Tulehdus - ihana seuralainen

 Niinpä. Se iski sit uudemman kerran. Todennäkösesti sama ku viimeks, ainakaan oireet ei muuta kerro. Tällä kertaa ne on ehkä kuitenkin vähän lievempiä ku viimeks. Soitin siis tänään muutaman päivän mietinnän jälkeen terveyspalvelujen neuvonnan numeroon, kuten myös sillon edellisellä kerralla. Jonottelin muutaman minuutin ennen kuin sairaanhoitaja-täti vastasi. Kerroin asiani ja vastaus oli: "Mene terveysasemalle klo 14 mennessä. Eli siis puhelun jälkeen pikasyönti, nukkuvan poitsun pakkoherätys ja siirto vaunuihin. Pieni kävely bussipysäkille ja onneks kauaa ei tarvinnu odotella pienessä tihkusateessa, vaan päästiin matkaan.

Perillä tuli jo kunnolla vettä ja keli oli muutenkin ankee. Kävelin vastaanottotiskille ja selitin asiani. Ystävällinen sairaanhoitaja kerto, että kaikki lääkäriajat tälle päivälle on jo menneet, joten voin käydä vain sairaanhoitajan luona, joka kuulema konsultoi tarvittaessa lääkäriä. Voi paska. Viime kerrasta ku ei oo kovinkaan hyvä kuva noista sairaanhoitajista. Jonottelin semmoset puol tuntia ja sit pääsin huoneeseen. Selitin  jälleen kerran asiani, hoitaja kirjotti jotain ylös ja katto mun edelliskerran tiedot. Se yritti soittaa myös lääkärille, mutta ei saanut kiinni. Mun vaihtoehot oli kuulema mennä yksityiselle tai odotella huomiseen, jolloin pääsisin lääkärille asti. En viitti rueta maksaa yksityisestä käynnistä, jos ei oikeesti oo pakko ja sanoin pärjääväni oireiden kanssa huomiseen. Meen siis huomenaamuna mieslääkärille, joka toivottavasti osaa asiansa ja määrää mulle tarvittavat lääkkeet. Kysäsen myös, että kuinkakohan monta kertaa näitä voi vielä tulla ja mikä niihin on syynä. Toivottavasti saan myös vastauksia. Luultavasti joudun taas labroihin ja pissimään kahteen purkkiin, jollon testataan, oonko raskaana ja onko mulla klamydia. Kumpaakaan ei oo ja siks turhauttaa käyä antaan taas näytteet, koska tulos on sama ku viimeks.

Tulen sit huomenna valittamaan  kertomaan, miten kävi.

muoks.

Lääkäri oli mua nuorempi, mutta ei ujostellut yhtään, kuten edelliskerran nuori mieslääkäri. Tulehdus oli ja sain kahen viikon antibioottikuurin. Jospa nyt menis sillä ohi, eikä tulis enää. Lääkäri myös laitto kyselyä gynepuolelle, et onko tarvetta siellä käyntiin, ku 2 kk sisällä tulehdus kaks kertaa.

Vuorottelua

"Kumman vuoro on tänä yönä nukkua ees viis tuntia yhteen putkeen? Kumpi nukuttaa pojan? Kumpi hoitaa siis yöherätykset?" "Ei se tartte ku tutin suuhun, viittiks laittaa?" "Sillä on kakat housussa Viittiks vaihtaa sen?"

Näitä ollaan pähkäilty jo reilu kolme kuukautta. Totesin jollekin aiheeseen liittyen, että kuus viikkoo jakso valvomista, sit alko uni painaa ja sen huomas. Jos miehellä on aamuvuoroviikko, se tarkottaa mulle arkisin yöheräämisiä, joita onneks ei oo yön aikana yleensä kun yks tai kaks. Varsinaisten heräämisten lisäks tulee just noi tutin nostamiset ja pään silittelyt useemman kerran yön aikana. Välillä tekis mieli antaa lapselle vaan nuijanukutus, kun huuto vaan jatkuu tai poitsua ei vaan enää nukuta ja kello on 5-7 aamulla. Niin, meillä siis nukutaan aamusin 9-11, tai siis se nukkuu, jolla ei oo poitsun hoitamisvuoroo. Yleensä mä saan ainakin yhtenä aamuna ja yönä nukkua ilman herätyksiä ja sen jälkeen kummasti taas jaksaa tätä arkee. Niin no nukkumaanmenokin on vasta yön puolella, yleensä puolenyön jälkeen sekä vauvalla että meillä vanhemmilla.

