Syksy 2007: eron jälkeen

Muutaman viime viikon aikana on jostain syystä pyöriny aiempi parisuhde ja sen ongelmat paljon mielessä. Tai oikeastaan eron jälkeinen aika ennen 2008 vappua, kun tapasin mieheni. En tiiä, miks. Kevät ja syksy 2007 oli tosi rankkaa aikaa. Ero ei ollu helppo ainakaan mulle, Siihen liitty paljon kaikenlaisia tunteita, joitten läpikäyminen vei aikaa ja se oli kaiken kaikkiaan aikamoinen suo. Meillä oli kuitenki takana yhteiseloa 2002 heinäkuusta asti eli 5,5 vuotta.

Eroon johtaneita syitä oli monta enkä osaa eritellä yhtä ainoaa. Kaukosuhde rasitti suhdetta aika lailla (ekan vuoden mä asuin toisella puolella Suomee ja sit mies pääs opiskelemaan 100 km päähän. Mä en viihdy yksin ja oli todella vaikeeta viettää aikaa vaan oman itseni kanssa. Viikonloppusin tehtiin jotain yhessä tai sitten ei. Miehellä oli hyvin usein viikonloppusuunnitelmia jo etukäteen eikä niistä oltu puhuttu mun kanssa välttämättä ollenkaan.

Onneks mulla oli opiskelukaverit, joista tuli osasta myös hyviä ystäviä, sekä naapurin V, kun muutin kaupungin toiselle puolelle yksiöön. V asu alakerrassa ja juttukaveria oli yleensä aina saatavilla. Ja sit mulla oli myös mun rakas ystävä R, jonka taustat oli aika lailla samat kun mulla. Oli helppo puhua hänen kanssaan, koska hän tiesi, mistä mä puhuin ja mitä mä tunsin. Vertaistukea siis parhaimmillaan. Meiän puhelut veny välillä pitkiks, mutta aika pitkälti ne olikin terapiapuheluja puolin ja toisin. Muutenki meillä oli tosi tiivis yhteinen tyttöporukka, joten mun ei tarvinnu olla yksin.

Oli kuitenkin paljon yksinäisiä iltoja, jollon istuin sohvalla ja pohdin asioita. Musiikin kuuntelu oli siinä vaiheessa todella tärkeetä ja vois jopa sanoo, että terapeuttistakin. Edelleen, kun kuulen tiettyjä biisejä, tulee tietyt hetket noilta ajoilta mieleen ja ne yksinäiset illat. Mä tunsin olevani niin yksin, vaikka mulla oli paljon rakkaita ihmisiä ympärillä.

Sturm und Drang: Indian
Sonata Arctica: Last drop falls
Yö: Oikee enkeli, Särkyvää
Juha Tapio: Kelpaat kelle vaan, (Kaksi puuta: tämä on myös meiän biisi <3 ja soi meiän häissäki)
Johanna Kurkela: Sun särkyä anna mä en
Chicago: Hard to say I love you
CMX: Ruoste
Irina: Vastaukset
Mamba: Saa koskettaa
Sunrise Avenue: Diamonds
Scorpions: Wind of change, Send me an angel
David Cook: Light On
Bon Jovi: Always, In these arms. It´s my life, Bed of roses
Avenged Sevenfold: Dear God, Almost easy

Mut onneks näin ei oo enää. Kiitos rakkaan mieheni. <3

Sairastuvalla

Just kerkesin aiemmin tällä viikolla kehua naamakirjassa meiän terveitä lapsia. Ite oon ollu kohta viikon verran enemmän ja vähemmän flunssassa. Ääni on edelleen painuksissa, mutta muuten on mulla jo ihan ok olo. Tosin tänä aamuna mies ilmotti tuntevansa olonsa flunssaseks. Niinpä.

