Jälkiä elämästäni

Vauva on lujasti kiinni äidissään: äiti on kaikki kaikessa, eikä kukaan muu kelpaa. Murusen kohdalla ei eroahdistusta ollut ollenkaan, mutta tällä hetkellä meillä eletään tätä vaihetta. Ja varsin vahvaa sellasta. Äidistään kiinni pitävä vauva esittää vastalauseensa tai hätääntyy, kun äiti poistuu huoneesta tai edes liikahtaa ovea kohti. Niin kauan kuin äiti on näköpiirissä, vauvan elämässä kaikki on hyvin. Kun äitiä ei näy, ovat maailmankirjat sekaisin. Hyvin tuttua ja tällä hetkellä jokapäiväistä. Tyty tarkkailee koko ajan, jopa leikkiessään, missä minä olen ja mitä teen. Jos menen huoneen toiselle puolelle, alkaa kuulua konttauksen äänet, kun tytöllä tulee kiire äitin luo. Ja jos mua ei näy ollenkaan, alkaa iso ja hätääntynyt itku. Onhan se hellyttävää olla niiin tärkeä ja ainutlaatuinen. Mutta silti on varsin kurjaa, kun vaan äiti käy. Isi haluaa yhtä lailla hoitaa tyttöä. Äitiin takertumisen voimakkuus on yksilöllistä ja eroahdistus on voimakkaimmillaan yleensä yhdeksän k

Huhtikuussa 2015 Kesäkuussa 2014 matkalla Saksaan Meiän pieni poika täytti 9.4 jo kolme vuotta, vaikka hän vastaakin kaikille, että täyttää seuraavaks vasta kaks. 3-vuotisneuvolassa vaaka näytti 14,4 kg (tais vaaka vähän valehdella yläkanttiin) ja mittaa pojalla oli 93,4 cm. Millainen Murunen sitten nykyään on? Reipas.  Jos jollekin lapselle on vaikeaa lähteä esimerkiks mummun ja papan luokse, niin samaa ei voi sanoo meiän esikoisesta. Laukut on pakattuna ja poika suunnilleen eteisessä ulkovaatteet puettuna oottamassa, josko mummu ja pappa jo tulis. Meitä ei välttämättä ees hyvästellä, jos asiasta ei erikseen huomauteta. Kun poika on jossain muualla kuin kotona joko päiväseltään käymässä tai yötä, ei tartte miettiä etteikö poika pärjäis. Hänelle ei oo tullu ikävä vielä kertaakaan. Hyvillä mielin siis edelleen laitetaan poika välillä isovanhempien matkaan. Yhen kauppareissun yhteydessä huomattiin, ettei poika ookaan meiän seurassa eikä Murusta näkyny missään. Mies läh

kuva täältä Sunnuntaina eduskuntavaalit ja vielä on epäselvää, ketä tulen äänestämään. Viime vaaleissa oli sama juttu. Seuraan politiikkaa jonkun verran ja myös päätöksentekoa ja oonpa kattonu jokusen eduskunnan täysistunnonkin. Silti on hankalaa löytää sopivaa ehdokasta. Asuessani vielä synnyinpaikkakunnallani äänestin ehdokasta, jonka tunsin etukäteen ja tiesin jotain esimerkiks hänen arvoistaan.  Huomaa, että on vaalit tulossa, sillä joka päivä on postilaatikossa jonkun ehdokkaan mainos ja samoin tottakai myös lehdet on pullollaan vaalimainoksia. Saatiinpa Pirkanmaan Perussuomalaisten oma lehtikin, jossa oli lyhyt esittely jokaisesta ehdokkaasta ja myös kokoomus muisti meitä omalla lehdellään. Oletus oli, että meiän pitää äänestää joko ennakkoon tai mennä Tampereelle äänestämään, koska oltiin siellä kirjoilla helmikuuhun asti. Äänestyslapuissa kuitenkin luki, että pääsemme antamaan äänemme lähikoululla, mikä helpottaa huomattavasti pienten lasten kanssa. Äänestänkö