Meillä molemmilla alkaa olla aika reilusti univelkaa, mutta kummasti sitä vaan jaksaa. Tai no, ei jaksas, mutta ei oo vaihtoehtoja. Onneks meillä toi vuorottelu onnistuu, koska mieskin saa (joutuu) syöttämään poitsua myös öisin. Tosin yösyötöt ja vaipanvaihdot on aikamoista zombie-meininkiä: "nopee syöttö ja vaipanvaihto, sit äkkiä takas nukkuun" Onneks poika nukahtaa yleensä varsin nopeesti puhtaalla vaipalla ja täydellä mahalla. 

Tietenkään vuorottelu ei koske vain yötä. Jos joku, joka ei tunne meitä, olis seuraamassa meiän kotitouhuja, hän saattas kummastella meiän tapoja ja tekemisiä. Esimerkiks illalla, kun ollaan molemmat koneella, poitsu makaa sitterissä ja kattelee aurinkoa (kerroin aiemmassa postauksessa siitä), joka liikkuu, kun vetää vieteristä. Arvatenkin käyään vuorotellen laittamassa aurinkoon lisää vauhtia,jotta saadaan edes hetki olla rauhassa koneella. Tottakai vaipanvaihdot ja syötöt hoidetaan ajallaan. Välillä leikitään pojan kanssa Leipuri Hiivaa tai Missä on peukaloa tai luetaan Ankka-kirjaa, tietenkin vuorotellen ja se, joka ehtii.

Ai niin, sitten vielä ne kotityöt. Siis mitkä? Meillä siivotaan niin, että toinen kattoo poikaa ja toinen yrittää saada kotia siistimmäks. Vuorotellaan siinäkin hommassa. Pyykinpesuakin on joka päivä ja se laittaa pyykit koneeseen ja ripustaa ne, kumpi sen ehtii/jaksaa/haluaa tehä. Päiväsaikaan, kun oon kahestaan pojan kanssa,   saan ehkä hätäseen keittiön siivottua omalla vuorollani. Meiän poikahan ei nuku päivällä pitkiä päikkäreitä ja välillä riittää vaan parit vartin/puolen tunnin tirsat. Eli siis meillä ei oo kotona välttämättä kovinkaan siistiä, koska ei vaan ehi siivoomaan, vaikka vuorottelu toimiikin myös sen suhteen.

Onneks mulla on ihana ja rakas mies, joka haluaa hoitaa poikaansa yhtä lailla kun minäkin. Eilen se sano töistä tullessaan:" Piti ajaa aamulla ikkuna auki, etten ois nukahtanu". Huh huh, taitaa olla miehen vuoro nukkua. Ja nukahtikin jo sohvalle Bonesin aikana. Tais olla pikkasen väsy.

Murusen 3 kuukauden neuvola 9.7. (tasan 3 kk)

Murusella oli tosiaan kolmen kuukauden neuvolakäynti maanantaina. Poikkeuksellisesti se oli muualla kuin tuossa lähineuvolassa kesälomien takia. Kaikki oli ok.

paino 6020 g

pituus 62,7 cm

päänympärys 40,4 cm

Murunen sai myös ROTAn ja kaks piikkiä. Rota meni hyvin alas, samoin kuin viime kerrallakin. Se maistuu kuulema banaanilta, Toinen juttu olikin sit noi kaks rokotetta. Pistämiseen asti poika oli kuin aurinko ja vain hymyili ja jutteli kovasti terkalle. Ei siis mitään ongelmia.

Rokotteethan pistettiin molempiin reisiin, ei kuten aiemmin molempiin kankkuihin. Oli hiukka hankalaa pidellä rimpuilevaa pientä miestä kiinni, jotta terkka sai rokotteen laitettua. Vielä vaikeempi oli toisen piikin laitto, koska poika tiesi jo, mitä on luvassa.

Terkka kirjotti neuvolakorttiin: " Kasvaa oikein hyvin! Kääntyy kyljelleen. Hymyilee!"

