejiä

En oo ehtiny kirjotella uusia blogitekstejä, koska tällä hetkellä on ollu niin paljon kaikkee muuta tekemistä, jotka vaan menee blogin ohi. Valitettavasti.  Mun sisko kävi pienen tyttärensä eli Murusen serkun kanssa meillä parin yön verran. Siinä sitä hulinaa riittikin. Lisäks mun niska-hartia-päänsäryt ylty niin suuriks ettei oo varmaan koskaan aiemmin ollu. Pyörrytti, kädet ei toiminu normaalisti ja ennen kaikkee päätä särki ja olo ei ollu hyvä. Onneks mun sisko on ammatiltaan fysioterapeutti, joten hän sai eilen pois mun pahimmat jumit. Pitää jatkaa jumppaa päivittäin ja muistaa oikeanlaiset työskentelyasennot esimerkiks koneella ollessa. Neulomistaki on harjoteltava ergonomisemmassa asennossa kun aiemmin. Noita särkyjä en halua takas, 400 mg lääke ei auttanu, vaan piti turvautua 800 mg, mikä on mulle harvinaista. Lisäks oon koittanu vääntää mun gradua ja tsempannu miestä oman gradunsa parissa. Oikoluin tekstin ja oli aika haasteellinen työ, koska aihe on vieras ja outoja k

"Ohi syyskuun, läpi repaleisen lokakuun....koittaa marraskuu.."

 Marraskuu. Lokakuun jälkeen ja ennen joulukuuta. Kuukausi ei oikeen mikään. Niin kun tällä viikolla yks työkaveri totes, että "marraskuu ei oo enää syksyä, mut ei vielä talveekaan". Mitä ja mikä se siis on?  Marraskuu on mun mielestä vuoden kurjin kuukausi, varsinkin nyt, kun ei oo ees lunta. Pihalla on kurja olla, kun vettä sataa lähes koko ajan, mutta kuitenki lämpötila on jo lähellä nollaa. Pukeutuminen on ainainen ongelma. Kaikkein kurjinta on kuitenki tää pimeys. Nyt, kun oon päivät kotona, pimeys ei oo niin totaalista, kun töissä ollessa. Kun aamulla lähti töihin oli pimeetä ja kun iltapäivällä tuli töistä, oli taas pimeetä. Aamusin myös väsyttää tavallistaki enemmän ja lähes joka aamu on verhon raosta kurkatessa huomannu taas satavan ja satavan. Eiköhän se ois jo satanu vettä riittävästi yhen syksyn tarpeiks? Tulispa siis pysyvä lumi maahan. Kun ulkona ei oikeen viitti olla, tulee vietettyä aikaa sisätiloissa ja meinaan tulla hulluks. Ollaan siis uhma

Ensimmäinen isänpäivä

 Sain just isänpäiväkortin valmiiks ja lahjaki on kohta paketissa. Mä oon tottunu tekeen kaikenlaiset kortit ite. Isänpäiväkorttikaan ei tehny poikkeusta. Tässä muutama ajatus isyydestä. Vauvakirjasta mieheni ajatuksia ennen Kirpun syntymää: "Tähän asti on tuntunut, että synnytykseen on vielä aikaa, joten en ole vielä hirveästi ehtinyt ajatella tulevaa sinun kanssasi. Täytyy kuitenkin myöntää, että yllätin itseni hymyilemästä hypistellessäni sinun tulevia vaatteitasi." Pojan syntymästä: "Täytyy myöntää, että nauru loppui sinun tullessa maailmaan. Pientä ja hentoa olentoa katsoessani iski pieni paniikki, että miten minä pärjään. Onneksi ongelmaan on olemassa mahtava lääke, nimittäin se, että saan sinut ensi kertaa syliini. Siihen haihtuvat murheet." Rakastan maailman eniten. Lopuksi vielä koskettava (muokattu) runo isyydestä: Sut kumppanikseni valitsin, isäksi lapsilleni halusin. Voisiko parempaa ollakaan, kun saa kainaloosi

Jälkiä elämästäni

Ajattelin tällä kertaa kertoilla ittestäni kuvien kautta. Niistä asioista, jotka on osa mun elämää ja eri tavalla tärkeitä. Oon kotosin pienestä itäsuomalaisesta kaupungista. Siellä oli turvallista kasvaa ja elää. Mun lapsuuden perheeseen kuuluu siis mun lisäks äiti, isä ja kaks pikkusiskoo. Mä asuin melkein koko elämäni kotoo muuttoon asti omakotitalossa lähellä keskustaa. MOnta kesäistä päivää ja yötäki tuli vietettyä ukin ja mummon mökillä. Serkkujen kanssa uitiin, saunottiin ja leikittiin. Muutin 2003 tänne Tampereelle entisen avomiehen perässä. 2007 erosin ja muutin elämäni ekaa kertaa yksin asumaan. maisema parvekkeelta yksiötäni  Keväällä 2008 tapasin nykyisen aviomieheni. Vietin lukuvuoden 2008-2009 enimmäkseen poikien solukämpässä heidän opiskelukaupungissaan. Oi niitä aikoja!  Muuttoja on osunu meille tähän reiluun neljään vuoteen jo monta. Kosinta 11.1.2010 kutsun teksti -10 Häät 201

Tunteeton

"Älä oo tunteeton"! Myös itte oon sanonu useemmankin kerran jollekin ihmisille noin. Entäs sit, jos ihminen onkin oikeesti tunteeton? Rupesin pohtimaan asiaa eilen katsomani Criminal Minds-jakson myötä.  Jaksossa tutkittiin useampaa pikkupojan murhaa ja loppujen lopuks selvis, että erään pikkupojan isoveli oli surmannut oman pikkuveljensä. Isoveli oli saanut juuri valmiiksi kokoamansa helikopterin, kun pikkuveli tuli paikalle ja tiputti kopterin leikkiessään vahingossa lattialle. Kopteri särkyi ja isoveli sai raivokohtauksen, jonka seurauksena hän tappoi oman veljensä. Tutkimuksissa selvisi, että isoveli oli tunkenut kuolleen veljensä suusta alas helikopterin palasia. Hieman aiemmin perheen koira oli kuollut ja poikien vanhemmat saivat kauhukseen kuulla, että heidän poikansa oli ilmeisesti raivopäissään tappanut myös heidän lemmikkinsä. Pojan sanottiin olevan psykopaatti. Poika oli siis tunteeton. Hän ei kykenyt tuntemaan syyllisyyttä tekemistään teoista ja häpeämään