Jälkiä elämästäni

Tänä syksynä oon päässy töissä seuraamaan hyvin laajalti hyvin monen kouluarkea. Oppilaat ovat todella rehellisiä ja avoimia, se on tullut huomattua jo monta kertaa. Kaks tilannetta loppusyksyltä on jääny eniten mieleen. Molemmat niistä sattu itse asiassa saman koulun eri luokissa. Eka tilanne oli hieman isompien oppilaiden luokassa.  En muista, mikä oppitunti oli menossa, mutta jotenkin puheenaiheeksi tuli oppilaiden perheet. Keskustelun aikana oppilaat kertoivat, miten heidän vanhempansa käyttäytyvät kotona ilmenevissä hankalissa tilanteissa. Sen aikana mulle tuli hyvin selväks ettei oppilas voi oppia käyttäytymään haastavissa tilanteissa "oikein"tai tilanteeseen sopivalla tavalla, jos hänen vanhempansakaan eivät osaa selvittää keskinäisiä erimielisyyksiään kuin riitelemällä ja jopa väkivalloin. "Sit ne alko tapella ja huutaa toisilleen."  "Isä suuttui äidille ja lähti pois."  "Mua pelotti." Toinen mieleenjäänyt tilanne, joho

Pääsin pitkästä aikaa seuraamaan erityiskoulun arkea, kun työskentelin puoltoista viikkoa sairaalakoulussa luokattomana opettajana. Sairaalakoulua käyvät lastenpsykiatristen osastojen 0.-9. luokkalaisten oppilaiden lisäksi myös sairaalan lastenosastojen koulukuntoiset lapset ja nuoret. He ovat sairaalassaoloaikanaan kirjoilla oman koulunsa lisäksi myös Koivikkopuiston koulussa. Tein erityispedagogiikkaan liittyvän harjoitteluni juuri Koivikkopuistossa ja pääsin silloin tekemään monenmoisia töitä. Seurasin ja myös opetin kaikkien luokkien eli (0-2), (2-4), (4-6) ja (6-9) oppilaita. Pääsin myös opettajien mukana käymään ja myös opettamaan lasten vuodeosastoilla olevia kouluikäisiä lapsia ja nuoria. En käynyt kuitenkaan silloin kaikilla osastoilla. Tällä kertaa opetin myös osasto 6:n oppilaita. Kyseessä on lasten veri- ja syöpätautien osasto. Tässä kiteytettynä mun päällimmäiset ajatukset puolentoista viikon työrupeamasta  :  Puoltoista viikkoa takana sairaalakouluarkea sekä l

Rupesinpa tossa oikeesti pohtimaan jatko-opintoja. Tutustuin avoimen yliopiston tarjontaan, kun haluisin suorittaa erityispedagogiikan syventävät opinnot. Niille tulee vaan hintaa yli 2000e. Eikä niitä tietenkään voi suorittaa Tampereella. Katoin just Itä-Suomen avoimen yliopiston Kouvolan toimipisteen opintovaatimuksia. Ihan ekaks mun pitäs alkaa lukemaan erityispedagogista kirjallisuutta englanniks, sillä taispa jokainen tentittävä kirja olla englanninkielinen. Sitä pitäs vähän reenata, koska se ei oo todellakaan mun vahvuusalueita. Tossa on se hyvä puoli ettei sinne oo erillisiä pääsykokeita. Huonona puolena taas on se, ettei noilla opinnoilla saa erityisopettajan pätevyyttä, vaan siihen tarvittas erkkaopen tutkinto yliopiston puolella. Joka tapauksessa näyttää siltä, että jossain vaiheessa mun on hankittava erkkaopen tutkinto, että vois saada jopa joskus vakipaikan. Töistä ei tuu nimittäin olemaan pulaa tolla koulutuksella. Pääsykokeen kautta sisään on tietysti varmin keino tu

Miehen kuukauden kesäloma loppu sunnuntaina ja piti siis palailla takas arkeen. Viime viikolla matkattiin mun kotikonnuille Itä-Suomeen, jossa nähtiin sukulaisia, käytiin Juha Tapion keikalla, elettiin mökkielämää ja välillä myös vaan oltiin. Mukavaa oli, mutta kiva oli palata kotiinkin, Lapset oli vielä eilisen kotona ja neitin piti mennä hoitoon vasta huomenna. En olettanut meneväni töihin vasta, kun aikasintaan ens viikolla. Toisin kuitenkin kävi, sillä tutun yhtenäiskoulun reksi soitti tarvitsevansa sijaista heti. Lupasin tulla, mutta sanoin, etten ihan heti pääse. Tottakai auto on just sillon pois käytöstä, kun sitä tarvittas. Pojankin piti olla jo kasilta hoidossa, mutta olinpa laittanu kellon väärään aikaan soimaan, enkä voi syyttää siitä edes maanantaita. Vein lapset pyörällä hoitoon, mutta matka olis edenny joutusammin, jos pyöränkumeissa olis ollu ilmaa. Ei ollu kuitenkaan aikaa ettiä pumppua, vaan vein ekaks pojan potkupyöräillen hoitoon pikkusiskon matkatessa mun pyörän