Meillä ei oo yleensä ollu mitään huutokonsertteja iltasin, mutta sekä maanantai- että tiistai-iltoina poika huusi monta tuntia ja ainut paikka, missä oli hyvä olla, oli isin sylissä niin, että isi oli liikkeessä ja poitsun jalat ylhäällä. Muuten poika huusi koko ajan. Maanantaina ei vielä annettu pojalle mitään lääkettä, vaan yritettiin olla ilman. Suppoja meillä oli, mutta ne oli sulanu (yläkerrassa lämpöasteita sillon +28). Myös tiistaiaamu pojan kanssa kotona oli yhtä huutoo. Mitenkään ei ollu hyvä olla. Illemmalla mies kävi sit apteekista hakemassa Burana-liuosta, josta oli onneksi apua ja pienen olo helpottui huomattavasti. Sen vaikutushan kestää ilmeisesti sen n. 8 tuntia, sillä toinen annos piti antaa vielä puolenyön jälkeen, koska huuto oli jälleen kova. Sen jälkeen onneks helpotti.

Ruoka ei maistunu kunnolla kahteen päivään ja vattankin kanssa oli ongelmia. Kakkaa ei meinannu tulla millään ja tietenkin sekin teki pojan olon epämukavaksi. Ekaa kertaa syönnin jälkeen (ahneuksissaan söi liikaa) puklu lensi kaaressa ja sekä minä että poika oltiin yltä päältä oksennuksessa. Ei muuta ku poika suihkuun, koska lavuaarissa en ois saanu Murusta millään puhtaaks. Poika ei oikeen innostunu suihkusta, mutta saatiinpahan ainakin paremmalta tuoksuva vauva.

Kakkaakin onneks alko tulla eilen ja sen jälkeen sitä onkin tullu kiitettävästi useemmassa vaipassa putkeen. JOten pyykkikone laulaa ahkerasti, että vaippoja on riittävästi.

Näin siis rokotuksista ja niitten jälkimainingeista.

Tässä vielä kylvyn jälkeen otettu kuva poitsusta. Aika onnistuneet otokset amatöörin ottamaks. Mun mielestä.

Murusen uni ja sen tutkiminen

Meitä kysyttiin jo odotusaikana mukaan Tampereen yliopiston, Pirkanmaan sairaanhoitopiirin ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kyselytutkimukseen lasten unirytmin kehityksestä. Suostuttiin ja ollaan siis täytelty erinäisiä lomakkeita. Äidille ja isälle on eri lomakkeet ja tästä lähtien on myös Muruselle oma paperinippunsa.  Kysymykset liittyvät sekä meiän että lapsen hyvinvointiin monelta eri kannalta. Siellä kysytään esimerkiks kotioloista, meiän keskinäisestä suhteesta, omista nukkumistottumuksista ja lapseen liittyvistä asioista, kuten tunteista lasta kohtaan. Murusen omassa lomakkeessa kysellään kaikkee mahollista, kuten tottakai lapsen omasta unirytmistä, mutta myös esimerkiks tutin käytöstä ja näköjään myös vauvan kehityksestä.

Perjantaina soitteli tutkimushoitaja Taysista ja kyseli Murusen 3 kk neuvolan ajankohtaa, koska tähän ajankohtaan sijoittuu myös kolmen vuorokauden mittainen unen (liikkeiden) seuranta jalkaan laitettavalla sykemittarin kokosella ja näkösellä mittarilla. Pois sen saa ottaa ainostaan kylvyn ja vaatteiden vaihdon ajaks.  Mielenkiintosia päiviä ja oitä siis tulossa. No, tuleepahan pidettyä kirjaa poitsun rytmistä, kun sitä on jo aika moni kysellykin meiltä.

Murusen seuranta alko siis reilu tunti sitten (00:00 la 7.7) ja kestää maanantaihin puolille öin asti.

Muoks. Kaks seurantayötä ja -päivää takana ja jostain kumman syystä poika on nukkunu melkeinpä tavallista enemmän. Ehkä se aatteli antaa uni- ja muusta rytmistään hyvän kuvan tutkijoille. :)

Aurinko paistaa ja hellerajat paukkuu (paaaljon KUVIA)

Mistä on hellepäivät tehty?


