Siirry pääsisältöön

Kuulumisia

Enpä oo kirjotellu taas vähään aikaan. Poika ei oo enää kipeenä, vaan on ollu taas perhepäivähoidossa arkipäivät. Murunen onki ainut, joka on terve, mulla ja miehellä on ihan kaamee yskä. Mä sairastin hinkuyskän 2007-2008 vuoden vaihteessa ja siitä lähtien aina flunssan yhteydessä saan aivan järkyttävän yskän, joka kuulostaa kamalalta. Ääni mulla on myös varsin matala.

Flunssasta huolimatta mulla on takana myös syksyn ensimmäinen työviikko. Alkuviikon olin pienessä maaseutukoulussa isojen oppilaiden kanssa ja torstain-perjantain isossa lähiökoulussa pienten oppilaiden kanssa. On muuten suuri ero maalais- ja kaupunkilaiskoulujen välillä. Tossa koulussa on monta yhdysluokkaa ja sit ykkönen ja kakkonen on erikseen. Ja oppilaat on paljon kohteliaampia ja puheliaampia kuin isoissa kaupunkilaiskouluissa. Tai siltä ainaki tuntu. Keskiviikon vika tunti keskusteltiin kaikenlaisista jutuista vitosten kanssa. Juttua ois riittäny vaikka kuinka paljon, mut tunti loppu kesken. Kiitti siis As, kun sain tutustua sun kouluus. :)

Loppuviikon olin tosiaan isossa yhtenäiskoulussa, jossa taitaa oppilaita olla joku 700. Pikkasen erilaista kaiken kaikkiaan. Opettajanhuoneita taitaa olla kolme, joista mä oon käyny vaan yhessä. Ja muutenki opettajat työskentelee itsenäisesti, ei ees rinnakkaisluokkien opettajat tee juurikaan yhteistyötä, mikä on pienemmissä kouluissa lähes pakollista.

 Mun pesti tosin jatkuu tällä hetkellä syyslomaan, mutta luultavasti vielä senkin jälkeen. On muuten aika erilaista olla pienten oppilaiden kanssa, kun tottunu työskentelemään vähän isompien kanssa. Jotenki sitä on paljon enemmän "kiinni" oppilaissa, koska ne vaatii huolenpitoo paljon isoja oppilaita enemmän. Onneks toi vaikuttaa ihan mukavalta luokalta. Niitten oma ope jäi tosiaan sairauslomalle jo ekan työviikon aikana ja sen jälkeen sijaisia on riittäny. Siks niitten käytöstavat on tällä hetkellä vähän retuperällä, mutta niitä ruetaan harjottelemaan taas maanantaina.

Kävin myös kampaajalla ja hiukset lyheni aika roimasti. Piristi kummasti. Uusi paikka ja uudet kujeet. Mies sano, et näytän nuoremmalta. Mikä kohteliaisuus. Tosin hän totes, et uskaltaako niin sanoo, jotten loukkaannu. Kyllä uskaltaa.

Tässä sekalaisia kuulumisia ilman kuvia. Eiköhän tota kirjottelemista piisaa, kun pääsen töistä kunnolla kiinni ja varmaan jo ennen sitäki. Kun vaan jaksas. Jotenki päivät tuntuu menevän nii älyttömän nopeesti, kun on ekaks töissä ja sit hakee pojan hoidosta, menee kauppaan. syö ym. Siinähän se ilta sit meneeki.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erityislapsiperhe ja yhteiskunnan tarjoama tuki (oppimisen tuesta tulossa oma postaus)

Lähde: Pixabay Aluksi tärkeä huomio:  Tähän postaukseen ei varmastikaan ole kirjattu kaikkia tarjolla olevia palveluja. Toivon, että olen poiminut tärkeimmät ja jos en, minulle saa laittaa kommenttia ja lisään niitä sitten tarvittaessa. Jos löydät postauksesta virheitä, laitatko minulle viestiä ja korjaan ne. Tämä palvelujärjestelmäviidakko on aika sokkeloinen enkä edes välttämättä ole tietoinen kaikista hyödyllisistä palveluista, joita on tarjolla. Me elämme erityisperhearkea emmekä ole olleet tietoisia kaikista yhteiskunnan tarjoamista palveluista. Olen kuitenkin ollut niistä enemmän tietoinen kuin moni muuu erityislapsiperheen vanhempi. Omien nepsy-valmentajaopintojeni yksi lähipäivä keskittyi täysin palvelujärjestelmään liittyviin asioihin. Osa asioista oli jo aiemmin tuttuja, mutta tuli opittua myös paljon uutta. Samaa asiaa käsiteltiin myös toukokuussa sopeutumisvalmennuksen toisella jaksolla. Siellä meill

Tammikuussa 2023

 Huh huijakkaa! Siitä onkin kulunut jo rutkasti aikaa, kun olen viimeksi päivittänyt tätä blogiani. Paljon on ehtinyt tapahtua tässä välissä. Kuopuskin on jo 4,5-vuotias pieni mies ja isommat lapset ovat toka- ja nelosluokkalaiset. Asumme edelleen rivitalossa, mutta kotitalo on vaihtunut viime kesänä. Lopetin juuri ennen joulua pisimmän työsuhteeni, joka kesti 1,5 lukuvuotta. Sen aikana ehti jo kiintyä kouluun, sen oppilaisiin ja henkilökuntaan eri tavalla kuin koskaan aiemmin. Viihdyin siellä hyvin, mutta etenkin koko viime lukuvuosi oli rankka, koska oli niin paljon uutta opeteltavaa asiaa.  Olin yhtäjaksoisesti kesälomia lukuunottamatta (poikkeus kesä 2021 oli palkallinen) töissä elokuusta 2019 joulukuuhun 2022. Se on pitkä pätkä. Työskentelin erkkapuolella alakouluilla sekä Tampereella että sen ympäristökunnissa. Pidin ja pidän kovasti työstäni erkkaopena, mutta pitkähkö työmatka (yli 50 km/suunta) ei nappaisi etenkään pimeinä syksy- ja talviaamuina eikä -iltapäivinä. Olen kuitenki

Kuka minä olen?

 Nyt on blogi kaivettu naftaliinista taas. Tässä postauksessa ajattelin esitellä itseäni hieman tarkemmin. Katsoin äsken @ninnu.hoon Instagram- tarinoita, joissa hän pohti, kuka hän oikeasti on. Se oli mielenkiintoista pohdintaa ja laittoi ajattelemaan. Hän kertoi peilaavansa omia tekemisiään menneisyydestään käsin ja haluaa siirtyä tekemään asioita tulevaisuutta ajatellen.  Olen kotoisin Savosta. Lapsuudenperheeseeni kuuluu äiti, iska ja kaksi pikkusiskoa. Asuimme omakotitalossa taajama-alueella. Elin hyvän ja turvallisen lapsuuden, näin ajattelen. Meillä kotona oli tiukat säännöt ja esimerkiksi kotiintuloajat. Olin kuitenkin tunnollinen lapsi ja noudatin niitä. Vanhempani ovat syntyneet aika pian sodan jälkeen ja se, miten heidät on kasvatettu, on heijastunut myös meidän kasvatukseemme. Kasvatusmetodit olivat sen ajan mukaiset. En ole kuitenkaan kyseenalaistanut sitä, sillä ajattelen, että silloin elettiin sen ajan mallin mukaan. Ei silloin erikseen paljoa puhuttu tunteista tai itses