Siirry pääsisältöön

Iloisia uutisia :)

11.8.2011




11.8. 2011 pissin tikkuun, koska olin menossa gynelle etukäteen varattuun tarkastukseen mm.   menkkojen puuttumisen takia ja olin varma, että siellä kysyttäisiin, et oonko testannu. Tuloksesta olin lähes varma jo ennen tarkastusta, koska jotain oireita oli ollut jo pari viikkoa. Rintojen arkuus, metallinmaku suussa ja mahan turvotus. Tulos: kaksi viivaa, tuli heti näkyviin ja menin herättämään mieheni ja näytin tikkua hänelle. Unenpöpperössäkin hän tajusi, mistä oli kyse ja oli erittäin iloinen.

Olin varma, että gyne passittais mut verikokeisiin, mutta toisin kävi. Hän sanoi, että tarkistetaan tilanne saman tien ja sit ultrattiin. Ja kyllähän siellä jotain näkyi: ruskuaispussi. :) Mutta koska mun kierto oli ollu niin epäsäännöllinen, hän antoi minulle uuden ajan kahden viikon päähän, jotta päästäisiin näkemään paremmin raskauden kesto. Ekalla ultrauskerralla oli kasassa 5+1 ja tokalla siis 7+1. Tosta 7+1 käynnistä on todisteena myös ultrakuva ja näin myös sykkivän sydämen <3. 

Ekan neuvolanki varasin ton tokan ultrakäynnin jälkeen ja neuvolatäti halus sen mahollisimman pian, eli  mentiin sinne siis rv. 8+1. Siellä vierähti aika mukavasti jutellessa ja tottakai multa mitattiin verenpaineet ja hemoglobiini (115/79 ja 142) ja sainpa antaa vielä puhtaan pissanäytteenkin. Mukaan lähti tietysti paljon kaikenlaista esitettä ja monen kehuma vau-kirjanen. Samalla varattiin myös ultra-aika, joka oli eilen, viikolla rv. 12+0 ja neuvolalääkäri seuraavalle viikolle. Verikokeita musta on otettu ja tullaan ottamaan jatkossakin, viimeks lähti 5 putkiloo kaikenlaisiin seerumeihin ja lääkeainepitosuus-mittauksiin. 

Mulla ei oo onneks ollu pahoinvointia (koputan puuta), sillä en tiiä, miten olisin jaksanu käydä töissä. Väsymys on sen sijaan ollu jotain todella valtavaa. Lähes joka päivä on ollu pakko ottaa töitten jälkeen päikkärit sohvalla, kun ei oo enää vaan jaksanu olla hereillä. Onneks mun työpäivät on lyhyitä, eikä mun tartte olla töissä 8-16. Se aiheuttais paljon ongelmia, sillä pahin väsymys iskee jo heti puolenpäivän jälleen ja samoin mun on saatava säännöllisesti jotain suuhun, jotta ei tuu heikkoo oloo. Illat meneekin pääosin vaan sohvalla makoillen, koska muuta ei jaksa tehä.

Gradun etenemisestä kiinnostuneille voin kertoo, että gradutiedostoja oon kattonu viimeks elokuun lopussa, koska yksinkertasesti en oo jaksanu tehä mitään siihen liittyvää. Tai oon mä sentään jotain tehny, ettiny lisää materiaalia käsitteiden selityksiin, mutta en oo saanu niitä vielä edes kirjattua koneelle. Ehkä tämä tästä, kunhan lokakuu koittaa. Syysloma on täysin pyhitetty vaan gradulle ja sen oon päättäny, joten toivon, että mun väsymys on sillon jo vähentyny.

Sählyn pelaamistakii oon jatkanu, tosin luulen, että työporukan peli on meikäläiselle tässä kunnossa ihan liian rajua. :/ Niin kiva ku oiskii pelata, mut ku osa pelaa niin tosissaan ja kovasti. Valitettavasti osa miehistä kun ei käsitä, ettei pelin tartte olla niin totista, jos porukassa on mukana myös naisia. Ainejärjestön vuorolla aion jatkaa pelaamista niin kauan, kun se on mukavaa. Siellä on rentoo porukkaa ja pelikin sellasta, että välillä vaan nauretaan yhessä, kun kaikki ei mee ihan putkeen. Siitä mää tykkään ja pääsen samalla myös harrastaan yhessä mieheni kanssa jotain.