Heti, kun pääsin kehumasta meiän hyvää tuuria sairastelujen suhteen, osu omaan nilkkaan. Vieläpä kahesti. Hain molemmat lapset keskiviikkona hoidosta ja kumman nuutuneilta ja todellä räkäsiltä vaikutti molemmat. Ei kun vaan mittaria kainaloon ja kas,  kuume oli nousussa molemmilla. Pojan yskä oli vaan pahentunu aiemmasta.Viestiä vaan molempien hoitajille ettei lapset tuu hoitoon loppuviikolla.

Ite olin ollu alkuviikon kotosalla jo ihan senkin takia, ettei ollu töitä. Tosin keskiviikkona en ollu ite enää työkykynenkään, kun ääntä ei tullu juuri yhtään. Olin niin innoissani, että  mun pitää olla lasten kanssa kotona torstai ja perjantai, Lapset on kipeitä, mutta ei niillä kyllä energiamäärät laske just yhtään. Ja sit ku kaks on yhtä aikaa kotosalla, on meno aikamoista.

Kiellä ja komenna: "Älä roiku ja revi porttia!, "Anna kissan olla rauhassa" "Älä heittele tavaroita" "Älä kiusaa siskoa lyömällä, läpsimällä, vetämällä jalasta tai kaatamalla" "Alä ota leluja veljen kädestä" "Ei saa hakata patteria".

Olin aika väsyny, Ja mies oli vielä lähes koko perjantai-illanki pois kotoo. Kun mies saapu 23 jälkeen, oli molemmat lapset vielä hereillä, koska poika ei osaa mennä nukkumaan ilman isiä. Mut onneks tuli Vain elämää ja telkusta kaikenlaisia rekka- ym. auto-ohjelmia. Neiti taas ei viihtyny perjantaina muualla kun sylissä.

Pe-la välisenä yönä lapset herätti muutaman kerran, koska nenä oli tukossa ja muuten vaan huono olla.

Lauantaiaamuun mennessä oli selvää, että on lähettävä käymään päivystyksessä, koska pojan yskä alko olla niin julmetun kuulosta. Viikonloppusin on lähettävä päivystykseen 30 kilsan päähän, joten saatiin lähiseutumatkailuaki samalla, kun saatiin lapset pakattua autoon. Sairaalassa meni pari tuntia, sillä lapset ei ollu ihan ainoot potilaat, ketä siellä oli. Odotushuone oli lähes täynnä ja paikalla myös useampi kipeä lapsi. Kun lapset pääsi vastaanotolle, lääkäri totes molemmilla korvatulehduksen ja selvisi siis samalla syy neitin kaameelle huudolle ja vaan sylissä viihtymiselle. Tultiin siis apteekin kautta kotiin.

Viime yönä ei tullu ihan hirveesti nukuttua, mutta saunakäynti vaan miehen kanssa autto jaksamaan. Todennäkösesti neiti huus korviaan ja veli heräs siskon huutoon. Tyttö ei meinannu millää rauhottua nukkumaan ja sekä minä että mies jouduttiin keksimään erilaisia keinoja, miten saada tyttö takas nukkumaan, Myös kaamee yskä hankaloitti ja hankaloittaa nukkumista. Nukuttiinki kaikki yli ysiin tänä aamuna.

Kaikkein hankalinta nää sisäpäivät on ollu mun lisäks pojalle, Ei oo paikkaa, missä vois purkaa ylimäärästä energiaa. Kyllähän sitä voi  täällä sisälläki jossain määrin purkaa, mutta ulkona paljon paremmin Samalla saa myös sitä raitista ilmaa. Mut ehkä jo huomenna myös lapset pääsee pihalle.

Ainakin pojalla vielä huominen sairaspäivä isin kanssa kotona. Neitin tilanne pitää kattoo illalla. Mä meen viimestään tiistaina töihin. Onneks.

On tää sairastaminen niin tylsää ja raskasta ainaki meille vanhemmille, Mut jospa sairastelut loppus tähän. Otetaan molemmille lapsille influenssarokotukset heti, kun niitä annetaan.

P.S Uuden kodin esittelyt on tulossa kuvien kera, kunhan ennätän kirjoittaa ne. Ajattelin esitellä kaikki kolme kerrosta omina postauksinaan.