Enpä oo kirjotellu taas vähään aikaan. Poika ei oo enää kipeenä, vaan on ollu taas perhepäivähoidossa arkipäivät. Murunen onki ainut, joka on terve, mulla ja miehellä on ihan kaamee yskä. Mä sairastin hinkuyskän 2007-2008 vuoden vaihteessa ja siitä lähtien aina flunssan yhteydessä saan aivan järkyttävän yskän, joka kuulostaa kamalalta. Ääni mulla on myös varsin matala.
Flunssasta huolimatta mulla on takana myös syksyn ensimmäinen työviikko. Alkuviikon olin pienessä maaseutukoulussa isojen oppilaiden kanssa ja torstain-perjantain isossa lähiökoulussa pienten oppilaiden kanssa. On muuten suuri ero maalais- ja kaupunkilaiskoulujen välillä. Tossa koulussa on monta yhdysluokkaa ja sit ykkönen ja kakkonen on erikseen. Ja oppilaat on paljon kohteliaampia ja puheliaampia kuin isoissa kaupunkilaiskouluissa. Tai siltä ainaki tuntu. Keskiviikon vika tunti keskusteltiin kaikenlaisista jutuista vitosten kanssa. Juttua ois riittäny vaikka kuinka paljon, mut tunti loppu kesken. Kiitti siis As, kun sain tutustua sun kouluus. :)
Loppuviikon olin tosiaan isossa yhtenäiskoulussa, jossa taitaa oppilaita olla joku 700. Pikkasen erilaista kaiken kaikkiaan. Opettajanhuoneita taitaa olla kolme, joista mä oon käyny vaan yhessä. Ja muutenki opettajat työskentelee itsenäisesti, ei ees rinnakkaisluokkien opettajat tee juurikaan yhteistyötä, mikä on pienemmissä kouluissa lähes pakollista.
Mun pesti tosin jatkuu tällä hetkellä syyslomaan, mutta luultavasti vielä senkin jälkeen. On muuten aika erilaista olla pienten oppilaiden kanssa, kun tottunu työskentelemään vähän isompien kanssa. Jotenki sitä on paljon enemmän "kiinni" oppilaissa, koska ne vaatii huolenpitoo paljon isoja oppilaita enemmän. Onneks toi vaikuttaa ihan mukavalta luokalta. Niitten oma ope jäi tosiaan sairauslomalle jo ekan työviikon aikana ja sen jälkeen sijaisia on riittäny. Siks niitten käytöstavat on tällä hetkellä vähän retuperällä, mutta niitä ruetaan harjottelemaan taas maanantaina.
Kävin myös kampaajalla ja hiukset lyheni aika roimasti. Piristi kummasti. Uusi paikka ja uudet kujeet. Mies sano, et näytän nuoremmalta. Mikä kohteliaisuus. Tosin hän totes, et uskaltaako niin sanoo, jotten loukkaannu. Kyllä uskaltaa.
Tässä sekalaisia kuulumisia ilman kuvia. Eiköhän tota kirjottelemista piisaa, kun pääsen töistä kunnolla kiinni ja varmaan jo ennen sitäki. Kun vaan jaksas. Jotenki päivät tuntuu menevän nii älyttömän nopeesti, kun on ekaks töissä ja sit hakee pojan hoidosta, menee kauppaan. syö ym. Siinähän se ilta sit meneeki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Ilahdun suuresti jokaisesta niistä. Rohkeasti vaan kommentoimaan, sillä jokaisella saa olla oma mielipide. :)
Kommenttisi näkyy heti tarkistuksen jälkeen.