Mun toive olis, ettei tätä uutista leviteltäs vielä facebookissa, koska vasta niin harva tietää. :)  Eli onnitteluja otetaan vastaan kyllä muuten, mutta ei suoraan omalle seinälle naamakirjassa. Kiitti! :)

Kommentit

  1. Ihanaa <3 Oon tosi onnellinen teidän puolesta :)

    Ja pistä sit gradua tulemaan, ku jotain on kasassa ;)

    VastaaPoista
  2. Onnittelut vielä tätäkin kautta!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Ilahdun suuresti jokaisesta niistä. Rohkeasti vaan kommentoimaan, sillä jokaisella saa olla oma mielipide. :)

Kommenttisi näkyy heti tarkistuksen jälkeen.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erityislapsiperhe ja yhteiskunnan tarjoama tuki (oppimisen tuesta tulossa oma postaus)

Lähde: Pixabay Aluksi tärkeä huomio:  Tähän postaukseen ei varmastikaan ole kirjattu kaikkia tarjolla olevia palveluja. Toivon, että olen poiminut tärkeimmät ja jos en, minulle saa laittaa kommenttia ja lisään niitä sitten tarvittaessa. Jos löydät postauksesta virheitä, laitatko minulle viestiä ja korjaan ne. Tämä palvelujärjestelmäviidakko on aika sokkeloinen enkä edes välttämättä ole tietoinen kaikista hyödyllisistä palveluista, joita on tarjolla. Me elämme erityisperhearkea emmekä ole olleet tietoisia kaikista yhteiskunnan tarjoamista palveluista. Olen kuitenkin ollut niistä enemmän tietoinen kuin moni muuu erityislapsiperheen vanhempi. Omien nepsy-valmentajaopintojeni yksi lähipäivä keskittyi täysin palvelujärjestelmään liittyviin asioihin. Osa asioista oli jo aiemmin tuttuja, mutta tuli opittua myös paljon uutta. Samaa asiaa käsiteltiin myös toukokuussa sopeutumisvalmennuksen toisella jaksolla. Siellä meill

Jälkivuoto ja tulehdusriski

Raskausaikana neuvolassa keskityttiin puhumaan raskausajan ruokavaliosta ja liikunnasta. Samoin mitattiin verenpainetta ja hemoglobiinia ja pääsin myös antamaan verta monta putkiloa sokerirasituksen ja lääkeainepitosuuksien tarkkailun takia. Juteltiin myös odotusajasta ja siihen liittyvistä asioista ja tottakai synnytyksestä. En kuitenkaan muista, että olisin kuullu terkan puhuvan  ollenkaan jälkivuodosta, vaikka se liittyy olennaisesti synnytykseen. Synnytyksen aikana vuodetaan verta ja sitä määrää tarkkaillaan tiiviisti. Kun synnytys on ohi, verenvuoto jatkuu edelleen ja sillon se on muuttunu jälkivuodoksi. Muistan, kun heti vauvan ja istukan syntymän jälkeen kätilö toi sen hervottoman kokosen vaipan ja ne niin ihanat, mutta kovin käytännölliset verkkohousut. Aluks ne kauhistutti ja myös naurattikin, mutta ei ois kyllä voinu muunlaisia alushousuja kuvitellakaan laittavansa jalkaan. Ne jättää hyvin tilaa sille valtavalle siteelle, mikä annetaan sen hervottoman suuren vaipan jälkeen

Vähän lisää minusta (julkaisematon postaus v.2021)

 Tämä teksti on jäänyt julkaisematta 2021, kun olen sen kirjoitellut. Päätin julkaista sen nyt, sillä avaan siinä asioita, joista kirjoittelin tänään, hieman tarkemmin. Ajattelin kertoa nyt tarkemmin, mitä minulle kuuluu nyt. Kun aloitin blogini jo kauan aikaa sitten, en tiennyt, mitä tulisi tapahtumaan elämässä seuraavien reilun kymmenen vuoden aikana. En tiennyt, että en jäisi ensimmäiseen suhteeseeni avomieheni kanssa, vaan eroaisimme reilun vajaan viiden vuoden seurustelun jälkeen. Eroa pitkitettiin minun halustani varsin kauan, mutta keväällä 2007 teimme lopullisen päätöksen eri teille lähtemisestä. Toisaalta päätös oli helpotus, mutta toisaalta se oli myös todella vaikea ja raskas. Olinhan muuttanut hänen vuokseen Tampereelle aivan toiselta puolelta Suomea vuonna 2003 ja en tuntenut kovinkaan montaa ihmistä sieltä suunnalta. Olimme etäsuhteessa lähes koko suhteemme ajan. Mies aloitti opiskelut syksyllä 2003 eli samaan aikaan kuin muutin itse Tampereelle. Hän oli viikot opiskelupa