Oon ollu kotona lasten kanssa kesäkuun alusta asti. Aluks tytön piti olla eka viikko kotona ja jatkaa sen jälkeen hoidossa. Pojan taas piti olla alun perin koko kesäkuu vielä hoidossa toisen hoitokaverinsa kanssa. Ei se nyt kuitenkaan menny nii. Tyttö oli vielä muutaman päivän lomailun jälkeen hoidossa, mutta sitten päätin jättää hänetkin kotiin kesälomalle. Poika ehti olla hoidossa neljä päivää ja lopetti sitten hoitajan ja meiän yhteisellä päätöksellä. Jatketaan sit elokuussa taas, kun palaillaan arkeen. Toukokuussa viimesten viikkojen aikana odotin jo kesälomaa. Olin loman tarpeessa pitkän ja varsin yhtäjaksosen työrupeaman jälkeen. Olin suunnitellu ottavani aikaa vaan ittelleni, koska lapset ovat päivät hoidossa. Sit tuli kuitenki tieto siitä, että tyttö on kotona kesäkuun ekan kokonaisen viikon. Siinä meni mun rauhalliset lomapäivät. Jotenkin sitä on kuitenki selvitty. Ei oo ollu kyllä helppoo, sillä musta ei saa pullantuoksusta, hiekkalaatikolla istuvaa, kotiäitiä sit millään

Meillä siis puhutaan. Neiti on nyt 1v9kk ja kävellyt jo vuoden. Motorisesti hän on siis tosi etevä. Puhe oli vielä kuukausi sitten hyvin epämäärästä eikä selkeitä sanoja juuri ollu . Viimesen kuukauden aikana neiti onkin ottanu ison spurtin puhumisen kanssa. Suurin haaste neidin puhumisen suhteen oli ilmeisestikin meiän papupata-esikoinen. Tosin neiti tiesi, että hän tulee riittävästi ymmärretyksi ilman puhetta. Ehkä tyttö sit vaan kyllästy siihen, ettei enää tullukaan tarpeeks hyvin ymmärretyks, kun jouduttiin koko ajan kyselemään häneltä, kun ei todellakaan ymmärretty, mitä neiti tarkotti. Ihan yhtäkkiä neiti alko puhua yhä selvempiä sanoja. Aluks kirjottelin uusia sanoja ylös, mutta tällä hetkellä niitä tulee jo niin paljon päivässä, ettei millään muista eikä ehdikään. Sanavarasto kasvaa siis hurjaa vauhtia. Tytön ensimmäinen selkee sana oli "pappa".  Sitä neiti rupes toisteleen ja sit kuuntelemalla meiän muitten juttuja alko tulla lisää sanoja. Aluks ne oli  tosin vie

Molemmat lapset ovat arkisin perhepäivähoidossa. Se on ainakin tällä hetkellä paras ratkaisu lasten kannalta. Käytännön syistä lapset ovat kahdessa hoitopaikassa. Ei siis mikään ihanteellinen tilanne kenenkään kannalta. Ensimmäinen hoitovuosi alkaa olla takana ja etenkin pojan hoitopaikkaan ollaan oltu tosi tyytyväisiä. Etsiessäni keväällä 2015 lapsille hoitopaikkaa uudelta paikkakunnalta löysin tuon todellisen helmen. Hoitaja on todella kokenut ja mikä ihanteellinen tilanne, sillä apuna on lähes koko ajan myös hänen eläkkeellä jo oleva miehensä. Tällä hetkellä lapsia on kuusi, viisi kokopäiväistä ja yksi eskari. Tytön hoitaja on vasta vuosi sitten aloittanut ja alkukankeutta on todellakin ollut. Jos vain olisi ollut suinkaan mahdollista, kysyin hieman liian myöhään, oltais vaihdettu jo kuljetusten kannalta tyttö pojan kanssa samaan hoitopaikkaan. Oltiin vaihtohalun kanssa vähän myöhässä, sillä vain muutamaa päivää aiemmin paikka oli luvattu hoitajan tutun lapselle tai kevääksi myös

