Jatko-opiskelemaan?

Rupesinpa tossa oikeesti pohtimaan jatko-opintoja. Tutustuin avoimen yliopiston tarjontaan, kun haluisin suorittaa erityispedagogiikan syventävät opinnot. Niille tulee vaan hintaa yli 2000e. Eikä niitä tietenkään voi suorittaa Tampereella. Katoin just Itä-Suomen avoimen yliopiston Kouvolan toimipisteen opintovaatimuksia.

Ihan ekaks mun pitäs alkaa lukemaan erityispedagogista kirjallisuutta englanniks, sillä taispa jokainen tentittävä kirja olla englanninkielinen. Sitä pitäs vähän reenata, koska se ei oo todellakaan mun vahvuusalueita. Tossa on se hyvä puoli ettei sinne oo erillisiä pääsykokeita. Huonona puolena taas on se, ettei noilla opinnoilla saa erityisopettajan pätevyyttä, vaan siihen tarvittas erkkaopen tutkinto yliopiston puolella.

Joka tapauksessa näyttää siltä, että jossain vaiheessa mun on hankittava erkkaopen tutkinto, että vois saada jopa joskus vakipaikan. Töistä ei tuu nimittäin olemaan pulaa tolla koulutuksella. Pääsykokeen kautta sisään on tietysti varmin keino tutkinnon suorittamiseen. VAKAVA -kokeen kautta haetaan myös tohon tutkintoon ja koe on kirjallinen. Jos siitä pääsee läpi, sit on vielä soveltuvuuskoe. Siinäpä sitä haastetta myös.

Suurin ongelma vaan on se, ettei erkkaopen tutkintoo voi suorittaa Tampereella ollenkaan. Ja se, ettei mulla oo opettajan pedagogisia opintoja suoritettuna, jotta pääsisin hakee esimerkiks Helsinkiin erillisiin erityisopettajan opintoihin. Se hankaloittaa asiaa kyllä aika lailla, mutta ei voi mitään. Kova työ on joka tapauksessa edessä, mutta pätevälle opettajalle riittää hommia, jopa niitä pidempiä pätkiä.

Yks vaihtoehto ois vielä tutkia, missä sais suoritettua erityisopettajan opinnot, jotka on suunniteltu kehitysvammaisten, tai millä termillä sitä kututaankin, opettamiseen. Sekin on kuulema mahollista ja sieltä sais sen tutkinnon.

Voi elämän kevät. Ei oo perheelliselle ihan helppoja päätöksiä. Miehellä on myös vakipaikka Tampereella ja meillä tämä rivari lähikunnassa.

Paluu arkeen

Miehen kuukauden kesäloma loppu sunnuntaina ja piti siis palailla takas arkeen. Viime viikolla matkattiin mun kotikonnuille Itä-Suomeen, jossa nähtiin sukulaisia, käytiin Juha Tapion keikalla, elettiin mökkielämää ja välillä myös vaan oltiin. Mukavaa oli, mutta kiva oli palata kotiinkin,

Lapset oli vielä eilisen kotona ja neitin piti mennä hoitoon vasta huomenna. En olettanut meneväni töihin vasta, kun aikasintaan ens viikolla. Toisin kuitenkin kävi, sillä tutun yhtenäiskoulun reksi soitti tarvitsevansa sijaista heti. Lupasin tulla, mutta sanoin, etten ihan heti pääse. Tottakai auto on just sillon pois käytöstä, kun sitä tarvittas. Pojankin piti olla jo kasilta hoidossa, mutta olinpa laittanu kellon väärään aikaan soimaan, enkä voi syyttää siitä edes maanantaita. Vein lapset pyörällä hoitoon, mutta matka olis edenny joutusammin, jos pyöränkumeissa olis ollu ilmaa. Ei ollu kuitenkaan aikaa ettiä pumppua, vaan vein ekaks pojan potkupyöräillen hoitoon pikkusiskon matkatessa mun pyörän istuimessa. Äkkiä lapsi hoitajan hoiviin aamupalalle ja pyörän suunta kohti neitin hoitopaikkaa. Sattumalta siellä oli samaan aikaan neitin hoitokaverin äiti tuomassa lastaan hoitoon. Ja hän, ihana arkienkeli, lupas heittää mut töihin omalla työmatkallaan. Olisin varmaan ennättäny bussillakin, mutta en tarvinnu.

Ehin ajoissa ja päivä meni eloisien ja äänekkäiden pikkuoppilaiden kanssa. Aikamoista säätämistä tää päivä kyllä oli, mutta selvisin. Myös huominen ja torstai menee saman luokan kanssa. Tätä olin jo odottanu, päästä töihin. Tais koko kesä kotona lasten kanssa tehdä tehtävänsä. Mut selvisin.

Kelalta oltiin odotettu jo postia liittyen lasten päivähoito-oikeuksiin. Tänään se tuli. Lapset saavat jatkaa edelleen kokopäiväisinä hoidossa. Ihanaa! Iso kivi putos sydämeltä. Mä saan käydä töissä eikä mua velvoiteta jäädä kotiin hoitamaan lapsia. Mieluummin olen hyvä äiti ja vien lapset hoitoon, kuin huono äiti, joka ei keksi lapsilleen riittävästi tekemistä ja viihdykkeitä kotona ja turhautuu kotona lasten kanssa. Onneks tää meni näin. Nyt ei tartte miettiä, miten olisin jaksanu lasten kanssa kotona arkipäivät. Hyvä niin.