Nihkeästä ihosta

Varjoisista paikoista

Alakerran viileydestä (vaan +25)

Vissyn juomisesta

Pelkällä vaipalla nukkumisesta

Kesäisistä vaatteista

Kuumasta takapihasta


Vauvan kanssa sisällä olosta

Leikkimatolle nukahtamisesta

Netissä surfaamisesta

Pyykinpesusta ja narulle laitosta

Kissojen touhujen seuraamisesta

Raikkaasta kanasalaatista

Viileästä ja virkistävästä suihkusta

Murusen ihanista hymyistä ja kujerruksista

Viilentävistä tuulenpuuskista

Aurinkorasvan tuoksusta

Päätä suojaavasta hatusta/huivista

Kylmästä jäätelöstä


Näin siis meillä.

Visiitti kotikonnuille II (kuvia)

Keskiviikkona käytiin Murusen kanssa treffaamassa mun hyvää ystävää ja vanhaa luokkakaveria ja hänen perhettään. Samalla ostin häneltä muutaman vaipan ja vaatteen. Olipa mukava pitkästä aikaa vaihtaa ajatuksia ihan ajan kanssa. Murusta ei käynti paljon hetkauttanut, sillä poitsu nukkui tyytyväisenä sitterissä lähes koko vierailun ajan. Onneksi saatiin mukaan myös yhdet housut, koska Murunen oli pissannu housuunsa eikä mulla tietenkään ollu varahousuja mukana.

Myöhemmin treffattiin mun äitin kans kaupungilla ja piipahdettiin Fidalla, josta lähti mukaan muutama tosi halpa vaate (yleensäkin siellä on hinnat alhaisemmat ja ainakin tuolla kirpparilla myytävät tavarat varmasti siistejä ja hyväkuntoisia) poitsulle: shortsit kuumille keleille, Tutan collegepusero, kauluspaita ja yks body. Hintaa noille tuli yhteensä alle 5 euroo. Pitänee mennä tarkistaan valikoima miehen mieliks myös seuraavalla reissulla. Äiti kanto Murusta sylissä, koska vaunuja ei ollu mukana eikä meillä (vielä) oo minkäänlaista kantoreppua ym. Poika meinas jo hermostua, kun oli sen verran lämmin ilma, mutta silti halusin vielä käyä katsastaan kaupungin ulkoilupukuvalikoimat. Kerrankin olin hyvään aikaan liikkeellä. Sain nimittäin suht edullisesti laadukkaat vaatteet. Hintaahan niille jäi vieläkin vajaa 200 e, mutta kyllä ne on sit kestävätkin. Mun edellinen ulkoilupuku on ostettu vuonna 2000, joten ehkä oli jo aikakin uusia.

Illalla mentiin vielä käymään mun sedän luona, jossa sedän vaimo odotti jo innolla pientä Murusta käymään. Lahjaks saatiin Marimekon raitasukat, jotka tosin on vielä liian isot pidettäviksi. Murunen pääsi myös tulevan mummin syliin ja vaihtoivatpa poitsun mummi ja tuleva mummi myöskin poitsulle vaipan. Sillä aikaa mää leikin  lemmikkiasukkien eli kissan ja koiran kanssa. Koiralla oli varsin surullinen ilme, kun aluksi huomio oli vain pienessä vauvassa eikä neitiä huomioitu ollenkaan.

Maanantai-illan tapaan poitsu huusi vaippaihottumaansa, tällä kertaa tunnin. Äiti tuli jälleen tyynnyttelemään mun kanssa poikaa ja mun isi lähti nukkumaan mökille keskellä yötä, kun ei saanut nukuttua vauvan huudon takia. Kun saatiin poika tyytyväiseks, hän nukku tyytyväisenä viiteen asti ja sit vielä syötön jälkeen ysiin.

