Jälkiä elämästäni

kuva  täältä Tämä viikko on menny enemmän ja vähemmän sairastellessa. Alkuviikosta poika oli tosi nuhanen ja tukkonen, mutta ei noussu kuume eikä ollu ees lämpöö. Keskiviikkona uskaltauduttiin pojan kanssa ulos vaunulenkille ja kirppisteleen ja luultavasti sillä reissulla vilustutin itteni. Mulla on niin hiki, että otin tyhmänä päällyspaidan pois ja olin pelkällä topilla kotimatkan. Meiltä ei tosin oo matkaa kirppikselle ja kauppaan kun kilsan verran. Se näköjään riitti. Tunsin oloni jo alkuillasta vähän oudoks ja kurkkukin tuntu kipeeltä. Ei ollu kuitenkaan kuumetta eikä lämpöö, joten uskalsin mennä toista kertaa pojan syntymän jälkeen omaan saunaan. Istuskelin siellä ittekseni lauteilla ja nautin lämmöstä ilmeisesti vähän liian kauan. Tuli sen verran huono olo saunan jälkeen. Sit mua rupes paleleen hillittömästi ja heitin yökkärin päälle paksun villatakin, jalkaan pörrösukat ja collegehousut. Ne päällä menin peiton alle jo yhen maissa. Yöllä ois ollu mun vuoro herätä poja

                                                             kuva  täältä Mistä kaikesta sitä muistaakaan olla kiitollinen? Mulla on katto pään päällä, jääkaapissa ruokaa, mun ei tartte palella, vaan voin nauttia kodin lämmöstä. Lisäks mulla on ihana ja rakas mies sekä pieni poika, joita rakastan maailman eniten. Olen kiitollinen, että mulle on suotu monen kadehtima. höpsö ja kilttikin mies. Olen kiitollinen myös siitä, että saan olla äiti. Saan myös opiskella sitä mitä haluan. Oon myöskin saanu olla jo vuosia työelämässä, vaikkakaan mulla ei oo vielä tutkintoo. Saan tehä työtä lasten parissa, mikä on ollu haaveeni jo kauan. Erityisesti ne hankalimmat ja haastavat lapset ovat sydäntäni lähellä. Olen kiitollinen myös niistä. Yllä olevista asioista mikään ei oo itsestään selvyys, vaikka niin tulee kuitenkin monesti aateltua. Ei osaa arvostaa sitä, mitä on, vaan haluaa aina vaan jotain enemmän. Koskaan ei oo hyvä. Aloin arvostaa eri tavalla omaa, niin tavallista ja välillä tylsä

Voi kun mä katon ilolla ja riemulla sydän ilosta ja onnesta pakahtuen, kun isi ja poika viettää aikaa keskenään. Heillä on oma juttunsa, eli kylpeminen, josta poika on alkanu nyt nauttia oikein kunnolla. Mies palas maanantaina töihin kahen viikon isyysloman ja kotona olemisen jälkeen ja se oli pojalle kova pala. Isi ei ollukaan aamulla sängyssä köllöttelemässä tai leikkimässä hänen kanssaan, vaan jossain poissa. Voi, mikä riemu tuleekaan aina, kun poika näkee isin. Silmät oikeen kirkastuu ja naama vääntyy hymyyn, kun poika vaan kuuleekin sanan isi.  Isin ollessa töissä äitille on hyvä kiukutella, koska hänen kanssaan poika on kotona koko ajan. Illat voikin naureskella isille ja sen jutuille. Voi että mä oon onnellinen, että mulla on mies, jolle poika on maailman tärkein ja rakkain asia ja josta mies osaa myöskin puhua niin kauniisti. Mies näyttää aidosti tunteensa poikaa kohtaan ja saa myös vastakaikua. 

Tavallaan haikein mielin oon lueskellu opekollegoiden päivityksiä uuden lukuvuoden alusta ja siihen liittyvistä asioista. Viime syksynä aloitin myös itte uuden lukuvuoden jatkaen erkkaopen sijaisuutta. Nyt on kuitenkin eri elämäntilanne ja mä oon kotona. Mulla on ollu jo ennen äitiyslomaa varsin ristiriitaset ajatukset lapsen kanssa kotiin jäämisestä. Viihdyn ja tykkään olla kotona, mutta on ollu myös mukavaa käyä töissä ja nähä muita aikuisia päivittäin ja jutella heidän kanssaan kaikesta mahollisesta maan ja taivaan välillä. Myönnän, että mulle on ollu hankala sopeutua olemaan "vaan kotona". Nyt tienaan paljon vähemmän, kun töissä ollessa, vaikka ei raha ookaan mulle mikään elämän tärkein asia.  Tuntien suunnittelemisen ja pitämisen sijaan me käyään pojan kanssa vaunulenkeillä ja otetaan lunkisti. Eli eletään lapsellisen ihmisen ja aikuisen elämää. Ainakin vielä mä voin nauttia kiireettömistä aamuista, nukutaan niin pitkään kun nukutaan, jos ei oo jotain ennalta