Julkaisen uudelleen viime vuonna julkaisemani tekstin tänään vietettävän lapsettomien lauantain vuoksi. Voi, kun sitä joka päivä muistais, kuinka suuri onni on saada kuulla ja nähdä ne pienet jalkojen tepastelut ja ensihymyt. Kaikilla ei tätä onnea ole. He olisivat kiitollisia jokaisesta uhmaikäisen kiukkukohtauksesta ja niistä huonoistakin päivistä. Jos heillä vain olisi lapsi tai lapsia.  Katselen täältä kaukaa Rakas Taivaan Isä, miksi äiti itkee?   Miksi isällä on niin raskaat askeleet?   Minäkö heille olen surua tuottanut,   kun vain katselen täältä kaukaa.   Enkä tule vaikka he odottavat niin kovasti,   että raskain sydämin käyvät iltaisin nukkumaan.   Voitko, Taivaan Isä, äitiä lohduttaa,   pyyhkiä kyyneleet hiljaa pois?   Voitko isän olkaa taputtaa,   ettei niin kumarassa hän ois?   Kerro heille, Taivaan Isä,   etten ihan vielä ole valmis syntymään maailmaan.   Kerro, että jotkut lapset taivaassa niin rakkaita on   luojalleen

Moni on varmaan miettiny, miks postauksia ei oo tullu pitkään aikaan. En mä oo täältä mihinkään kadonnu. Aika on vaan menny kaikkeen muuhun. Luvattoman vähän on tullu myös lueskeltua muitten blogeja. Kiinnostavia postauksia mainostetaan Facebookissa lähes joka päivä, mutta jos en heti pääse niitä kattomaan, sit se vaan jää. Oon ollu hiihtolomasta asti sairasloman sijaisena yläkoulun 7-9 erkkaluokassa samanaikaisopetuksessa rinnakkaisluokan open kanssa. Työ on vieny musta mehut aivan täysin. Yllätyin iteki, miten väsyny sitä voi olla työpäivän jälkeen. Homma on kuitenki aika erilaista, mitä oon tottunu aikasemmin tekemään. Yläkoulun puolella opettamisestakaan mulla ei ollu paljoa kokemusta. Se kun on ihan oma maailmansa verrattuna tuttuun alakoulun maailmaan. Nyt on tullu kokemusta ja roimasti. Paljon oon oppinu uutta ja oppinu uusia työtapoja, tai ainakin muokkaamaan ennalta tuttuja. Oppilaita on yhteensä 13 ja kaikilla on eriasteisia laaja-alaisia oppimisvaikeuksia. Taso vaihtelee

 Keskiviikko-iltana sairastui Tyty. Mahatauti. Tyty siis siirtyi isin kanssa nukkumaan olohuoneeseen tehtyyn petiin. Me jäätiin pojan kanssa ylös. Isi nukkui tytön kanssa myös siksi, että hän jäi hoitamaan lasta kotiin loppuviikon ajaksi. Torstaina näytti jo paremmalta ja mietittiin jopa Tytyn hoitoonlaittamista, sillä tauti näytti olevan ohi. Vaan eipä ollutkaan. Illalla taas sama juttu, kaikki, mitä neiti oli syöny, tuli ylös. Osittain tämä johtu myös siitä, että erehyttiin antamaan neitille maitoa, mikä on kaikkein pahinta mahataudissa. Sama oli käyny aiemminkin, mutta eipä oltu viisastuttu siitä kerrasta yhtään. Perjantaina Tyty alko olla normaali oma ittensä, mutta oli isin kanssa kotona. Mä olin normaalisti töissä ja poika hoidossa torstaina ja perjantaina. Kun Tyty alko olla terve, mies valitteli heikkoa oloa perjantai-iltana. Hän selvis tällä kertaa kuitenki varsin vähällä. Mahatauti kuitenkin. Mä oon selvinny jo monta kertaa sairastumatta, vaikka muu perhe on saanut tau

Äiti, äitiys ja syyllisyys ovat sanoja, jotka liittyvät tiiviisti yhteen. Hyvä äiti/huono äiti-vertailut kuuluvat mun mielestä syyllisyyteen hyvin vahvasti. Mikä sitten aiheuttaa syyllisyyttä? Mun mielestä syyllisyys alkaa jo lähes siitä hetkestä, kun raskaustesti näyttää positiivista. Monesti tulevat äidit miettivät esimerkiks sitä, miten on tullu elettyä elämää ennen kun on tiennyt olevansa raskaana. Onko alkio voinut vahingoittua jotenkin kostean illan johdosta?  Voiko raskaus mennä kesken, koska olen syönyt raakaa kalaa ja tuorejuustoja? Joku saattaa myös miettiä, miten hänestä on äidiksi. Monenlaisia ajatuksia siis joutuu pohtimaan jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Samat pohdinnat jatkuvat myös raskauden edetessä. Mitä voi ja mitä ei voi enää tehdä, jotta vauvalla olisi kaikki hyvin? Voinko jatkaa juoksuharrastustani ja käydä salilla myös raskauden aikana? Oon meinannu jo aiemminkin kirjoittaa aiheesta, mutta nyt vasta sen teen. Miksi juuri nyt? Siihen on useampi syy. Olen jä