Aamulla pakkailin meiän kamoja ja mummi sai viettää poitsun kanssa laatuaikaa. Otin kaiken irti vierailusta, sillä yhtenä aamuna vein Murusen mun äitille aamuseiskalta, jotta sain itte jatkaa vielä yöunia. Muutenkin äitin ja isin luona nukutti vallan mukavasti. Vielä ennen lähtöö käytiin moikkamassa hieman pidemmän aikaa Murusen isoisovanhempia ja otettiin lisää kuvia. Mummo oli laittanut pöydän koreaksi, kuten aina sinne mennessämme. Tarjolla oli piirakoita, omenapiirakkaa, rieskaa ja mummon leipomia suussasulavia pullia. Niitten voimalla jaksoinkin sitten ajella takas omaan kotiin Tampereelle miehen ja kissojen luo.

Kyllä se pää sieltä kohta nousee :)

Paluumatka meni varsin rattosasti poitsun vedellessä unia. Ihmisiä, varsinkin karavaanareita ja rekkoja, oli liikkeellä runsaasti. Jämsän tietyöt sotki kyllä liikenteen ihan totaalisesti. Teinkin varsin onnistuneen reittivalinnan, kun ajeltiin raskaille ajoneuvoille suunnattua kiertotietä. Siellä oli rauhallista ja näki muutakin kun tietä ja metsää. Tarkotuksena oli pysähtyä Jämsän abc:lla, koska muistin, että siellä on sellanen. Eipä ollutkaan ja takasinkaan keskustaan en voinu enää kääntyä, koska autojono ulottu Jämsän liikenneympyrästä kiertotien ympyrään asti eli se oli muutaman kilometrin mittanen.

Kotiin päästiin turvallisesti reilun neljän tunnin ajomatkan jälkeen. Täällä meitä odotti kaks nälkästä kissaa, koska mies oli siihen aikaan vielä töissä, kun me saavuttiin Tampereelle.

Visiitti kotikonnuille I (kuvia)

Murunen pääsi ekalle pidemmälle reissulle, kun ajeltiin viikko sitten maanantaina mun kotikonnuille eli Murusen mummin ja papan luo. Murusella ei oo ollu ainakaan syleistä pulaa, koska mun äitin ja isin lisäks myös mun sisko oli visiitillä täällä. Tällä hetkellä vierailusta on takana puolet. Takasin Tampereelle ajellaan torstaina, jossa mies ja kissat jo kovasti oottelee meitä. Isin kanssa ollaan skypetelty joka ilta, tosin ne keskustelut piristävät enemmänkin mun kuin Murusen mieltä.

Maanantaina ajeltiin vajaa 300 kilsaa tänne Pohjois-Savoon. Keli oli mukavan pilvinen, vähän vilpoisa ja teilläkin suhteellisen vähän porukkaa. Muutama hituri mahtu joukkoon, mutta niistä pääs suht sujuvasti kuitenkin ohi. Matkalla pysähyttiin Vaajakosken abc:lla ruokkimassa ja vaihtamassa Murusen vaippa. Muutoin mun matka menikin pizzapalan, vissyn ja mansikka-Maraboun voimalla. Enpä ollukaan pitkään aikaan ajanu yksin noin pitkää matkaa.

Saavuttiin tänne maanantai-iltana kaheksan maissa ja meitä oli jo ootettu. Heti, kun astuttiin sisään, mummi, pappa ja täti lähes kilpailivat siitä, kuka saa ensimmäisen sylivuoron. Pappa sen sai ja syötti Murusen. Keittiön verhot oli varsin mielenkiintoset, kun niissä oli värikkäitä kukkia. Muuten ilta meni kuulumisia vaihtaessa ja Murusen kanssa seurusteltaessa. Pappa ja täti lähtivät nukkumaan mökille, jotta saivat nukutuksi paremmin. Onneksi, voidaan jälkeen päin todeta. Tädin mahassa kasvaa Muruselle serkku, joten hyvät yöunet on tarpeen, ja papan piti jaksaa herätä aikasin töihin. Mökillä on myös sopivan viileetä hyville yöunille.