 Käytiin keskiviikkona Murusen kanssa 4-kuukautisneuvolassa ja -lääkärissä. Kaikki oli kunnossa. Pituutta on nyt 65,3 cm ja painoa 6810 g. Eli kasvaa hyvin, kuten on lukenu jokaisen neuvolakäynnin jälkeen pojan terveyskortissa. Onneks tällä kertaa ei tullu rokotuksia, koska siitä ois seurannu parin illan ja päivän huudot eikä se oo kellekään kivaa. Kiinteiden alotuksesta myös kyselivät, mutta vielä ei oo tarvetta pojan nykysillä maitomäärillä. Poika syö toisina päivinä paljon ja toisina paljon vähemmän eli just ja just 700 ml tai 850 ml.  Painoa on kuitenki tullu lisää 800 g viime käyntiin ja poika menee hienosti edelleen omilla käyrillään eli siinä vähän nollan alapuolella.  Poika ei vielä kannattele niskojaan tarpeeks hyvin, joten sitä pitäs reenailla. Pää kuitenkin nousee jo hyvin pystyyn ja pysyykin siinä, joten pienellä reenillä varmaan toikin asia korjaantuu. Ei huolta, koska jokainen lapsi ja jokaisen lapsen kehitys on erilaisia. Pituuskasvu oli nyt tasaantunu, ei ollu tull

Ensinnäkin mun pikkusisko synnytti pienen tytön viime viikolla, joten musta tuli samalla ekaa kertaa täti. Onnittelut siis vielä kerran tuoreille vanhemmille ja pienelle perheenlisälle. :) Myös serkkupoika yhtyy onnitteluihin. Sit niistä mun tulehduksista.  Mullahan on siis ollu kaksi tulehdusta tuolla alakerrassa. Kävin niitten takia kaks kertaa terveyskeskuslääkärillä ja sain molemmilla kerroilla antibioottikuurin/-t. ilmeisesti sekä toukokuussa että myös heinäkuussa mua tutki kesäsijaiset. Mietin jo menemistä yksityiselle selvittämään, mistä noi johtuu, mutta sit mies muistutti, että voin mennä myös yths:n gynelle. Soittelin yths:l heti maanantaina (kuuri loppu siis tänä aamuna) ja lääkäri soitteli mulle tänään takasin. Kyseli sit monenlaista oireista ja siihen saaduista lääkkeistä ja samalla selvis, että oon saanu molemmilla lääkärikerroilla lääkkeet kohtutulehdukseen, vaikka mulle puhuttiin emätintulehduksesta. Joka tapauksessa sain akuuttiajan ens viikolle ja toi gyne kyllä va

Tämä teksti on kirjotettu jo melkein kuukaus sitten. Julkasen sen kuitenkin vasta nyt. Tästä aiheesta löytyy varmasti mielipiteitä, joten voitte aivan vapaasti kertoo oman kantanne. :) Vastailen mielelläni kommentteihin. http://www.hs.fi/kotimaa/V%C3%A4it%C3%B6s+Koulu+aiheuttaa+oppimisvaikeuksia/a1305581293176 https://www.jyu.fi/ajankohtaista/arkisto/2012/06/tiedote-2012-06-25-10-23-42-439628 Erja Kautto- Knape on julkaissut mielenkiintoisen väitöskirjan, joka on nimeltään Oppilasta lamaannuttava kouluvuorovaikutus. Aineistoperustainen teoria oppilaan näkökulmasta. Siinä Kautto-Knape pohtii koulun vuorovaikutustilanteissa virinneitä oppilaiden negatiivisia kokemuksia ja niiden merkitystä oppilaan koulusuoriutumiselle. Useimmiten oppilaan ongelmat ovat väitöksen mukaan koulun aiheuttamia eli sosiaalisesti tuotettuja.  Aikuinen voi    Kautto-Knapen mukaan häpäistä, pelotella, alistaa, eristää, kiristää tai jättää oppilaan ilman apua tai olla huomioimatta häntä lainkaan. Tämä ai

Unohtu vissiin sit lauantaina lähettää tää... :/ Tänään lähetään ajeleen Itä-Suomeen mun porukoitten ja muiden sukulaisten luo. Miehellä alko tai alkaa maanantaina virallisesti isyysloma, niin oli mahollista lähtee kokonaiseks viikoks. Saatiin kissoille hoitajat, ni pystyttiin lähtemään hyvillä mielin. Nyt vikat pakkailut ja sit auton nokka kohti Itä-Suomee. Kirjottelen luultavasti jotain myös reissun aikana. Ja on mulla muutama teksti jo oottamassa julkasuakin. :)