Uusimmassa Meidän Perhe-lehdessä on Maria Veitolan kolumni. Tällä kertaa hän kirjoittaa aiheesta Huomenna parempi äiti.  Juttu  täällä . Nauroin oikein makeasti lukiessani kolumnia. Veitolalla on mainio tyyli kirjoittaa ja ainakin tällä kertaa teksti osu ja uppos aivan täysin. Veitola kertoo esimerkkejä omasta elämästään, jotka liittyvät parempaan äitiyteen. Ensiksi hän kertoo tapauksesta, jossa hänen kohta 4-vuotias poikansa kertoi äidilleen piirtäneensä tälle ihanat joulukoristeet. Veitolan mentyä paikalle, hän huomasi kauhukseen pojan löytäneen hänen suosikkihuulipunansa ja piirtäneen sillä vessan kaapistot täyteen kiemuroita. Mitä Veitola tekee? Hän ei ala kirkumaan tai syyttelemään poikaansa, vaan saa hillittyä tunteensa. Ihailen häntä. Huutamisen sijaan hän valistaa poikaansa olemaan koskematta äidin meikkeihin ja piirtämään sen sijaan paperille. Mitä lapsi tekee sillä aikaa, kun Veitola menee hakemaan jotain, jolla saa huulipunat pois kaapinovista? Hän tiputtaa saman

Tän vuoden alusta meiän kotikunta korotti terveyden- ja sosiaalihuollon maksuja roimasti. Onneks sentään alle 16-vuotiaille käynnit on ilmasia. Vertasin just edellisvuoden, ja Tampereen kaupungin, 1.1.2016 voimaantulleita maksuja ja kauhistuin. Tampereella lääkäri- ja hammaslääkärikäynnit ovat useita euroja halvemmat kuin meillä naapurikunnassa. Kunta korotti hintoja roimasti, sillä esimerkiksi terveyskeskuksen vuosimaksu nousi lähes 10 euroa, samoin käyntimaksut. Huh heijaa! Onneks on suhteellisen harvoin tarvittu kyseisiä palveluita ja osa niistä voidaan hoitaa tarvittaessa myös lasten neuvolakäyntien yhteydessä. Noi korotukset tuntuu kukkarossa reilusti. On eri asia maksaa terveyskeskuksen vuosimaksua 32 e lähes 42 euron sijaan. Miehellä on onneks oikeus käyttää työterveyspalveluita, mitä mulla ei osa-aikatyöläisenä  tietenkään ole.  Meitä lähempänä sijaitsee yksityinen lääkäriasema, mutta siellä käyminen on kuitenkin suhteellisen kallista. Vielä ei oo jouduttu testaamaa

Niin se vuosi taas vaihtui. Vaiherikas sellainen. Tyty oli vuosi sitten 4 kuukauden ikäinen pieni vauva ja nyt, vuotta myöhemmin, meillä asuu reilu 1vee tahtotaapero. Voisin kirjotella tarkempia Tytyn kuulumisia ihan omaan postaukseensa. Tai tarkemmin ajatellen voisin jakaa kuulumiset useampaankin postaukseen. Saa nähä, miten on järkevin ja miten tarkasti jaksan kirjotella. Poika, pieni Murunen, täyttää keväällä jo 4 vuotta. Iso poika siis, mutta kuitenkin vielä kovin pieni. Uhmaa ja mustasukkasuutta on edelleen ilmassa. Päivisin hoidossa näitä ongelmia ei oo, vaan niitä esiintyy vaan kotona ollessa. Hänenkin tarkempia kuulumisia omassa postauksessa/-sissaan hieman myöhemmin. Vuosi sitten meillä oli jo nimet papereissa ja iso laina haettu ja saatu pankista ja odoteltiin vain avainten luovutusta, joka tapahtui 1.2.2015. Pahvilaatikoita oli haettu ja saatu täytettyäkin olkkarin nurkkaa useammalla täyteenahdetulla laatikolla. Avaimet saatiin siis 1.2 ja siitä alko parin viikon mittane