Meillä täällä kaupungissa mummi hoiti Murusta omaan nukkumaanmenoonsa asti ja sit Murusen hoitovuoro siirty luonnollisesti mulle. Syötin ja vaihdoin pojan vaipan. Tai siis yritin vaihtaa, mutta alkokin armoton huuto, johon myös mummi heräsi. Mietittin sit yhessä mummin kanssa, että mikä laittaa pojan huutamaan suoraa huutoo. Muistin sit saman tilanteen useemman viikon takaa. Kyse oli siis kertakäyttövaippojen liiallisen käytön aiheuttamasta vaippaihottumasta. Tällä kertaa jäi sentään kipeet rakkulat tulematta, mutta iho oli kuitenkin hyvin ärtynyt monesta kohtaa, koska useempi kakkavaippa oli jäänyt tiiviisti kiinni Murusen pyllyyn ja sen joutu lähes repimään irti. Mummi laitto taipeisiin ja muihin kipeisiin kohtiin perunajauhoa, mutta sekään ei saanut Murusta lopettamaan itkuaan.

Keksittiin sit ratkasuks sama kun viimeks samassa tilanteessa miehen kanssa, eli vaipaton yö pelkän pyyhkeen sisällä ilman vaatteita. Tietysti kosteussuoja oli alla, jotta makuupussi ei kastunut. Kun Murunen lopulta lähes tunnin huudettuaan viimein nukahti, hän heräs seuraavan kerran vasta syömään aamuviiden maissa. Aamuun mennessä onneks oli ihokin jo paremman näkönen. Siltikään ei haluttu laittaa kerttistä, jotta iho ei ärsyynny enää lisää. Vaippoja on kuitenkin mukana vaan vajaa 10, joten niillä pelkästään ei selvitä millään. Jossain vaiheessa päivää laitettiin taas kerttis parikin kertaa, mutta taas oli iho ärtynyt ja poika huusi kun syötävä. Kerttikset meni siinäys vaiheessa pannaan ja laitettiin kesto, jonka kanssa ei oo ollu missään vaiheessa iho-ongelmia. Mutta se viime yöstä.

Moni sukulainen ja ystävä odotti myös Murusta "näytille". Kaikista eniten ehkä kuitenkin mun mummo ja ukki, koska he eivät päässet pojan ristiäisiin pitkän matkan takia. Ikääkin heillä on molemmilla lähes 90 vuotta. Ukki on jo välillä omissa maailmoissaan, koska hän sairastaa Alzheimeria ja tunnistaa vaan aivan lähimmät ihmiset. Meitä lapsenlapsia näkee niin harvoin, ettei oo toivookaan, että ukki tietäs, kuka tuli käymään.Esiteltiin siskon kanssa itsemme ukille ja pian annoin vauvan oman ukkini syliin. Voi kuinka se ilahduttikin ukkia suuresti. Hän ei olisi millään halunnut laskea poikaa pois sylistään. Ukki jutteli Muruselle ja Murunen ukille. Oli ihanaa seurata heidän välistään vuorovaikutusta ja tunteita. Tästä hetkestä on myös olemassa paljon valokuvia, jotka ovat minulle ja meille tärkeitä. Ei ole takuuta, kuinka kauan ukki vielä elää, joten valokuvat ovat todella arvokas muisto.

Illalla menimme vielä käymään mökillä, jossa sain vastaani vihaisten itikoiden armeijan. Niitä ei ollut nimittäin kaksi tai kolme, vaan usemapi kymmen kerralla. Onneksi niitä ei kuitenkaan ollut mökin sisällä, jossa Murunen veti sikeitä koko mökkivisiitin eli mummin ja papan saunomisen ajan. Minä puolestani kävin pikapikaa ottamassa valokuvia ennen lähtöämme takaisin kaupunkiin.

Huomenna tai siis tänään (kello on 1.30 keskiviikkoaamuna) menemme tapaamaan lapsuudenystävääni ja hänen perhettään ja illalla käymme näyttämässä poitsua mun sedälle ja hänen perheelleen, jonne on myös tulossa ensimmäinen lapsenlapsi loppukesällä.

P.S Murunenkin nukahti saatuaan pullollisen maitoa. Toivottavasti nukkuu aamuun asti, niin mäkin saisin nukuttua hyvät yöunet. :)

Täällä ollaan!

Sori bloggaustauko, tekstiä on kyllä tulossa, kunhan ennätän kirjotella. Tämän viikon alku meni kotikonnuilla ja sit loppuviikosta Murunen ei oo oikeen suostunu nukkuun päikkäreitä niin, että ois ehtiny muuta ku tehä kotitöitä. Mutta postauksia on siis tulossa, toivottavasti jo tänään.

:)